Teksti ja kuvat: Eve Rasku

Vankilatuotteissa näkyvät työn jäljet

Tinasotamiehiä ja puutarhapöytiä, kapioarkkuja ja liikennemerkkejä. Turun vankilatuotemyymälä Onnimannista löytyy jos jonkinlaista tavaraa. Vain yksi on valikoimalle yhteistä: Tuotteet ovat syntyneet Suomen liki jokaisen vankilan työtoiminnasta. Työtoiminta tuo vankilan arkeen sisältöä ja rutiineja, ja helpottaa palaamista yhteiskuntaan. Onnimannin myymäläpäällikkö Jukka Kiviluoto ja Rikosseuraamuslaitoksen ylitarkastaja Eila Lempiäinen kertovat, mistä vankilatuotteissa oikein on kyse.

Lämpimänä kesäpäivänä vankilatuotemyymälä Onnimannissa käy tasainen asiakasvirta. Joku tutkailee saunajakkaroita, kun taas toinen on kiinnostuneempi keinuhevosesta. Myymäläpäällikkö Jukka Kiviluoto kertoo, että Onnimanni on kuin mikä tahansa muukin kauppa. Vaikka vankilatuotemyymälöitä löytyy Suomesta kourallinen muitakin, on Turun keskustassa sijaitseva Onnimanni niistä suurin. Onnimanni on erikoistunut myymään vankiloiden työtoiminnan pientuotteita.

"Pientuotteiksi lasketaan kaikki koirankoppia pienemmät esineet", kuvailee Kiviluoto, "siis lastenleluista kesäkeittiöihin ja penkkipunnerruslaitteisiin."

Myymälä on siisti ja tilava, ja esillä olevat tuotteet ovat taidokkaita ja hyvin viimeisteltyjä. Vankilatuotteiden laatua valvotaankin tarkasti. Valmistusprosessissa työ on usein ositettu niin, että jokainen pystyy osaltaan saamaan aikaiseksi hyvän lopputuloksen. Kun tuote on koottu valmiiksi, se lähetetään vankilatuotemyymälään asiakkaiden ulottuville.

"Suosituimpia tuotteita ovat sellaiset sesonkitavarat kuten kesäkalusteet, linnunpöntöt ja takkatuotteet – ja tietysti tämä", sanoo Kiviluoto ja esittelee pilke silmäkulmassa eräältä hyllyltä löytyvää pellinkappaletta. "Linnunpöntön suojapelti. Tällaisia ei juuri mistään löydä."

Pääasiassa tuotteilla on tasainen kysyntä. Joskus asiakkaat haluavat jopa tilata jotain tiettyä tuotetta. Vaikka tilaustöitä tehdään vankiloissa esimerkiksi yrityksille, eivät resurssit kuitenkaan aina riitä yksittäisen tuotteen valmistamiseen. Toisaalta osaaminen sekä tietenkin työtilat ja käytössä olevat materiaalit vaikuttavat siihen, mitä missäkin vankilassa tehdään. Uusia valmistettavia tuotteita suunnitellaan vuosittaisilla innovaatioleireillä. Siellä työnjohtajat ideoivat, mitä valikoimaan voisi lisätä. Yhdessä ulkopuolisten konsulttien kanssa ideat muokataan valmistettaviksi tuotteiksi. Innovaatioleirin tuloksista Kiviluoto esittelee pinottavaa puunkantotelinettä. Sen mustavalkoinen värimaailma sopisi vaikka sisustuslehteen.

Oma mutta marginaalisempi lukunsa ovat myös puhdetyöt.

"Puhdetyöt ovat vankien omalla ajallaan tekemiä käsityötuotteita", Kiviluoto kertoo. "Vanki saa itse hinnoitella tuotteensa, ja mikäli se kolmen kuukauden aikana menee täällä liikkeessä kaupaksi, saa hän myös itse pitää tuoton."

Käytännössä puhdetyöt ovat esimerkiksi taidemaalauksia, kaiverrettuja seinäkelloja, tai muita käsityötuotteita, joita työpajoissa pystyy valmistamaan.

