Teksti ja kuva: Esa Kyllästinen

Oletko kiireessä oman elämäsi käsikirjoittaja ja ohjaaja?

Kesälaitumilta töihin palattuamme useat meistä ryhtyvät miettimään mitä tuleva syksy tuo työrintamalla tullessaan. Lämpöisen ja rentouttavan kesän jälkeen on hyvä hetkeksi pysähtyä pohtimaan jo etukäteen kiirettä ja erityisesti kiireeseen suhtautumista. Kesätuulessa heiluvien koivunlehtien satumaisesta huminasta työelämään rantauduttuaan Itä-Suomen oikeusapu- ja edunvalvontapiirin johtaja Esa Kyllästinen pohtii kolumnissaan kiireettömästi kiirettä ja sitä, millainen matkakumppani kiire on.

Nykypäivänä on totuttu siihen, että lähes kaikilla ihmisillä on kiire työelämässä ja vapaa-ajalla. Minne meillä lopulta on kiire ja ripustaako kiiremaratonin kultaisen mitalin kaulaansa hän, jolla tuntuu olevan kaikkein kovin kiire?

On hyvä muistaa, että kiireen tunnetta kokemalla ja hokemalla käytettävissä ole työaika ei lisäänny, sitä vastoin virheiden mahdollisuus kasvaa. Työt tulee tehdä ripeästi, mutta stressaavaa kiireen tunnetta kannattaa pyrkiä välttämään. Tunnustan toki, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty.

Oman jaksamisen lisäksi kiireasiaan liittyy myös työkavereiden jaksaminen. Jokaisella on työyhteisöllinen vastuu oman jaksamisen lisäksi myös työkavereiden jaksamisesta ja koska esimiehet eivät ole kaikkitietäviä ja näkeviä, tulee esimiehille kertoa, jos oman tai työkaverin jaksamisen rima alkaa väpättämään.

Tehokkaalla työskentelyllä saa aikaan hyviä tuloksia, niin laadullisesti kuin myös määrällisesti. Jos tehokasta työskentelyä on mahdollista nopeuttaa, kasvavat usein myös tulokset. Kiire ja stressi eivät kuitenkaan ainakaan pitkällä aikavälillä ole yleensä tällaisia tehostamis- ja nopeuttamiskeinoja, koska vauhdin kiintyessä liikaa ihminen helposti hätääntyy, jolloin työteho laskee, virheiden määrä kasvaa ja ihmisen näköala kapenee, eikä nähdä enää metsää puilta. Vaikka tiedämme tämän kaiken, siitä huolimatta toistelemme kiirettä mielessämme ja usein ääneenkin. Kiirettä ääneen toistelemalla se leviää helposti kulovalkean tavoin myös työkavereihin.

Kiireen keskellä on hyvä pysähtyä ja pitää pieniä taukoja. Taukojen aikana työpinot pöydällä tai sähköpostissa eivät vähene. Taukojen avulla voit kuitenkin saada kiireentunteeseen hetkeksi etäisyyttä ja sen jälkeen pystyt tarttumaan työasioihin uudella tarmolla.

Kun seuraavan kerran koet työssä kiireen tunteen, mene seuraavalle kahvipaussille työkavereiden kanssa, vaikka tuntisit olosi kuinka kiireiseksi tahansa. Uskon, että näin saat kiirettä synnyttävät ajatukset hetkeksi tauolle ja tauon jälkeen jaksat painaa työmoodisi start-nappulaa uudelleen. Kiireen sijasta voit ainakin hetkeksi kokea rauhallisen ja levollisen mielen, joka lisää myös työniloa.

Vaikka meidän jokaisen työt ovat pitkälti annettuja ja muualta ohjattuja, voi meistä jokainen siitä huolimatta ainakin joltain osin vaikuttaa omaan työhönsä ja sen organisointiin. Ei pidä väheksyä sitä, että meistä jokainen on kuitenkin oman elämänsä ja työelämänsä käsikirjoittaja ja ohjaaja. Tämä koskee myös kiirettä ja sen tunnetta. Kuinka sinä haluat käsikirjoittaa ja ohjata omaa ainutkertaista elämää ja työelämää, onko kiireellä liian merkittävä rooli käsikirjoituksessa ja ohjauksessa?

Pian syksy kolkuttaa nurkan takaa ovellemme ja saamme nauttia ihanista ruskan väreistä. Nautitaan kauniista syksystä sopivan kiireisesti!

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 31.8.2018