Pohjois-Suomen HAO 23.8.2019 19/0200/1

Hyvä hallinto – Luottamuksen suoja – Ehdollinen sijaisapupäätös – Raukeaminen – Kustannusten korvaaminen – Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki

Diaarinumero: 01744/17/7399
Taltionumero: 19/0200/1
Antopäivä: 23.8.2019
Sovelletut oikeusohjeet: Hallintolaki 6 §, Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki 3 § 1 mom 1 kohta , 3 § 2 mom, 5 §, 7 § 1 mom ja 2 mom 2 kohta, 11 a § 1 mom, 11 § 2 ja 3 mom sekä 29 § 1, 2, 3 ja 4 mom

Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) oli hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen lomituspalveluista vastaavan paikallisyksikön päätöksestä, jolla paikallisyksikkö oli ehdollisesti myönnettyjen sijaisapupäätösten rauettua päättänyt periä perusteettomasti myönnetystä sijaisavusta paikallisyksikölle aiheutuneet kustannukset laissa säädetyin tavoin laskettuna täysimääräisinä.

Valittaja oli ennalta pyrkinyt hyvissä ajoin useita kertoja selvittämään lomituspalveluista vastaavalta paikallisyksiköltä oikeutensa maatalousyrittäjien lomituspalvelulain (jäljempänä lomituspalvelulaki) mukaiseen sijaisapuun sen jälkeen, kun hän on täyttänyt 68 vuotta. Paikallisyksikkö oli ollut asiasta yhteydessä myös Melan asiantuntijoihin. Valittajalle oli ilmoitettu hänellä olevan 68 vuotta täytettyään normaali oikeus maatalouslomitukseen, ellei hän ota vastaan vanhuuseläkettä. Valittajan sairastuttua vakavasti paikallisyksikkö oli myöntänyt tuolloin 68 vuotta täyttäneelle valittajalle sijaisapua ehdollisilla myönteistä sairauspäivärahapäätöstä edellyttävillä päätöksillä ajalle 2.8-31.10.2016. Sekä paikallisyksikkö että Melan asiantuntijat pitivät valittajaa oikeutettuna sijaisapuun. Ehdollisissa sijaisapupäätöksissä valittajalta edellytetty Kansaneläkelaitoksen sairauspäivärahapäätös oli kielteinen sairausvakuutuslain 8 luvun 2 §:n 1 momentissa säädetyn 68 vuoden ikärajaa koskevan rajoituksen vuoksi. Kielteisen sairauspäivärahapäätöksen perusteella paikallisyksikkö päätti periä valittajalta ehdollisten sijaisapupäätösten nojalla myönnettyjen lomituspalveluiden kustannukset takaisin.

Hallinto-oikeus kumosi valituksenalaisen päätöksen hallintolain 6 §:stä ilmenevän hyvän hallinnon ja luottamuksensuojaperiaatteen vastaisena ja määräsi valittajan mahdollisesti aiheettomasti maksamat korvaukset palautettaviksi.

Hallinto-oikeus lausui päätöksensä perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Maatalousyrittäjän oikeutta lomituspalveluihin on muutettu 1.7.2016 lähtien voimaan tulleella lailla lomituspalvelulain 7 §:n muuttamisesta. Lainmuutoksessa oikeus lomituspalveluihin 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa edellyttää sairausvakuutuslaissa myönnetyn kokoaikaisen sairauspäivärahan saamista. Lainmuutoksen johdosta maatalousyrittäjien lomituspalvelua koskevia asioita hoitavia viranomaisia oli koulutettu ja tiedotettu asiasta siten, että sairasvakuutuslain 8 luvun 2 §:ssä säädetty ikää koskeva rajoitus lomituspalvelulain 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuihin tapauksiin ei ollut tullut ilmi millään lailla. Koulutusmateriaalista ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen asiantuntijoiden ohjeistuksesta oli saanut yksiselitteisesti sen kuvan, että yli 68-vuotias on oikeutettu lomituspalveluihin, mikäli hän ei ole vanhuuseläkkeellä. Sairausvakuutuslaissa säädetyn ikärajan vaikutus oli käynyt ilmi vasta Kansaneläkelaitoksen annettua 2.11.2016 kielteisen päätöksen valittajan sairauspäivärahaa koskevaan hakemukseen.

