Itä-Suomen HAO 29.3.2019 19/0315/1

Eläinsuojelu - Kissojen pitopaikka - Karkaamisvaara ja turvallisuus - Ulkoilu ilman valvontaa - Eläinsuojelulaki 42 §

Diaarinumero: 02931/18/5403
Taltionumero: 19/0315/1
Antopäivä: 29.3.2019

A:n kissojen pitopaikkaan oli tehty eläinsuojelulain 39 §:n mukainen tarkastus. A:lle oli annettu eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määräys, jonka mukaan kissoja ei saa päästää vapaana ilman valvontaa ulos. Päätöksen perustelujen mukaan pitopaikan on oltava turvallinen. Ulkona pidettäessä turvallisuuteen kuuluu karkaamisen estäminen ja vahingoittumisen riskin minimoiminen.

Hallinto-oikeus hylkäsi A:n asiassa tekemän valituksen ja perusteli päätöstään seuraavasti:

Valvontaeläinlääkäri voi antaa eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määräyksiä tai kieltoja tilanteissa, joissa on toimittu eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti. Eläinsuojelulain 42 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) mukaan kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinsuojelusäännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen.

Eläinsuojelulaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä ei ole säännöksiä kissojen ulkona liikkumisesta tai ulkona liikkumisen valvonnasta. Eläinsuojeluasetuksen 1 §:ssä on kuitenkin säännökset eläimen pitopaikasta. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan eläimen pitopaikan on oltava eläimelle turvallinen ja sellainen, että eläimen karkaamisvaara on mahdollisimman vähäinen.

Asiassa saadun selvityksen perusteella kissojen pitopaikka on junaradan vieressä, alueen läpi kulkeva tie on noin 150 metrin päässä ja moottoritie noin 500 metrin päässä pitopaikasta. A:n kissat pääsevät ulkoilemaan vapaasti ilman valvontaa kyseisellä alueella. Kun otetaan huomioon kissojen luontaisen reviirin koko, vapaana taajama-alueella junaradan ja teiden läheisyydessä kulkevat kissat ovat vahingoittumisen vaarassa. Näissä oloissa kissojen pitopaikan ei voida katsoa olevan eläinsuojeluasetuksen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kissoille turvallinen eikä sellainen, että kissojen karkaamisvaara on sanotussa säännöksessä tarkoitetulla tavalla mahdollisimman vähäinen. Ottaen lisäksi huomioon eläinsuojelulain 1 §:stä ilmenevä eläinsuojelulain tarkoitus suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta ja edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua, valvontaeläinlääkärit ovat voineet antaa eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin perusteella määräyksen, jonka mukaan A:ta on kielletty päästämästä kissojansa ulos ilman valvontaa.

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeustuomarit Toni Sarivirta, Marjo Wenho ja Riitta Huurre, joka myös esitteli asian.

Äänestys 2-1.

Eri mieltä ollut hallinto-oikeustuomari Riitta Huurre katsoi, että valituksenalainen päätös on kumottava seuraavin perustein:

Valvontaeläinlääkäri voi antaa eläinsuojelulain 42 §:n nojalla määräyksiä tai kieltoja tilanteissa, joissa on toimittu eläinsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti. Eläinsuojelulain 42 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 36/1995 vp) mukaan kiellot voisivat koskea minkä tahansa eläinsuojelusäännösten vastaisen menettelyn jatkamista tai toistamista. Annettavilla määräyksillä pyrittäisiin havaittujen eläinsuojelullisten epäkohtien korjaamiseen.

Eläinsuojelulaissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tai määräyksissä ei ole säännöksiä kissojen ulkona liikkumisesta tai ulkona liikkumisen valvonnasta. Näin ollen asiaa on ensisijaisesti tarkasteltava eläinsuojelulain 1 §:stä ilmenevän lain tarkoitusta koskevan säännöksen pohjalta. Sen mukaan eläinsuojelulain tarkoituksena on suojella eläimiä parhaalla mahdollisella tavalla kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Arvioinnissa tulee lisäksi ottaa huomioon eläinsuojelulain 5 §:stä ilmenevät eläinten hoitoa koskevat määräykset sekä eläinsuojeluasetuksen 1 §:stä ilmenevät eläinten pitopaikkaa koskevat yleiset vaatimukset.

Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan A asuu rauhallisella omakotitaloalueella. A:n kissat liikkuvat yleensä öisin ja piha-alueen tuntumassa, jossa ei ole juurikaan liikennettä. Kissat voivat liikkua vapaasti sisältä ulos ja ulkoa sisälle, ja niillä on mahdollisuus halutessaan myös oleilla sisällä jatkuvasti. Valvontaviranomainen on todennut kissojen olevan hyvinvoivan näköisiä eikä viranomainen ollut havainnut mitään muuta eläinsuojelusäädösten vastaista menettelyä kuin, että kissat saivat ulkoilla ilman valvontaa, jolloin niiden katsottiin olevan vahingoittumisen vaarassa.

Kun otetaan huomioon asiakirjoista ilmenevä selvitys kissojen pitopaikan sijainnista ja olosuhteista kokonaisuudessaan sekä muu kissojen hyvinvointia ja kohtelua koskeva selvitys, katson, ettei asiassa ole ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n voitaisiin katsoa laiminlyöneen hoidossaan olevien kissojen turvallisuudesta huolehtimisen tai jättäneen ne ilman hoitoa tai hylän-neen ne, taikka muutoinkaan toiminnallaan vaarantaneen niiden turvallisuutta tai hyvinvointia. Pitopaikan voidaan katsoa täyttävän eläinsuojeluasetuksen 1 §:ssä asetetut vaatimukset eikä A:n näissä oloissa voida katsoa toimineen eläinsuojelua koskevien säännösten vastaisesti salliessaan kissojen liikkua ulkona ilman valvontaa. Valvontaeläinlääkärit eivät näin ollen tässä tapauksessa ole voineet antaa A:lle eläinsuojelulain 42 §:n 1 momentin perusteella valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevää määräystä. Totean lisäksi, että valvontaeläinlääkäreillä on tarvittaessa mahdollisuus antaa kissojen pitoa koskevia eläinsuojelulain 40 §:n 1 momentin mukaisia neuvoja.

Haettu muutosta.

 
Julkaistu 15.4.2019  Päivitetty 7.6.2019