"Jotkut vangeista ovat esimerkiksi olleet oikein taitavia maalareita. Aikanaan eräs vanki maalasi vähän Picasson tyylisiä tauluja. Ne menivät hyvin kaupaksi", Kiviluoto muistelee.

Onnimannin valikoimasta löytyy myös viinitykki.

Tervetulleita tuotteita

Vaikka vastaavaa ei maailmalla ole juuri nähty, on vankilatuotteiden myymisellä Suomessa jo pitkät perinteet. Pelkästään Turussa vankien tekemiä esineitä on ollut myynnissä vuosisadan verran, ja idea on ehtinyt käydä kaupunkilaisille tutuksi. Muutenkin Kiviluoto kertoo asiakkaiden suhtautuvan ajatukseen vankien tekemistä tuotteista hyvin.

"Turkulaisille se on jo tuttua, ja muut yleensä ilahtuvat siitä, miten monipuolista vankilatyö voi olla. Tosin", Kiviluoto hymyilee, "kuudentoista vuoden aikana yksi rouva on kääntynyt ovelta kuullessaan, missä täällä myytävät tavarat on valmistettu."

Sama kokemus on myös Rikosseuraamuslaitoksen ylitarkastaja Eila Lempiäisellä. "Siinä missä muualla maailmassa rajoituksia on enemmän, ollaan Suomessa ilahtuneita siitä, että vangit tekevät työtä", hän toteaa.

Voittoa vankilatuotekaupalla ei tehdä, mutta esimerkiksi materiaalikuluja sillä saadaan katettua. Samalla tuotteet on pidettävä markkinahintaisina, jottei kilpailuetu kasvaisi liian suureksi. Tärkeämpi rooli työtoiminnalla onkin vankien hyvinvoinnin ja yhteiskuntaan sopeuttamisen kannalta.

"Vankila on paikka joka pysäyttää", Lempiäinen kuvailee. "Vankilan palvelut ovat niitä samoja, joita ihmiset vapaudessakin saavat – kuten koulutus ja terveydenhuolto tai arkielämässä työ ja rutiinit. Niin sanotut vaikeat ryhmät vankila tuo kenties ensi kertaa näiden asioiden äärelle."

Työtoimintaa on pientuotteiden valmistuksen lisäksi monenlaista. Työ tuo arkipäivään normaaliutta, helpottaa paluuta yhteiskuntaan ja mahdollistaa myös kouluttautumisen oppisopimuksen ja näyttötutkintojen kautta. Juuri koulutuksen Lempiäinen kokee erityisen tärkeäksi.

"Tutkinnosta on nykyään mahdollista suorittaa vain osia, mikä tuo myös lyhytaikaisemmat vangit oppisopimuskoulutuksen ulottuville. Käytännön työ suoritetaan vankiloissa, kun taas koulut tarjoavat teorian sekä tietenkin todistuksen", Lempiäinen kertoo.

Pääasiassa myös vangit kokevat työtoiminnan positiiviseksi, ja mahdollisimman moni yritetäänkin saada siihen mukaan. Silti myös väliinputoajia riittää.

"Vaikka työtoimintaan on vankilassa osallistumisvelvollisuus, ei se käytännössä aina toteudu. On toki pieni osa niitä, jotka tilastoidaan sairaiksi. Sen lisäksi liian lyhyt vankilajakso, alentunut työkyky tai esimerkiksi liian korkea valvonnan tarve saattavat estää vangin mukaan ottamisen", kertoo Lempiäinen.

Helsingissä Rikosseuraamuslaitoksen parveke on nykyään sisustettu kokonaan vankilatuotteilla. Pöydät ja puutarhakeinu tuovat avaraan tilaan kodikkuutta. Avajaiset uudelle parvekkeelle pidettiin viime keväänä.

"Työtoiminnan kautta on mahdollista tehdä opittu näkyväksi", Lempiäinen linjaa. Kauniisti sisustettu parveke antaa sanoille painoarvoa: Työn jäljet todella näkyvät.

Rikosseuraamuslaitoksen vankilatuotteet verkossa

Vankilatuotesaurusten herkkä hetki.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 23.7.2014