Helsingin HAO 20.7.2020 20/1470/4

Arvonlisävero - Poikkeukset myynnin verollisuudesta - Vakuutuspalvelun määritelmä - Riippumaton toimija - Jatkotakuu

Diarienummer: 04231/19/8203
Liggarnummer: 20/1470/4
Givet: 20.7.2020

Yhtiön liiketoiminta koostui käytännössä A-merkkisten autojen ja niiden varaosien maahantuonnista ja myynnistä jälleenmyyjille. Yhtiö ja autoja valmistava tehdas myönsivät autoille kahden vuoden tehdastakuun. Yhtiö ja tehdas suunnittelivat uuden takuuaikaa kasvattavan jatkoturva-tuotteen (Extended warranty) lanseeraamista Suomeen. Jatkoturva pidentäisi auton takuuaikaa 1–3 vuodella ja pohjimmiltaan tuote olisi samankaltainen kuin tavanomainen takuu. Jatkoturvan myöntäisivät yhdessä tehdas ja yhtiö. Tehtaan osalta tuotteen myynti tapahtuisi siten, että tehdas laskuttaisi yhtiötä jokaisesta myydystä jatkoturvasta. Yhtiö puolestaan laskuttaisi jälleenmyyjää lisäten tehtaan laskuttamaan hintaan oman katteensa, minkä jälkeen jälleenmyyjä laskuttaisi jatkoturvan loppuasiakkaalta. Jatkoturvan kattamat korjauskustannukset laskutettaisiin tehtaalta siten, että jälleenmyyjä laskuttaisi niistä ensin yhtiötä ja yhtiö laskuttaisi ne sitten edelleen tehtaalta. Riski vahinkotapahtumasta olisi tehtaalla. Yhtiö ja tehdas eivät harjoita vakuutustoimintaa. Tehdas ei käytä järjestelyssä vakuutusyhtiötä, eikä yhtiö ole ottanut vakuutustoiminnan harjoittajalta vakuutusta, joka kattaisi jatkoturvatuotteen korjauskustannukset.

Verohallinto oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että yhtiön tulee käsitellä edellä viitatun automerkin autoihin myytävä takuuaikaa pidentävä jatkoturva arvonlisäverottomana myyntinä, kun tuote myydään tehtaalta tilattavaan uuteen autoon, uuteen Suomessa olevaan rekisteröimättömään autoon tai käytettyyn Suomessa rekisterissä olevaan autoon.

Asiassa oli hallinto-oikeudessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksesta ratkaistavana, katsotaanko ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattu jatkoturva edellä Verohallinnon ennakkoratkaisussa mainituissa tilanteissa arvonlisäverosta vapautetuksi vakuutuspalveluksi vai arvonlisäverolliseksi palvelun myynniksi. Valituksen mukaan asiassa oli lisäksi tarkasteltava sitä, onko kyse auton luovutuksesta erillisestä suorituksesta, jonka verokohtelu arvioidaan itsenäisesti.

Hallinto-oikeus totesi arvonlisäverolain sanamuotoon ja päätöksessä selostettuun unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön viitaten, että arvonlisäveron vapautusta on sovellettava suppeasti ja tarkoituksenmukaisesti. Ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvatussa toiminnassa jatkoturva-tuotetta myyvät ja turvan piiriin kuuluvista korjauksista vastaavat jälleenmyyjät olisivat myös yhtiön maahan-tuomien A-merkkisten autojen jälleenmyyjiä. Kyseessä ei ole siten tilanne, jossa jatkoturvan tarjoaisi auton myyntiketjusta riippumaton taloudellinen toimija. Yhtiö tai tehdas eivät ole vakuutusyhtiöitä tai muitakaan hallituksen esityksessä tarkoitettuja vakuutustoiminnan harjoittajia. Riski vahinkotapahtumasta on tehtaalla. Tapauksessa ei siten ole myöskään kyse tilanteesta, jossa jatkoturvan myöntävistä yhtiöstä ja tehtaasta riippumaton vakuutuksentarjoaja kantaisi riskin vakuutustapahtuman sattuessa syntyneestä korvauksesta. Hallinto-oikeus katsoi, että ennakkoratkaisun kohteena olevassa jatkoturva-tuotteessa ei ole kyse arvonlisäverolaissa ja -direktiivissä tarkoitetusta vakuutuspalvelusta.

Arvonlisäverotuksen ennakkoratkaisu ajalle 1.7.2019–31.12.2020.

Arvonlisäverolaki 1 § 1 mom 1 kohta, 18 § 2 mom, 44 § 1 ja 2 mom

Hallituksen esitys arvonlisäverolaiksi (HE 88/1993 vp)

Neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artikla a kohta

Unionin tuomioistuimen ratkaisut C-8/01, Taksatorringen ja C-584/13, Mapfre Warranty

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Klaus Järvinen, Hanna Lähdeniemi ja Heidi Kärkiö (t).

Asian esittelijä Noora Mäki.

 
Publicerad 28.8.2020