HelHO:2015:4

Huumausainerikos
Aiempi rikostuomio
Ne bis in idem
Oikeusvoima

Diaarinumero: R 13/2609
Antopäivä: 29.1.2015
Ratkaisunumero: 103481

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

HOVIOIKEUSKÄSITTELY

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

TUUSULAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 23.8.2013

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Huumausainerikos
8010/R/0064932/10
Rikoslaki 50 luku 1 §
01.08.2010 - 03.09.2010 Tuusula

A on laittomasti käsitellyt huumausaineita seuraavasti:

- kasvattanut huumausaineena käytettäväksi ja myyntitarkoituksessa asuntonsa autotallissa 16 kpl noin yhden metrin korkuisia ja 9 kpl noin 50 cm:n korkuisia kannabis sativa -kasveja sekä asunnon eteisen komerossa 25 kpl noin 15 cm:n korkuisia, edellä kuvatuista kasveista saatuja pistokastaimia. Kasvatuksessa on käytetty automatisoitua altakastelujärjestelmää, valaisimia, lämmittimiä, puhaltimia ja ravinteita. Viranomaisten takavarikoimista kasveista on kuivatuksen jälkeen saatu 650 grammaa marihuanaa, sekä pitänyt hallussaan 20,2 grammaa amfetamiinia ja 3,9 grammaa amfetamiinin ja marihuanan sekoitusta.

Vastaus

Kohta 1

A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla, mutta kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen kannabiksen kasvattamisen osalta. A on myöntänyt pitäneensä hallussaan amfetamiinia ja pyytänyt, että kannabiksen kasvattamisen osalta syyte jätetään tutkimatta. A on ollut

siinä käsityksessä, että hänet on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa samasta asiasta 21.10.2011.

A on 21.10.2011 tuomittu Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla siitä, että hän on 1.6.-19.10.2010 välisenä aikana kasvattanut Tuusulassa kannabista yksityisasunnossa. Kyse on samasta yksityisasunnosta A:n kotiosoitteessa kuin mistä uudessa syytteessä on kysymys. Myös aiemmassa tapauksessa on ollut kysymys asunnon autotallissa ja eteisen komerossa tapahtuneesta kasvattamisesta. Tätä uutta syytettä, jonka tekoaika peittyy aiemman syyksi lukevan tuomion tekoajalla, ei voida tutkia ilman, että aiempi tuomio puretaan.

-------


Tuomion perustelut

Syyksilukeminen

Vastaaja A on syyllistynyt siihen huumausainerikokseen, mistä hänelle on vaadittu rangaistusta.

Syyksilukemisen perustelut

Näyttö

Vastaaja A on tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa kerrotulla tavalla. A on tunnustanut kasvattaneensa 3.9.2010 takavarikoidut kannabis sativa -kasvit. A on myöntänyt, että häneltä oli 3.9.2010 kotietsinnällä poliisin toimesta takavarikoitu ja viety pois kasvatusvälineet ja kasvit. Toinen henkilö oli tuonut hänelle uudet kasvit ja kasvatusvälineet, jotka oli sitten 19.10.2010 kotietsinnällä löydetty ja takavarikoitu samasta asunnosta. A on kertonut, että Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltäessä syytettä liittyen takavarikkoon 19.10.2010 hän oli mennyt sekaisin ja hän oli myöntänyt syytteen oikeaksi luullen, että siinä oli kysymys myös 3.9.2010 takavarikoiduista kasveista.

A on tunnustanut pitäneensä hallussaan syytteessä kerrotut määrät amfetamiinia sekä amfetamiinin ja marihuanan sekoitusta.

Johtopäätökset

Asiassa on riidatonta A:n tunnustuksen ja kirjallisten todisteiden perusteella, että A on kasvattanut syytteen teonkuvauksessa kerrotut määrät kannabis sativa -kasveja ja että niistä on saatu kuivatuksen jälkeen 650 grammaa marihuanaa. Samoin asiassa on riidatonta A:n tunnustuksen ja kirjallisten todisteiden perusteella, että A on pitänyt hallussaan syytteen teonkuvauksessa kerrotut määrät amfetamiinia sekä amfetamiinin ja marihuanan sekoitusta.

