Rikosasian käsittelyn vaiheet

Rikosilmoitus

Jos olet joutunut rikoksen uhriksi, ilmoita asia poliisille. Ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian, jotta poliisin on helpompi selvittää rikos. Myös vahingonkorvauksen saaminen voi edellyttää, että rikosilmoitus on tehty. Ilmoituksen voi tehdä rikospaikalle saapuneelle poliisipartiolle, menemällä poliisiasemalle sekä vähäisissä rikoksissa myös internetissä www.poliisi.fi tai puhelimitse.

Ilmoituksen voi tehdä millä tahansa poliisiasemalla ja sen voi tehdä myös joku toinen uhrin puolesta. Jos rikoksella on todistajia, heidän yhteystietonsa on hyvä ottaa muistiin.

Poliisi kirjaa rikosilmoitukseen tapahtumien kulun sekä asianosaisten ja todistajien henkilötiedot. Uhrilla on oikeus saada tekemästään rikosilmoituksesta kirjallinen vahvistus.

Jos rikoksesta on aiheutunut vammoja, on syytä mennä lääkäriin mahdollisimman pian. Lääkärintodistusta voidaan tarvita oikeudenkäynnissä tai haettaessa korvauksia esimerkiksi vakuutusyhtiöltä tai Valtiokonttorista. Jos kyse on seksuaalisesta väkivallasta, tulee välttää peseytymistä ja vaatteiden vaihtoa ennen lääkäriin menoa.

Jos kyse on asuntomurrosta, jälkiä ei pidä siivota ennen poliisin tuloa.

Asianomistajarikoksia ovat sellaiset rikokset, jotka poliisi tutkii vain, jos uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Tällaisia ovat muun muassa näpistys ja vahingonteko. Jos asianomistajarikoksen uhri muuttaa mielensä eikä haluakaan tekijälle rangaistusta, poliisi lopettaa jo aloittamansa tutkinnan.

Rikosta selvittäessään poliisi kysyy, vaatiiko uhri rikoksen tekijälle rangaistusta. Jos uhri tässä vaiheessa ilmoittaa, ettei vaadi rangaistusta tai myöhemmin peruu jo esittämänsä vaatimuksen, hän voi menettää oikeutensa syytteen nostamiseen myöhemmin. Tämä on tärkeää tietää siltä varalta, että syyttäjä päättää jättää asiasta syytteen nostamatta.

Suurin osa rikoksista on virallisen syytteen alaisia rikoksia, jotka poliisi tutkii aina niistä tiedon saatuaan. Esimerkiksi pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia myös silloin, kun ne ovat tapahtuneet kotona tai tekijänä on perheenjäsen. Lieväkin lähisuhteessa tapahtunut väkivalta on virallisen syytteen alainen rikos. Ilmoitus poliisille antaa viranomaisille mahdollisuuden puuttua väkivaltaan.

Esitutkinta

Poliisin on toimitettava esitutkinta, jos on syytä epäillä, että on tapahtunut rikos. Esitutkinnassa poliisi selvittää, mitä on tapahtunut, ketkä ovat asian osapuolet sekä mitkä ovat rikoksen aiheuttamat vahingot. Jos poliisi ei toimita esitutkintaa, rikoksen uhrille on ilmoitettava siitä.

Poliisi kutsuu rikoksen uhrin asianomistajana tarvittaessa kuulusteluun. Jos kuulustelun ajankohta ei sovi, uudesta ajasta voi keskustella asiaa tutkivan poliisin kanssa. Yksinkertaisissa ja selvissä asioissa poliisi voi kuulustella myös puhelimitse.

Kertoessaan rikoksesta kuulustelussa uhrin täytyy puhua ehdottomasti totta. Jos kuulustelujen jälkeen tulee mieleen jotain asiaan liittyvää, on syytä ottaa yhteyttä poliisiin.

Kun esitutkintapöytäkirja on valmistunut, poliisi lähettää sen syyttäjälle. Uhrilla asianomistajana, samoin kuin rikoksesta epäillyllä, on oikeus saada pöytäkirjasta maksutta kopio. Jos uhri ei halua yhteystietojensa joutuvan epäillyn tietoon, hän voi kieltää niiden merkitsemisen pöytäkirjaan.

Lievissä tapauksissa, esimerkiksi näpistyksessä ja lievässä pahoinpitelyssä, poliisi voi asianomistajan suostumuksella antaa epäillylle sakon. Tällöin esitutkintapöytäkirjaa ei välttämättä laadita. Jos uhri antaa suostumuksensa sakkomenettelyyn, asiaa ei käsitellä oikeudessa eikä syyttäjä voi vaatia uhrin puolesta vahingonkorvausta.

Vahingonkorvausvaatimukset

Rikoksen tekijä on velvollinen korvaamaan aiheuttamansa vahingot. Vahingoista sekä siitä, vaatiiko uhri tekijältä korvauksia, on ilmoitettava esitutkinnassa tai viimeistään tuomioistuimelle . Korvausta voi vaatia esimerkiksi rikkoutuneesta tai kadonneesta omaisuudesta, lääke- ja lääkärinkuluista sekä väkivallan aiheuttamasta kivusta ja särystä sekä joissakin tapauksissa henkisestä kärsimyksestä.

Vahingon määrän voi osoittaa esittämällä kuitit niistä menoista, joita rikos on aiheuttanut. Myös vakuutuksen omavastuuosuudesta sekä asian selvittämiseen liittyvistä mahdollisista matkakuluista on säilytettävä tositteet, sillä niistä voi vaatia korvausta rikoksen tekijältä.

