Mitä rikosprosessissa tapahtuu?

Poliisin esitutkinta

Kun poliisi on saanut tiedon epäillystä rikoksesta ja kirjannut rikosilmoituksen, poliisi harkitsee, tuleeko asiassa aloittaa esitutkinta. Esitutkinta tehdään, kun on syytä epäillä, että on tapahtunut rikos. Esitutkintaa johtaa poliisi. Yleensä poliisi aloittaa esitutkinnan kuulustelemalla asianomistajaa eli rikoksen uhria. Kun pieni lapsi on rikoksen uhri, poliisi kuulustelee yleensä ensimmäisenä aikuista, jolle epäily rikoksesta on herännyt. Asianomistajan lisäksi poliisi kuulustelee rikoksesta epäiltyä ja todistajia.

Esitutkinnan lopuksi poliisi kokoaa kertyneestä materiaalista esitutkintapöytäkirjan. Rikoksen uhrilla ja rikoksesta epäillyllä on mahdollisuus tutustua siihen, minkä jälkeen esitutkintaa voidaan vielä täydentää. Sitten poliisi lähettää esitutkintapöytäkirjan syyttäjälle. Syyttäjä harkitsee, nostaako hän asiassa syytteen.

Jos lapseen kohdistuvassa rikoksessa rikoksesta epäiltynä on huoltaja tai huoltajan sukulainen, huoltaja ei voi edustaa lasta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos toista vanhempaa epäillään lapseen kohdistuvasta rikoksesta, kumpikaan vanhempi ei voi toimia asiassa lapsen edunvalvojana. Tällöin lapselle määrätään edunvalvojan sijainen. Viranomaiset huolehtivat edunvalvojan hankkimisesta.

Fyysisten vammojen tutkiminen

Lääkäri tekee poliisin pyynnöstä osana esitutkintaa tarvittavat tutkimukset mahdollisten fyysisten vammojen toteamiseksi. Pääsääntöisesti nämä tutkimukset tehdään erikoissairaanhoidossa. Lääkärintarkastus on tehtävä mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. On tärkeää, että lapsen mahdolliset vammat tutkitaan ja kirjataan ylös tarkasti. Tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa valokuvia, joskus myös verinäytteitä, virtsanäyte ja muita tarvittavia näytteitä. Lääkäri laatii tekemästään tutkimuksesta lausunnon poliisille.

Lapsen tutkiminen aloitetaan tavallisella lääkärintarkastuksella, jossa mm. kuunnellaan sydäntä ja keuhkoja, kokeillaan vatsaa ja katsotaan suuhun. Lapsi tarkastetaan "päästä varpaisiin", jotta mitään tärkeää ei jää havaitsematta. Tutkimuksessa pyritään luomaan lapselle mahdollisimman turvallinen ja rauhallinen olo. Tutkimusta ei tehdä väkisin.

Lääkäreillä, muilla terveydenhuollon viranomaisilla ja eräillä muilla viranomaisilla on epäillessään lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus ja rikosilmoitus, jollei niitä ole jo tehty. Mikäli terveydenhuollon viranomainen epäilee, että lasta on pahoinpidelty, hänellä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Myös poliisilla on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus silloin, kun epäillään lapseen kohdistunutta pahoinpitely- tai seksuaalirikosta. Lastensuojelun tehtävänä on arvioida lapsen tilanne ja varmistaa, että lapsi on turvassa. Lisäksi lastensuojelu tarjoaa tarvittaessa apua vanhemmille.

Lapsen kuuleminen

Tärkeä osa esitutkintaa on lapsen kuuleminen. Poliisi päättää yhteistyössä syyttäjän kanssa, tapahtuuko kuuleminen poliisissa vai poliisin tekemän pyynnön perusteella yliopistollisten keskussairaaloiden yhteydessä toimivissa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisissa tutkimusyksiköissä. Suurin osa lasten kuulemisista toteutetaan poliisissa. Oikeuspsykiatrisissa yksiköissä lasta kuulee lasten haastatteluihin erikoistunut psykologi. Lapsen vanhemmat tavataan yleensä ennen lapsen kuulemista.

