Teksti: Anna-Kaisa Aaltonen Kuva: Lauri Niiniskorpi

Lasten huoltoriitojen sovittelukokeilu lähtenyt hyvin käyntiin tuomioistuimissa

Tämän vuoden alussa käynnistettiin neljässä käräjäoikeudessa (Helsinki, Oulu, Espoo ja Pohjois-Karjala) kahden vuoden kokeilu asiantuntijan käyttämisestä huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa. Tuomarin apuna sovittelussa on lapsipsykologi tai kokenut sosiaalityöntekijä. Kokeilu on vasta alussa, mutta jo nyt on nähtävissä, että vaihtoehtoiselle huoltoriitojen käsittelylle on ollut todellista tarvetta. Tähänastiset kokemukset antavat aiheen uskoa, että sovittelulla on saavutettavissa todellisia tuloksia.

Asiantuntijan käyttäminen on ollut mahdollista tuomioistuinsovittelulain säätämisestä lukien. Käytännössä asiantuntijoita ei kuitenkaan ole ollut mukana sovitteluissa. Suurin syy tähän lienee se, ettei lakia säädettäessä lainkaan mietitty sitä, mistä asiantuntijat olisivat saatavissa tuomioistuinten käyttöön. Asiantuntijan käyttöä on todennäköisesti estänyt myös se, että lain mukaan osapuolet vastaavat itse asiantuntijalle maksettavasta korvauksesta.

Meneillään olevaan kokeilua varten oikeusministeriö varmisti asiantuntijoiden saatavuuden tekemällä sitä koskevan sopimuksen kunkin paikkakunnan sosiaalitoimen kanssa. Asiantuntijan käyttäminen on kokeilun aikana vanhemmille maksutonta.

Ennen projektin käynnistymistä tuomarit ja asiantuntijat odottivat jännityksellä, realisoituuko hanke sovittelujuttuina. Epävarmuus oli sikäli perusteltua, että sovitteluasioita on tuomioistuimissa toistaiseksi käsitelty varsin vähän.

Kun sovittelupyyntöjä alkoi sitten helmikuun alkupuolella tulla, niiden määrä yllätti kaikki. Tähän mennessä eli vajaassa viidessä kuukaudessa kokeiluyksiköissä on tullut vireille reilusti yli sata sovittelua. Pyyntöjen määrä on pysynyt tasaisena eikä siis ole johtunut vain kokeilua aloitettaessa saadusta julkisuudesta.


Kokeilun tavoitteista

Yleensä on lapsen edun mukaista, että vanhemmat sopivat häntä koskevan riitansa. Yksi kokeilun keskeisiä päämääriä on puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa vanhempien väliseen riitaan ja sillä pyrkiä estämään konfliktin laajeneminen ja kroonistuminen.

Sovittelu on oikeudenkäyntiä nopeampi menettely. Kokeilupaikkakunnilla on asetettu tavoitteeksi, että sovittelu aloitetaan 2 viikon - kuukauden sisällä pyynnön esittämisestä. Tämä ei ole aina onnistunut johtuen muun muassa siitä, että istunto joudutaan sovittamaan myös asianajajien aikatauluihin. Tähän nähden on pidettävä hyvänä saavutuksena sitä, että sovittelut on onnistuttu aloittamaan muutamassa viikossa – kahdessa kuukaudessa.

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva asia riitautuu oikeudenkäynniksi noin 2000 kertaa vuodessa (Valkama, Elisa - Litmala, Marjut: Lapsen huoltoriidat käräjäoikeuksissa. Optula 2006:224). Oikeudenkäynnit kestävät pitkään ja huoltoselvityksiä tekevät sosiaalitoimet ovat monin paikoin pahasti ruuhkautuneet.

