Oikeusohjeita 450 vuoden takaa

"Yhteisen kansan hyöty on paras laki"

Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan; sen kohtuuden tähden, joka laissa on, se hyväksytään.

Kaikkea lakia on älyllä käytetettävä, sillä suurin oikeus on suurin vääryys, ja oikeudessa pitää olla armo mukana.

Yhteisen kansan hyöty on paras laki; ja sentähden mikä havaitaan yhteiselle kansalle hyödylliseksi, se pidettäköön lakina, vaikka säädetyn lain sanat näyttäisivät toisin käskevän.

Näin sanotaan aivan uuden ajan alusta peräisin olevissa tuomarinohjeissa, jotka löytyvät Suomen laki -teoksen alkulehdiltä. Muutamia sivuja käsittävien ohjeiden pääteema on, että lait ja esivalta ovat kansan parhaaksi ja että valtaa ei saa käyttää väärin.

Tuomarinohjeet on kokoelma oikeusperiaatteita, jotka laati uskonpuhdistaja, pappi ja oikeusoppinut Olaus Petri 1530-luvulla. "Muutamia yleisiä ohjeita, joita tuomarin tulee noudattaa" julkaistiin ensi kerran painettuna vuonna 1616. Vuodesta 1635 ne ovat olleet ja ovat edelleen - siis jo runsaan 360 vuoden ajan - vuosittain julkaistavan lakikir­jan joh­dantona sekä Ruot­sis­sa että Suomessa.

Kun Olaus Petri kokosi ohjeet, Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Tuomarinohjeet kuuluvatkin 1800-luvun alkuun jatkuneeseen Suomen ja Ruotsin 700-vuotiseen yhteiseen historiaan.

Vuosisatojen kuluessa tuomarinohjeista on tullut olennainen osa pohjoista, niin suomalaista kuin ruotsalaistakin, oikeusperinnettä. Ohjeiden yleiset periaatteet ja käytännölliset neuvot sisältävät monilta kohdin edelleenkin pätevää ja hyväksyttävää viisautta laintulkinnan tueksi.

Ei kukaan voi antaa toiselle suurempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on.

Väärin saatu ei ole saatua.

Jolla ei ole tavaraa, kärsiköön ruumiinrangaistuksen.

Ei laki hyväksy kaikkea, mitä se ei rankaise, sillä ei lakikirja saata kaikkia rikoksia luetella.

Ei kaikki ole totta, mikä on toden näköistä.

Mitä synnillä saadaan, se murheella menetetään.

Se tekee lakia vastaan, joka tekee lain tarkoitusta vastaan, vaikka hän näyttäisikin tekevän lain sanain mukaan.

Tuomarinohjeiden juuret ulottuvat syvälle keskiaikaan, antiikkiin ja aina Vanhan testamentin aikoihin saakka. Ohjeet sisältävät erillisten sääntöjen muodossa Raamattuun, roomalaiseen ja kanoniseen oikeuteen, saksalaisiin oikeusperiaatteisiin ja ruotsalaiseen oikeuteen perustuvia ohjeita, joista useimmat ovat vahvistuneet yleisesti hyväksytyiksi oikeusperiaatteiksi. Mukana on myös vanhoja ruotsalaisia kansanomaisia sananlaskuja.

Vaikka tuomarinohjeita ei ole milloinkaan vahvistettu laiksi, niillä on lakikirjan liitteenä ollut varsin merkittävä aatteellinen vaikutus lainkäytössä. Suuri osa niiden sisältämistä siviili-, rikos- ja prosessioikeudellisista säännöistä on aikojen kuluessa saanut sijansa myös laissa.

Joka ottaa taataksensa, se ottaa maksaaksensa.
Heristys on sakoton, ei kuitenkaan kaikin paikoin.
Vihamies ei kelpaa todistamaan.
Välipuhe purkaa lain.
Pahaa älköön pahemmalla parannettako.
Älköön kukaan olo tuomarina omassa asiassansa.
Yhden puheiden mukaan älköön ketään tuomittako.
Joka lyö, hän rikkoo.
Mieli- tahi väkivalta ei ole maanoikeus.
Lain mukaan eikä lyöden on toisten kanssa oltava.
Tunnustettu asia on todistetun veroinen.
Tehtyä työtä ei saa tekemättömäksi.
Millä joku rikkoo, sillä myöskin parantakoon.
Tuntemattoman miehen todistus ei kelpaa.
Joka vapauttansa väärinkäyttää, on omansa sen menettämään.

Tuomarinohjeita vastaavia ohjeita tunnetaan muitakin, mutta poikkeuksellista on, että juuri Olaus Petrin nimiin kirjoitetut periaatteet ovat säilyttäneet merkityksensä meidän päiviimme asti. Perimmäisenä syynä tähän pidetään sitä, että tuomarinohjeitten sisältö on sopusoinnussa ruotsalaisen ja suomalaisen yleisen oikeustajun kanssa.

