Hovioikeuden ratkaisut
  • Muutoksenhaku – kantelu
    Poissaolo oikeudesta vastaajana – noutomääräys

    Rikosasian vastaaja oli määrätty oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla tuotavaksi käräjäoikeuden istuntoon. Kysymys siitä, oliko vastaajalla oikeus kannella noutomääräyksestä.

  • Velkomus – Perintäkulut – Vapaamuotoinen tiedoksianto

    RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

    Perintätoimintaa ammattimaisesti harjoittava yhtiö P Oy (perintäyhtiö) oli lähettänyt H:lle maksumuistutuksen. H oli maksanut maksumuistutuksessa vaaditun summan yhdeksän päivää eräpäivän jälkeen. Perintäyhtiö oli neljä päivää ennen maksusuoritusta lähettänyt H:lle maksuvaatimuksen. H:n maksusuoritus ei ollut kattanut maksuvaatimuksen mukaisia perintäkuluja ja viivästyskorkoja. Perintäyhtiö oli tästä syystä lähettänyt H:lle toisen maksuvaatimuksen ja toisen maksumuistutuksen. Kaikki perintäkirjeet oli lähetetty H:n väestötietojärjestelmästä ilmenevään osoitteeseen. H kiisti saaneensa kolmea jälkimmäistä perintäkirjettä.

    Kysymys sen arvioinnista, onko H:n katsottava vastaanottaneen lähetetyt maksumuistutukset ja -vaatimukset. Kysymys myös siitä, onko H:n maksuvelvollisuus ollut perintälain ja hyvää perintätapaa koskevan linjauksen mukainen sekä kohtuullinen.

  • Työsopimus – lomakorvaus – odotusajan palkka - vuosilomalaki

  • Todistelu - näytön arviointi
    Syyttömyysolettama
    Huumausainerikos

  • Todistelu - näytön arviointi
    Syyttömyysolettama
    Huumausainerikos

  • Rekisterimerkintärikos

    A oli liittänyt kansalaisuutta koskevaan hakemukseensa virheellisen kielitutkintotodistuksen, jonka perusteella Maahanmuuttovirasto olisi voinut tehdä virheellisten tietojen perusteella päätöksen kansalaisuuden myöntämisestä. Hovioikeus katsoi, ettei kielitutkintotodistuksesta ilmenevää tietoa sellaisenaan ollut tarkoitus merkitä viranomaisen rekisteriin eikä A:n voitu katsoa syyllistyneen syyttäjän rangaistusvaatimuksesta ilmenevään rekisterimerkintärikokseen. Syyte hylättiin.

  • Rikosuhrimaksu - määrääminen

  • Vahingonkorvaus - työpalkka - töiden vertailukelpoisuus - sama tai samanarvoinen työ - tasapuolinen kohtelu

    A oli ollut palomiehen virassa kaupungin pelastuslaitoksen palveluksessa ja työskennellyt osan työajastaan perustason ensihoitotehtävissä ensihoitoyksikössä eli ambulanssissa. Kaupunki oli maksanut A:lle alempaa tehtäväkohtaista palkkaa kuin koko työaikansa ambulanssissa työskenneille perustason ensihoitajille. Kysymys siitä, olivatko palomiehen ja perustason ensihoitajan työt keskenään vertailukelpoisia sekä samoja tai samanarvoisia ja siitä, oliko kaupunki rikkonut tasapuolisen kohtelun vaatimusta maksaessaan A:lle alempaa tehtäväkohtaista palkkaa kuin perustason ensihoitajille.

  • Osakeyhtiö – Yhtiön varojen jako -Jaettujen varojen palauttaminen
    Konkurssi – Takaisinsaanti konkurssipesään

    A Oy oli vuosina 2007 ja 2008 jakanut osinkoja B Oy:lle sekä vuonna 2007 maksanut B Oy:lle takaisin pääomalainaa. Kysymys siitä, oliko A Oy:llä ollut osakeyhtiölain edellyttämällä tavalla vapaata pääomaa osinkojen jakamiseen ja pääomalainan takaisinmaksamiseen sekä siitä, oliko A Oy ollut vuosina 2007 ja 2008 maksukyvytön tai olivatko osingonjaot johtaneet yhtiön maksukyvyttömyyteen ja oliko varojen jako tapahtunut osakeyhtiölain vastaisesti. Kysymys myös siitä, tuliko osa jaetuista varoista peräyttää A Oy:n konkurssipesään takaisinsaantilain perusteella.