Oikeudellinen arviointi

A on vaatinut, että syyte jätetään kannabiksen osalta tutkimatta, koska hänet on jo siitä tuomittu tuomiolla 21.10.2010 tekoajan ollessa 1.6.-19.10.2010. A on viitannut ne bis in idem -kieltoon, josta säädetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS SopS 18-19/1990) 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklassa. Säännöksen ensimmäisen momentin mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti.

Syyttäjä on katsonut, että kyseessä on ollut kaksi eri kasvatusrikosta ja hän ei ole tästä syystä luopunut vaatimasta rangaistusta A:lle.

Asiassa on riidatonta, että A:n asuntoon on tehty ensimmäinen kotietsintä ja takavarikko 3.9.2010 ja sieltä on takavarikoitu 16 kappaletta noin metrin korkuisia, 9 kappaletta noin 50 cm:n korkuisia ja 25 kappaletta noin 15 cm:n korkuisia kannabis sativa -kasveja sekä kasvatusvälineitä. Samoin on riidatonta, että samaan A:n asuntoon on 19.10.2010 tehty toinen kotietsintä ja takavarikko ja sieltä on tuolloin takavarikoitu 4 kappaletta noin 80 cm:n korkuisia ja 12 kappaletta noin 10 cm:n korkuisia kannabis sativa -kasveja sekä kasvatusvälineitä.

A on myöntänyt, että kyse on ollut eri kasveista ja eri välineistä ja että 3.9.2010 kasvatustoiminta oli loppunut poliisin takavarikkoon. Lisäksi A on myöntänyt, että toinen henkilö oli tuonut 19.10.2010 takavarikoidut kasvit ja välineet A:n asuntoon ensimmäisen kotietsinnän jälkeen.

Ne bis in idem-kiellon kannalta olennainen kysymys on, milloin kyse on aiemmin ratkaistun asian kanssa samasta asiasta. Korkein oikeus on ratkaisuissaan KKO 2010:45 (kohta 30) ja KKO 2010:46 (kohta 24) katsonut, että kiellon sisältämän saman asian käsitteen osalta tulee noudattaa teon konkreettisiin tosiseikkoihin nojautuvaa arviointia eikä arvioida teon oikeudellisen luonteen perusteella.

Käräjäoikeus katsoo, että nyt käsiteltävän syytteen teonkuvauksessa on kysymys eri teosta kuin mistä A on saanut tuomion 21.10.2011. Käsiteltävän syytteen teonkuvauksessa on vaadittu rangaistusta eri kannabis sativa -kasvien kasvatuksesta ja tästä rikollisesta menettelystä A:ta ei ole aiemmin tuomittu. Pelkkä ajallinen päällekkäisyys ja tekopaikka eivät ole ratkaisevia tekijöitä, kun harkitaan, onko kyseessä sama historiallinen tapahtumainkulku eli teko.

Käräjäoikeus on siten voinut tutkia syytteen ja määrätä siitä rangaistuksen.

Syytekohta on selvitetty vastaajan tunnustuksen perusteella ja syyttäjän kirjallisilla todisteilla.

Rangaistusseuraamus

Vakiintuneen rangaistuskäytännön mukaisena seuraamuksena A:lle on pidettävä vuoden vankeusrangaistusta.

A on viimeksi 21.10.2011 tuomittu yhdyskuntapalveluun vankeusrangaistuksen sijasta rikoksesta, jonka tekoaika on 1.6.-19.10.2010. Saadun selvityksen mukaan A ei ole tämän jälkeen syyllistynyt uusiin rikoksiin. Asiassa ei ole estettä määrätä A:lle tuomittava vankeusrangaistus ehdolliseksi. Ehdollista vankeusrangaistusta ei voida kuitenkaan yksistään pitää riittävänä seuraamuksena teosta. A määrätään sen ohessa 20 tunniksi yhdyskuntapalveluun. A on antanut siihen suostumuksensa ja hän soveltuu siihen.

Tuomiolauselma

Syyksi luettu rikos
1. Huumausainerikos
01.08.2010-03.09.2010
Rikoslaki 50 luku 1 §

Rangaistusseuraamukset
Vankeus
1 vuosi vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.8.2015
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua 20 tuntia
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden tuomari:
Käräjätuomari Hannele Tuisku


HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 29.1.2015

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio poistetaan siltä osin kuin A:n syyksi on luettu kannabiksen kasvattaminen ja että syyte jätetään tältä osin tutkimatta.

