Oikeuslaitos

Ihmisen perusoikeuksiin kuuluu oikeusturva eli oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. Oikeuslaitoksen tehtävä on antaa oikeusturvaa.

Oikeuslaitokseen kuuluvat riippumattomat tuomioistuimet, asianajajalaitos ja valtion oikeusaputoimistot, rikosasioissa syyttäjälaitos sekä tuomioistuinten määräämien rangaistusten ja päätösten täytäntöönpanosta vastaavat ulosottoviranomaiset ja Rikosseuraamuslaitos.

Poliisi ei kuulu oikeuslaitokseen, mutta sen tehtäviin kuuluu esitutkinta, joka on rikoksen oikeudellisen selvittelyn ensimmäinen vaihe.

Päivitetty 26.1.2015
Oikeusministeriö

Tuomioistuimet

Tuomioistuimet voidaan jaotella yleisiin tuomioistuimiin, hallintotuomioistuimiin ja erityistuomioistuimiin.

Yleisiä tuomioistuimia ovat käräjäoikeudet, hovioikeudet ja korkein oikeus (KKO). Käräjäoikeudet käsittelevät riita- ja rikosasioita. Kunkin käräjäoikeuden tuomiopiiriin kuuluu yleensä useita kuntia. Käräjäoikeuden tuomiosta voi valittaa hovioikeuteen.

Hovioikeudet käsittelevät pääasiassa käräjäoikeuksien tuomioista tehtyjä valituksia. Hovioikeuden tuomiosta voi valittaa korkeimpaan oikeuteen siinä tapauksessa, että KKO myöntää valitusluvan.

Hallintotuomioistuimia ovat hallinto-oikeudet sekä korkein hallinto-oikeus (KHO).

Hallinto-oikeudet käsittelevät pääsääntöisesti viranomaisten päätöksistä tehtyjä valituksia. Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Erityistuomioistuimia ovat markkinaoikeus, työtuomioistuin ja vakuutusoikeus. Ne käsittelevät omaan erikoisalaansa kuuluvia asioita. Markkinaoikeuden päätöksestä voi asiasta riippuen valittaa joko korkeimpaan hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan oikeuteen. Työtuomioistuimen ja vakuutusoikeuden ratkaisuista ei voi valittaa lukuun ottamatta joitakin vakuutusoikeudessa ratkaistuja tapaturmavakuutusasioita.

Oikeudenkäynti

Oikeudenkäynnit ovat yleensä julkisia eli yleisöllä on niihin pääsy. Suljettu käsittely saatetaan pitää esimerkiksi silloin, kun oikeudessa käsitellään erityisen arkaluontoisia, yksityiselämään liittyviä seikkoja. Oikeuden ratkaisun lopputulos on julkinen. Hallintotuomioistuimissa ja vakuutusoikeudessa käsiteltävät asiat ovat usein sellaisia, joista on säädetty salassapitovelvollisuus.

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa

Rikosasia

Rikosasia käsitellään yleensä sen paikkakunnan käräjäoikeudessa, jonka alueella rikos on tehty. Rikosasia tulee vireille käräjäoikeudessa sen jälkeen, kun poliisi on rikosilmoituksen tai muun rikosepäilyn perusteella toimittanut esitutkinnan ja syyttäjä on päättänyt nostaa asiassa syytteen. Tavallisimpia tuomioistuimissa käsiteltäviä rikoksia ovat liikenteen vaarantamiset, rattijuopumukset, pahoinpitelyt, varkaudet, petokset ja huumausainerikokset.

Rikosoikeudenkäynnissä ovat mukana vastaaja eli syytetty sekä virallinen syyttäjä. Mukana voi olla myös asianomistaja eli rikoksen uhri. Näistä oikeudenkäynnin osapuolista käytetään yhteisnimitystä asianosaiset. Oikeudenkäynnissä esiintyy usein myös todistajia.

Syyttäjän rooli on keskeinen oikeudenkäynnin kulun kannalta. Hän vaatii valtion edustajana rangaistusta henkilölle, jonka epäillään syyllistyneen rikokseen. Syyttäjä ei ole osa tuomioistuinta, vaan toimii itsenäisesti. Hänen tehtävänään on tuoda esiin rikosasiaa koskeva näyttö, myös vastaajalle edulliset seikat. Käräjäoikeus joko hyväksyy tai hylkää syyttäjän esittämän syytteen.

Jollei syyttäjä nosta syytettä, asianomistaja voi tehdä sen myös itse.

Todistajaksi kutsutun on aina tultava oikeuteen, mutta hänen ei tarvitse todistaa läheisiään vastaan. Todistajan on puhuttava totta eikä hän saa salata tiedossaan olevia asioita. Hänellä on oikeus saada korvausta oikeuteen saapumisesta.

