Teksti: Pirkko Kauppinen Kuva: Marjo Koivumäki, korkein oikeus

KKO:n presidentti Pauliine Koskelo: Työhyvinvointi on oikeamielisyyden edellytys

– Se, miten työnteko maistuu, on erityisen tärkeää lainkäytössä, jossa oikeamielisyyden on oltava aina mukana. Ei riitä, että tuomari rutiininomaisesti jaksaa tehdä työtään – pitää kyetä säilyttämään oikeudentunto herkkänä ratkaisuissa.

– Työuupumukseen liittyy yhtenä piirteenä kyynistyminen ja tympääntyminen, ja se on myrkkyä oikeamielisyyden hengen säilymiselle.

Näin kiteyttää työhyvinvoinnin ja tuomitsemistoiminnan laadun yhteyden korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo. Hän käytti puheenvuoron Suomen tuomariliiton työhyvinvointiseminaarissa 22.9.2011.

Työhyvinvointi ei ole irrallinen asia. Se liittyy kaikkeen oikeuslaitoksen kehittämiseen.

– Olennaista on, mitä työ antaa ja mitä se ottaa. Työn imun ja kuorman suhde heijastuu positiivisesti tai negatiivisesti niin yksilön, työyhteisön kuin lopulta koko järjestelmän tasolla. Vastuukin on yhteistä näillä kaikilla tasoilla.

Hallituksella ja eduskunnalla on vastuu järjestelmän toiminnasta: siitä, että tuomioistuinlaitoksen kuorma sopeutetaan systeemin kantokykyyn.

– Rahoituksen vähentäminen käy nopeasti, mutta järjestelmän muuttaminen on tuskallisempaa ja hitaampaa.

Johtajilla puolestaan on vastuu työyhteisöstään ja sen jäsenillä omasta ja toistensa työhyvinvoinnista.


Työn kuorma ja imu tasapainoon

Korkeimman oikeuden tilaamassa tutkimuksessa todettiin, että vaikka kuormittuneisuus työssä oli yleistä, koki moni yleisessä tuomioistuimessa työtä tekevä tuomari ja esittelijä myös työn imua.

– Kuormittuneisuudesta ja työn imusta syntyy kokonaisuus. Niiden balanssista riippuu hyvinvointi.

Koskelo listasi Tuomariliiton Helsingin käräjäoikeudessa järjestämässä tilaisuudessa neljä osa-aluetta, joista työhyvinvointi koostuu. Ne nivoutuvat toisiinsa, ja kaikkiin liittyy sekä kuormaa että imua.

Työn sisältö tuo lainkäyttöhenkilöstölle runsaasti työn imua. Suuri vastuu ja kasvavat ammatilliset vaatimukset ovat osa työn imua, mutta samalla myös sen kuormaa.

– Ja jos tuomarilla tai esittelijällä on tunne, ettei oma osaaminen riitä, kuormitus lisääntyy. Tässä meillä on iso haaste, miten pystytään tukemaan sitä, että ihmisillä on riittävästi mahdollisuuksia kehittää osaamistaan.

Työn määrä todettiin tutkimuksessa selkeästi lainkäyttöhenkilöstöä kuormittavaksi tekijäksi.

– Siinä ollaan kuitenkin pitkälti muiden armoilla: se, mitä tuomioistuimissa tehdään ja miten, on tarkoin lakiin sidottua eikä siltä osin sektorin sisäisesti hallittavissa. Myös voimavarat ja tietojärjestelmät ovat muiden kuin tuomioistuinten itsensä käsissä.

– Tietysti kaikissa ammateissa on ajoittain ylikuormitusta ja on normaalia, että työssä väsyy. Jatkuva ylikuorma on kuitenkin rakenteellinen ongelma. Jos tulee tunne, ettei ehdi tehdä työtään hyvin, syntyy ajan myötä oikeusturvaa uhkaava laatuongelma.

Työyhteisö taas on tutkimuksen mukaan voittopuolisesti työn imua edistävä tekijä.
– Työyhteisö on tärkeä voimavara ja henkinen tuki työssä, joka on paljolti yksinäistä puurtamista ja jossa tehtäviin liittyy korkeita ammatillisia vaatimuksia samalla kun monet jutut myös ovat inhimillisesti raskaita. Vertaistuki on olennaista – se, että asioista ja ongelmista voi työyhteisössä keskustella päällikön ja kollegojen kanssa.

Lainkäyttöä vie eteenpäin koko työyhteisö. Sillä, millainen yhteishenki ja yhteisvastuun mentaliteetti koko yhteisössä vallitsee, on Koskelon mukaan paljonkin merkitystä.

– Vaikka tuomari on ratkaisutoiminnassaan riippumaton, hän ei saa olla irrallaan työyhteisöstä. Riippumattomuus on vastuuta, ei vapautta.

Työuran Koskelo listaa neljänneksi työhyvinvoinnin osa-alueeksi. - Olennaista on, mitä henkilö itse haluaa ja mihin hän panostaa, mutta olennaista on myös, miten järjestelmä henkilön kehittymisen mahdollistaa. Erityisosaamista tarvitaan yhä enemmän, mutta samalla on sekä yksilön että koko systeemin kannalta tärkeää välttää sitä vaaraa, että liiallinen erikoistuminen kapeuttaa ammattitaitoa ja uranäkymiä ja syö lopulta motivaatiotakin.

– Toki halu itsensä kehittämiseen voi säilyä, vaikka tekee samaa työtä pitempäänkin, mutta yleensä on hyväksi, jos on monipuolisempi ja avarampi kokemus erilaisista tehtävistä ja työyhteisöistä.

Mitenkähän Pauliine Koskelon näkökulmaa avarsi hänen viiden vuoden pestinsä Euroopan investointipankissa, kysyn, kun jatkamme keskustelua työhyvinvoinnista hänen virkahuoneessaan.

Hetken hiljaisuuden jälkeen hän vastaa:

– Oli rikastavaa olla tekemisissä muiden ihmisten kuin juristien kanssa. Meitä juristeja oli siellä suhteellisen vähän, ja työmme oli vuorovaikutusta muiden alojen osaajien kanssa. Monikulttuurisuuskin oli tietysti avartavaa.

Hiukan ulkopuolinen näkökulma on auttanut havaitsemaan oikeushallinnon haasteita, jotka osin juontuvat nyt jo vanhentuneisiin toimintakulttuurin piirteisiin. Esimerkiksi nimityksiä, rekrytointia, palautetta ja johtamista koskevissa käytännöissä oikeuslaitos ei erityispiirteistään huolimatta saa jäädä kehityksen kelkasta.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 6.10.2011