Käräjäoikeuden ei olisi tullut tutkia syytettä tältä osin, koska A oli jo aiemmin tuomittu rangaistukseen siitä, että hän oli kasvattanut samassa asunnossa ja sen autotallissa kannabiskasveja huumausaineena käytettäväksi tekoajan ollessa täysin päällekkäinen nyt esitetyn syytteen kanssa. Samaa tekoa koskevaa syytettä ei voitu ottaa tutkittavaksi uudessa oikeudenkäynnissä ilman, että aikaisempi tuomio oli ensin purettu.

A oli kasvattanut kannabista asunnossaan kesäkuusta 2010 lokakuuhun 2010. Poliisi oli tehnyt asunnossa takavarikon ensin syyskuussa 2010, minkä jälkeen A oli jatkanut kannabiksen kasvattamista. Lokakuussa 2010 poliisi oli tehnyt uuden takavarikon. A ei ollut ymmärtänyt, että asiat olivat päätyneet kahteen eri esitutkintaan. Ensimmäisen syytteen hän oli myöntänyt oikeaksi, koska hän oli sen mukaisena aikana kasvattanut kannabista ja koska syyte oli siten ollut oikea. Saamaansa tuomioon hän oli tyytynyt, koska hän oli kokenut saamansa rangaistuksen oikeudenmukaiseksi seuraamukseksi kaikesta syytteessä mainittuna aikana kasvattamastaan kannabiksesta.

Käräjäoikeuden olisi tullut verrata nyt kyseessä olevaa syytettä aikaisempaan tuomioon. Kun syytteen teonkuvauksen mukainen aikaan ja paikkaan sidottu rikos oli jo ollut käsiteltävänä rikosasiana ja siitä oli annettu tuomio ei uutta syytettä olisi tullut enemmälti tutkia. Käräjäoikeus oli vasta tutkittuaan syytteen saanut selville, että teoissa oli ollut kyse eri kasveista.

Joka tapauksessa teon samuutta ei voinut arvioida sen mukaan olivatko kyseessä olleet samat kasvit vai eri kasvit. Kannabiksen kasvattaminen huumausaineena käytettäväksi oli ylipäätään rangaistavaa, eikä ollut mahdollista, että henkilö syyllistyisi kahteen eri kasvatusrikokseen yhtä aikaa Kyse oli näin ollen joka tapauksessa samasta teosta.

Vastaus

Syyttäjä ei ole vastannut valitukseen.


HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja ratkaistavana oleva kysymys

A:ta oli aiemmin syytetty Helsingin käräjäoikeudessa siitä, että hän oli 1.6. - 19.10.2010 välisenä aikana laittomasti viljellyt hamppua käytettäväksi huumausaineena kasvattamalla asunnossaan yhteensä 16 kannabiskasvia. Kasvien lehdistä oli saatu yhteensä 321 grammaa marihuanaa. A oli käräjäoikeudessa tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa selostetulla tavalla. Käräjäoikeus oli 21.10.2011 antamassaan tuomiossa nro 9969 katsonut A:n syyllistyneen siihen rikokseen, josta syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta, sekä tuominnut A:n 1.6. -19.10.2010 välisenä aikana tehdystä huumausainerikoksesta 60 päiväksi vankeuteen, minkä sijasta käräjäoikeus oli määrännyt A:lle yhdyskuntapalvelua 60 tuntia. A oli tyytynyt tuomioon.

Syyttäjä on käsillä olevassa Tuusulan käräjäoikeudessa 3.1.2013 vireille tulleessa asiassa vaatinut A:lle rangaistusta huumausainerikoksesta, jonka tekoajaksi syytteessä on ilmoitettu 1.8. - 3.9.2010, seuraavan teonkuvauksen perusteella:

"A on laittomasti käsitellyt huumausaineita seuraavasti:
- kasvattanut huumausaineena käytettäväksi ja myyntitarkoituksessa asuntonsa autotallissa 16 kpl noin yhden metrin korkuisia ja 9 kpl noin 50 cm korkuisia kannabis sativa -kasveja sekä asunnon eteisen komerossa 25 kpl noin 15 cm korkuisia, edellä kuvatuista kasveista saatuja pistokastaimia. Kasvatuksessa on käytetty automatisoitua altakastelujärjestelmää, valaisimia, lämmittimiä, puhaltimia ja ravinteita. Viranomaisten takavarikoimista kasveista on kuivatuksen jälkeen saatu 650 grammaa marihuanaa, sekä
- pitänyt hallussaan 20,2 grammaa amfetamiinia ja 3,9 grammaa amfetamiinin ja marihuanan sekoitusta."