  • Ulosottovalitus
    Konkurssi
    Täytäntöönpanokulut

    A:n ulosottovelkojen kattamiseksi oli ulosmitattu hänen omistamansa Asunto Oy B:n osakkeet. Ulosottoa oli hakenut Verohallinto. Kohteen osalta ulosottovirastolle oli aiheutunut 26.5.2011–6.7.2015 täytäntöönpanokuluja yhteensä 25.801,81 euroa. A oli asetettu konkurssiin 16.7.2015.

    Kysymys ulosotossa aiheutuneiden täytäntöönpanokulujen maksuvelvollisuuden määräytymisestä ulosottomenettelyn vaihduttua konkurssimenettelyksi.

  • Oikeusapu – Lisäomavastuu

  • Etsintä
    Ampuma-ase
    Oikeudenkäyntimenettely – Tutkimatta jättäminen

    A:n asuntoon oli tehty etsintä A:n ampuma-aseiden ottamiseksi poliisin haltuun. A saattoi etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi ja vaati valtiolta korvauksia laittoman kotietsinnän aiheuttamasta kärsimyksestä. Käräjäoikeus katsoi ratkaisussaan, että asunnossa suoritettu etsintä oli toimitettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla eikä tuomioistuimella ollut toimivaltaa asiassa. Käräjäoikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta.

    A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin katsomaan, että etsintä oli suoritettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla. Hovioikeus totesi kuitenkin, että asunnossa suoritettava etsintä oli nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa aseiden haltuunottoa koskevassa tilanteessa menettelyltään käytännössä samanlainen riippumatta siitä, oliko etsinnän perusteena pakkokeinolaki vai poliisilaki. Kummassakin tapauksessa etsintä sinällään loukkasi perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattua kodin suojaa. Kodin suojaan puuttumiselta voitiin kummassakin tapauksessa edellyttää oikeusturvatakeita, joita ei ollut perusteltua arvioida eri tavoin yksinomaan puuttumisen perusteesta riippuen. Hovioikeus päätyi tulkitse-maan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti laajentavasti ja katsoi, että säännöksen perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voitiin saattaa myös poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettu etsintä.

    Hovioikeus katsoi, että asuntoon kohdistetun etsinnän laillisuus voitiin arvioida tuomioistuimessa ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

  • Vahingonkorvaus – Kärsimys
    Syyttömästi pidätetyn ja vangitun korvaus – matkustuskielto

    Valtiokonttori oli syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä syyttömästi vangitulle maksettavasta korvauksesta annettu laki) nojalla korvannut A:lle ja B:lle kummallekin kiinniolo- ja matkustuskieltoajan aiheuttamasta kärsimyksestä 715 euroa. Kiinnioloajalta korvausta on myönnetty 115 euroa ja matkustuskieltoajalta 40 euroa vuorokaudelta. Käräjäoikeus hylkäsi kanteen, jossa A ja B olivat vaatineet, että korvausta korotetaan matkustuskieltoa koskevan ajan kärsimyksen osalta siten, että valtiokonttorin korvauspäätöksen mukaisen 715 euron lisäksi heille kummallekin tuomitaan korvausta 2.285 euroa. Hovioikeudessa oli A:n ja B:n valituksen osalta kysymys siitä, tuliko kärsimyksestä matkustuskiellosta maksettavaa korvausta korottaa.

    Tuomiosta ilmenevillä perusteilla hovioikeus katsoi, ettei valtiokonttorin maksamaa korvausta ollut aihetta korottaa.

