Arkea ja ajatuksia » Oikeudella töissä » Vakuutusoikeustuomari Olli Olanterä, Vakuutusoikeus

Teksti Olli Olanterä, Vakuutusoikeus

Vakuutusoikeustuomari Olli Olanterä

Vakuutusoikeustuomarin työrutiineista yleisesti

Suurin osa vakuutusoikeustuomarin työajasta kuluu perustehtävään eli juttujen tutkimiseen. Käytännössä se on oikeudenkäyntiasiakirjojen lukemista, oikeuslähteiden selvittämistä ja tuumimista. Tämä työ tehdään pääasiassa yksin virkahuoneessa. Lisäksi tulevat sitten istunnot ja niihin liittyvät rutiinit.

Vakuutusoikeustuomari Olli Olanterä Vakuutusoikeudesta
Vakuutusoikeuden varsinaiset istunnot ovat suurelta osin muodollisia. Työ on tehty yleensä jo ennen istuntoa. Juttujen asiakirjat kiertävät jäsenillä ennen istuntoa. Jokainen jäsen perehtyy vuorollaan omalta osaltaan juttuihin ja kirjoittaa juttujen käsittelymuistioihin mielipiteensä. Jäsenet keskustelevat jutuista epävirallisemmin jo ennen istuntoa. Ainostaan vaikeimmista jutuista tai sellaisista, joista ei helposti löydy yksimielisyyttä, keskustellaan perusteellisemmin vielä istunnossa. Istuntoja minulla on keskimääräin yksi viikossa, yleensä tiistaisin.

Seuraavassa kerron yhdestä joulukuisesta tiistaipäivästä. Tuona tiistaina istutut jutut olin tutkinut jo edellisellä viikolla. Työni on työaikojen suhteen hyvin joustavaa, säännöllistä läsnäoloa tiettyinä kellonaikoina edellyttävät pääasiassa vain istunnot ja niistä johtuvat rutiinit. Tämä ja työni kaikkinainen itsenäisyys ovat työni parhaita puolia. Työt on kuitenkin tehtävä aina ajallaan. Työaikojen jousto ei siis aina välttämättä toimi tekijänsä eduksi.

Tiistai

Tulin töihin yhdeksän korvilla. Aamupäivällä aloin tutkia seuraavan viikon istunnossa istuttavia juttuja.

Yhdentoista korvilla kävin kollegoiden kanssa syömässä. Meillä on ollut jo vuosia sama työkavereiden lounasporukka. Lounas- ja kahvitauot ovat työssäni sosiaalisesti tärkeitä, koska varsinainen työ on suurelta osin yksin tehtävää. Työkaverit ovat mukavia ja työilmapiiri on hyvä.

Työtapaturma-asioiden istunto alkoi kello 13.30. Istunnossa jäseninä olivat jaostoni esittelijät, tarkastavana jäsenenä toimiva vakuutusoikeustuomari, vakuutusoikeuden sivutoiminen lääkärijäsen sekä kaksi työoloja tuntevaa asiantuntijajäsentä, jotka myös ovat sivutoimisia.

Istuimme toistakymmentä juttua. Jäsenet olivat tutkineet ne etukäteen. Kaikkien juttujen osalta jäsenet olivat - juttuihin asianmukaisesti perehdyttyään - etukäteen hyväksyneet esittelijöiden laatimat ratkaisuesitykset.

Pari juttua oli kuitenkin sellaisia, että katsoin niistä olevan tarpeen keskustella yhdessä vielä istunnossakin. Toisessa oli kysymys siitä, voidaanko tapaturmassa vahingoittuneelle myöntää korvausta työkyvyttömyydestä, vaikka hän ei ollut esittänyt lääkärinlausuntoa, jossa lääkäri on todennut työkyvyttömyyden. Korvauskäytännössä kun on katsottu, että pääsääntöisesti tällainen näyttö vaaditaan, vaikka laki sitä ei vaadikaan. Päädyimme siihen, että tässä tapauksessa työkyvyttömyydestä oli esitetty muutoin riittävä näyttö. Valittaja sai siis myönteisen päätöksen ja korvauksen noin viikon kestäneen työkyvyttömyyden perusteella.