Hallinto-oikeus viittasi päätöksensä perusteluissa muun muassa Hallituksen esityksessä Eduskunnalle hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta (HE 72/2002 vp) hallintolain 6 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettuun. Hallituksen esityksessä on todettu muun muassa, että yksityisen tietoinen lainvastainen menettely tai se, että oikeustilan muutos on ollut ennakoitavissa, eivät oikeuttaisi suojaamisen arvoiseen luottamukseen. Edellytyksenä siis olisi, ettei päätös perustu asianosaisen antamiin virheellisiin tai olennaisesti puutteellisiin tietoihin. Säännösehdotuksessa tarkoitettuna oikeutettuna odotuksena ei pidettäisi myöskään pelkkiä oletettuja taloudellisia odotuksia. Näin esimerkiksi viranomaisten esittämät käsitykset tai lupaukset hallinnon asiakkaille eivät saa aikaan sellaista oikeudellisesti perusteltua odotusta, johon voitaisiin vedota. Luottamuksen suojan arviointi perustuu viime kädessä tapauskohtaiseen harkintaan, jossa yksityisen luottamusta tulee punnita suhteessa julkiseen etuun.

Hallinto-oikeus totesi, että valittaja oli toiminut vilpittömässä mielessä ja selvittänyt oikeuttaan sijaisapuun useita kertoja niiltä tahoilta, joilla on ennalta arvioiden ollut paras tietämys uuden 1.7.2016 voimaan tulleen lomituspalvelulain 7 §:n säännösten soveltamisesta. Takaisinperintää koskeva asia ei millään tavoin ollut aiheutunut valittajan toiminnasta tai hänen antamistaan tiedoista. Takaisinperintä oli ollut valittajalle yllättävä ja ennalta-arvaamaton seuraus, eikä takaisinperittävää määrää voitu pitää vähäisenä.

Lomituspalvelulain 29 §:n 3 momentissa on säädetty mahdollisuudesta luopua takaisinperinnästä osittain tai kokonaan, jos se katsotaan kohtuulliseksi eikä perusteeton etu ole aiheutunut palvelun saajan taikka hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä. Pykälän 4 momentissa säädetty huomioon ottaen 3 momentissa säädettyä mahdollisuutta ei kuitenkaan ole silloin, kun on kyse 2 momentissa mainitusta ehdollisesta päätöksestä.

Hallinto-oikeus totesi, että lomituspalvelulain 29 §:n 4 momentti huomioon ottaen paikallisyksikölle maksettavaa nyt kysymyksessä olevaa korvausta ei voida kohtuullistaa tai poistaa lomituspalvelulain säännösten nojalla. Kun otetaan huomioon edellä ilmi käyvät hyvin poikkeukselliset olosuhteet, hallinto-oikeus katsoi, että asia oli ratkaistava hyvän hallinnon ja luottamuksensuojan periaatteita noudattaen.

Hallinto-oikeus katsoi, että valittajan sijaisapupäätösten takaisinperintään johtaneissa olosuhteissa sekä hyvän hallinnon ja luottamuksensuojaa koskevan periaatteen viranomaisten toiminnalle asetetut vaatimukset huomioon ottaen edellytyksiä periä valittajalle ehdollisilla päätöksillä myönnetystä sijaisavusta Melan ja paikallisyksikön päätösten mukaista korvausta ei ollut. Valituksenalainen päätös oli siten hallintolain 6 §:n vastaisena kumottava.

Hallintolaki 6 §

Maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki 3 § 1 mom 1 kohta , 3 § 2 mom, 5 §, 7 § 1 mom ja 2 mom 2 kohta, 11 a § 1 mom, 11 § 2 ja 3 mom sekä 29 § 1, 2, 3 ja 4 mom

 
Julkaistu 10.9.2019