HelHO:2015:5

Työsopimus
Työsopimuksen irtisanominen
Varoitus
Lojaliteettivelvoite

Diaarinumero: S 14/689
Antopäivä: 6.5.2015
Ratkaisunumero: 652

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 31.1.2014

Kantaja A
Vastaaja B ry
Asia Työsuhteen irtisanominen
Vireille 30.5.2012

SELOSTUS ASIASTA

Riidattomat taustatiedot

A oli ollut työssä C:ssä 1.10.1988 lukien. C yhdistyi B ry:een vuodenvaihteessa 2000-2001. A työskenteli 1.1.2001 lukien B ry:n eläketiedottajana toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa. B ry on lakisääteistä työeläketurvaa hoitavien työeläkevakuuttajien etujärjestö.

B ry antoi A:lle työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun kirjallisen varoituksen 20.12.2011.

A oli sairauslomalla 18.1.2012 lähtien. Liitto D piti 20.1.2012 Tampereella tilaisuuden, johon A osallistui. Liiton E vaikuttajille pidettiin 4.-5.2.2012 risteily, johon A ei osallistunut.

B ry irtisanoi A:n työsuhteen 15.2.2012 päättymään kuuden kuukauden irtisanomisajan jälkeen eli 15.8.2012 vedoten työsopimuslain 7 luvun 2 §:n mukaisiin työntekijän henkilöön liittyviin asiallisiin ja painaviin irtisanomisperusteisiin. Irtisanomisilmoituksessa viitattiin erityisen luotettavuuden vaatimukseen ja A:lle 20.12.2011 annettuun kirjalliseen varoitukseen.

Irtisanomisaikana A:lla ei ollut työntekovelvoitetta. A:n työsuhde päättyi 15.8.2012, minkä jälkeen hän on ollut sairauslomalla ja 1.4.2013 lukien vanhuuseläkkeellä.

KANNE

Vaatimukset

A on vaatinut, että käräjäoikeus velvoittaa B ry:n

1. suorittamaan hänelle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 19 kuukauden palkkaa vastaavat 84.561 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien.

---------------------------------------------------

Irtisanomiselle esitetyt syyt eivät olleet oikeita eivätkä ainakaan sellaisia, että irtisanomiskynnys olisi voinut ylittyä.

A ei ollut ollut epälojaali työnantajaa kohtaan vaan hän oli toiminut tältä osin täysin moitteettomasti. Hän hoiti työtehtävänsä hyvin ja sai niistä kiitettävää palautetta sekä työnantajalta että sidosryhmiltä. Hän ei ollut ilmoittautunut B ry:n ohjeiden vastaisesti E:n vaikuttajien risteilylle puhujaksi eikä menetellyt tässäkään yhteydessä missään vaiheessa epälojaalisti työnantajaa kohtaan. Hän oli saanut hyväksynnän hoitaa eräs työtehtävä sairauslomansa aikana 20.1.2012, vaikka B ry oli tietoinen sairauslomasta. Työnantaja ei ole edellyttänyt, että aiemmin hyväksytyt, tulevat tilaisuudet tulee käydä läpi esimiehen F:n kanssa. Tähän liiton D työttömyyskassan koulutustilaisuuteen osallistumisen on työnantaja hyväksynyt, eikä uusi esimies F ole hyväksyntää peruuttanut.

A on ilmoittanut tammikuussa 2012 silloin voimassa olevien sääntöjen mukaisesti sairauslomasta työnantajalle ilmoittamalla siitä henkilöstöpäällikölle, jolle A on ilmoittanut myös työtehtävän hoitamisesta sairausloman aikana 20.1.2012. B ry ei ollut antanut tarkempaa ohjeistusta sairaana ja osatyökyvyttömänä työskentelystä. Tiedottajat, kuten A, olivat joutuneet aikaisemminkin hoitamaan työnsä hyvin usein sairaana, koska sovittuja tilaisuuksia ei helpolla peruta eikä aina ole saatavilla varamiestä. Muita ei ole huomautettu sairauslomalla tehdystä työstä.

A oli saanut huomautuksen alkoholin tarjoamisesta sidosryhmätilaisuuksissa, mutta huomautuksia olivat saaneet muutkin tiedottajat. Koska jonkin verran alkoholia oli saanut tarjota eikä tarkempia rajanvetoja ja ohjeistuksia alkoholin tarjoamiselle ollut, oli ollut vaikea käytännön tilanteissa arvioida, missä raja kulki.