Tuomarinohjeiden kieli on yksinkertaista ja ytimekästä; niissä lausutut periaatteet on tunnustettu yleisiksi. Yksinkertaiset säännöt on tavallinenkin ihminen ymmärtänyt.

Ei väärä sakko yhtäkään tee herraa rikkahaksi,
Mut laki sekä oikeus on Herran kunniaksi.

Kaikki laki on asetettu oikeuden ja kohtuuden eikä sakkorahain tähden. Sillä sakkoraha on niille rangaistukseksi, jotka lain rikkovat; mutta laki tahtoo ennemmin olla rikkomatonna kuin rikottun, ja soisi, ettei sakkorahaa ollenkaan tarvittaisi.

Tuomarille ei mikään ole niin suuresti tarpeellinen kuin äly, niin että hän tietää milloin hänen on oltava lain puolesta ankara, milloin lempeä, sillä kaikki rangaistus pitää olla parannukseksi, ja rangaistus pitää, jos mahdollista, olla sellainen, ettei se estä rangaistua parantamasta itseänsä. ... Sentähden tulee tuomarin sellaisissa asioissa menetellä älykkäästi, ettei pahaa tehtäisi kahta pahemmaksi: mutta laki vaatii aina parannusta ja parannukseksi sitä on käytettävä.

Osa tuomarinohjeista käsittelee vääriä sakkoja, mikä viittasi Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan, joka tuomitutti ihmisiä kuolemaan ja antoi heidän sitten lunastaa itsensä vapaaksi sakoilla. Näin kävi Olaus Petrille itselleenkin 1540; hän oli syytettynä kuninkaan hallitsemistavan julkisesta arvostelusta.

Olaus Petri puuttui myös muuhun mielivaltaan ja kovuuteen oikeuden soveltamisessa. Tuomarinohjeet alkavat velvoittavilla kehotuksilla tuomita oikein. Tuomarin pelottamiseksi kavahtamaan väkivaltaa ja vääryyttä vedotaan Jumalaan.

Ainutlaatuisena on pidetty tuomarinohjeisiin jo tuolloin sisältynyttä ajatusta rangaistuksesta rikollisen parantamiseksi - elettiinhän ankaroituvien rangaistusten kautta, aikaa jolloin kuninkaiden valta oli kohoamassa itsevaltiudeksi ja varsin julmiakin pelotus- ja kostorangaistuksia pidettiin yleisesti hyväksyttävinä.

Olaus sanoi saman, minkä valistusajan oikeusoppineet vasta pari sataa vuotta myöhemmin.

Tuomari älköön olko pikainen tuomitsemaan, ennenkuin on asian tarkoin miettinyt; sillä pikainen tuomio on harvoin hyvä ja oikea.

Yhtäläiset rikokset vaativat yhtäläisen rangaistuksen, ja sentähden ei ole katsottava sitä, onko joku rikas vai köyhä, vaan toinen on rangaistava niin kuin toinenkin, kun rikokset ovat yhtäläiset.

Tuomarin tulee myös muistaa tuomarinviran olevan asetetun yhteisen kansan hyödyksi eikä tuomarin omaksi hyödyksi, ja sentähden hänen pitää sitä hoitaa yhteiselle kansalle eikä itsellensä hyväksi, vaikka siitä hänelle itseelleenkin on hyvää, kun hän sitä oikein toimittaa. Kuitenkin tulee hänen virassansa tavottaa yhteistä hyvää eikä omaansa. Sillä tuomari on yhteisen kansan tähden eikä yhteinen kansa tuomarin tähden.

Tuomarinohjeet koettavat ratkaista, mikä on lakia ja miten laki on tulkittava, ne antavat eettisiä ohjeita tuomarin toiminnalle.

Olaus Petrin päämääränä oli tavallisen ihmisen etu. Hänen myötätuntonsa on alemman kansan puolella, ei aatelin. Rangaistus on tarpeen yhteiskuntarauhan ylläpitämiseksi.

Tuomarinohjeiden merkitystä kansan oikeuksien puolustajana on korostettu.

Ohjeissa painotetaan tuomarin velvoittavaa asemaa mutta myös kansalaisten oikeusturvaa ja yhteiskunnallista ja oikeudellista tasa-arvoa.

Tuomarinohjeissa on paljon omaa aikaansa, paljon vanhentunutta ja ristiriitaistakin. Niistä voi kuitenkin löytää jotakin ajatonta, sellaista, joka on yhtä lailla olennaista oikeudenkäytössä nyt kuin se oli vuosisatoja sitten.

Piirre, joka leimaa ohjeita alusta loppuun ja joka muodostaa niiden hengen ja niiden sanoman syvimmän ytimen, on ehdoton velvoite tehdä oikein, palvella totuutta ja torjua kaikkea sitä, mikä on väärin.

Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan. Mutta missä paha ja väärä tuomari on, siinä ei auta hyvä laki mitään, sillä hän vääntää ja vääristelee sitä oman mielensä mukaan.

Teksti pohjautuu erityisesti suomalaisen oikeushistorioitsijan Heikki Ylikankaan kirjoituksiin.