Vastatessaan tähän syytteeseen A on tunnustanut menetelleensä syytteessä kerrotulla tavalla. A on kuitenkin kiistänyt syyllistyneensä rikokseen kannabiksen kasvattamisen osalta. A on kertonut, että hänet oli tuomittu 21.10.2011 Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisella tuomiolla siitä, että hän oli 1.6. - 19.10.2010 välisenä aikana kasvattanut Tuusulassa kannabista asunnossaan. Kysymys oli ollut samasta A:n asunnosta, josta uudessa syytteessä on kysymys. Myös aiemmassa tapauksessa on ollut kysymys asunnon autotallissa ja eteisen komerossa tapahtuneesta kasvattamisesta. A:n mukaan uutta syytettä, jonka tekoaika peittyy aiemman syyksi lukevan tuomion tekoajalla, ei voida tutkia ilman, että aiempi tuomio puretaan.

Käräjäoikeus on käsillä olevassa tuomiossaan katsonut, että nyt käsiteltävän syytteen teonkuvauksessa on kysymys eri teosta kuin mistä A oli saanut tuomion 21.10.2011. Käsiteltävän syytteen teonkuvauksessa on vaadittu rangaistusta eri kannabis sativa -kasvien kasvatuksesta ja tästä rikollisesta menettelystä A:ta ei ollut aiemmin tuomittu. Pelkkä ajallinen päällekkäisyys ja tekopaikka eivät ole käräjäoikeuden mukaan ratkaisevia tekijöitä, kun harkitaan, onko kyseessä sama historiallinen tapahtumainkulku eli teko. Käräjäoikeus on katsonut, että se on voinut tutkia syytteen.

Asiassa on kysymys siitä, voidaanko Tuusulan käräjäoikeudessa vireille tullut syyte koskien ajalla 1.8. - 3.9.2010 tehdyksi väitettyä huumausainerikosta ottaa tutkittavaksi, kun A on Helsingin käräjäoikeudessa 21.10.2011 tuomittu huumausainerikoksesta, jonka tekoajaksi on katsottu 1.6. -19.10.2010. Tämän kysymyksen ratkaisemisen kannalta keskeistä on kannanotto siihen, onko Helsingin käräjäoikeuden lainvoimaisesti ratkaisemassa asiassa ja nyt käsillä olevassa syytteessä kysymyksessä sama asia.

Saman asian käsite Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä sekä kansallisessa rikosprosessioikeudessa

Kuten korkeimman oikeuden ratkaisuista KKO 2014:51 ja KKO 2014:76 ilmenee, sovellettaessa ne bis in idem -kieltoa ("ei kahdesti samassa asiassa -kielto") asioiden samuutta on perusteltua arvioida toisaalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön valossa, toisaalta kansallisen rikosprosessioikeuden valossa.

Viitatuissa ratkaisuissa todetaan, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on niin sanotussa Zolotukhin-ratkaisussa (Zolotukhin v. Venäjä, suuri jaosto, 10.2.2009) ottanut kantaa kysymykseen siitä, milloin syyte koskee rikosta josta on jo annettu lainvoimainen tuomio. Ratkaisussa ihmisoikeustuomioistuin on kehittänyt rikoskäsitettä koskevaa tulkintaansa siten, että olennaista on syytetyn tosiasiallinen menettely eikä teon oikeudellinen luonnehdinta. Siten kyseessä on sama asia, jos aikaisempi tuomio ja uusi syyte koskevat samoja tai olennaisesti samoja tosiseikkoja ("identical facts or facts which are substantially the same", tuomion kohta 82). Zolotukhin-ratkaisussa ja sen jälkeisessä oikeuskäytännössään ihmisoikeustuomioistuin on arvioinut kysymystä siitä, onko kyseessä sama teko, vertaamalla lainvoimaisessa päätöksessä kuvattua tosiseikastoa myöhemmin esitetyn syytteen perusteena oleviin tosiseikkoihin (Zolotukhin, kohta 83). Tarkastelu on kohdistunut teonkuvauksiin eikä rangaistussäännösten mukaisiin tunnusmerkkeihin (Grande Stevens ym. v. Italia, tuomio 4.3.2014 kohta 224). Erityistä merkitystä on tällöin annettu tekijän, tekoajan ja tekopaikan samuudelle (Zolotukhin, kohta 84 ja Grande Stevens, kohta 227). Myös kysymyksellä teon kohteesta samoin kuin kysymyksellä siitä, onko toiminta ollut jatkuvaa tai toistuvaa, voi olla arvioinnissa merkitystä (Zolotukhin, kohdat 84 ja 92 sekä Khmel v. Venäjä 12.12.2013, kohta 65).