  • Yrityssalaisuuden rikkominen
    Tahallisuus

    A ja B olivat menneet osaomistajiksi ja vastuuhenkilöiksi C:n aikaisemmin yksin omistamaan yhtiöön, joka alkoi toimia samalla alalla kuin A:n ja B:n entinen työnantajayhtiö T. Syytteen mukaan A ja B olivat käynnistäessään uuden yhtiönsä liiketoiminnan oikeudettomasti ilmaisseet ja käyttäneet T:n yrityssalaisuuksia taloudellisen hyödyn hankkimiseksi ja C oli auttanut heitä. A ja B kiistivät syytteen katsoen käyttäneensä ainoastaan ammattitaitoonsa kuluvia yleisluonteisia tietoja. Arvioinnissa oli otettava huomioon yhtäältä T:n oikeus suojata yrityssalaisuuksiaan ja toisaalta A:n, B:n ja C:n elinkeinovapaus. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteet. Hovioikeus katsoi toisin kuin käräjäoikeus, että A:n ja B:n ilmaisemat ja käyttämät tiedot olivat olleet luonteeltaan yrityssalaisuuksia. Heidän vastuullisessa asemassa yhtiössä T hankkimaan kokemukseensa nähden oli selvää, että he olivat olleet tietoisia ilmaisemiensa ja käyttämiensä tietojen luonteesta. Teko oli siten ollut tahallinen ja heidän katsottiin syyllistyneen yrityssalaisuuden rikkomiseen.

    C:n oli hänen kokemukseensa nähden täytynyt tietää, että liiketoiminnan varsin nopea käynnistäminen oli ollut toteutettavissa ainoastaan jäljentämällä T:n liiketoiminta tai osia siitä. Hovioikeus katsoi, että C oli auttanut A:n ja B:n tahallisen rikoksen tekemisessä muun muassa rahoittamalla liiketoimintaa. C:n katsottiin syyllistyneen avunantoon yrityssalaisuuden rikkomiseen.

  • Siviilipalveluksesta kieltäytyminen
    Perustuslaki - Perusoikeudet - Perustuslain etusija
    Yhdenvertaisuus

    Asevelvollisuutta suorittamaan määrätty A oli hakenut siviilipalvelukseen ja ennen siviilipalveluksen aloittamista kieltäytynyt suorittamasta sitä sen vuoksi, että hänen vakavat omantunnon syynsä estivät asevelvollisuuden ja siviilipalveluksen suorittamisen. Syyttäjä vaati A:lle siviilipalveluslain 74 §:n nojalla rangaistusta siviilipalveluksesta kieltäytymisestä. Käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen mukaisesti kieltäytymisestään 173 päivän vankeusrangaistukseen. Hovioikeus katsoi, että A:n rangaistukseen tuomitseminen merkitsisi perustuslaissa kiellettyä syrjivää kohtelua suhteessa Jehovan todistajiin ja oli siten ristiriidassa perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen ja 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon kanssa, kun näitä säännöksiä tulkittiin yhdessä Suomea velvoittavien ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Ristiriita oli perustuslain 106 §:n tarkoittamalla tavalla ilmeinen. Tähän arvioon ei vaikuttanut se, että Jehovan todistajien vapauttamisesta asevelvollisuuden suorittamisesta eräissä tapauksissa annettu laki oli säädetty perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Syyte siviilipalveluksesta kieltäytymisestä hylättiin ja A vapautettiin rangaistuksesta.

    Vahvennetussa kokoonpanossa ratkaisu syntyi äänestyksen jälkeen. Vähemmistö oli samaa mieltä siitä, että A:n tuomitseminen rangaistukseen siviilipalveluksesta kieltäytymisestä on perustuslain 6 §:n 1 momentissa säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista ja 2 momentissa tarkoitetun syrjintäkiellon vastaista, kun erilaiselle kohtelulle ei ollut objektiivista ja hyväksyttävää syytä. Vapautuslaki oli kuitenkin säädetty aikanaan perustuslainsäätämisjärjestyksessä ja lakia säädettäessä eduskunta oli hyväksynyt laista aiheutuvan erilaisen kohtelun. Tässä tapauksessa ei ollut perustuslakivaliokunnan omaksumien kriteerien perusteella edellytyksiä päätyä siihen, että tuomioistuin voisi poikkeuslakimenettelystä huolimatta arvioida asiaa perustuslain 106 §:n perusteella. Siksi perustuslaki ei asettanut estettä A:n tuomisemiselle rangaistukseen.

  • Välityslauseke
    Sovittelu
    Tuomioistuimen toimivalta
    Oikeudenkäyntikulut

  • Rakennusurakka
    Yleiset sopimusehdot
    Viivästyssakko
    Vahingonkorvaus

    Kysymys siitä, onko tilaajalla Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998 -ehdot) mukaisten viivästyssakkojen lisäksi oikeus saada vahingonkorvausta urakoitsijalta urakan viivästyksen johdosta.