Kärjistyneet huoltoriitakierteet työllistävät erittäin paljon eri viranomaisia. Syvässä konfliktissa olevat vanhemmat kuormittavat usein samanaikaisesti tuomioistuinta, lastensuojelua, perheneuvolaa, selvitystyöntekijöitä, koulua, päivähoitoa, keskussairaaloiden psykiatrisia yksiköitä, poliisia jne. Kokeilulla tavoitellaan myös huoltoriitojen määrän vähenemistä ja sitä kautta tuomioistuinten ja sosiaalitoimen niukkojen resurssien säästämistä.


Kokeilun tuloksia Helsingissä

Helsingin käräjäoikeudessa on kuusi sovittelijatuomaria ja kolme asiantuntijaa. Kesäkuun puoliväliin mennessä tämä pienen joukon käsiteltäväksi on tullut jo 57 sovitteluasiaa. Suurin osa niistä on siirtynyt sovitteluun vireillä olleesta oikeudenkäynnistä. Noin kymmenen sovittelua on aloitettu vanhempien suoran hakemuksen perusteella.

22:ssa jutussa on vahvistettu lopullinen sovinto ja neljä on päättynyt muulla tavoin kokonaan. Sovinto on yleensä saavutettu jo ensimmäisessä istunnossa. 11:ssä on tehty määräaikainen sopimus. 11 asiaa on palautunut oikeudenkäyntiin. Loput ovat vasta tulossa ensimmäiseen istuntoon.

Sovitteluun jutut ovat siirtyneet eri vaiheista oikeudenkäyntiä. Suurin osa on tullut suoraan kirjallisesta valmistelusta. Jonkin verran asioita on siirtynyt sovitteluun valmisteluistunnosta ja joitakin jopa sosiaalitoimen selvityksen jälkeen hieman ennen pääkäsittelyä.

Myös soviteltujen juttujen laadussa on ollut suurta kirjoa. Suuri osa on ollut tasavahvojen, hyvään huoltajuuteen kykenevien vanhempien välisiä riitoja, mutta joukossa on ollut myös pitkäaikaisia, useita aikaisempia oikeudenkäyntejä läpikäyneitä riitoja, joiden taustalla on ollut monenlaisia ongelmia. Hieman yllättävää on ollut, että myös näitä jälkimmäisiä on saatu sovittua.


Sovittelupäivät pitkiä ja raskaita

Helsingin käräjäoikeudessa on lähdetty siitä, että samassa asiassa järjestetään yleensä enintään kolme istuntoa, minkä jälkeen pitää olla erityinen syy sovittelutyöskentelyn jatkamiselle. Jos sovittelua jatketaan ensimmäisen istunnon jälkeen, pyritään joka tapauksessa saamaan aikaan määräaikainen sopimus.

Sovittelupäivät ovat olleet pitkiä ja raskaita. Sekä sovittelija että asiantuntija ovat olleet päivän päättyessä "takki tyhjänä". Toisaalta tuomaria eivät rasita jälkityöt, sillä sovittelusta ei laadita pöytäkirjaa eikä perusteltua päätöstä. Myös kansliatyötä säästyy, sillä sihteeri ei ole mukana sovittelussa.

Alustavien tietojen mukaan sovittelukokeilu on näkynyt myönteisesti myös Helsingin sosiaalitoimessa, jonne on tänä keväänä tullut reilusti vähemmän selvityspyyntöjä kuin edellisenä vuonna.


Työnohjaus uutta tuomareille

Kokeiluun osallistuvat asiantuntijat esittivät heti aluksi voimakkaan vaatimuksen siitä, että heidän tulee saada uudessa, vaativassa tehtävässään työnohjausta, joka kuuluu olennaisena osana heidän normaaliin työnkuvaansa. Tuomarit olivat kylläkin kuulleet sanan työnohjaus, mutta muutoin se oli heille tuntematon käsite.