Euroopan unionin tuomioistuin on jo ennen ihmisoikeustuomioistuimen Zolotukhin-ratkaisua omaksunut tulkinnan, jonka mukaan kysymystä siitä, koskevatko kaksi prosessia samaa asiaa, tulee arvioida ottaen huomioon ne konkreettiset tosiseikat, joihin nämä prosessit perustuvat. Merkitystä ei tällöin ole sillä, mitkä oikeudelliset luokittelut asiaan voivat soveltua tai sillä, mitä oikeushyviä eri oikeussäännöksillä suojataan (C436/04 van Esbroek, tuomio 9.3.2006; C-467/04 Gasparini, C-150/05 van Straaten, C-288/05 Kretzinger ja C-367/05 Kraaijenbrink).

Saman asian käsitteen arvioinnista kansallisessa rikosprosessioikeudessa korkein oikeus on ennakkopäätöksissä KKO 2014:51 (kohdat 19 - 22) ja KKO 2014:76 (kohta 19) todennut, että Suomessa ne bis in idem -kieltoa on rikosoikeudenkäynnissä vakiintuneesti noudatettu siten, että sama asia ei voi johtaa kahteen rikosasian käsittelyyn tai rangaistukseen. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä (muun muassa ratkaisut KKO 1992:116, 1999:36, 2000:37 ja 2003:30) on ratkaisevaa katsottu olevan, koskevatko syytteissä esitetyt teonkuvaukset samoja tosiseikkoja, kun taas sillä, miten teko on aikaisemmassa syytteessä tai tuomiossa rikosoikeudellisesti luokiteltu, ei ole ollut tässä yhteydessä merkitystä. Vaikka teon oikeudellisia näkökohtia ei olisi aikaisemmin kaikilta osin selvitetty tai käsitelty, teko ei voi tulla uuden rikosoikeudenkäynnin kohteeksi (KKO 2003:30). Korkein oikeus on viitatuissa ratkaisuissa KKO 2014:51 ja KKO 2014:76 päätynyt katsomaan, että oikeuskäytäntö, jonka mukaan kyse on ne bis in idem -kiellon kannalta samasta teosta, jos uusi syyte koskee samaa tai olennaisesti samaa tosiasiallista tapahtumainkulkua tai ilmiötä kuin jo annettu rikostuomio, vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Zolotukhin-ratkaisusta lähtien omaksumaa tulkintaa.

Hovioikeuden arviointi käsillä olevassa tapauksessa

A on valituksessaan katsonut, että käräjäoikeus oli menetellyt virheellisesti tutkiessaan nyt esitetyn syytteen. A:n mukaan käräjäoikeus on löytänyt perusteet ratkaisulleen vasta tutkittuaan syytteen. Tältä osin hovioikeus toteaa seuraavan.

Rikoslain 50 luvun 1 §:n 2 kohdan mukaan joka laittomasti viljelee tai yrittää viljellä oopiumiunikkoa, hamppua tai meskaliinia sisältäviä kaktuskasveja käytettäväksi huumausaineena tai sen raaka-aineena taikka käytettäväksi huumausaineen valmistuksessa tai tuotannossa, on tuomittava huumausainerikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

A:lle oli vaadittu rangaistusta ja hänet on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa huumausainerikoksesta eli siitä, että hän oli 1.6. - 19.10.2010 välisenä aikana laittomasti viljellyt hamppua käytettäväksi huumausaineena kasvattamalla yksityisasunnossa yhteensä 16 kannabiskasvia. Hovioikeus toteaa, että syytteen olennaisena sisältönä ei ole ollut hampun viljeleminen yleensä vaan lukumäärältään täsmällisesti ilmoitetun hampun eli 16 kannabiskasvin viljeleminen sinä ajanjaksona, joka syytteessä on ilmoitettu eli 1.6.-19.10.2010 välisenä aikana.