A:lle 20.12.2011 annettu kirjallinen varoitus oli perusteeton, minkä hän ilmoitti heti kun varoitus annettiin. Varoituksessa väitettiin hänen käyttäytyneen uhkaavasti esimiestään F:ää kohtaan, mutta näin ei ollut tapahtunut. Hän ei ole käyttäytynyt aggressiivisesti työyhteisössä eikä työyhteisössä ole ollut mitään aihetta tuntea pelkoa häntä kohtaan. Varoituksessa viitattiin myös syyskuussa 2011 käytyyn keskusteluun, jonka seurauksena A luopui välittömästi sivutoimestaan Vakuutusyhtiö T:ssä ja hänen työtehtävänsä säilytettiin ennallaan. Hän on ilmoittanut sivutoimestaan Vakuutusyhtiö T:ssä B ry:n silloiselle toimitusjohtaja G:lle ennen tehtävän alkamista elokuussa 2011, eikä tämä puuttunut asiaan mitenkään.

Korostetun luottamuksen vaatimuksesta A:n työssä ei ollut koskaan aikaisemmin yli 20 vuoden työsuhteen aikana keskusteltu. Tällaista ei ollut myöskään hänen työsopimuksensa ehdoissa. A:n työ ei ollut luonteeltaan sellaista, että siinä olisi ollut tällaista "korostettua luottamusvaatimusta".

Työsuhteen irtisanominen oli perusteiden riittämättömyyden lisäksi käsittämätön ja menettelyltään A:n oikeuksia loukkaava. Hän oli sopinut F:n kanssa tapaamisesta 15.2.2012 klo 11. Tapaamisessa oli tarkoitus käydä keskustelua A:n toiveista ja osaamisesta uudessa työorganisaatiossa. Sovitun keskustelun sijasta A ohjattiin irtisanomistilaisuuteen, jossa hän ilmoitti, että ilman pääluottamusmiehen paikallaoloa hän ei keskustele irtisanomisen perusteista, kun työnantajan puolelta oli kaksi edustajaa ja myös heidän juristinsa. Työnantaja ilmoitti, että he kutsuvat paikalle varapääluottamusmiehen, joka sattui olemaan A:n vaimo.

A ilmoitti, että jääviyssyistä hän ei hyväksy vaimoaan avustajakseen. Työnantajan vastaus oli, että A oli näin ollen menettänyt oikeutensa avustajan käyttöön.

Työnantajan vaatimuksesta A joutui jäämään irtisanomistilaisuuteen ja kuulemaan irtisanomisensa perusteet. Hänelle annettiin aikaa 15.2.2012 kello 15.00 saakka palauttaa puhelinta lukuun ottamatta hallussaan ollut työnantajan omaisuus, viedä pois henkilökohtaiset tavaransa sekä puhdistaa sähköpostinsa. Häntä kohdeltiin kuin rikollista. Menettely oli täysin kohtuutonta.

Työnantaja on rikkonut sekä irtisanomisperusteita että irtisanomismenettelyä koskevia säännöksiä.

Kirjallinen varoitus oli aiheeton. Siitäkin huolimatta, että varoitusta pidettäisiin joltain osin aiheellisena, hänen ei voida katsoa toimineen varoituksen jälkeen moitittavasti niiden seikkojen suhteen, jotka varoituksessa oli mainittu. Näin ollen varoituksesta ei voitu saada minkäänlaista tukea irtisanomiselle. Irtisanominen oli täysin mielivaltainen.

B ry:n palvelukseen tulleet uudet johtajat olivat ottaneet A:n hampaisiinsa perusteilla, jotka eivät olleet sallittuja. Kysymys oli siitä, että hänen "pärstäkertoimensa" ei ollut uusille johtajille sopiva.

A on 62-vuotias, minkä vuoksi on selvää, että hän ei enää pysty työllistymään varsinkin, kun otetaan huomioon hänen työtehtävänsä B ry:n tiedottajana 23 vuotta ja ilmoitettu irtisanomisen syy. On mahdotonta, että hän saisi tältä alalta työtehtäviä Suomessa. Työnantajan on täytynyt olla tästä täysin tietoinen, minkä vuoksi työnantaja on ollut tietoinen myös siitä, että irtisanomisesta aiheutuu A:lle merkittävä taloudellinen vahinko. Korvausta korottavana seikkana tulee lisäksi ottaa huomioon työnantajan menettely kaiken kaikkiaan ja myös se, että A:lla on kotona kolme alaikäistä lasta.

