Lapsi on kaapattu sopimusvaltioon

Laki ja sopimukset

Suomi kuuluu kahteen kansainväliseen yleissopimukseen, joiden tarkoituksena on palauttaa kaapattu lapsi toiseen sopimusvaltioon:

1. Haagin kansainvälisistä lapsikaappauksista tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus eli Haagin lapsikaappaussopimus (SopS 57/1994) ja

2. Lasten huoltoa koskevien päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja lasten palauttamisesta tehty eurooppalainen yleissopimus eli Euroopan Neuvoston eli Luxemburgin sopimus (SopS 56/1994).

Käytännössä lapsen palauttamista koskevissa asioissa sovelletaan yksinomaan Haagin lapsikaappaussopimusta, joten tässä esitteessä käsitellään vain sitä.

Lapsikaappausta koskevat kotimaiset säännökset ovat lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa (361/1983, muutettu 186/1994).

Edellämainitut laki- ja sopimustekstit ovat myös oikeusministeriön maksuttomassa säädöstietopankissa Internetissä osoitteessa http://www.finlex.fi .

Sopimusmaat

Haagin lapsikaappaussopimus on ollut voimassa Suomessa vuodesta 1994 alkaen. Muita yleissopimukseen kuuluvia maita ovat (3/2013):

Alankomaat, Albania, Argentiina, Armenia, Australia
Bahamasaaret, Belgia, Belize, Bosnia ja Herzegovina, Brasilia, Bulgaria, Burkina Faso
Chile, Costa Rica, Dominikaaninen tasavalta
Ecuador, El Salvador, Espanja, Etelä-Afrikka
Fidzi
Georgia, Guatemala
Honduras, Hong Kong
Irlanti, Islanti, Iso-Britannia, Israel, Italia, Itävalta,
Japani
Kanada, Kolumbia, Kreikka, Kroatia, Kypros
Latvia, Liettua, Luxemburg
Makao, Makedonia, Malta, Marokko, Mauritius, Meksiko, Moldova, Monaco
Montenegro, Nicaragua, Norja
Panama, Paraguay, Peru, Portugali, Puola
Ranska, Romania, Ruotsi
Saint Kitts ja Nevis, Saksa, San Marino, Serbia, Seychellit, Slovakia, Slovenia, Sri Lanka, Sveitsi, Tanska, Thaimaa, Trinidad ja Tobogo, Tsekki, Turkki, Turkmenistan, Ukraina,
Unkari, Uruguay, Uusi-Seelanti, Uzbekistan
Valko-Venäjä, Venäjä, Venezuela, Viro
Yhdysvallat
Zimbabwe

Ajan tasalla oleva sopimusmaiden luettelo löytyy Internetistä osoitteesta http://www.finlex.fi (kohta Valtiosopimukset).

Milloin lapsikaappaussopimusta voidaan soveltaa

Haagin lapsikaappaussopimuksen tarkoituksena on torjua kansainväliset lapsikaappaukset. Sopimuksen keskeisenä tavoitteena on luvattomasti asuinpaikkavaltiostaan poisviedyn lapsen palauttaminen. Luvattomaan poisviemiseen rinnastetaan luvaton lapsen palauttamatta jättäminen esim. tapaamisoikeuden toteuttamisen jälkeen. Asuinpaikkavaltiolla (habitual residence) tarkoitetaan valtiota, jossa lapsi tosiasiallisesti asuu ja jossa on hänen keskeisin elämänympäristönsä.

