Yleiset tuomioistuimet
Hallintotuomioistuimet
Suomeksi - På svenska - In English - Sámegillii

Oikeus.fi

Oikeus.fi

Etusivu »

Rikosasian kulku haasteesta rangaistuksen määräämiseen

Syyttäjä päättää, viekö hän poliisin tutkiman rikosasian tuomioistuimeen. Jos rikos on vähäinen, syyttäjä voi laissa säädetyillä perusteilla jättää syytteen nostamatta. Jos rikoksen uhri pitää syyttäjän ratkaisua vääränä, hän voi itse nostaa syytteen.

Rikosoikeudenkäynnissä asianosaisia ovat rikoksen uhri eli asianomistaja, syytetty eli vastaaja ja syyttäjä. Vastaaja saa tiedon häntä vastaan nostetusta syytteestä, kun hänelle annetaan haaste. Haasteessa vastaajaa kehotetaan vastaamaan häneen kohdistettuihin vaatimuksiin. Samalla hänet yleensä kutsutaan oikeudenkäyntiin, mutta häntä voidaan myös pyytää vastaamaan syytteeseen kirjallisesti jo ennen oikeudenkäyntiä.

Asianomistaja kutsutaan tuomioistuimeen henkilökohtaisesti, jos hänen läsnäolonsa on asian selvittämiseksi tarpeen.

Oikeudenkäynnissä asiat käsitellään suullisesti. Oikeudenkäynti on useimmiten julkista, joten kuka tahansa voi halutessaan tulla sitä seuraamaan. Tuomioistuin voi kuitenkin päättää jutun käsittelemisestä suljetuin ovin.

Rikosjutun suullinen käsittely alkaa sillä, että syyttäjä esittää vaatimuksensa vastaajaa kohtaan ja perustelee ne. Asianomistaja on voinut pyytää syyttäjää esittämään myös hänen vaatimuksensa asiassa. Jos asianomistaja itse esittää korvausvaatimuksensa, annetaan puheenvuoro syyttäjän jälkeen hänelle.

Seuraavaksi kuullaan vastaajaa. Hän voi joko myöntää tehneensä syyttäjän väittämän teon tai kiistää sen. Hän vastaa myös asianomistajan esittämiin korvausvaatimuksiin. Sen jälkeen syyttäjä ja asianomistaja perustelevat kantansa tarkemmin. Vastaaja lausuu oman näkemyksensä asioista.

Tämän selvityksen jälkeen kuullaan todistajia. Aluksi todistaja vannoo todistajan valan tai antaa vakuutuksen. Jutun osapuolet ja oikeus voivat esittää hänelle kysymyksiä. Myös asianomistajaa ja vastaajaa voidaan kuulla todistelutarkoituksessa. Oikeus voi ottaa vastaan myös muuta näyttöä, esimerkiksi kirjallisia todisteita.

Lopuksi asianosaiset esittävät käsityksensä siitä, miten asiassa heidän mielestään pitäisi tuomita. Jos juttua ei ehditä käsitellä loppuun yhdessä päivässä, käsittelyä jatketaan yleensä heti seuraavana päivänä.

Useimmiten tuomio julistetaan istunnon päätteeksi. Laajoissa ja vaikeissa jutuissa tuomion antaminen voidaan kuitenkin siirtää tuonnemmaksi. Silloin oikeus ilmoittaa, että tuomio on saatavissa tiettynä päivänä tuomioistuimen kansliasta.

Tuomiosta ilmenevät ratkaisun lopputulos ja sen perustelut sekä asianomistajalle tuomitut korvaukset. Jos tuomittu, syyttäjä tai asianomistaja on tyytymätön käräjäoikeuden tuomioon, hän voi valittaa siitä hovioikeuteen. Valitusaika on 30 päivää, mutta sitä ennen on seitsemän päivän kuluessa ilmoitettava tyytymättömyyttä asian ratkaisseelle käräjäoikeudelle.

Kirjallinen menettely

Osa rikosjutuista voidaan käsitellä käräjäoikeudessa kirjallisesti. Kirjallisessa menettelyssä tuomari ratkaisee asian kirjallisen aineiston perusteella. Suullista oikeudenkäyntiä ei järjestetä eikä jutun osapuolia kutsuta tuomioistuimeen.

Kirjallisessa menettelyssä voidaan käsitellä useimmat lievät ja tavalliset rikokset. Edellytyksenä on, että vastaaja on tunnustanut teon ja suostuu kirjalliseen menettelyyn. Myös mahdolliselta rikoksen uhrilta on saatava suostumus kirjalliseen menettelyyn.

Alle 18-vuotiaan tekemää rikosta ei kuitenkaan käsitellä kirjallisessa menettelyssä.

Vastaaja saa myös kirjallisessa menettelyssä tuoda esiin oman kantansa esitetystä rangaistusvaatimuksesta ja mahdollisista korvausvaatimuksista. Tämä tapahtuu kirjallisesti.

Rangaistukset

Jos vastaajan todetaan syyllistyneen rikokseen, hänet voidaan tuomita maksamaan sakkoja tai ehdottomaan tai ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Syylliseksi todettu voidaan kuitenkin myös jättää tuomitsematta rangaistukseen. Esimerkiksi syyntakeettomat jätetään aina rangaistukseen tuomitsematta.

Sakko tuomitaan päiväsakkoina. Yhden päiväsakon rahamäärään vaikuttavat tuomitun tulot. Pienin päiväsakko on 6 euroa. Mitä moitittavammasta teosta on kysymys, sitä suurempi on päiväsakkojen lukumäärä. Lain sallima suurin päiväsakkojen lukumäärä on 120 tai, jos rikoksia on useita, 240.

Ellei tuomittu maksa sakkoa vapaaehtoisesti eikä edes ulosoton kautta, käräjäoikeus voi muuntaa sakot vankeudeksi. Yksi vankeuspäivä vastaa kolmea päiväsakkoa.

Vankeutta voidaan tuomita enintään 12 vuotta tai, jos rikoksia on useita, enintään 15 vuotta. Yli kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus on aina ehdoton ja suoritetaan siis vankilassa. Vankeusvanki pääsee yleensä ehdonalaiseen vapauteen ennen kuin on suorittanut hänelle määrätyn rangaistuksen kokonaan.

Ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta voidaan tuomita yhdyskuntapalvelurangaistus. Tuomittu tekee tällöin työtä yhteiskunnan hyväksi. Edellytyksenä on, että rangaistuksen pituus on enintään 8 kuukautta vankeutta ja että tuomittu soveltuu ja suostuu yhdyskuntapalveluun.

Enintään kahden vuoden mittainen vankeusrangaistus voi olla ehdollinen, jollei esimerkiksi tuomitun aikaisempi rikollisuus edellytä ehdotonta rangaistusta. Alle 18-vuotiaalle ei ehdotonta vankeutta tuomita kuin poikkeustapauksissa. Tuomioistuin määrää ehdollisen rangaistuksen pituuden ja koeajan, joka on 1–3 vuotta. Jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta olisi tuomittava ehdoton vankeusrangaistus, myös aiempi ehdollinen rangaistus voidaan määrätä vankilassa kärsittäväksi.

Osa lyhyistä, ehdottomista vankeusrangaistuksista voidaan korvata valvontarangaistuksella. Valvontarangaistukseen tuomittu asuu kodissaan, mutta häntä valvotaan sekä teknisin välinein että muilla tavoin. Tuomittu on velvollinen noudattamaan hänelle vahvistettua päiväohjelmaa. Muuten hänen pitää pysytellä asunnossaan.

 
Julkaistu 4.4.2017