Rikosasian käsittelyn vaiheet

Rikosilmoitus

Jos olet joutunut rikoksen uhriksi, ilmoita asia poliisille eli tee poliisille rikosilmoitus.

Tee rikosilmoitus niin pian kuin voit. Siten poliisin on helpompi selvittää rikos.

Rikosilmoitus täytyy tehdä myös vahingonkorvauksen takia.

Uhri voi saada vahingonkorvausta usein vain, kun hän on tehnyt rikosilmoituksen.

Voit tehdä rikosilmoituksen poliisille, joka saapuu rikospaikalle.

Voit tehdä ilmoituksen myös poliisiasemalla.

Jos rikos ei ole vakava, ilmoituksen voi tehdä poliisille puhelimella tai internetissä .

Ilmoituksen voi tehdä kaikilla poliisiasemilla.

Sen voi tehdä myös toinen henkilö uhrin puolesta.

Jos rikoksella on todistajia, ota heidän yhteystietonsa muistiin.

Poliisi kirjaa rikosilmoitukseen, mitä on tapahtunut.

Poliisi kirjaa myös uhrin ja todistajien henkilötiedot sekä tekijän henkilötiedot,

jos tekijä on tiedossa.

Uhrilla on oikeus saada kirjallinen vahvistus siitä, että hän on tehnyt rikosilmoituksen.

Jos uhri on saanut vammoja, hänen on syytä mennä lääkäriin niin pian kuin mahdollista.

Lääkäri tutkii vammat ja antaa niistä lääkärintodistuksen.

Lääkärintodistusta voidaan tarvita oikeudenkäynnissä ja silloin,

kun uhri hakee korvauksia rikoksen aiheuttamista vahingoista.

Jos olet joutunut seksuaalisen väkivallan kohteeksi,

vältä peseytymistä ja vaatteiden vaihtoa ennen lääkäriin menoa.

Jos kyse on asuntomurrosta, älä siivoa jälkiä ennen poliisin tuloa.

Asianomistajarikos vai
virallisen syytteen alainen rikos?

Rikos voi olla asianomistajarikos tai virallisen syytteen alainen rikos.

Asianomistajarikos on rikos, jonka poliisi tutkii vain silloin,

jos uhri vaatii tekijälle rangaistusta.

Tällaisia rikoksia ovat esimerkiksi näpistys sekä vahingonteko

(vahingonteko = tekijä rikkoo tai hävittää toisen omaisuutta).

Jos asianomistajarikoksen uhri muuttaa mielensä eikä haluakaan

tekijälle rangaistusta, poliisi lopettaa rikoksen tutkimisen.

Kun poliisi selvittää rikosta, poliisi kysyy uhrilta, vaatiiko uhri

rangaistusta rikoksen tekijälle. Jos uhri ilmoittaa, että hän ei vaadi rangaistusta,

hän ei yleensä voi nostaa syytettä samasta asiasta myöhemmin.

Sama pätee, jos uhri vetää vaatimuksensa takaisin.

Tämä asia on tärkeä tietää siltä varalta,

että syyttäjä päättää, että hän ei nosta syytettä asiasta.

Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia.

Ne poliisi tutkii aina, kun saa niistä tiedon.

Pahoinpitely ja raiskaus ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia myös silloin,

kun rikos tapahtuu kotona tai tekijänä on oman perheen jäsen.

Lieväkin väkivalta perheessä tai parisuhteessa on virallisen syytteen alainen rikos.

Kun asiasta tehdään rikosilmoitus, poliisilla ja muilla viranomaisilla on mahdollisuus puuttua asiaan.

Esitutkinta

Jos poliisi epäilee, että rikos

on tapahtunut, se aloittaa esitutkinnan.

Esitutkinnassa poliisi selvittää

• mitä on tapahtunut
• ketkä ovat asian osapuolet eli uhri ja epäilty tekijä
• mitä vahinkoja rikoksesta on aiheutunut.

Jos poliisi ei toimita esitutkintaa, poliisi ilmoittaa siitä rikoksen uhrille.

Poliisi kutsuu rikoksen uhrin tarvittaessa kuulusteluun.

Kuulustelussa poliisi selvittää, mitä on tapahtunut.

Jos kuulustelun ajankohta ei sovi,

uudesta ajasta voi keskustella asiaa tutkivan poliisin kanssa.

