Arkea ja ajatuksia » Oikeudella töissä » Kihlakunnanulosottomies Raino Rinne, Keski-Suomen ulosottovirasto

Teksti ja kuvat: Raino Rinne

Kihlakunnanulosottomies Raino Rinne, Keski-Suomen ulosottoviraston Laukaan toimipaikka


Tiistai

Olen Suomen ulosottolaitoksen virkamies, ulosottomies, ollut jo yli 33 vuotta.

Aloitan päiväni yleensä siinä kahdeksan maissa kahvinkeitolla, jotta se olisi valmiina kollegallekin hänen saavuttuaan.

Meillä ulosottomiehillä yksi työn hyviä puolia on se, ettemme ole ns. työaikalain alaisia, joten saamme hieman pelivaraa työaikojen suhteen. Sitä paitsi onhan nuoremman väen mukava saada kauneusunensa.

Avaan tietojärjestelmän, jota nyt nopeuttaa ja helpottaa eri osioiden TAM E-SSO -yhteiskirjautuminen.

Ennen kahvittelua ennätän vastata sähköpostiin ja lukea hallinnonalamme ilmoitustaulut sekä vastata muutamaan puheluun.

Kahvin aikana vaihdamme kollegan kanssa aamun kuulumiset iloineen ja suruineen. Erityisesti keskustelemme toimipaikkahankkeesta.

Päivän mittaan suoritan varsinaista työtäni, eli laitan täytäntöön tuomioon tai muuhun ulosottoperusteeseen sisältyvää oikeudellista velvoitetta, missä useimmiten on kysymys rahasaatavien perinnästä.

Ulosottomiehellä on tehtävässään varsin laajat tiedonsaantioikeudet, joten tehtäviimme kuuluu omaisuus- ja tulorekisterien tarkastuksia, tiedusteluja eri viranomaisille, pankeille sekä muille tahoille. Luonnollisesti myös velallinen itse on tietolähde.

Lisäksi saatujen tietojen kirjaaminen ja analysointi vievät oman aikansa. Kaiken edellä mainitun tarkoituksena on saada ajantasainen kuva velallisen taloudellisesta asemasta mikä vuorostaan on edellytys erilaisten ratkaisujen ja päätösten tekoa ajatellen.

Voidaankin sanoa ulosottomiehen työkalujen olevan tietokone sekä puhelin, tosin tämä pätee varmaankin valtaosaan virkamieskuntaa. Erityisesti viimeksi mainitun osalta voi todeta, että päivän tai päivien aikana niiden parissa vietetty aika vaihtelee suuresti, joskus keskustellaan vain minuutteja, toisinaan ei juuri muuta ennätä.

Eräs päivän soitoista koski tapausta, jossa velallisen vaimo soitti huomatessaan postin joukosta puolisolleen osoitetun virastomme kirjeen, huolestuneena halusi tietää, mistä oli kysymys.

Keskustelun aikana selvisi, ulosottoviranomaiselle kovin tuttu kuvio, mies hakee postin vaimon lähtiessä ensin töihin, nyt kävi toisin.

Meitä osaltaan sitoo tietosuoja sekä salassapitosäännökset, emmekä kerro tilanteesta noin vain, voin kuitenkin kokemukseen perustuen todeta asioiden viimeistään hoituvan puolison tullessa niistä tietoiseksi. Veikkaanpa näin käyvän nytkin.

Päätän työpäivän hieman ennen neljää ennättääkseni klo 17 alkavalle tennistunnille.


Keskiviikko

Aamu käynnistyy tutulla tavalla. Aamupäivä kuluu varsinaisessa tehtävässä. Iltapäivällä laadin tai yritän laatia materiaalia aihealueesta, jonka olen ulosottomiehille tarkoitettuun koulutuspäivään saanut. Puhelin soi kuitenkin siinä määrin, että päätän jäädä suosiolla tekemään sen klo 16 jälkeen, jolloin kapine oletettavasti hiljenee. Tässä käänteinen puoli työaikalakiin kuulumattomuudesta. Jatkan siis rutiineilla.

Minulla on tämän varsinaisen työn lisäksi virastokohtaisia että valtakunnallisia koulutustehtäviä, jotka kyllä sinällään tuovat mukavaa vaihtelua sekä niistä saa oppia itsekin, mutta vievät kyllä sekä oman aikansa että paikkansa ja kuten tuli mainittua, lähes aina saa varautua ns. iltatuuriin.