Näillä perusteilla A pitää 19 kuukauden palkkaa vastaavaa korvausta kohtuullisena.

VASTAUS

Vaatimukset

B ry on kiistänyt kanteen perusteiltaan ja määrältään ja vaatinut, että käräjäoikeus

1. hylkää kanteen ja siinä esitetyt vaatimukset perusteettomina kokonaisuudessaan.

----------------------------------------------------

Perustelut

B ry:llä on ollut työsopimuslain mukainen asiallinen ja painava A:n henkilöön liittyvä peruste irtisanoa hänen työsuhteensa. Näin ollen korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ei tule tuomita maksettavaksi.

A:n työsuhde irtisanottiin, koska hän syyllistyi laista ja työsopimuksesta johtuvien, hänen työsuhteeseensa olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaan ja toistuvaan rikkomiseen. A rikkoi työsuhteensa aikana toistuvasti B ry:n antamia nimenomaisia ohjeita siitä huolimatta, että hän oli ollut hyvin tietoinen ohjeista. Häntä oli useampaan otteeseen huomautettu ja lopulta varoitettu ohjeiden vastaisesta menettelystä.

A muun muassa ilmoittautui B ry:n ohjeiden vastaisesti B:n sidosryhmän, E:n vaikuttajien risteilylle puhujaksi ilman esimiehensä suostumusta ja ilman, että kyseistä tilaisuutta oli hyväksytty voimassa olevan käytännön mukaisesti B ry:n sidosryhmätilaisuudeksi.

A:n menettelyn moitittavuutta lisäsi ja häneen kohdistuvaa luottamuspulaa syvensi entisestään se, että hän sen jälkeen, kun hänen osallistumisensa tilaisuuteen oli kielletty hänen sairauslomansa vuoksi, ilmoitti täysin virheellisesti kyseiselle sidosryhmälle osallistumisensa peruuntumisen syyksi B ry:n ylimmän johdon kyseiseen sidosryhmään kohdistuvan kielteisen asenteen.

A:n menettely oli erityisen törkeää ottaen huomioon, että B ry:n ulkoisessa rajapinnassa aktiivisesti ja näkyvästi toimivana työntekijänä häneen kohdistui korostuneen luotettavuuden vaatimus. B ry:llä oli oikeus edellyttää, ettei A vaaranna toimenpiteillään B ry:n mainetta tai vaikeuta sen tavoitteiden toteutumista. A:ta oli syyskuussa 2011 muistutettu lojaliteettivelvoitteesta ja korostetun luotettavuuden vaatimuksesta, kun hän oli ryhtynyt Vakuutusyhtiö T:n vakuutusmyyjäksi. Kyseinen menettely oli omiaan asettamaan B ry:n puolueettomuuden ja riippumattomuuden voimakkaasti kyseenalaiseen valoon.

Ottaen huomioon myös A:n pitkä työura B ry:n palveluksessa, hänen on joka tapauksessa tullut hyvin käsittää tekojensa ja laiminlyöntiensä moitittavuus. A on toistuvasti menetellyt tavalla, joka on johtanut häneen kohdistuvaan vakavaan ja lopulliseen luottamuspulaan. A on menetellyt näin siitä huolimatta, että hänelle oli varoituksena annettu mahdollisuus korjata toimintansa.

A rikkoi B ry:n antamia nimenomaisia ohjeita myös osallistumalla puhujana liiton D työttömyyskassan koulutustilaisuuteen sairauslomallaan, vaikkei hänellä ollut esimiehensä F:n etukäteistä suostumusta sairauslomalla työskentelyyn eikä tilaisuus ollut hänen esimiehensä hyväksymä. A toimi asiassa myös B ry:n vakiintuneen käytännön vastaisesti jättämällä ilmoittamatta sairauslomasta esimiehelleen. A oli hyvin tietoinen B ry:ssä jo vuosien ajan noudatetusta käytännöstä, jonka mukaan sairauslomasta tuli ilmoittaa esimiehelle.

