Turun HAO 26.2.2019 19/0154/3

Ennakkoratkaisu – Kuluva käyttöomaisuus – Lisäpoisto – Pankkirakennukset – Toimintaympäristön muutos

Diaarinumero: 00293/18/8108
Taltionumero: 19/0154/3
Antopäivä: 26.2.2019

Asiassa oli kysymys siitä, voitiinko pankkitoiminnan käytössä olevista pankkirakennuksista tehdä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 40 §:n mukaiset niiden poistamattomien hankintamenojen osat käypiin arvoihin alentavat lisäpoistot.

Perusteiksi oli esitetty, että pankkikonttorien merkitys pankkitoiminnassa oli sähköisen asioinnin lisääntymisen vuoksi pienentynyt ja tästä sekä työtehtävien keskittämisestä johtuen toimitilat olivat tarpeettoman suuret ja osin myös tyhjillään. Pankkirakennusten käyvistä arvoista oli esitetty kiinteistönvälitysliikkeen arviokirjat. Rakennukset sijaitsivat kahdella pienehköllä paikkakunnalla ja kumpikin niistä oli noin tuhannen neliömetrin suuruinen. Kummassakin työskenteli muutamia pankkitoimihenkilöitä. Toista pankkikonttoria pidettiin auki vain kahtena päivänä viikossa. Pankki oli esittänyt henkilöstömääränsä alentuneen ja pankkikonttoreissa tapahtuneiden asiakaskohtaamisten määrän vähentyneen viime vuosina merkittävästi. Syynä oli pankkitoimialan nopea digitalisoituminen ja pankkitoiminnan rutiini- ja taustatehtävien siirtäminen pois paikallisilta pankeilta ryhmätasoisesti muualla hoidettaviksi.

Hallinto-oikeus hylkäsi pankin sille annetusta ennakkoratkaisusta tekemän valituksen ja katsoi, ettei sillä ollut oikeutta tehdä pankkirakennuksista lisäpoistoja. Perusteluina hallinto-oikeus totesi muun muassa seuraavan:

EVL:n säätämistä koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee, että kyseessä olevaa poistoa ei voitaisi tehdä vain sillä perusteella, että omaisuuden todennäköinen myyntihinta on alempi kuin poistamatta oleva hankintameno. Tätä hallituksen esityksessä sanottua on aiheellista pitää edelleen merkityksellisenä, kun otetaan muun ohella huomioon, mitä voidaan yleisesti todeta rahan arvon muuttumisesta toisaalta hallituksen esitystä edeltäneenä aikana ja toisaalta viime vuosikymmeninä. Tähän liittyen hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että on myös varsin tavanomaista, ettei rakennuksesta sen valmistumisen jälkeen ole saatavissa sen rakentamismenojen suuruista kauppahintaa.

Lisäpoiston hyväksyminen verotuksessa edellyttää, että verovelvollinen osoittaa käyvän arvon alentumisen olevan seurausta lainkohdassa tarkoitetusta syystä kuten omaisuuden arvonalenemisesta. Vaikka selvitys siitä, että omaisuuden todennäköinen myyntihinta on menojäännöstä alempi, on lisäpoiston tekemisen edellytys, se ei kuitenkaan ole vielä riittävä peruste poiston hyväksymiselle. Hakemuksessa lisäpoistolle esitettyjen perusteiden johdosta on kysymys siitä, onko rakennuksista tullut siinä määrin epäajanmukaisia, että se merkitsee niiden arvonalenemista.

Kyseisiä pankkirakennuksia käytetään edelleen pankin omassa liiketoiminnassa. Kumpaakaan rakennusta ei ole ilmoitettu siirretyn osaksikaan tämän liiketoiminnan yhteydestä muuhun käyttöön. Rakennukset ovat hyväkuntoisia. Hakemuksessa esitetyn selvityksen perusteella ei ole kyseenalaista, etteivätkö nuo rakennukset yhä olisi käyttökelpoisia myös nykymuotoisessakin pankkitoiminnassa kyseisillä paikkakunnilla. Hallinto-oikeus katsoo, ettei pankin hakemuksessa ole esitetty kummankaan pankkirakennuksen osalta sellaisia tässä tapauksessa rakennuksen epäajanmukaisuutta koskevia tai muita vastaavanlaisia seikkoja, joiden johdosta poiston tekemiseksi olisi olemassa laissa tarkoitettu syy.

