Vaasan HaO 19.5.2017 17/0161/2

Ympäristönsuojelulaki - Valitusoikeus - Asianosainen - Teollisuuslaitos

Diaarinumero: 01687/15/5102
Taltionumero: 17/0161/2
Antopäivä: 19.5.2017

Asiassa oli ratkaistavana se, oliko A Oy:llä valitusoikeus ympäristönsuojelulain (86/2000) nojalla teh­dystä päätöksestä, joka koski B Oy:n ympäristöluvan lupamääräysten tarkista­mista.

Aluehallintovirasto oli valituksenalaisella päätöksellään tarkistanut B Oy:lle myönnetyn ympäristö­luvan lupamääräykset ja samanaikaisesti käsitellyt ja tarkistanut samalla teollisuusalueella toimivan A Oy:n ja neljän muun ympäristöluvanvaraisen toiminnanharjoittajan ympäristölupien määräykset.

A Oy oli hakenut muutosta B Oy:n lupapäätökseen ja vaatinut, että lupapäätöksessä asetetut teolli­suusalueen yhteiset kuormitusraja-arvot vesiin ja viemäriin muutetaan B Oy:n osalta yhtiökoh­tai­seksi ja että B Oy:n ympäristöluvan lupamääräyksiä selvitysvelvoitteista, seurannasta ja tarkkailusta koh­distetaan selkeämmin toiminnanharjoittajakohtaisiksi kunkin teollisuusalueella toimivan toiminnanharjoittajan toimintaan ja sen hallussa oleviin alueisiin, jotta A Oy ei joutuisi vastuuseen teollisuusalueen muiden toiminnanharjoittajien toiminnasta mahdollisissa lupamääräysten rikkomistilanteissa tai poikkeustilanteissa.

Hallinto-oikeus totesi, että ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan valitusoikeus oli luvan hakijan lisäksi haitankärsijällä, jonka oikeutta tai etua päätös koski. Asianosaisen valitus­oikeutta koskevassa ympäristönsuojelulain 97 §:ssä ei ollut säädetty toiminnan sijaintipaikan naapurikiinteistön omistajalle tai haltijalle tai muutoin sijaintipaikan välittömässä läheisyydessä sijaitsevalle taholle vaikutuksista riippumatonta valitusoikeutta. A Oy:n valitusoikeus ei siten voinut yksinomaan perustua siihen, että yhtiö harjoitti toimintaa samalla teollisuusalueella kuin B Oy.

Valituksenalaisella päätöksellä oli B Oy:n hakemuksesta käsitelty ja tarkistettu B Oy:n toimintaa koskevan ympäristöluvan lupamääräykset ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Päätöksen velvoittavat lupamääräykset kohdistuivat hakijana olleeseen B Oy:öön, joka oli vastuussa toimintansa ympäristövaikutuksista ja lupamääräysten noudattamisesta. A Oy:n hakemuksesta oli aluehallintovi­raston eri päätöksellä tarkistettu A Oy:n toimintaa koskevan ympäristöluvan lupamääräykset. B Oy:n valituksenalaisen päätöksen lupamääräykset kuormitusraja-arvoista vesiin ja viemäriin sekä muutkin valituksenalaiset lupamääräykset olivat samansisältöiset kuin A Oy:n omassa lupapäätöksessä.

Kun valituksenalaiset B Oy:tä koskevat lupamääräykset eivät kohdistuneet A Oy:öön, asia ei saattanut koskea A Oy:n etua tai oikeutta. Hallinto-oikeus totesi, että ympäristöluvan määräysten noudattaminen oli valvonnallinen asia. Kun A Oy:n vaatimukset B Oy:tä koskevien lupamääräysten muuttamisesta eivät koskeneet B Oy:n toiminnasta aiheutuvaa päästöstä johtuvaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa, joka olisi saattanut aiheuttaa haittaa tai vahinkoa A Oy:lle, kyseessä ei myöskään ollut sellainen välitön ympäristöllinen intressi, joka olisi perustanut valitusoikeuden A Oy:lle haittaa kärsivänä asianosaisena.

Hallinto-oikeus totesi lisäksi, että A Oy:n valitusoikeus B Oy:n lupapäätöksestä ei ollut liitännäinen siihen seikkaan, että A Oy oli omasta lupapäätöksestään tekemässä valituksessa vaatinut vastaavanlaisia lupamääräysten muutosvaatimuksia kuin B Oy:n lupapäätöksestä. Myöskään yksinomaan se seikka, että yhtiöt johtivat jätevetensä yhteisessä käytössä olevaan teollisuusviemäriin tai se, että B Oy:n harjoittama toiminta vaikutti teknisesti ja liiketaloudellisesti A Oy:n toimintaan, ei saattanut
koskea A Oy:n etua tai oikeutta ympäristönsuojelulain 97 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

A Oy:n valitus jätettiin tutkimatta.

Näin myös valitusasioissa diaarinumerot 01689-01692/15/5102.

Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 97 § 1 momentti 1 kohta
Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti

 
Julkaistu 2.6.2017