Torstai

Saavun hieman myöhemmin työpaikalle. Vuorostani minua odottaa vastakeitetyn kahvin tuoksu.

Olen mukana Ulosoton Notes -tukiryhmässä, jonka tehtävänä on asiantuntijaelimenä lainsäädännön ja ulosottomenettelyn kehitystä seuraten antaa lausuntoja sovelluksen käyttäjiltä ja sidosryhmiltä tulevista kehittämisehdotuksista, sekä tehdä itse ehdotuksia järjestelmän kehittämiseksi.

Ryhmän kokouspäivä lähestyy, joten vietän osan aamupäivää erään kehittämistehtävän parissa ollen yhteydessä puhelimen ja s-postin avulla Oikeushallinnon tietotekniikkakeskukseen Hämeenlinnaan sekä osaan ryhmän muita jäseniä.

Tämän kuten myös koulutustehtävien johdosta pääsee silloin tällöin vilkaisemaan pääkaupunkia, mutta myös muuta kotimaata. Virkamatkailu avartaa.

Saan vielä vahvistuksen s-postiini videoneuvottelun ajankohdasta Valtakunnanvoudinvirastosta koskien koulutuksen yhteistyöryhmän kokousta.

Nämä sekä varsinaiseen substanssiin liittyvä viestiminen, kun mukaan vielä luetaan ajatustoiminta joka määrältään että laadultaan on tälle aivokapasiteetille enemmän kuin lääkäri määrää, huomaan iltapäivällä ajatusten pyörivän yhtä ja samaa rataa enkä saa valmista aikaiseksi. Lopetan hieman kolmen jälkeen lähteäkseni hiihtolenkille toivoen ulkoilun tekevän tehtävänsä.


Perjantai

Saavun virastolle hiukan seitsemän jälkeen. Ennen sinne tuloa kävin kuulemassa ajankohtaiset asiat elämän saroilta paikallisella huoltoasemalla. Se on eräänlainen miesvetoinen "maailmanparannuslaitos". Sanan merkityksen voi jokainen ymmärtää haluamallaan tavalla, joten tarkoitustani toivoakseni valaisee seuraava toteamus - sieltä saatava välitön viisaus kaikessa laajuudessaan on päätä huikaisevaa.

Antia kuvaa myös seikka, että silloin tällöin joku seurueesta poistuu korvat luimussa, naama punoittaen, vannoen ettei ikinä enää.

Päiväni kuluu varsinaisen työn puitteissa, varsinkin kun uusia asioita on torstain myötä taas kirjautunut järjestelmään.

Päivän lähes pääasiaksi muodostuvat keskustelut vuoronperään velkojan ja velallisen kanssa tapauksessa, jossa eron seurauksena ulosottoon on tullut elatusapusaatava, osapuolten ollessa vahvasti riitaisessa tilassa keskenään ja täysin eri mieltä pakkotäytäntöönpanosta.

Osapuolten mielentilat ja näkemykset tasaantuvat vuorollaan, kun kerron heille tosiseikat ulosottomenettelystä sekä tunnen hieman onnistumisen elämystä, kun osapuoli, johon täytäntöönpano kohdistuu, ilmoittaa käsityksensä ulosotosta muuttuneen asian myötä.

Tapauksen johdosta tulen jälleen ajatelleeksi niitä ominaisuuksia, joita ulosottomiehen on hyvä omata eli ihmistuntemusta ja käsittelytaitoa, rauhallisuutta, järjestelmällisyyttä, objektiivisuutta, esiintymistaitoa sekä oivalluskykyä lisättynä ammattitaidolla ja kokemuksella.

Havahdun vajavaisuuteeni.

Huvittava ja miksei myös osuvakin kuvaus on Harald Hirmuisen sarjakuva, missä pahantekijä oli hallitsijansa edessä kuuntelemassa tuomiotaan. Siinä todettiin vankilan olevan liian lievä rangaistus teosta, joten hänet tuomittiin olemaan ulosottomiehenä 100 päivää.

Näiden ajatusten myötä poistun viettämään viikonloppua.

 
Julkaistu 16.4.2012