Pohjois-Suomen HAO 14.5.2020 20/0222/2

Kiinteistövero - Kaivosalue - Metsämaa - Verotusarvo - Käypä arvo

Diaarinumero: 00695/19/8111
Taltionumero: 20/0222/2
Antopäivä: 14.5.2020

Valittaja omisti puolet Lapin maakunnassa X:n kunnassa sijaitsevasta kiinteistöstä. Kiinteistön maapohjan kokonaispinta-ala oli 153,62 hehtaaria. Kiinteistöstä oli kaivospiiritoimituksessa lunastettu käyttöoikeus 35,384 hehtaarin laajuiseen alueeseen. Käyttöoikeus oikeutti kaivospiirin haltijan hyödyntämään alueella olevan malmin ja käyttämään aluetta muihin kaivoslaissa mainittuihin tarkoituksiin. Ennen kaivospiirin perustamista aluetta oli pidetty kiinteistöverotuksessa kiinteistöverosta vapaana metsänä. Toimitetussa kiinteistöverotuksessa kysymyksessä olevan kaivostoiminnan käytössä olevan kiinteistön osan aluehinnaksi oli katsottu Verohallinnon rakennusmaan laskentaperusteista antaman päätöksen mukainen rakennusmaan vähimmäisarvo 1 euro neliömetriltä. Verotusarvo oli laskettu niin sanotun tavoitearvon perusteella, joka on 75 prosenttia aluehinnasta. Alueen verotusarvoksi oli näin ollen muodostunut 7 500 euroa hehtaarilta. Ratkaistavana hallinto-oikeudessa oli muun ohessa se, oliko alueen verotusarvo vahvistettu sen käypää arvoa suuremmaksi.

Hallinto-oikeus katsoi, että yleisesti tunnettuna seikkana voidaan pitää sitä, että Verohallinnon rakennusmaan verotusarvon laskentaperusteista antaman päätöksen mukaiseen rakennusmaan vähimmäisarvoon perustuva arvo on huomattavasti korkeampi kuin metsämaan hinta keskimäärin Lapin maakunnassa. Kiinteistöön kohdistuva ulkopuoliselle kuuluva kaivosoikeus huomioon ottaen kiinteistön arvoa omistajan hallussa tai siitä todennäköisesti saatavissa olevaa luovutushintaa ei ollut pidettävä ainakaan olennaisesti metsämaan hintaan perustuvaa arvoa korkeampana. Kun rakennusmaan laskentaperustein määritetty verotusarvo oli siten ilmeisesti johtanut selvästi alueen käypää arvoa korkeampaan arvostukseen, hallinto-oikeus katsoi, että alueen verotusarvoa ei olisi tullut vahvistaa sen mukaisesti. Kun valittaja ei ollut esittänyt nimenomaista vaatimusta verotusarvon vahvistamisesta mihinkään tiettyyn arvoon eikä valituksessa ollut muutoinkaan esitetty riittäviä tietoja arvon määrittämiseksi, hallinto-oikeus ei ottanut välittömästi ratkaistavakseen, miten valittajan kiinteistöverotus oli toimitettava, vaan palautti asian Verohallinnolle.

Verovuosi 2017

Kiinteistöverolaki 15 §
Laki varojen arvostamisesta verotuksessa 29 § 1 mom ja 4 mom sekä 32 §

Asian ovat ratkaisseet ylituomari Mikko Pikkujämsä sekä hallinto-oikeustuomarit Jari Kostilainen ja Jani Taskila.
Asian esittelijä Jani Taskila.

 
Julkaistu 19.5.2020