Jos asia on yksinkertainen ja selvä, poliisi voi kuulustella myös puhelimitse.

Kuulustelussa täytyy puhua totta.

Jos uhrille tulee kuulustelun jälkeen mieleen jotain lisättävää,

hänen on syytä ottaa yhteyttä poliisiin.

Poliisi kirjoittaa esitutkinnasta esitutkintapöytäkirjan,

jonka se lähettää syyttäjälle.

Uhri ja rikoksesta epäilty henkilö voivat saada pöytäkirjasta kopion maksutta.

Joskus uhri ei ehkä halua, että epäilty henkilö saa tietää hänen yhteystietonsa.

Tällöin uhri voi pyytää, että hänen yhteystietojaan ei merkitä pöytäkirjaan.

Lievissä rikoksissa, kuten näpistyksessä ja lievässä pahoinpitelyssä,

poliisi voi antaa epäillylle henkilölle sakon.

Siihen tarvitaan kuitenkin uhrin suostumus.

Tällöin esitutkintapöytäkirjaa ei välttämättä tehdä.

Jos uhri antaa suostumuksensa sakkomenettelyyn, asiaa ei käsitellä oikeudessa.

Syyttäjä ei voi tällöin vaatia vahingonkorvausta uhrin puolesta.

Vahingonkorvausvaatimukset

Rikoksen tekijä on velvollinen korvaamaan vahingot, jotka hän on aiheuttanut.

Uhrin täytyy ilmoittaa vahingoista esitutkinnassa ja viimeistään oikeudenkäynnissä.

Uhrin täytyy myös ilmoittaa siitä, vaatiiko hän korvauksia.

Korvausta voi vaatia esimerkiksi

• omaisuudesta, joka on mennyt rikki tai kadonnut
• lääkärinkuluista ja lääkkeistä
• kivusta ja särystä ja muusta tilapäisestä haitasta
• pysyvästä haitasta
• henkisestä kärsimyksestä (joissakin tapauksissa).

Uhri voi osoittaa vahingon määrän esittämällä kuitit niistä menoista,

joita rikos on aiheuttanut.

Uhrin on syytä säilyttää myös tositteet vakuutuksen omavastuuosuudesta.

Jos uhri on joutunut matkustamaan rikoksen selvittämisen vuoksi,

uhrin on syytä säilyttää myös tositteet matkakuluista.

Uhri voi vaatia niistä korvausta rikoksen tekijältä.

Syyttäjä voi esittää oikeudessa korvausvaatimuksen uhrin puolesta,

jos vaatimus on selvä ja perusteltu.

Jos uhri haluaa pyytää syyttäjää tekemään näin,

siitä on hyvä ilmoittaa jo poliisille esitutkinnassa.

Jos syyttäjä ei esitä korvausvaatimusta,

hänen täytyy ilmoittaa siitä uhrille kirjallisesti.

Tällöin uhri voi esittää vaatimuksen itse.

Uhrin puolesta vaatimuksen voi esittää

myös oikeudellinen avustaja.

Syyteharkinta

Kun syyttäjä on saanut poliisilta

esitutkintapöytäkirjan, hän päättää, nostaako hän syytteen.

Jos syyttäjä päättää nostaa syytteen,

asia viedään tuomioistuimen käsiteltäväksi eli asia käsitellään oikeudessa.

Syyttäjä voi myös päättää, että hän ei nosta syytettä.

Syyttäjä voi tehdä näin, jos rikoksesta ei ole näyttöä,

rikos on vähäinen tai asiassa on tehty sovinto.

Uhrilla on oikeus saada tieto syyttäjän päätöksestä.

Jos uhri on jo esitutkinnassa ilmoittanut, että hän vaatii tekijälle rangaistusta,

hän voi nostaa syytteen itse, jos syyttäjä ei nosta syytettä.

Sovittelu

Rikosasia voidaan myös sovitella, jos uhri ja epäilty henkilö suostuvat siihen.

Sovittelun ehto on myös, että epäilty vahvistaa tapahtumat ja että sovittelu on uhrin edun mukaista.

Sovittelu on maksutonta ja aina vapaaehtoista.

Sen voi myös lopettaa kesken missä vaiheessa tahansa.