Syyttäjä voi esittää rikoksen uhrin korvausvaatimuksen oikeudessa, mikäli se on selvä ja perusteltu. Jos uhri haluaa syyttäjän esittävän korvausvaatimuksen, asiasta on hyvä ilmoittaa jo poliisille esitutkinnassa. Jos syyttäjä ei esitä korvausvaatimusta, hänen on ilmoitettava siitä uhrille kirjallisesti. Tällöin uhri voi itse esittää vaatimuksen. Tehtävän voi uhrin puolesta hoitaa myös oikeudellinen avustaja.

Syyteharkinta

Kun syyttäjä on saanut poliisilta esitutkintapöytäkirjan, hän päättää syytteen nostamisesta eli siitä, viedäänkö asia tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jos rikoksesta ei esimerkiksi ole näyttöä, rikos on vähäinen tai asiassa on tehty sovinto, syyttäjä voi jättää syytteen nostamatta. Uhrilla on oikeus saada tieto syyttäjän päätöksestä olla nostamatta syytettä. Jos uhri on jo esitutkinnassa ilmoittanut vaativansa rangaistusta, hän voi nostaa syytteen itse, jos syyttäjä ei nosta syytettä.

Sovittelu

Rikosasioita voidaan sovitella, jos sekä uhri että epäilty suostuvat siihen. Lisäksi edellytetään, että epäilty vahvistaa tapahtumainkulun pääasialliset seikat ja että sovittelu on uhrin edun mukaista. Sovittelu on maksutonta ja aina vapaaehtoista, ja sen voi myös halutessaan lopettaa kesken missä vaiheessa tahansa. Koulutetut, vapaaehtoiset sovittelijat ohjaavat rikosasian osapuolia keskustelemaan tapahtuneesta ja sopimaan rikoksesta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta. Sovittelijat auttavat osapuolia myös sopimuksen laadinnassa. Sovittelun tulos voi olla esimerkiksi anteeksipyyntö, käyttäytymissopimus, rahallinen korvaus tai työkorvaus. Mikäli osapuolet pääsevät sopimukseen, sopimus laaditaan kirjallisena, ja sovittelutoimisto seuraa sopimuksen täyttymistä. Sovittelutoimisto ilmoittaa sovittelun lopputuloksesta poliisille ja syyttäjälle. Rikosasia voidaan käsitellä tuomioistuimessa, vaikka tapaus olisikin soviteltu.

Sovittelusta saa lisätietoja esimerkiksi poliisilta, paikallisista sovittelutoimistoista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta www.thl.fi/sovittelu

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnissä asianosaisia ovat asianomistajana olevan uhrin lisäksi syyttäjä ja syytetty. Käräjäoikeus kutsuu yleensä kaikki asianosaiset sekä todistajat oikeudenkäyntiin. Kutsusta ilmenee, pitääkö käsittelyssä olla läsnä henkilökohtaisesti. Oikeudenkäyntiä voidaan joutua siirtämään, jos joku paikalle henkilökohtaisesti kutsutuista puuttuu.

Aikatauluista ja muista oikeudenkäyntiin liittyvistä käytännön asioista voi ennen oikeudenkäyntiä keskustella käräjäoikeuden henkilökunnan sekä syyttäjän tai hänen sihteerinsä kanssa. Oikeuden istunnot ovat yleisölle avoimia, mutta tuomioistuin voi esimerkiksi seksuaalirikosasioissa käsitellä asian osittain tai kokonaan ilman yleisöä eli suljetuin ovin. Tätä voi pyytää käräjätuomarilta.

Jos oikeus velvoittaa uhrin henkilökohtaisesti saapumaan istuntoon, hänelle maksetaan päivärahaa sekä korvaus matkakuluista ja menetetyistä ansioista. Jos istunnosta jää pois ilman laillista estettä, tuomioistuin voi määrätä sakon. Laillinen este on esimerkiksi paikalle saapumisen estävä sairaus, joka on myöhemmin todistettava lääkärintodistuksella. Esteestä on ilmoitettava tuomioistuimeen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Osa rikosjutuista voidaan käsitellä käräjäoikeudessa pelkästään kirjallisesti. Tällöin tuomari ratkaisee asian kirjallisen aineiston perusteella. Suullista oikeudenkäyntiä ei järjestetä eikä asian osapuolia kutsuta tuomioistuimeen.

Kirjallisessa menettelyssä voidaan käsitellä useimmat lievät ja tavalliset rikokset. Edellytyksenä on, että vastaaja on tunnustanut teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn. Myös rikoksen uhrilta on saatava suostumus kirjalliseen menettelyyn. Uhri saa myös kirjallisessa menettelyssä tuoda esiin omat korvausvaatimuksensa. Tämä tapahtuu kirjallisesti.

Tietoa oikeudenkäynnistä saa esimerkiksi internetistä osoitteesta www.oikeus.fi, oikeusministeriön Rikosjutun käsittely käräjäoikeudessa -esitteestä, joka löytyy oikeus.fi -sivustolta sekä poliisin sivuilta www.poliisi.fi.

Tuomio ja siitä valittaminen

Käräjäoikeus julistaa tuomion heti istunnon jälkeen tai se ilmoittaa, milloin tuomio annetaan. Kirjallisessa menettelyssä käräjäoikeus lähettää tuomion jutun osapuolille.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Pääsääntöisesti tarvitaan jatkokäsittelylupa, jotta hovioikeus ottaisi asian täysimittaiseen käsittelyyn.

Jos on tyytymätön tuomioon, siitä on ilmoitettava käräjäoikeuteen viikon kuluessa tuomiosta. Valituskirjelmä on jätettävä käräjäoikeudelle 30 päivän kuluessa tuomiosta. Ohjeet valituksen tekemisestä ovat liitteenä käräjäoikeuden tuomiossa.