Käsitellessään syytettä Helsingin käräjäoikeus on ollut sidottu tähän syytteen teonkuvaukseen. Käräjäoikeus on tuominnut A:n vain syytteessä tarkoitetun hampun viljelemisestä. Se seikka, että käräjäoikeus on katsonut syytteen mukaisesti rikoksen tekoajaksi 1.6. - 19.10.2010 välisen ajan osoittaa vain sen, että käräjäoikeuden mukaan kyseisten syytteessä tarkoitettujen kasvien viljely on tapahtunut mainittuna aikana. Sen sijaan syyksilukemista ei hovioikeuden käsityksen mukaan voida tulkita siten, että käräjäoikeus olisi lukenut A:n syyksi kaiken laittoman hampun viljelemisen kyseisenä aikana siitä riippumatta, onko kaikkea laitonta hampun viljelyä mainittu kyseisen syytteen teonkuvauksessa. Käräjäoikeudella ei ole ollut myöskään tarvetta täsmentää rikoksen tekoaikaa, koska A on käräjäoikeudessa tunnustanut menetelleensä syytteen teonkuvauksessa selostetulla tavalla.

Se syytteen teonkuvaus, jonka syyttäjä on kannabis sativa -kasvien kasvattamisen osalta esittänyt Tuusulan käräjäoikeudessa, on poikennut olennaisesti siitä syytteen teonkuvauksesta, jonka perusteella Helsingin käräjäoikeus on asian ratkaissut. Teonkuvaukset ovat eronneet väitetyn huumausainerikoksen teko-olosuhteiden, viljeltyjen kasvien määrien, kasvatuksessa käytettyjen välineiden yksilöinnin ja takavarikoiduista kasveista kuivatuksen jälkeen saadun marihuanan määrän osalta. Yhdistävänä tekijänä on ollut tekokunta (Tuusula) ja se, että Tuusulan käräjäoikeudessa esitetyn syytteen tekoaika osuu sille aikavälille, jona tapahtunut huumausainerikos oli Helsingin käräjäoikeudessa luettu A:n syyksi.

Hovioikeus katsoo, että näissä olosuhteissa Tuusulan käräjäoikeus ei ole menettelyt virheellisesti ottaessaan syytteen tarkemmin tutkittavaksi.

Asiassa on Tuusulan käräjäoikeudessa ollut riidatonta, että A:n asuntoon on tehty kotietsinnät 3.9.2010 ja 19.10.2010. Ensimmäisen kotietsinnän yhteydessä oli takavarikoitu nyt käsillä olevassa syytteessä tarkoitetut kannabis sativa -kasvit ja kasvatusvälineitä. Jälkimmäisen kotietsinnän yhteydessä puolestaan oli takavarikoitu kannabis sativa -kasveja ja kasvatusvälineitä, jotka ovat liittyneet Helsingin käräjäoikeudessa 21.10.2011 ratkaistuun asiaan. A on Tuusulan käräjäoikeudessa myöntänyt, että kyse on ollut eri kasveista ja eri välineistä ja että 3.9.2010 kasvatustoiminta oli loppunut poliisin takavarikkoon. Toinen henkilö oli tuonut 19.10.2010 takavarikoidut kasvit ja välineet hänen asuntoonsa ensimmäisen kotietsinnän jälkeen.

Helsingin käräjäoikeudessa ratkaistussa asiassa ja nyt käsiteltävänä olevassa syytteessä kyseessä olevat kannabis sativa -kasvien viljelyt muodostavat toisistaan erilliset kasvatusajanjaksot. Ensimmäisen kasvatusajanjakson päätyttyä 3.9.2010 poliisin puututtua kasvattamiseen A on aloittanut kasvattamisen uudelleen. Helsingin käräjäoikeuden 21.10.2011 antamassa tuomiossa on siten tosiasiassa ollut kysymys vain jälkimmäisen kasvatusajanjakson arvioinnista, vaikka käräjäoikeuden tuomiossa onkin todettu tekoajaksi 1.6. - 19.10.2010. Tuusulan käräjäoikeuden käsillä olevassa tuomiossa on kysymys ensin mainittuna ajanjaksona tapahtuneeksi väitetystä kasvatustoiminnasta.