Rikosjutun käsittely etenee yleensä seuraavassa järjestyksessä:

Syyttäjä esittää vaatimuksensa ja niiden perusteet. Jos asianomistaja on läsnä, hänelle annetaan puheenvuoro syyttäjän jälkeen. Hän voi esittää omat vaatimuksensa ja ilmoittaa, onko samaa mieltä syyttäjän kanssa.

Vastaaja voi joko myöntää tai kiistää teon. Hän vastaa myös siihen, suostuuko hän maksamaan asianomistajan vaatimat korvaukset.

Seuraavaksi syyttäjä ja asianomistaja perustelevat kantansa tarkemmin. Vastaaja lausuu oman näkemyksensä oikeudessa esitetyistä asioista.

Tämän jälkeen on vuorossa todistajien kuuleminen ja muun näytön esittäminen. Asianosaiset kertovat käsityksensä oikeudenkäynnin aikana esitetyistä todisteista ja siitä, miten asiassa heidän mielestään pitäisi tuomita.

Lopuksi oikeus harkitsee ja antaa tuomion. Rikokseen syylliseksi todettu tuomitaan yleensä rangaistukseen.

Rikosasian käsittelee yleensä asian laadusta riippuen joko yksi tuomari tai tuomari ja kaksi lautamiestä. Lautamiehet ovat kunnanvaltuustojen valitsemia maallikoita, jotka edustavat oikeudessa eri väestöryhmien näkemyksiä. Rikosasia voidaan käsitellä myös kolmen tuomarin kokoonpanossa.

Yksinkertainen rikosasia voidaan ratkaista käräjäoikeudessa pelkässä kirjallisessa menettelyssä ilman pääkäsittelyä. Edellytyksenä on, että rikoksesta syytetty on tunnustanut teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn. Myös mahdolliselta rikoksen uhrilta on saatava suostumus kirjalliseen menettelyyn.

Rikoksia voidaan myös sovitella erityisesti silloin, jos rikoksentekijä on nuori. Aloitteen sovittelusta voi tehdä rikoksen tekijä, uhri, syyttäjä, poliisi tai sosiaaliviranomainen. Sovittelijoina toimivat tehtävään koulutetut henkilöt. Rikosasia voidaan käsitellä tuomioistuimessa, vaikka tapaus olisi soviteltu.

Riita-asia

Käräjäoikeuteen tuleva riita voi koskea esimerkiksi velan maksua, kauppaa, sopimuksen tulkintaa tai perintöä.

Riita-asian oikeudenkäynnissä asianosaisina ovat kantaja, joka on pannut jutun vireille, ja vastaaja, jolle vaatimus esitetään.

Asia tulee vireille silloin, kun kantaja toimittaa käräjäoikeuden kansliaan kirjallisen haastehakemuksen. Siinä on mm. selvitettävä, mitä vaaditaan ja perusteltava vaatimus. Vastaajan haastamisesta huolehtii käräjäoikeus joko postitse tai haastemiehen välityksellä.

Käräjäoikeus pyytää vastaajalta ensiksi kirjallisen vastauksen haastehakemukseen. Useimmat riidat ratkaistaan jo tässä kirjallisen valmistelun vaiheessa.

Jollei niin käy, asian käsittelyä jatketaan tuomarin johdolla suullisessa valmistelussa. Siinä selvitetään, mistä riidan osapuolet todella ovat eri mieltä. Tässä vaiheessa asianosaisten on yleensä viimeistään ilmoitettava kaikki vaatimuksensa ja niiden perusteet samoin kuin todisteet, joita he aikovat esittää vaatimustensa tueksi. Asiaa käsittelevä tuomari selvittää myös, onko asiassa mahdollista päästä sovintoon.

Ellei valmistelussa päästä sovintoratkaisuun, järjestetään pääkäsittely, jossa todistajia ja yleensä myös jutun asianosaisia kuullaan henkilökohtaisesti.

Riita-asiassa ketään ei tuomita rangaistukseen, vaan käräjäoikeus ratkaisee, mikä on lain mukainen lopputulos.

Päätöksen tekee yleensä yksi tuomari, mutta laajassa riita-asiassa voidaan ratkaista myös kolmen tuomarin kokoonpanossa.

Hakemusasia

Käräjäoikeus käsittelee myös suuren määrän hakemusasioita. Niitä ovat esimerkiksi avioerot ja lapsen huoltoa koskevat riidattomat asiat.

Oikeudenkäynti hallinto-oikeudessa

Viranomaisten päätöksistä voi yleensä valittaa hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeudet käsittelevät veroasioita, kunnallisasioita, rakennus- ja ympäristöasioita, sosiaali- ja terveydenhuoltoasioita sekä muita hallintoasioita. Muun muassa veroasioissa ja kunnallisasioissa on kuitenkin ensiksi haettava oikaisua samalta viranomaiselta, esimerkiksi lautakunnalta. Vasta oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen voi hakea muutosta hallinto-oikeudelta. Hallinto-oikeudet käsittelevät myös hakemusasioita, kuten julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskevia hallintoriita-asioita, sekä eräitä alistusasioita.

