Itä-Suomen HAO 7.2.2019 19/0037/3

Maankäyttö ja rakentaminen – Hallintovalitus – Yleiskaavan laatimiskustannusten korvaaminen – Taksan lainvastaisuus – Soveltamatta jättäminen

Diaarinumero: 01012/17/4199
Taltionumero: 19/0037/3
Antopäivä: 7.2.2019

Kunta oli laskuttanut osayleiskaava-alueen maanomistajia teknisen lautakunnan 29.9.2011 hyväksymien laskutusperusteiden mukaan. Maanomistajan hakemuksesta tehdyn yleiskaavan muutoksen laatimisesta perittävä maksu oli laskutusperusteiden mukaan 900 euroa ja hakemukseen annetusta kielteisestä päätöksestä 450 euroa. Tekninen lautakunta oli käsitellyt maanomistajien huomautukset laskutuksesta ja päättänyt muun ohessa hylätä A:n, B:n ja C:n huomautuksen heidän saamastaan 900 euron maksusta. Päätökseen oli liitetty oikaisuvaatimusohje. Tekninen lautakunta oli hylännyt A:n, B:n ja C:n oikaisuvaatimuksen teknisen lautakunnan päätöksestä.

A:n, B:n ja C:n valitettua teknisen lautakunnan oikaisupäätöksestä hallinto-oikeuteen, hallinto-oikeus poisti teknisen lautakunnan maksuhuomautusten hylkäämistä koskevaan päätökseen liitetyn oikaisuvaatimusohjeen ja kumosi ja poisti teknisen lautakunnan oikaisupäätöksen sekä tutki valituksen maksuhuomautusten hylkäämistä koskevaan päätökseen kohdistuvana hallintovalituksena. Perustelujen mukaan teknisen lautakunnan päätös oli maankäyttö- ja rakennuslain 190 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, josta valitetaan suoraan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

Hallinto-oikeus kumosi teknisen lautakunnan päätöksen siltä osin kuin päätös koski A:n, B:n ja C:n tekemään maksuhuomautukseen annettua ratkaisua ja poisti heille määrätyn 900 euron kaavoitusmaksun sekä perusteli päätöstään muun ohella seuraavasti.

Hallinto-oikeus totesi, että maankäyttö- ja rakennuslain 76 §:ssä on säädetty seuraavia edellytyksiä, joiden tulee täyttyä, jotta maanomistajilta voidaan periä yleiskaavan laatimiskustannuksia. Yleiskaavan tulee käsitellä rantoja ja se tulee laatia pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi. Laatimiskustannuksista voidaan periä enintään puolet. Kustannukset voidaan periä maanomistajilta heidän kaavasta saamansa hyödyn suhteessa. Maksu peritään kaava-aluekohtaisesti. Hallinto-oikeus arvioi, ettei teknisen lautakunnan 29.9.2011 tekemässä taksapäätöksessä ollut otettu huomioon mainittuja 76 §:ssä säädettyjä edellytyksiä. Maksua ei ollut rajattu rantoja käsitteleviin, pääasiassa loma-asutuksen järjestämiseksi laadittuihin yleiskaavoihin. Taksassa ei ollut otettu huomioon, että maksu peritään kaava-aluekohtaisesti ja että kunnalle aiheutuneista laatimiskustannuksista voidaan periä enintään puolet. Maksua ei ollut myöskään suhteutettu maanomistajien kaavasta saamaan hyötyyn, vaan maksu oli kaikille maanomistajille sama riippumatta heidän saamastaan hyödystä ja toisaalta myös sama kaikille niille, joiden kaavoitusaloite on hylätty riippumatta siitä, ovatko he saaneet kaavasta hyötyä.

Edellä esitettyyn nähden hallinto-oikeus arvioi teknisen lautakunnan hyväksymän teknisten palvelujen toimialan taksan olevan yleiskaavan laatimiskustannuksia koskevan maksun osalta maankäyttö- ja rakennuslain 76 §:n vastainen. Lainvastainen taksa on jätettävä maksua määrättäessä perustuslain 107 §:n nojalla soveltamatta. Tämän vuoksi lainvastaiseen taksaan perustuva teknisen lautakunnan päätös oli kumottava siltä osin kuin päätös koski valittajien tekemään maksuhuomautukseen annettua ratkaisua ja valittajille määrätty 900 euron kaavoitusmaksu oli poistettava.

Sovelletut oikeusohjeet

Suomen perustuslaki 107 §
Maankäyttö- ja rakennuslaki 76 §, 187 § 1 momentti ja 190 § 1 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Riikka Tiainen, Jaana Malinen ja Ritva Schiestl, joka on myös esitellyt asian.

Lainvoimainen

 
Julkaistu 25.3.2019