Toisessa oli kysymys tapaturmaeläkkeen perusteena olevan vuosityöansion suuruudesta. Keskustelun jälkeen jaostoni päätyi samalle kannalle kuin minä eli päätimme korottaa valittajan vuosityöansiota suuremmaksi, kuin mitä vakuutusyhtiö oli arvioinut. Valittaja saa päätöksen johdosta lisää korvausta työkyvyttömyydestään.

Muita juttuja ei sen enempää käsitelty istunnossa, todettiin vain ratkaisut, joihin olimme päätyneet. Ainakin kaksi muutoksenhakijaa sai siis pienen “joululahjan" vakuutusoikeudelta.

Koska kyseessä oli viimeinen istuntoni tänä vuonna toivottelin jäsenille hyvät joulut.

Istuntoon meni aika reilu tunti. Sen jälkeen pistäydyin kahvilla. Enin osa kollegoista oli jo ehtinyt lopettaa kahvitaukonsa. Parin kanssa ehdin vielä hetken turista.

Palasin työhuoneeseeni ja aloin jälleen tutkimaan juttuja seuraavaan istuntoon, joka onkin sitten vasta ensi vuoden puolella.

Kotiin lähdin viiden jälkeen, taisi olla lähempänä kuutta.

Lopuksi

Loppuviikosta sen verran, että keskiviikkona aamupäivällä minulla oli tuomareiden työnjakojärjestelmää kehittävän sisäisen työryhmän kokous, iltapäivällä maatalousyrittäjien tapaturma-asioiden istunto sekä vielä vahvennettu istunto. Vahvennettuja istuntoja on muutama vuodessa. Niissä käsitellään laajemmassa kokoonpanossa periaatteellisesti merkittävämpiä juttuja, tällä kertaa erästä rikosvahinkoasiaa.

Torstaina aamupäivällä tein tiistaisen istunnon jälkityöt. Istunnon jälkeen on tehtävä erinäisiä rutiiniluonteisia askareita, ennen kuin istunnossa ratkaistut asiat saadaan postituskuntoon. Näitä toimia kutsutaan jälkitöiksi. Torstai iltapäivän ja perjantain tutkin seuraavassa istunnossa istuttavia juttuja.

Viikko oli kaikkinensa aika keskimääräinen. Huomaan, että näin lyhyesti selostettuna työni voi vaikuttaa tylsänpuoleiselta. Olen kuitenkin viihtynyt näissä hommissa jo neljännesvuosisadan ja viihdyn edelleenkin. Työni on mielekästä, kun pitää mielessä sen, kuinka tärkeitä päätöksemme ovat muutoksenhakijoille. Olen usein mukana päättämässä yksittäisen ihmisen ja hänen lähipiirinsä toimentulon tasosta ja samalla myös heidän elämänlaadustaan. Älyllistä haastavuuttakin työstäni löytyy siinä määrin, ettei päänuppi pääse ainakaan käyttämättömyyden takia lahoamaan.

Laki ei anna mahdollisuutta myöntää kaikille halukkaille toimeentuloturvaetuuksia. Jonkun instanssin tehtävänä on viime kädessä päättää, kelle lain mukaan voidaan myöntää etuuksia ja kelle ei. Tehtävä on epäkiitollinen ja se on uskottu vakuutusoikeudelle. Niinpä kiitosta on turha odottaa, päinvastoin. Jopa mediakin on ottanut asiakseen säännöllisin väliajoin vakuutusoikeuden haukkumisen. Tämänkin oppii ottamaan työhön kuuluvana, joskin aina yhtä epämieluisana luontaisetuna.

Kuvia ei saa käyttää ilman lupaa. Tekstiä lainatessa on mainittava kirjoittajan nimi ja lähde: oikeusministeriön Oikeus.fi:n Arkea&Ajatuksia -sivut www.oikeus.fi/arkeajaajatuksia

 
Julkaistu 1.3.2013