Sovittelua ohjaavat koulutetut, vapaaehtoiset sovittelijat.

He auttavat uhria ja tekijää keskustelemaan asiasta ja sopimaan vahinkojen korvaamisesta.

He auttavat myös laatimaan sopimuksen sovittelusta.

Sovittelun tulos voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, rahallinen korvaus tai korvaus työnä.

Tuloksena voi olla myös sopimus siitä, että tekijä muuttaa käytöstään.

Jos uhri ja tekijä pääsevät sopimukseen, sopimus laaditaan kirjallisena.

Sovittelutoimisto ilmoittaa sovittelun lopputuloksen poliisille ja syyttäjälle.

Sovittelutoimisto seuraa, että sopimusta noudatetaan.

Vaikka rikosasia on soviteltu, se voidaan silti käsitellä oikeudessa.

Sovittelusta saa lisätietoja poliisilta, paikallisista sovittelutoimistoista

ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta .

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnin osapuolia ovat uhri, syyttäjä ja syytetty.

Käräjäoikeus kutsuu oikeudenkäyntiin yleensä kaikki asianosaiset ja todistajat.

Kutsussa sanotaan, pitääkö oikeudenkäynnissä olla paikalla henkilökohtaisesti.

Jos joku paikalle kutsutuista puuttuu, oikeudenkäyntiä voidaan joutua siirtämään.

Aikatauluista ja muista oikeudenkäyntiin liittyvistä

käytännön asioista voi keskustella käräjäoikeuden henkilökunnan

sekä syyttäjän tai hänen sihteerinsä kanssa.

Oikeuden istunnot ovat yleisölle avoimia.

Joissakin rikoksissa, kuten seksuaalirikoksissa,

oikeudenkäynti voi tapahtua suljetuin ovin eli ilman yleisöä.

Uhri voi pyytää sitä käräjäoikeuden tuomarilta.

Jos oikeus määrää uhrin saapumaan henkilökohtaisesti oikeuden istuntoon,

hänelle maksetaan päivärahaa, korvausta matkakuluista ja korvausta menetetyistä ansioista.

Oikeuden istunnosta ei saa jäädä pois ilman laillista estettä.

Siitä voidaan määrätä sakkoa.

Laillinen este on esimerkiksi sairaus, joka estää oikeuteen saapumisen.

Siitä täytyy toimittaa myöhemmin lääkärintodistus oikeudelle.

Esteestä täytyy ilmoittaa tuomioistuimeen heti, kun este on tiedossa.

Osa rikosjutuista voidaan käsitellä käräjäoikeudessa pelkästään kirjallisesti.

Tällöin tuomari ratkaisee asian kirjallisen aineiston perusteella.

Suullista oikeudenkäyntiä ei järjestetä, eikä uhria ja syytettyä kutsuta oikeuden istuntoon.

Kirjallisessa menettelyssä käsitellään monet lievät ja tavalliset rikokset.

Edellytys on, että vastaaja eli syytetty on tunnustanut teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn.

Lisäksi rikoksen uhrilta on joko saatava suostumus kirjalliseen menettelyyn tai uhrin on

ilmoitettava esitutkinnassa, että hänellä ei ole vaatimuksia asiassa.

Uhri saa myös kirjallisessa menettelyssä vaatia vahingonkorvausta.

Se täytyy tehdä kirjallisesti.

Lisätietoa oikeudenkäynnistä saa tuomioistuinlaitoksen verkkosivuilta .

Tuomio ja siitä valittaminen

Käräjäoikeus julistaa tuomion heti istunnon jälkeen tai se ilmoittaa, milloin tuomio annetaan.

Jos asia käsitellään kirjallisesti, käräjäoikeus lähettää tuomion osapuolille kirjallisena.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen.

Pääsääntöisesti tarvitaan jatkokäsittelylupa, jotta hovioikeus ottaa asian käsittelyyn.

Jos uhri tai syytetty on tyytymätön tuomioon,

siitä täytyy ilmoittaa käräjäoikeuteen viikon kuluessa tuomiosta.

Valitus tehdään kirjallisesti.

Valituskirjelmä täytyy jättää käräjäoikeudelle 30 päivän kuluessa tuomiosta.

Ohjeet valituksen tekemisestä ovat käräjäoikeuden tuomiossa.