Viesti meni kuitenkin eteenpäin ja syksyllä 2011 tuomioistuinlaitokseen ollaan näillä näkymin ensimmäistä kertaa sen historiassa järjestämässä työnohjausta. Se tulee olemaan ns. ryhmäohjausta, joka toteutetaan erikseen kussakin kokeiluyksikössä. Pilottihanke rahoitetaan valtiokonttorin ns. Kaste-varoista eikä siten rasita oikeusministeriön budjettia. Jos kokemukset työnohjauksesta ovat hyviä, niitä voidaan käyttää suunniteltaessa tuomioistuinten työn kehittämistä tulevaisuudessa.

Sovittelijan rooli poikkeaa tuomarin roolista


Yhteistyö sujuu tuomareiden ja asiantuntijoiden välillä

Helsingin sovittelijatuomarit ja asiantuntijat ovat innostuneita ja motivoituneita kokeilun toteuttamiseen. Olemme järjestäneet runsaasti palavereita, joissa olemme pohtineet sovitteluissa esiin nousseita kysymyksiä ja ilmiöitä.

Yhteistyö tuomareiden ja asiantuntijoiden välillä on sujunut erittäin hyvin. Pelot siitä, että emme ymmärtäisi toistemme tapaa toimia, ovat osoittautumassa turhiksi. Tuomareiden mielestä asiantuntijat ovat tuoneet sovitteluun juuri sitä lisäarvoa, jota heiltä odotettiinkin. He ovat tuoneet keskusteluun lapsen näkökulmaa ja osanneet kysymyksillään avata vanhempien lukkiutuneita asenteita.

Saamamme palautteen mukaan myös asiakkaat ja asianajajat ovat enimmäkseen olleet tyytyväisiä uuteen toimintamuotoon. Jopa sellaisissa jutuissa, jotka ovat palanneet takaisin oikeudenkäyntiin, vanhemmat ovat saattaneet kiitellä sovittelussa käytyä keskustelua sekä sovittelijan ja asiantuntijan toimintaa.

Erityisen iloisesti yllättyneitä olemme olleet siitä, että asianajajat ovat enimmäkseen ymmärtäneet sovittelun luonteen ja malttaneet pysyä taustalla, mutta kuitenkin samanaikaisesti aktiivisesti tukeneet päämiestään kohti sovinnollista ratkaisua.

Sovittelijan rooli poikkeaa tuomarin roolista. On innostavaa oppia uutta. Olemme olleet yllättyneitä siitä, miten haastavaa on työskennellä, kun turvana ei ole oikeudenkäyntimenettelyssä hankittua rutiinia. Sovittelijana tuomari joutuu aivan uudella tavalla panemaan itsensä alttiiksi. Vasta käytännön sovittelutyössä meille on valjennut, mitä tarkoittaa ero on sovittelun ja oikeudenkäynnissä tehtävän sovinnon edistämisen välillä.


Tavoitteena sovittelun laajentaminen koko maahan

Vastanimitetyn hallituksen ohjelmassa on asetettu tavoitteeksi asiantuntija-avusteisen sovittelun laajentaminen valtakunnalliseksi. Koska kokeilussa toteutettua tapaa hankkia asiantuntijoita tuomioistuinten käyttöön ei voida suoraan soveltaa koko maan mitassa, järjestelmän laajentaminen vaatii kunnollista suunnittelua.

Asiantuntija-avusteinen sovittelu koskee kahta viranomaista (ja mahdollisesti myös yksityistä sektoria), minkä vuoksi suunnittelu ja toteutus edellyttää oikeusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyötä. Sen lisäksi jotta järjestelmä voisi toimia käytännössä, on välttämätöntä taata tuleville sovittelijoille ja asiantuntijoille riittävä koulutus tehtäväänsä. Tähän ei ole olemassa mitään valmista mallia, minkä vuoksi koulutuksessa kannattaa käyttää hyväksi kokeilun tuottamaa tietoa ja kokeiluun osallistuneiden kokemuksia.

Kirjoittaja Anna-Kaisa Aaltonen työskentelee käräjätuomarina Helsingin käräjäoikeudessa. Hän toimii myös sovittelukokeilun ohjaustyöryhmän puheenjohtajana.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 5.7.2011