  • Isyyden vahvistaminen
    Perustuslaki -Perusoikeudet - Perustuslain etusija
    Euroopan ihmisoikeussopimus
    Yksityiselämän suoja
    Yhdenvertaisuus

    Hovioikeuden ratkaisussa katsottiin, että haudan avaamista koskevan vaatimuksen hylkääminen oikeusgeneettisestä isyystutkimuksesta annetun lain 5 §:n 1 ja 2 momentin nojalla olisi kysymyksessä olevassa asiassa perustuslain 106 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisessä ristiriidassa perustuslain ja sen 10 §:ssä turvatun yksityiselämän suojaa koskevan säännöksen kanssa. Haudan avaamista tutkittavan näytteen ottamista varten koskeva kielto jätettiin perustuslain vastaisena tässä tapauksessa soveltamatta. Hauta voitiin avata oikeusgeneettisestä isyystutkimuslaissa tarkoitetun kudosnäytteen ottamiseksi.

  • Perusteettoman edun palautus
    Avoliitto

    Asiassa on ollut kysymys siitä, oliko B saanut perusteetonta etua entisen avopuolisonsa A:n kustannuksella A:n B:n omistamalla vapaa-ajan kiinteistöllä tekemien rakennustöiden ja rakentamiseen liittyvien kustannusten maksamisen johdosta.

  • Tarkkailuhaalarin käyttö
    Vahingonkorvaus
    Euroopan ihmisoikeussopimus - Yksityiselämän kunnioittaminen
    Perustuslaki - Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen

    A oli suorittaessaan vankeusrangaistusta Helsingin vankilassa vuonna 2012 ollut eristämistarkkailussa perhetapaamisen jälkeen ja joutunut käyttämään niin kutsuttua tarkkailuhaalaria noin neljäntoista tunnin ajan. A vaati korvausta tarkkailuhaalarin käytöstä aiheutuneesta kärsimyksestä. A:n mukaan hänen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattua oikeuttaan yksityiselämän kunnioittamiseen ja perustuslain 7 §:ssä turvattua oikeuttaan henkilökohtaiseen vapauteen oli loukattu, kun hänen henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa oli puututtu ilman laissa säädettyä perustetta.

    Hovioikeus katsoi, että tarkkailuhaalarin käyttö ilman laissa säädettyä perustetta oli loukannut Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua yksityiselämän kunnioitusta perustuslaissa turvattua oikeutta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Loukkaus ei myöskään ollut vähäinen. Valtio tuomittiin korvaamaan A:lle aiheutuneesta kärsimyksestä 2.000 euroa.

  • Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

    A oli työnantajan edustajana irtisanonut luottamusmiehen työntekijän henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella. Ennen irtisanomista A ei ollut varmistautunut henkilökohtaisten irtisanomisperusteiden olemassaolosta eikä hankkinut enemmistön suostumusta niiltä työntekijöiltä, joita luottamusmies oli edustanut. Irtisanominen oli näin ollen tapahtunut ilman laissa säädettyä ja työehtosopimuksessa määrättyä perustetta. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaamiseen. Rikosta voitiin kuitenkin pitää tekoon ja tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana, ja A jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

  • Rikosten yhtyminen
    Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
    Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen
    Seksuaalinen hyväksikäyttö
    Salakatselu

    A oli kuvannut 15-vuotiasta asianomistaja B:tä tämän peseytyessä suihkussa. Menettelyn ei katsottu täyttäneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä. A:n syyksi luettiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.

    Lisäksi A oli eri tilaisuudessa kuvannut alastomana nukkumassa ollutta täysi-ikäistä asianomistaja C:tä. A:n katsottiin syyllistyneen salakatseluun. Syyte pakottamiseen seksuaaliseen tekoon hylättiin.

  • Veropetos
    Ne bis in idem -kielto
    Autoverotuspäätös
    Vientipalautus

  • Vahingonkorvaus
    Urakkasopimus
    Oman pääoman menettäminen
    Rekisteri-ilmoitus

    A on tehnyt 13.10.2008 yhtiö Y Oy Ltd:n kanssa sopimuksen hirsitalon rakentamisesta 328.000 euron urakkahintaan. A on maksanut urakkasopimuksen piiriin kuulunteista töistä Y Oy Ltd:lle ja kahdelle muulle yhtiölle yhteensä 362.200 euroa sekä lisäksi erikseen tilaamistaan lisätöistä 142.468,34 euroa. Y Oy Ltd on asetettu konkurssiin 13.10.2010. B on ollut Y Oy Ltd:n hallituksen ainoa varsinainen jäsen.

