Lapsi on kaapattu ei -sopimusvaltioon

Ulkoasiainministeriön ja edustustojen toimenpiteet

Ulkoasianministeriön ja Suomen ulkomaanedustustojen toimenpiteistä lapsikaappaustapauksissa säädetään konsulipalvelulain (498/1999) 31 ja 32 §:ssä. Edellytyksenä sille, että edustusto voi avustaa lapsikaappaustapauksissa on, että

  • lapsi on alle 16-vuotias;
  • lapsi oli välittömästi ennen kaappausta asunut Suomessa; ja
  • vanhemmalla, joka pyytää avustustoimenpiteitä, oli yksin tai yhdessä toisen vanhemman kanssa oikeus määrätä lapsen asuinpaikasta
  • vanhempi on tosiasiallisesti käyttänyt huoltoon liittyviä oikeuksia
  • vanhempi ei ole antanut suostumustaan poisviemiselle tai palauttamatta jättämiselle; eikä
  • lapsen palauttamista koskevan asian hoito ei lain, asetuksen taikka Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen mukaan kuulu muun viranomaisen toimivaltaan.

Lähtökohtana on siis, että lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain nojalla eikä asian hoito kuulu toisen viranomaisen toimivaltaan. Esimerkiksi silloin, kun lapsi on viety Haagin lapsikaappaussopimuksen osapuolena olevaan valtioon, asiaa hoitaa oikeusministeriö.

Saattaa myös olla tapauksia, joissa lapsikaappaus tapahtuu kahden ei-sopimusvaltion välillä. Konsulipalvelulain 31 §:n 2 momentin mukaan edustusto avustaa myös tällaisessa lapsikaappaustapauksessa edellyttäen kuitenkin, että

  • lapsi on alle 16-vuotias;
  • lapsi asuu pysyvästi maassa, josta hänet vietiin;
  • lapsi tai hänen palauttamistaan pyytävä huoltaja on Suomen kansalainen;
  • lapsen poisviemistä tai palauttamatta jättämistä pidetään luvattomana sen valtion oikeusjärjestyksen mukaan, josta lapsi vietiin tai johon lapsi jätettiin palauttamatta;
  • palauttamista koskevan asian hoitaminen ei kuulu muun viranomaisen toimivaltaan

Konsulipalvelulain 32 §:n mukaan edustusto voi avustaa

  • sovinnollisen ratkaisun aikaansaamisessa mm. ottamalla ja pitämällä yhteyttä lapsen kaapanneeseen vanhempaan ja lapseen
  • lapsen olinpaikan ja olosuhteiden selvittämisessä
  • paikallisen lainsäädännön mukaisen oikeusavustajan ja oikeusavun saamisessa mm. antamalla listan paikallisista asianajajista
  • yleisluonteisten tietojen hankkimisessa kyseessä olevan valtion lainsäädännöstä tarpeellisilta osin
  • välittämällä asiassa tietoja ja asiakirjoja viranomaisille ja asiaa hoitavalle oikeusavustajalle
  • avustamalla lapsen kotiuttamiseen liittyvissä käytännön järjestelyissä

Edustuston tulee konsulipalvelulain mukaan nimenomaan pyrkiä edistämään lapsen vapaaehtoista palauttamista ja sovinnollisen ratkaisun aikaansaamista. Muihin toimenpiteisiin edustusto ryhtyy ensisijaisesti paikallisten viranomaisten välityksellä tekemällä virka-apupyynnön yleensä paikalliselle ulkoministeriölle esimerkiksi lapsen olosuhteiden selvittämiseksi.

Edustustot eivät voi:

  • avustaa lapsen takaisinkaappaamisessa
  • toimia asianajollisissa tehtävissä
  • vaikuttaa oikeudenkäyntiin ja tuomioistuimen päätöksen lopputulokseen
  • toimia asiassa vastoin kyseisen maan lakeja ja määräyksiä

Ulkoasiainministeriö ja edustustot pyrkivät aina saamaan asiassa kaiken mahdollisen virka-avun, mutta kyseisen maan oikeusjärjestelmän vaatimaa prosessia lapsen palauttamiseksi ulkoasiainministeriön tai edustuston toimenpiteet eivät voi korvata. Viranomaiset vieraassa valtiossa eivät aina ole halukkaita puuttumaan lapsikaappauksiin, mikä voi johtua erilaisista perhe-, kulttuuri- ja uskonnollisista käsityksistä.

