Teksti ja kuvat (jollei mainittu): Iira Hartikainen Virpi Harju (toim.): Oikeuden näyttämöt – kuvallisuus lainkäytössä, julkaisija Valtion taidemuseo ja Suomen Lakimiesliitto ry (2013)

Uusi kirja avaa oikeuskulttuurimme visuaalista perintöä

Lakimiespäivien yhteydessä lokakuussa julkistettiin laaja kokoomateos lainkäytön kuvallisuudesta meillä ja maailmalla. Dosentti FT Virpi Harjun toimittama kirja kokoaa yksien kansien väliin esimerkkejä lähtien oikeustalojen arkkitehtuurista ja tuomioistuinlaitoksen virkapukuperinteestä päätyen aikamme nykytaiteeseen, jota istuntosalien seiniltä löytyy. Lisäksi taiteilijat Miina Äkkijyrkkä ja Kuutti Lavonen pohdiskelevat teoksessa kuvataitelijan oikeutta katsomiseen ja kokemiseen.

Dosentti FT Virpi Harju

Oikeuden näyttämöt – Kuvallisuus lainkäytössä –teos jatkaa sitä oikeuden visuaalisen maailman kartoitusta, joka alkoi Valtion taidemuseon ja Eduskunnan kirjaston yhteistyönä 2000-luvun taitteessa. Ateneumissa oli tuolloin esillä Virpi Harjun koostama Oikeuden kuva -näyttely.

– Suomessa oikeuslaitoksen kuvallista ja esineellistä kulttuuria on tehty tunnetuksi verrattain vähän, minkä vuoksi tutkimushankkeet ovat olleet ainutlaatuisia. Tämän hankkeen suojelijana on toiminut tasavallan presidentti Sauli Niinistö, ja kirja on tehty yhdessä Suomen Lakimiesliiton kanssa, jolle kuuluu suuri kiitos toteutuksesta. Myöskään ilman Alfred Kordelinin säätiön taloudellista tukea kirjaa ei olisi syntynyt, Harju kiittelee.


Suomessa koruttomat puitteet

Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna niukalti oikeutta kuvaavia tai sitä symboloivia taideteoksia. Meillä ei myöskään ole loisteliaiden oikeustalojen perinnettä, lukuun ottamatta Vaasan hovioikeudentaloa (1862), jota voisi sanoa jopa oikeuspalatsiksi ja jossa on erittäin rikas oikeuden kuvaperinne.

Lakimiesliiton puheenjohtaja Asko Nurmi esitteli kokoomateosta Ateneumissa järjestetyssä lehdistötilaisuudessa lokakuussa

Maailmalla kuvallisuus ja näytelmällisyys sen sijaan ovat olleet ja ovat yhä edelleen tärkeä osa lainkäyttöä. Sydän-Euroopassa on katsottu, että oikeutta kuvaava maalaus tai veistos rakennuksen sisällä tai edessä lisää paikan arvokkuutta ja symboloi vahvasti oikeuden arvomaailmaa.

Meillä Suomessa loisteliaita oikeuspalatseja on pidetty kansalliselle kulttuurillemme vieraina, ja käräjiä istuttiin pitkälle 1900-lukua vinteillä ja nuorisoseurantaloilla.

Meillä Suomessa loisteliaita oikeuspalatseja on pidetty kansalliselle kulttuurillemme vieraina, ja käräjiä istuttiin pitkälle 1900-lukua vinteillä ja nuorisoseurantaloilla.

– Keskeisin syy siihen lienee oikeudenjaon kansanomaisuus erityisesti ensimmäisessä oikeusasteessa. Kihlakunnantuomarit ja lautamiehet eivät ole halunneet poiketa asemansa perusteella kansasta peruukein tai viitoin – voisi sanoa että tasa-arvo ja tuomiovallan käytön eleettömyys ovat kulkeneet käsi kädessä, Harju sanoo.

Taide lohduttaa

Oikeudenkäynnin ulkonaiset puitteet on sittemminkin haluttu tietoisesti pitää koruttomina, vaikka parin viime vuosikymmenen aikana Suomessa on selvästi virinnyt kiinnostusta ja uutta arvostusta oikeuden kuvalliseen esittämiseen. Yksi esimerkki on kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän tilaustyönä Iisalmen oikeustaloon tekemä reliefi "Armo ja totuus" (2001).

Äkkijyrkkä kertoo kirjan lehdistötilaisuudessa eläneensä aihepiiriä niin kuvataiteilijan kuin käräjiä käyneen näkökulmasta. Hän haluaa taiteellaan kysyä muun muassa, mitä on kohtuus.

– Myös armollisuus voisi olla kohtuullista. Suomessa on niin köyhiä ihmisiä, että heidän sosiaalinen asemansa nousee kun he "pääsevät" vankilaan, Äkkijyrkkä pohtii ja jatkaa taiteen ja oikeuden maailmojen analysointia.

Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä

– On olemassa eri rytmistä energiaa. Laki ja virkakoneisto ovat hitaasti etenevää energiaa, joka pitää paikoillaan, ja taiteilijat ravistelevat tätä energiaa.

Virpi Harju iloitsee siitä, että oikeustaloihin on nyttemmin hankittu myös aihepiiriltään yleisluontoista nykytaidetta. Sekä Äkkijyrkkä että Harju ovat samaa mieltä siitä, että taide antaa lohtua ja voi johdattaa ajatuksia ikävistä asioista pois.

– Jos käsitellään ankeita asioita, miksi ympäristönkin täytyisi olla ankea ja ikävä, Äkkijyrkkä kysyy.

Oikeustaloarkkitehtuuri alkoi Suomessa oikeastaan vasta 1990-luvun lopulla, mistä esimerkkinä Virpi Harju mainitsee Seinäjoen oikeustalon

– Arkkitehti halusi rakennuksen liittyvän kunnioittavasti perinteeseen ja herättävän aikansa tuotteenakin arvonantoa ja luottamusta edustamaansa oikeusinstituutiota kohtaan. Voidaankin sanoa, että taiteelle oikeuden ja lainkäytön yhteydessä on 2000-luvun Suomessa selvä yhteiskunnallinen tilaus – olipa kyse sitten arkkitehtuurista, veistoksista tai maalauksista, Harju summaa.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 29.10.2013