Ennen lapsen kuulemista kootaan tapauksen kannalta tarpeelliset taustatiedot. Taustatiedoissa kartoitetaan lapsen sekä hänen perheensä ja lähipiirinsä olosuhteita ja rikosepäilyyn liittyviä asioita. Taustatiedot sisältävät myös lapsen kasvusta ja kehityksestä olennaista tietoa, joka helpottaa kuulemista. Taustatietojen perusteella pohditaan tarkkaan myös mahdollisia muita syitä rikosepäilyn heräämiselle. Vaihtoehtoisten selitysten pohdinta ei tarkoita, että lasta tai perhettä ei uskota, vaan se turvaa neutraalin tutkimusotteen. Kyseessä on olennainen esitutkintaan sekä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin liittyvä periaate. On tärkeää, että mahdolliset väärät tai vahingossa heränneet epäilyt tunnistetaan.

Lasta kuullaan yleensä 1-3 kertaa. Kuulemisen tavoitteena on saada lapsen oma, luotettava kertomus tapahtumista. Kuulemisen alussa lapsen kanssa käydään läpi hänen kehitystasonsa mukaisesti haastattelun säännöt ja ohjeet. Lasta ei painosteta puhumaan.

Kuulemisen onnistumiseksi on tärkeää, että haastattelija luo mahdollisimman hyvän kontaktin lapseen. Kontaktin luomiseen käytetään tarvittaessa runsaasti aikaa ja lasta voidaan tavata ensimmäisen kerran ilman, että käsitellään itse rikosepäilyä. Kuulemisessa ei yleensä käytetä erityisiä apuvälineitä eikä lasta haastatella leikin lomassa. Tilanne voi olla lapselle vaativa, mutta monet lapset ja nuoret kokevat asiasta puhumisen myös helpottavana.

Kaikkien asianosaisten kannalta on tärkeää, että lapsen kuuleminen pystytään tekemään luotettavalla tavalla.

Lain mukaan lapsen lailliselle edustajalle (yleensä huoltajalle tai edunvalvojan sijaiselle) on ilmoitettava lapsen kuulemisesta. Edustajalla on oikeus olla läsnä lapsen kuulemistilanteessa, paitsi silloin kun edustaja on itse rikoksesta epäilty. Vanhempien läsnäoloa haastatteluhuoneessa ei kuitenkaan suositella. Haastattelijan on usein helpompi solmia yhteistyösuhde lapsen kanssa ilman vanhempien läsnäoloa, ja lapselle saattaa olla luontevampaa kertoa tapahtumista itsenäisesti. Lasta saattavat huolestuttaa vanhempien reaktiot, ja lapsi voi jopa jättää asioita kertomatta suojellakseen vanhempiaan huolestumiselta. Teini-ikäisen tai teini-ikää lähestyvän nuoren saattaa olla vaikeaa kertoa esitutkinnan kannalta olennaisista asioista, jos vanhemmat ovat läsnä. Vanhemman ollessa paikalla on vaikea selvittää tilannetta, jossa vanhempi on käsittänyt väärin tai vahingossa johdatellut lasta. Vanhempi ei missään tapauksessa voi olla paikalla tilanteissa, joissa saattaa olla kyse vanhemman omasta edusta, esimerkiksi huoltoriitatilanne.

Lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksiköissä tapahtuvaa lapsen kuulemista seuraa aina poliisi. Poliisi ei kuitenkaan ole samassa huoneessa lapsen ja häntä haastattelevan psykologin kanssa, vaan seuraa kuulemista videoyhteyden välityksellä toisesta huoneesta. Videon välityksellä kuulemista voivat seurata myös syyttäjä, lapsen avustaja, edunvalvojan sijainen, epäillyn avustaja tai oikeuspsykiatrisen yksikön työntekijät.

Alle 15-vuotiaan lapsen kuuleminen tallennetaan yleensä ääni- ja kuvatallenteelle riippumatta siitä, tehdäänkö kuuleminen poliisissa vai lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisessa yksikössä. Tallenne kirjoitetaan auki sanasta sanaan ja teksti liitetään oikeuspsykiatrisen yksikön tekemään lausuntoon ja esitutkintapöytäkirjaan.

Yleensä alle 15-vuotiaan lapsen ei tarvitse mennä henkilökohtaisesti oikeuteen kertomaan tapahtumista, jos hänen kertomuksensa on tallennettu jo esitutkinnan aikana. Rikoksesta epäillyllä on oikeus lasten ja nuorten oikeuspsykiatrisen yksikön haastattelijan tai poliisin välityksellä esittää kysymyksiä lapselle.

Myös 15 - 17 –vuotiaan lapsen kuuleminen voidaan tallentaa ääni- ja kuvatallenteelle ja tallennetta käyttää todisteena oikeudenkäynnissä, jos lapsi on erityisen suojelun tarpeessa ottaen huomioon etenkin hänen henkilökohtaiset olosuhteensa ja rikoksen laatu.