    A oli vaatinut B:tä osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla korvaamaan vahingon, jonka A oli väittänyt aiheutuneen hänelle sen johdosta, että B oli laiminlyönyt tehdä kaupparekisteriin osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:n edellyttämän merkinnän Y Oy Ltd:n oman pääoman menettämisestä. Asiassa oli vahingonkorvausvelvollisuuden perusteen osalta kysymys siitä, milloin Y Oy Ltd oli menettänyt oman pääomansa ja milloin B oli sen havainnut, ja siitä, oliko A:n väittämä vahinko syy-yhteydessä B:n laiminlyöntiin. Lisäksi kysymys oli A:lle aiheutuneen vahingon määrästä.

  • Oikeustoimi
    Oikeustoimen kohtuullistaminen
    Välimiesmenettely

    Kysymys varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n soveltamisesta välityslausekkeeseen linkeinoharjoittajien välisessä sopimuksessa.

  • Kuljetussopimus
    Tiekuljetus
    Vahingonkorvaus

  • Oikeudenkäynnin julkisuus
    Oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuus

  • Työsopimus
    Liikkeen luovutus – kanneaika

    A oli ollut työsuhteessa B Oy:öön. B Oy:n ravintola, jossa A oli työskennellyt, oli siirtynyt liikkeen luovutuksen myötä C Oy:lle 1.9.2013. A:n työsuhde oli jatkunut C Oy:n palveluksessa ja päättynyt 17.11.2013. A vaati työsuhteeseen perustuvia palkkasaatavia vuosilta 2010–2012 B Oy:ltä 13.10.2015 vireille tulleella kanteella. B Oy vaati kanteen tutkimatta jättämistä, koska A:n työsuhde B Oy:öön oli liikkeen luovutuksessa työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla päättynyt ja mainitun lainkohdan tarkoittama kahden vuoden kanneaika oli tämän vuoksi kulunut.

    Liikkeen luovutuksen ei katsottu päättäneen luovutuksensaajan palveluksessa jatkaneen työntekijän työsuhdetta työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla. Tämän vuoksi kahden vuoden kanneajan ei katsottu alkaneen liikkeen luovutuksesta ja kanne voitiin tutkia.

  • Pahoinpitely
    Ne bis in idem – turvaamistoimenpiteet – sijoittaminen vankilassa

    Vankeusvangit A, B ja C olivat epäiltyinä vankilan ulkoilupihalla 17.12.2014 tapahtuneista pahoinpitelyistä. Heitä oli epäillyn pahoinpitelyn jälkeen vankeinhoitoviranomaisen tekemän päätöksen perusteella pidetty erillään muista vangeista 19.12.2014–2.1.2015. Lisäksi heidät oli 2.1.2015 lukien sijoitettu vankilan varmuusosastolle. Syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:lle, B:lle ja C:lle rangaistusta vankilan ulkoilupihalla tehdystä pahoinpitelystä. A, B ja C vaativat, että syyte tulee jättää ne bis in idem -periaatteen johdosta tutkimatta, koska heille oli määrätty vankeinhoitoviranomaisten toimesta rangaistukset.

    Vankien erillään pitämisen ja varmuusosastolle sijoittamisen ei katsottu olevan sellainen rikosoikeudellinen seuraamus, joka olisi estänyt kahteen kertaan syyttämistä ja rankaisemista koskevan kiellon (ne bis in idem) vuoksi syytteiden tutkimisen tuomioistuimessa. Syyte voitiin tutkia ja A, B ja C tuomittiin rangaistukseen pahoinpitelystä.

  • Kuluttajansuojalaki
    Kuluttajaluottosopimuksen peruuttaminen

    Asiassa on kysymys siitä, onko luotonsaaja peruuttanut luottosopimuksen pätevällä tavalla, kun hän on erillistä peruuttamisilmoitusta tekemättä palauttanut lainaksi saamansa pääoman luotonantajalle luottosopimuksen peruttamiselle säädetyn määräajan kuluessa.

