Hallinto-oikeudet

Perustuslaki edellyttää, että kaikessa julkisessa toiminnassa noudatetaan tarkoin lakia. Henkilö tai yhteisö, joka pitää valtion tai kunnan viranomaisen päätöstä itseään koskevassa asiassa lainvastaisena, voi pääsääntöisesti valittaa siitä.

Viranomaisen on päätöksen yhteydessä ilmoitettava, miten ja kenelle päätöksestä voi valittaa. Usein päätökseen voidaan ensin hakea oikaisua, jonka jälkeen päätökseen edelleen tyytymätön voi valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit määräytyvät maakuntien aluejaon mukaisesti niin, että kunkin tuomiopiirin alue kattaa 1 - 3 maakuntaa.

Hallinto-oikeus ratkaisee valituksen perusteella, onko valituksenalainen viranomaisen päätös lainmukainen. Ellei hallinto-oikeuden ratkaisu tyydytä, voidaan useimmissa asioissa valittaa edelleen korkeimpaan hallinto-oikeuteen tai ainakin hakea valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta.

Suomessa on kahdeksan alueellista hallinto-oikeutta, jotka on nimetty sijaintipaikkakuntiensa mukaan Helsingin, Hämeenlinnan, Kouvolan, Kuopion, Oulun, Rovaniemen, Turun ja Vaasan hallinto-oikeudeksi. Lisäksi Ahvenanmaalla on oma hallintotuomioistuimensa, Ålands förvaltningsdomstol.

Hallinto-oikeuksiin tehdään vuosittain noin 24 000 valitusta, henkilökuntaa hallinto-oikeuksissa on yhteensä noin 440.

Näillä sivuilla annetaan yleistä tietoa hallinto-oikeuksien toiminnasta. Erityistapauksia ja poikkeuksia ei ole selostettu. Pelkästään näiden tietojen perusteella ei välttämättä voi huolehtia hallinto-oikeudessa käsiteltävistä asioista ilman avustajaa.
Oikeusministeriö ei vastaa sisällössä mahdollisesti ilmenevistä puutteista.

Tietoa hallinto-oikeuksista saa myös oikeusministeriön esitteestä Oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa.

Hallinto-oikeuksien tuomiopiirit
Korkein hallinto-oikeus
Hallinto-oikeuksien palvelusivut

Lainsäädäntö

• Suomen perustuslaki 731/1999 Säädöstietopankki Finlex
• Hallinto-oikeuslaki 430/1999 Säädöstietopankki Finlex
• Hallinto-oikeusasetus 438/1999 Säädöstietopankki Finlex
• Hallintolainkäyttölaki 586/1996 Säädöstietopankki Finlex

Päivitetty 31.5.2012