Asia tulee vireille hallinto-oikeudessa, kun valittaja toimittaa sinne valituskirjelmänsä. Sen jälkeen hallinto-oikeus hankkii lausunnon päätöksen tehneeltä viranomaiselta. Valittajaa kuullaan hankittujen lausuntojen ja mahdollisen muun selvityksen johdosta.

Hallinto-oikeus ratkaisee suurimman osan valituksista asiakirjojen perusteella. Myös suullinen käsittely voidaan järjestää, jos valittaja sitä pyytää ja asiaan voidaan suullisessa käsittelyssä tuoda lisävalaistusta. Hallinto-oikeus voi järjestää asian selvittämiseksi myös suullisen valmistelun, katselmuksen tai tarkastuksen.

Suullisessa käsittelyssä valittaja esittää vaatimuksensa ja niiden perusteet. Sen jälkeen kuullaan päätöksen tehneen viranomaisen edustajan kanta asiaan. Käsittelyssä voidaan täsmentää niitä vaatimuksia ja valitusperusteita, jotka on esitetty kirjelmissä. Suullisessa käsittelyssä kuullaan usein myös todistajia ja asiantuntijoita.

Päätöksen tekee hallinto-oikeudessa tavallisesti kolme tuomaria esittelijän laatiman ehdotuksen perusteella. Eräät oikeudellisesti yksinkertaisemmat asiat voidaan ratkaista pienemmässä kokoonpanossa. Eräissä asioissa, kuten mielenterveysasioissa ja lastensuojeluasioissa, päätöksen tekemiseen osallistuu lainoppineiden jäsenten lisäksi asiantuntijajäsen. Ympäristönsuojelu- ja vesiasioiden ratkaisuun osallistuu lainoppineiden jäsenten lisäksi luonnontieteen tai tekniikan alan tuomari. Normaali kokoonpano näissä asioissa on nelijäseninen.


Oikeusapu ja oikeudenkäynnin kustannukset

Oikeudenkäynnin osapuolella on tuomioistuimessa yleensä lainoppinut oikeudenkäyntiavustaja. Avustajana toimii asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.

Jos jotakuta epäillään vakavasta rikoksesta, hän saa valtion varoilla palkatun puolustajan. Seksuaalirikoksen, perheväkivallan tai muun väkivaltarikoksen uhri voi saada valtion varoilla palkatun avustajan ja tukihenkilön.

Asianosainen kustantaa itse lainopillisen apunsa, ellei hänelle ole myönnetty oikeusapua tai valtion varoilla palkattua puolustajaa.. Pääosa kustannuksista muodostuu oikeudenkäyntiavustajan palkkiosta ja todistajille maksettavista korvauksista.

Jos asianosainen voittaa juttunsa, vastapuoli tavallisesti korvaa hänen oikeudenkäyntikulunsa. Mutta jos hän häviää jutun, hän joutuu yleensä korvaamaan voittaneelle osapuolelle tämän oikeudenkäyntikulut. Hallinto-oikeudessa edellytyksenä kulujen korvaamiselle on kuitenkin se, että olisi kohtuutonta, jos jutun voittanut osapuoli joutuisi maksamaan kulut itse.

Asian käsittelystä tuomioistuimessa peritään lisäksi oikeudenkäyntimaksuja, jotka tavallisesti maksaa jutun vireillepanija. Hallinto-oikeudessa jotkut päätökset ovat maksuttomia ja muissakin päätöksissä maksu peritään vain jos valitus hylätään. Oikeusavun saaja vapautuu oikeudenkäyntimaksuista.

Rangaistusten täytäntöönpano

Sakkorangaistusten täytäntöönpanosta huolehtivat Oikeusrekisterikeskus ja ulosottoviranomaiset. Ellei tuomittuja sakkoja, korvauksia tai muita suorituksia makseta vapaaehtoisesti, ulosottomies voi ulosmitata osan palkasta, eläkkeestä tai omaisuudesta, jotta maksu tulee hoidettua. Jos sakkoja ei saada perityksi, tuomioistuin voi tietyin edellytyksin muuntaa sakot vankeudeksi.

Vankeusrangaistukset panee täytäntöön Rikosseuraamuslaitos. Vankeuden sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelua eli valvonnan alaista palkatonta työtä. Alle 18-vuotiaana tehdystä rikoksesta voidaan tuomita nuorisorangaistukseen, joka koostuu valvontatapaamisista, valvonnassa suoritettavista tehtävistä sekä työhön perehtymisestä. Yhdyskuntapalvelu, nuorisorangaistus sekä ehdolliseen vankeuteen ja ehdonalaiseen vapauteen liittyvä valvonta ovat yhdyskuntaseuraamuksia. Rikosseuraamuslaitos panee täytäntöön myös yhdyskuntaseuraamukset.