Koska kyseessä siten ovat eri kasvatusajanjaksot ja näin ollen myöskin eri huumausaine-erät, Helsingin käräjäoikeuden tuomiossa ratkaistun asian ja nyt käsillä olevassa syytteessä tarkoitetun asian välillä ei vallitse sellaista suhdetta, että kysymys olisi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tai Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön taikka kansallisen rikosprosessioikeuden tarkoittamin tavoin samasta asiasta. Helsingin käräjäoikeuden tuomio ei siten ole muodostanut Tuusulan käräjäoikeudessa estettä tutkia käsillä oleva syyte.

A on valituksessaan katsonut, että Tuusulan käräjäoikeudessa esitettyä uutta syytettä, jonka tekoaika kokonaan peittyy Helsingin käräjäoikeuden syyksilukevan tuomion tekoajalla, ei olisi voitu tutkia ilman, että aiempi tuomio puretaan. Tältä osin hovioikeus toteaa, että koska kyseessä ovat eri tekokokonaisuudet, estettä tutkia uusi syyte ei sanotulla perusteella ole.

Hovioikeus kuitenkin toteaa lisäksi, että Helsingin käräjäoikeudessa ratkaistu kannabis sativa -kasvien viljely ja nyt kyseessä olevassa syytteessä tarkoitettu kasvien viljely muodostavat ajallisesti ja paikallisesti yhtenäisen tekokokonaisuuden. Nyt käsiteltävänä oleva syyte olisi voitu esittää samassa yhteydessä kuin Helsingin käräjäoikeudessa esitetty syyte, jolloin tekokokonaisuudet olisivat tulleet oikeudellisesti arvioitaviksi yhdessä. Tämän vuoksi hovioikeus katsoo, että käsillä olevassa asiassa on perusteltua ottaa huomioon se, että A on tuomittu Helsingin käräjäoikeudessa osasta samaa rikoskokonaisuutta.

Syyksilukemisen osalta hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun.

Rangaistuksen mittaaminen

Käräjäoikeus on tuominnut A:n ehdolliseen yhden vuoden vankeusrangaistukseen ja määrännyt sen ohella yhdyskuntapalvelua 20 tuntia. Rikoslain 6 luvun 10 §:n 1 momentin mukaan yhdyskuntapalveluun määrääminen ehdollisen vankeuden ohella on mahdollista, jos ehdollinen vankeus on vuotta pidempi. Käräjäoikeuden ei siten olisi tullut määrätä A:lle tuomitsemansa ehdollisen vankeuden ohella yhdyskuntapalvelua ja sitä koskeva määräys on poistettava.

A on tuomittu Helsingin käräjäoikeuden 21.10.2011 antamalla tuomiolla huumausainerikoksesta, jonka kohteena on ollut 321 grammaa marihuanaa, 60 päivän vankeusrangaistukseen, jonka sijasta A:lle on määrätty 60 tuntia yhdyskuntapalvelua. Käsillä olevassa asiassa on kysymys huumausainerikoksesta, jonka kohteena on ollut 650 grammaa marihuanaa sekä 20,2 grammaa amfetamiinia ja 3,9 grammaa amfetamiinin ja marihuanan seosta. Hovioikeus arvioi, että nyt käsillä olevassa asiassa 650 gramman marihuanamäärällä on ollut mittaamisessa olennaisesti vähäisempi merkitys kuin amfetamiinin sekä amfetamiinin ja marihuanan seoksen hallussapidolla. Hovioikeus katsoo, että oikeudenmukainen seuraamus A:n syyksi nyt luetusta teosta on yhden vuoden ehdollinen vankeusrangaistus.

Tuomiolauselma:

Muutos käräjäoikeuden tuomioon:

Rangaistusseuraamukset
Vankeus
1 vuosi vankeutta
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.8.2015
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.
Käräjäoikeuden lausunto yhdyskuntapalvelusta on poistettu.
Rangaistusta on lievennetty. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:
Määräaikainen hovioikeudenlaamanni Kirsti Uusitalo
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Kari Vesanen
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Ilkka Lahtinen
Esittelijä: viskaali Mari Köngäs

Ei valituslupaa 25.11.2015

 
Julkaistu 4.3.2015  Päivitetty 28.12.2015