Laki elinkeinotulon verottamisesta 40 §

Äänestys 2-1

Eri mieltä ollut jäsen olisi hyväksynyt lisäpoistot ja myöntänyt pankille oikeuden niihin seuraavilla perusteilla:

Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 40 §:n lisäpoistosäännöksessä on sen sanamuodonkin mukaan kyse nimenomaan käyvän arvon määrittelemisestä. Käypä arvo on todennäköinen luovutushinta, joka kaupan kohteesta vapailla markkinoilla saataisiin toisistaan riippumattomien tahojen välisessä kaupassa. Käyttöomaisuuden kuten tässä tapauksessa pankkirakennusten osalta kuitenkaan pelkkä markkinahinnan alentuminen ei välttämättä oikeuta lisäpoiston tekemiseen vaan käypää arvoa määritettäessä otetaan huomioon myös rakennusten käyttöarvo pankille. Kuten ennakkoratkaisussakin on todettu, verovelvollisen on lisäksi osoitettava, että tilojen käyttöarvo liiketoiminnan kannalta on alentunut.

Lisäpoiston tekeminen ei lain eikä oikeuskäytännönkään mukaan ole poissuljettua sillä perusteella, että pankkirakennukset on aikanaan hankittu liiketoiminnan pysyvään käyttöön tai sillä, että pankki käyttää niitä edelleen liiketoiminnassaan. Kyse ei ole pelkästään siitä, ovatko rakennukset edelleen käyttökelpoisia tai ajanmukaisia pankkitoiminnan harjoittamiseen. Lisäpoiston tekeminen ei ole poissuljettua tilanteessa, jossa käyttöomaisuuden arvo on alentunut yhteiskunnallisten muutosten myötä. Oikeuskirjallisuudessa on esimerkiksi todettu elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 40 §:n säännöksen tulevan sovellettavaksi silloin kun markkinoille on tullut uutta samaan käyttöön tarkoitettua mutta olennaisesti tehokkaampaa käyttöomaisuutta.

On yleisesti tiedossa ja tässäkin tapauksessa uskottavasti osoitettu, että yhteiskunnan murros palvelujen digitalisoitumisineen on aiheuttanut nopeasti muutoksia myös pankkitoimintaan vähentäen pankkikonttoreiden määrää etenkin kasvukeskusten ulkopuolella ja työvoiman tarvetta jäljelle jääneissä pankkikonttoreissa. Kyseessä ei nähtävästi ole suhdannevaihteluihin verrattava tilapäinen tila. Pankki on osoittanut, että sen kahden pankkikonttorin työntekijämäärä on vähentynyt ja tilat ovat muutenkin käyneet toiminnalliselta kannalta epätarkoituksenmukaisiksi ja liian suuriksi nykyisen pankkitoiminnan luonteeseen nähden. Se, että pankki on vuosien ajan yrittänyt tuloksetta myydä tai vuokrata muun muassa näitä pankkikonttoreita osoittaa sen, ettei tämän kaltaisille tiloille ole kysyntää pankkitoimintakäyttöön eikä muuhunkaan käyttöön. On ilmeistä, että etenkin nykyisen pankkitoiminnan luonteeseen nähden liian isojen paikallisten pankkikonttorien tarve on esitetyllä tavalla olennaisesti vähentynyt niiden aiemmin tarjoamien palveluiden siirryttyä ryhmätasoisesti hoidettaviksi. Asiassa ei ole ilmennyt, että arviokirjoissa mainitut arvot eivät edellä kuvatussa yhteiskunnallisessa tilanteessa osoittaisi pankkirakennusten käypiä arvoja.

Valituslupahakemus vireillä KHO:ssa.

 
Julkaistu 1.3.2019  Päivitetty 2.5.2019