Oikeuspsykiatriset yksiköt laativat poliisille kirjallisen lausunnon tutkimuksistaan. Lausunto on osa esitutkintamateriaalia. Esitutkintapöytäkirjan voi pyytää poliisilta esitutkinnan päätyttyä.

Kun lapsi on menossa kuultavaksi:

  • Epäilyn selvittämistä luotettavalla tavalla edesauttaa se, että lapsen kanssa on keskusteltu asiasta mahdollisimman vähän ennen kuulemista. Sen vuoksi lasta ei pidä valmentaa kuulemiseen. Vältä keskustelua lapsen kanssa kuulemisen aiheesta tai epäilyyn liittyvistä asioista, ellei lapsi itse ota asiaa esille.
  • Kerro lapselle tämän ikätason mukaan, millaiseen paikkaan hän on menossa. Lapselle voi kertoa, että hän on menossa paikkaan, missä voi jutella tädin/sedän/poliisin kanssa ja että siellä käy paljon eri-ikäisiä lapsia ja nuoria juttelemassa. Siellä lapsi saa jutella ja kertoa kaikenlaisista elämäänsä liittyvistä asioista, kuten koulusta, kavereista, kodista jne.
  • Sovi kuulemisen ajankohta lapsen päivärytmiin sopivaksi ja huolehdi siitä, että lapsi on levännyt ja syönyt ennen kuulemista.

Syyttäjä

Syyttäjän tehtävä on huolehtia mm. siitä, että rikoksesta seuraa lain tarkoittama rangaistus. Syyttäjät eivät ole poliisin eivätkä tuomioistuimen virkamiehiä, vaan he toimivat syyttäjänvirastoissa itsenäisinä virkamiehinä.

Rikosasiat tulevat syyttäjälle poliisin tekemän esitutkinnan jälkeen. Syyttäjä tekee asiassa ratkaisun pelkästään sen kirjallisen aineiston perusteella, jonka poliisi on esitutkinnan valmistuttua hänelle toimittanut. Tarvittaessa syyttäjä voi pyytää poliisilta lisäselvityksiä.

Syyttäjä arvioi jokaisen rikoksesta epäillyn henkilön ja jokaisen tutkitun teon osalta erikseen, onko riittävästi näyttöä eli todisteita siitä, että rikos on tehty. Syyte nostetaan silloin, kun rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi on olemassa todennäköisiä syitä.

Jos näyttöä ei ole riittävästi, syyttäjä päättää olla nostamatta syytettä. Tämä ei tarkoita sitä, että rikoksen uhria ei uskottaisi. Se tarkoittaa vain sitä, että todisteet eivät riitä syytteen nostamiseen. Joskus asia jää syyttämättä muista lakiin perustuvista syistä, esimerkiksi jos syyteoikeus on kuluneen ajan vuoksi jo vanhentunut. Jos syyttäjä ei nosta asiassa syytettä, hän lähettää siitä tiedon kirjallisesti jutun osapuolille. Samalla syyttäjä toimittaa ohjeet siitä, miten voi toimia, jos on tyytymätön syyttäjän päätökseen.

Silloin kun syyttäjä nostaa syytteen, tieto syytteestä tulee asianosaisille vasta käräjäoikeudesta. Käräjäoikeus ilmoittaa mm. asian käsittelypäivän, rikoksen, josta syytetään sekä todisteet, joita syyttäjä aikoo esittää.

Kun asiaa käsitellään käräjäoikeudessa, syyttäjä lukee syytteen, esittää kirjalliset todisteet ja kuulee ne henkilöt, joita hän pitää tarpeellisina syytteen toteen näyttämiseksi. Joskus osapuolet kutsuvat oikeudenkäyntiin omia todistajiaan.

Oikeudenkäynti

Jos syyttäjä päättää nostaa syytteen, rikosasia käsitellään käräjäoikeudessa. Tällöin käräjäoikeus pyytää asianomistajaa, eli lasta, hänen huoltajaansa tai edunvalvojan sijaista toimittamaan tuomioistuimelle kirjallisesti ne vaatimukset, joita he kohdistavat syytettyyn. Avustaja auttaa vaatimusten toimittamisessa.