  • Maksuohjelman vahvistaminen
    Maksuohjelman alkamisajankohta

  • Velan vanhentuminen

  • Saksan lain soveltaminen
    Työsopimus – Merimies
    Irtisanominen – Työntekijän oikeus korvaukseen

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

    Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

  • Saksan lain soveltaminen
    Työsopimus – Merimies
    Irtisanominen – Työntekijän oikeus korvaukseen

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

    Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

  • Saksan lain soveltaminen
    Työsopimus – Merimies
    Irtisanominen – Työntekijän oikeus korvaukseen

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

    Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

  • Saksan lain soveltaminen
    Työsopimus – Merimies
    Irtisanominen – Työntekijän oikeus korvaukseen

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

    Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

  • Saksan lain soveltaminen
    Työsopimus – Merimies
    Irtisanominen – Työntekijän oikeus korvaukseen

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiakokonaisuuteen liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 ( I vaihe) sekä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva tuomio 12.2.2016 (II vaihe).

    Tässä asian käsittelyn III vaiheessa on kysymys siitä ansionmenetyksestä, joka kantajalle on korvattava kantajan työsuorituksen vastaanottamisen viivästymisestä (Annahmeverzug) Saksan siviililain (BGB) 615 §:n nojalla.

  • Irtisanominen – Tehokkuus
    Liikkeenluovutus – Aluskauppa
    Työsopimus – Merimies
    Kanteen oikea-aikaisuus

    Kysymys merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiaan liittyvä lainvalintaa koskeva Helsingin HO:n päätös 14.9.2015 (I vaihe) sekä korvauksen määrää koskevista tuomioista 20.12.2016 nro 1824, 1819, 1834, 1839 ja 1842(III vaihe).

    Tässä asian II vaiheen käsittelyssä oli muun muassa kysymys siitä, oliko kantajan irtisanominen ollut kantajan väittämällä tavalla Saksan lain mukaan tehoton ja oliko laivayhtiö velvollinen jatkamaan kantajan työsuhdetta samoin ehdoin kuin ennen irtisanomista. Kysymys myös liikkeenluovutuksesta ja siitä oliko kantaja menettänyt Saksan lain perusteella kanneoikeutensa. Lisäksi kysymys siitä, voiko kantaja vedota samassa asiassa yhtä vastaajayhtiötä vastaan Rooman yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdassa pakottavana lakina sovellettavaan Saksan irtisanomislainsäädäntöön ja kahden muun vastaajan osalta saman perusteettoman irtisanomisen johdosta lakiviittauksen perusteella muuten sovellettavan Suomen lain vahingonkorvaussäännöksiin.

  • Kansainvälinen yksityisoikeus
    Lainvalinta
    Euroopan unionin oikeus – Rooman yleissopimus
    Työsopimus – Merimies

    Kysymys 38 merimiehen työsuhteen päättämistä koskevasta asiasta, joka on käsitelty kolmessa eri vaiheessa Helsingin hovioikeudessa. Ks. myös asiaan liittyvä Saksan lain mukaista irtisanomisen tehokkuutta koskeva Helsingin HO:n välituomio ja tuomio 12.2.2016 (II vaihe) sekä korvauksen määrää koskevista tuomioista 20.12.2016 nro 1824, 1819, 1834, 1839 ja 1842 (III vaihe).

    Tässä asian käsittelyn I vaiheessa oli ratkaistavana se, sovellettiinko asiassa Rooman yleissopimusta ja olisiko sen 6 artiklan perusteella työsopimukseen sovellettava lakiviittauksen puuttuessa Saksan lakia.

  • Kanteen tutkimatta jättäminen
    Haastehakemus
    Kannevaatimus
    Kanneperuste

  • Välimiesmenettely
    Välitystuomion kumoaminen

  • Syyttömästi pidätetyn korvaus
    Rikoksentekijän luovuttaminen
    Armahdus

    A oli ollut Suomessa vapautensa menettäneenä 18.2.2013-6.9.2013 Venäjän federaation etsintäkuulutuksen ja sitä seuranneen virallisen luovutuspyynnön perusteella. Korkeimman oikeuden 18.6.2013 antaman lausunnon mukaan A:n luovuttamiseen Venäjälle voitiin suostua. Venäjän federaation pääsyyttäjänvirasto oli 17.9.2013 toimittanut oikeusministeriöön pyynnön A:n kirjallisen hyväksynnän saamiseksi armahdukselle, johon A oli antanut hyväksyntänsä 20.9.2013. Oikeusministeriö oli 24.10.2013 tekemällään päätöksellä hylännyt A:n luovuttamista koskevan pyynnön. Vantaan käräjäoikeus oli 6.9.2013 määrännyt A:n vapautettavaksi. Venäjän federaation turvallisuuspalveluhallinto oli 13.12.2013 antanut päätöksen, jossa oli määrätty A:ta koskevan rikosasian ja -tutkinnan lopettamisesta.