Jotta kysymyksessä olisi luvaton lapsikaappaus (Suomesta toiseen sopimusvaltioon), tulee seuraavien edellytysten täyttyä:

  • lapsi on alle 16-vuotias
  • lapsella oli välittömästi ennen kaappausta asuinpaikka Haagin sopimukseen sitoutuneessa valtiossa (esimerkiksi Suomessa)
  • lapsi on viety toiseen Haagin sopimukseen sitoutuneeseen valtioon
  • hakijalla oli yksin tai yhdessä toisen kanssa oikeus määrätä lapsen asuinpaikasta; käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hakijalla oli lapsen huolto joko yksin tai yhdessä toisen huoltajan kanssa
  • hakija on tosiasiallisesti käyttänyt huoltoon liittyviä oikeuksia
  • hakija ei ole antanut suostumustaan poisviemiselle tai palauttamatta jättämiselle

Lapsen palauttamisesta annettu päätös ei kuitenkaan sisällä ratkaisua lapsen huollosta eli päätöksessä ei oteta kantaa siihen, kumpi vanhemmista on parempi huoltaja. Lapsen palauttamisen jälkeen huolto-oikeudenkäynti käydään lapsen asuinpaikkavaltiossa. Asuinpaikkavaltion tuomioistuimella katsotaan olevan parhaimmat edellytykset selvittää lapsen etu.

Eräissä tilanteessa valtio, jolta vaaditaan lapsen palauttamista, voi kieltäytyä palauttamisesta.
Kieltäytymisperusteet ovat seuraavat:

  • poisviemisestä on kulunut yli vuosi, kun hakemus tehtiin, ja lapsi on sopeutunut uuteen ympäristöön tai
  • lapsi joutuisi palauttamisen seurauksena sietämättömän olosuhteisiin tai alttiiksi ruumiillisille tai henkisille vaurioille tai
  • riittävän kypsyyden saavuttanut lapsi vastustaa palauttamista

Oikeusministeriön tehtävät

Oikeusministeriö toimii keskusviranomaisena, jonka tehtävänä on huolehtia lapsikaappaussopimuksen mukaisista tehtävistä.

Keskusviranomaisen tehtäviin kuuluu:

  • lapsen olinpaikan selvittäminen
  • sovinnollisen ratkaisun ja vapaaehtoisen palauttamisen edistäminen
  • neuvonta sopimuksen soveltamisessa ja hakemuksen tekemisessä
  • hakemuksen välittäminen toisen sopimusvaltion keskusviranomaiselle
  • yhteydenpito ulkomaiseen keskusviranomaiseen
  • tiedustelujen tekeminen vieraan valtion lainsäädännöstä ja käytännöstä

Lapsen huollosta annetun lain 35 §:n nojalla valtion ja kunnan sosiaalihuollon viranomaisten sekä poliisiviranomaisten tulee antaa oikeusministeriölle pyynnöstä virka-apua lapsen olinpaikan ja lapsen olosuhteiden selvittämiseksi, lapsen palauttamisen turvaamiseksi sekä lapsen luvattoman poisviemisen ehkäisemiseksi.

Palautushakemuksen tekeminen

Kun vanhempi epäilee, että lapsi on luvattomasti viety toiseen sopimusvaltioon, hänen tulee itse tai lakimiehensä välityksellä ottaa yhteyttä keskusviranomaisena toimivaan oikeusministeriöön. Oikeusministeriön kansainvälisten asiain yksikkö antaa neuvoja lapsikaappaussopimuksen tulkintaa koskevissa asioissa ja hakemuksen tekemisessä.

Lapsen palauttamiseksi on tehtävä sitä koskeva hakemus.
Hakemuksessa on mainittava seuraavat seikat:

  • vaatimus lapsen palauttamiseksi
  • lapsen henkilötiedot
  • hakijan henkilötiedot
  • lapsen kaapanneen vanhemman henkilötiedot
  • oikeudellinen perusta eli selvitys lapsen huollosta ja sen rikkomisesta
  • yksityiskohtainen kuvaus kaappauksesta
  • lapsen mahdollinen olinpaikka
  • liitteeksi esim. huoltopäätös

Hakemus lähetetään oikeusministeriöön, joka kääntää sen ja toimittaa oikealle ulkomaan keskusviranomaiselle.