Teksti ja kuva: Esa Kyllästinen

Hyvä sie – jaksaa, jaksaa

Itä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja Esa Kyllästinen heittää kravatin naulaan ja liikkuu kesäisessä kolumnissa korvat ja silmät auki.

Herään kauniissa Pohjois-Karjalaisessa kaupungissa, jonka läpi virtaa lumoava Pielisjoki (kirjoittajan huomio: teksti sisältää matkailumainontaa). Käyn postilaatikosta hakemassa päivän aviisin ja siirryn kahvia täynnä olevan muumimukin seuraksi takapihalle. Pihalla istuskellessa kuulen käen kukkuvan, luonto on jälleen herännyt ennen virkamiestä. Päätän tehdä ekoteon, viedä kartonkijätteet kierrätyspisteeseen. Ekoteon arvokkuutta vähentää se, että lähden liikkeelle autolla.

Naurettavan lyhyen ajomatkan jälkeen saavun kierrätyspisteeseen. Erinomaiset työkaverini Asta ja Merja ovat sanoneet, että joskus katseeni harhailee. Yhteistyön aikana olen huomannut, että heitä jos ketä on uskominen. Huomaan katseeni nyt harhailevan. Ikänäöstä huolimatta katseeni havaitsee siirtolavaan kirjoitettua tekstiä. Siirtolavaan on kirjoitettu teksti Hyvä sie sekä toiseen kohtaan Jaksaa, jaksaa. Pysähdyn hetkeksi.

Kesälomakauden lähestyessä useat meistä pyrkivät saamaan työpöytänsä puhtaaksi ennen lomaa. Lopputulokset vaihtelevat. Työpöytää puhdistettaessa takaraivossa soi Cheekin kaltaisella energisyydellä Jaksaa, jaksaa-ajatus. Jaksaa, jaksaa-ajatus voi olla hyväkin moottori, edellyttäen ettei työmäärä muodostu pitkällä aikavälillä kohtuuttoman suureksi. Työmääriä ja erityisesti työssä jaksamista on syytä tarkkailla niin omalta, kuin myös työkaverin osalta. Jokaisen on kannettava huolta itsestään, mutta myös muista työyhteisön jäsenistä, ketään ei saa jättää yksin. Tässä asiassa myös esimiesten tulee olla erityisen terhakoita ja varmistua, ettei kukaan työntekijä aja itseään piippuun. Jos työmäärät kasvavat pitkällä aikavälillä liian suureksi, on syytä istahtaa kannonnokkaan ja tuumailla, voiko omia ja työyhteisön työtapoja parantaa vähemmän kuormittavaksi.

Päivän hyvä ekoteko on nyt tehty, on aika lähteä kotiinpäin. Silmäni harhailevat kuitenkin edelleen. Silmiini osuu vielä siirtolavaan liidulla kirjoitettu kolmas teksti, Olet paras. Tämä saa minut muistamaan, että jokainen meistä on omassa elämässään paras ja oman työelämänsä sankari. Samalla tunnen iloa siitä, että siirtolavasta bongaamani tuntemattoman henkilön kirjoittamat ajatukset ovat huomaamatta saaneet kasvoilleni hymyn, hymyn joka oli piilossa nurkan takana aivan liian kauan. Tänään olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Nautitaan tästä harvinaisen kauniista keväästä ja sitä seuraavasta lintujen ja perhosten mukanaan tuomasta kesästä. Rentoudutaan ja kerätään tuulivoimaloiden tavoin akkuihin virtaa tulevia mielenkiintoisia koitoksia varten. Toivon myös, että peilin ohi kulkiessa pysähdyt ja muistat, Sinä olet paras, oman elämäsi sankari. Niin, ja toivottavasti tavataan kesällä kauniissa Pohjois-Karjalassa.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 30.5.2018