    Asiassa oli kysymys siitä, täyttyvätkö asiassa syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain (jäljempänä SyyttKorvL) mukaiset korvauksen saamisen edellytykset.

  • Vainoaminen

    A oli seurannut B:tä, tavoittanut tämän ja yrittänyt lukuisia kertoja ottaa tähän yhteyttä puhelimitse, tekstiviestitse ja sähköpostitse sekä toimittanut tälle kukkia ja kortteja. B ei ollut vastannut yhteydenottoyrityksiin. B oli puoli vuotta aiemmin päättänyt sähköpostiviestillä A:n ja B:n vuosia kestäneen parisuhteen. Syytteen teonkuvauksessa mainitut teot oli tehty viiden vuorokauden aikana. Hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla katsottiin, ettei syytteen teonkuvauksessa kuvattu menettely täyttänyt vainoamisen tunnusmerkistöä.

  • Velkomus
    Korko
    Kuluttajansuoja
    Oikeudenkäyntimenettely - selvästi perusteeton vaatimus
    Euroopan unionin oikeus

  • Avioliitto
    Omaisuuden ositus

    Puolisoiden avioeron tultua vireille ositusta toimittamaan oli määrätty pesänjakaja. Sen jälkeen, kun puolisot oli tuomittu lainvoimaisesti avioeroon, toinen heistä kuoli ennen osituksen saattamista päätökseen. Eloonjääneen puolison ei katsottu voivan osituksessa vedota avioliittolain 103 §:n 2 momentin mukaiseen oikeuteen olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille. (Ään.)

  • Työsopimus
    Työsopimuksen irtisanominen
    Yhteistoiminta yrityksissä

  • Luvattoman taksiliikenteen harjoittaminen
    Menettämisseuraamus
    Hyödyn menettäminen

  • Asianomistaja
    Asiavaltuus
    Menettämisseuraamus
    Puhevalta
    Sananvapaus
    Sananvapauden käyttäminen joukkoviestinnässä
    Verkkoviestin hävittämismääräys

    Vaatimus sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä voitiin käsitellä myös omana asianaan ilman syytettä rikosasioiden oikeudenkäynnistä säädetyssä järjestyksessä.

    Oikeus poistamis- ja hävittämisvaatimuksen esittämiseen määräytyi vastaavasti kuin oikeus esittää menettämisseuraamusta koskeva vaatimus. Tämä oikeus oli ensisijaisesti syyttäjällä ja toissijaisesti asianomistajalla. Kun asianomistaja ei tuomioistuimen täydennyskehotuksesta huolimatta esittänyt syyttämättäjättämispäätöstä tai muuta selvitystä siitä, ettei syyttäjä vaadi verkkoviestin poistamista ja hävittämistä, asianomistajan vaatimus verkkoviestin poistamisesta ja hävittämisestä jätettiin tutkimatta.

    L sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnästä 22 § 3 mom.
    Rikoslaki 10 luku 9 §

  • Rangaistava teko
    Taannehtivuus
    Rikosoikeuden ajallinen ulottuvuus
    Lievemmän lain periaate
    Laillisuusperiaate

    Kysymys siitä, miten rikoslain 50 luvun 1 §:n 3 kohdassa olevaa ilmaisua "tuo maahan" on tulkittava, ja sen arvioimisesta, mikä merkitys rikoksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on sillä, jos vastaajalta

    takavarikoidut aineet oli tilattu ennen kuin ne oli luokiteltu huumausaineeksi.

  • Työsuhteen päättäminen
    Syrjintä

  • Oikeudenkäyntimenettely
    Todistelu
    Muutoksenhaku
    Päätöksen perusteleminen
    Asiakirjan esittämisvelvollisuus
    Vahvistuskanne

 
Julkaistu 19.6.2018