Jos lapsi on myös tai ainoastaan sen valtion kansalainen, johon hänet on kaapattu, voivat mahdollisuudet virka-avun saamiseen lapsen palauttamiseksi olla huomattavan rajoitetut. Näin saattaa olla myös, kun jompikumpi tai molemmat vanhemmat ovat ao. valtion kansalaisia.

Kun lapsi on viety luvattomasti valtioon, joka ei ole osapuolena lapsikaappaussopimuksessa, vanhemman tulee ottaa yhteyttä itse tai lakimiehensä välityksellä ulkoasiainministeriöön, jotta edustusto voi ryhtyä edellä selostettuihin avustustoimenpiteisiin.

Oikeusprosessi

Jos vanhemmat eivät pääse sovintoon asiassa, ainoaksi keinoksi lapsen palauttamiseksi saattaa jäädä oikeudenkäynnin aloittaminen maassa, johon lapsi on kaapattu.

Ensisijaisesti pyritään siihen, että suomalainen päätös tunnustettaisiin ja täytäntöönpantaisiin vieraassa valtiossa. Kun Suomessa annettu päätös tunnustetaan päteväksi, voidaan palauttamistoimiin ryhtyä tuossa valtiossa.

Jos tämä ei ole mahdollista, käynnistetään erillinen oikeusprosessi, jossa päätetään lapsen huollosta kyseisen valtion lainsäädännön mukaisesti. Tuomioistuin vieraassa valtiossa käsittelee tapaukset oman lainsäädäntönsä ja määräystensä mukaisesti. Joissakin maissa lait perustuvat suoraan uskonnollisiin sääntöihin.

Oikeusprosessia varten on tarpeen palkata paikallinen asianajaja. Oikeudenkäynnistä aiheutuviin kustannuksiin voi saada apua kyseisestä valtiosta tai Suomesta yleisestä oikeusavusta annetun lain (104/1998) säännösten nojalla. Suomessa oikeusapua haetaan ja sen myöntää laissa säädetyin edellytyksin oikeusministeriö.

Prosessit saattavat olla aikaavieviä ja vaativat kärsivällisyyttä. Prosessiin liittyy myös kunkin maan vaatima menettely, jonka nojalla kyseisessä maassa vahvistettu suomalainen päätös tai lapsen huollosta annettu päätös saadaan täytäntöönpantua. Täytäntöönpanosta saattaa päättää muu viranomainen kuin tuomioistuin.

Lapsen asemaa koskevia kansainvälisiä sopimuksia

Jos lapsi on kaapattu valtioon, joka ei ole liittynyt lapsikaappaussopimuksiin, eivät sopimuksissa määrätyt menettelytavat lapsen palauttamiseksi ole käytettävissä. On kuitenkin mahdollista, että lapsi on viety valtioon, joka on osapuolena muussa kansainvälisessä sopimuksessa, johon voit mahdollisesti vedota tapauksessasi. Sopimukseen vetoaminen ei kuitenkaan normaalisti yksinään riitä, vaan tarvittava maan oikeusjärjestelmän mukainen menettely lapsen palauttamiseksi joudutaan aloittamaan.

Eräitä lapsikaappaustapauksissa mahdollisesti sovellettavia sopimuksia:

  • Lapsen oikeuksien yleissopimus (SopS60/1991). Sopimuksen 11 artiklan mukaan sopimusvaltiot ryhtyvät toimiin ehkäistäkseen lapsen laittomat maasta kuljetukset ja ulkomailta palauttamatta jättämiset.
  • Kansainvälinen panttivankien ottamista vastaan tehty yleissopimus (SopS38/1983).
  • Yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi eli Euroopan ihmisoikeussopimus (SopS 18-19/1990) lisäpöytäkirjoineen
  • YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (SopS 7-8/1976)

Ulkoasiainministeriön valtiosopimusrekisteristä voi tarkistaa, mitkä kansainväliset sopimukset ovat voimassa maissa, joiden välillä lapsikaappaus tapahtui.

Tietoa valtiosopimuksista ja niihin liittyneistä valtioista saa myös Internet -osoitteesta: http://www.finlex.fi .