Asialle määrätään käsittelypäivä, jolloin varsinainen suullinen oikeudenkäynti pidetään käräjäoikeudessa. Käräjäoikeus ilmoittaa syytetylle, että tämän tulee saapua käsittelyyn. Tässä yhteydessä syytetylle ilmoitetaan myös syyte ja korvausvaatimukset. Myös asianomistajalle (uhrille) ja todistajille lähetetään kutsu oikeudenkäyntiin. Kutsusta käy ilmi, tuleeko oikeudenkäynnissä olla läsnä henkilökohtaisesti. Henkilökohtaisesti oikeuteen saapuvalla asianomistajalla on avustajan lisäksi oikeus saada myös tukihenkilö oikeudenkäyntiin.

Lapsen ei yleensä tarvitse tulla oikeudenkäyntiin paikalle henkilökohtaisesti silloin, kun hän on oikeudenkäynnin aikana alle 15-vuotias ja kuuleminen on tallennettu ääni- ja kuvatallenteelle esitutkinnassa. Lapsen kuuleminen oikeudenkäynnissä tapahtuu katsomalla ääni- ja kuvatallenne. Samalla tavalla voidaan kuulla myös 15 - 17 –vuotiasta lasta, jos lapsi on erityisen suojelun tarpeessa.

Yli 15-vuotiaan lapsen kuulemisessa oikeudenkäynnissä on mahdollista käyttää lasta suojaavia erityisjärjestelyjä. Kuulemisesta kannattaa etukäteen keskustella avustajan kanssa ja siitä voi olla yhteydessä tuomioistuimeen. Lapselle voidaan tarvittaessa järjestää mahdollisuus tutustua tuomioistuimen tiloihin ennen oikeudenkäyntiä.

Vanhemmalla ei ole velvollisuutta olla paikalla oikeudenkäynnissä silloin, kun lasta kuullaan. Vanhemman läsnäolosta oikeudenkäynnissä sovitaan erikseen lapsen tai nuoren kanssa. Vanhempia voidaan kuulla oikeudenkäynnissä todistelutarkoituksessa.

Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskeviin oikeudenkäynteihin ei lapsen suojelemiseksi lähtökohtaisesti päästetä yleisöä. Käräjäoikeus voi myös päättää, että asianomistajan henkilöllisyys ja asiaa koskevat asiakirjat määrätään salassa pidettäviksi. Myös tuomio voidaan määrätä salaiseksi. Syytetyn nimi, rikos josta hänet on tuomittu, tuomitut korvaukset sekä rangaistus ovat kuitenkin aina julkisia tietoja.

Oikeudenkäynnissä syyttäjä esittää syytteen ja muut vaatimuksensa, asianomistaja tai hänen avustajansa vahingonkorvausvaatimukset ja syytetty vastauksensa esitettyihin vaatimuksiin. Vahingonkorvausvaatimukset voi tietyissä selvissä tapauksissa esittää asianomistajan pyynnöstä myös syyttäjä. Syyttäjä esittelee asian, käydään läpi kirjalliset todisteet ja kuullaan asianosaisia ja todistajia henkilökohtaisesti. Käsittely päättyy loppupuheenvuoroihin. Tämän jälkeen käräjäoikeus harkitsee päätöstään. Tuomio julistetaan joko istuntosalissa tai annetaan myöhemmin kirjallisesti käräjäoikeuden kansliassa.

Tuomiossa käräjäoikeus päättää, onko syytetty syyllistynyt asiassa rikokseen ja määrää rangaistuksesta sekä korvausvelvollisuudesta. Tuomioistuin saattaa myös hylätä syytteen esimerkiksi silloin, jos näyttö ei riitä tuomitsemiseen.

Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen. Valituksen täysimittainen käsittely hovioikeudessa edellyttää pääsääntöisesti jatkokäsittelylupaa.

Mitä tapahtuu oikeudenkäynnin jälkeen?

Jos käräjäoikeuden tuomioon ei haeta muutosta, siitä tulee lainvoimainen ja se voidaan panna täytäntöön. Tämä tarkoittaa sitä, että tuomittu henkilö alkaa suorittaa hänelle määrättyä rangaistusta ja on velvollinen maksamaan tuomitut korvaukset.

Sakkorangaistusten täytäntöönpanosta huolehtivat Oikeusrekisterikeskus ja ulosottoviranomaiset. Ellei tuomittuja sakkoja, korvauksia tai muita suorituksia makseta vapaaehtoisesti, ulosottomies voi ulosmitata osan palkasta, eläkkeestä tai omaisuudesta, jotta maksu tulee hoidettua.

Vankeusrangaistukset ja yhdyskuntaseuraamukset panee täytäntöön Rikosseuraamuslaitos.