Sillä seikalla, että A:n aiempi esimies H oli aikaisemmin hyväksynyt A:n osallistumisen liiton D työttömyyskassan tilaisuuteen, ei ole merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. A:n tiedossa nimittäin oli, että myös aiemmin hyväksytyt, tulevat tilaisuudet tuli käydä B ry:n suunnitteleman Eläketiedotuksen lakkauttamisen vuoksi läpi uuden esimiehen F:n kanssa tilaisuuksiin osallistumisen uudelleenarvioimiseksi.

A rikkoi niin ikään useaan otteeseen B ry:n antamia alkoholin tarjoamista koskevia nimenomaisia ohjeita siten, että hänen menettelynsä johti ensin paitsi B ry:n ohjeen tiukentamiseen, sittemmin myös siihen, että A:n esimies joutui huomauttamaan häntä asiasta. Alkoholin tarjoamista koskevien ohjeiden toistuva rikkominen ja A:n näin osoittama huomattava piittaamattomuus B ry:n antamia ohjeita kohtaan tulee ottaa huomioon irtisanomisperusteiden kokonaisharkinnassa.

Ennen työsuhteen irtisanomista A:lle annettiin kirjallinen varoitus. A ei reagoinut varoitukseen millään tavalla ennen nyt käsillä olevan riita-asian vireille panemista.

Varoituksen perusteena olivat tapahtumat, joilla A oli osoittanut toistuvaa ja ilmeistä piittaamattomuutta B ry:n antamia ohjeita sekä laista ja työsopimuksesta johtuvaa lojaliteettivelvoitetta kohtaan. A oli muun muassa uhkaillut ja käyttäytynyt muutoin sopimattomasti uutta esimiestään F:ää kohtaan ja uhannut käynnistää prosessin, jonka johdosta tuohon aikaan käynnistynyt B ry:n organisaatiouudistus tulisi peruuntumaan sekä F ja B ry:ssä toimitusjohtajana syyskuussa 2011 aloittanut I saamaan potkut. A:n uhkaava käytös F:ää kohtaan on

johtanut B ry:ssä huolestumiseen F:n turvallisuudesta. Huolestumisen taustalla on ollut tieto A:n aiemmasta aggressiivisesta käyttäytymisestä työyhteisössä ja henkilöstön piirissä A:ta kohtaan koettu pelko. A oli myös ryhtynyt Vakuutusyhtiö T:n vakuutusmyyjäksi vaarantaen näin B ry:n puolueettomuuden ja riippumattomuuden.

B ry:n kurinpidollisissa toimissa A:ta kohtaan ei ole kyse siitä, että hänen "pärstäkertoimensa" ei olisi sopinut B ry:n uudelle johdolle eli I:lle, vaan siitä, että uuden toimitusjohtajan aloitettua tehtävässään työnantajan työnjohto-oikeus oli otettu asianmukaisesti haltuun.

B ry:n menettely A:n työsuhdetta irtisanottaessa on ollut työsopimuslain mukainen ja kohtuullinen.

Ennen irtisanomisen toimittamista A:lle varattiin tilaisuus tulla kuulluksi ja käyttää irtisanomistilaisuudessa avustajaa. Koska pääluottamusmies ei ollut paikalla toisin kuin B ry:llä oli perusteltu syy olettaa, A:lle tarjottiin mahdollisuutta ottaa tilaisuuteen mukaan varaluottamusmies tai muu kollega. A kieltäytyi edustajan käyttämisestä. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että varaluottamusmies oli A:n vaimo.

A on kertonut, että häntä kehotettiin irtisanomistilaisuudessa palauttamaan B ry:n omaisuus puhelinta lukuun ottamatta, puhdistamaan sähköpostinsa ja ottamaan mukaansa henkilökohtainen omaisuutensa. Kyseessä on täysin tavanomainen menettely erityisesti silloin, kun työntekijän työntekovelvoite päättyy irtisanomishetkeen. B ry ei ole syyllistynyt asiassa asiattomaan tai kohtuuttomaan menettelyyn. A sai myös pitää työsuhdepuhelimensa koko kuuden kuukauden mittaisen irtisanomisajan, mikä omalta osaltaan osoittaa, ettei B ry:n menettely ollut kohtuutonta.

Sähköpostin "puhdistamisen" osalta kyse oli siitä, että A:ta kehotettiin erottelemaan työsähköpostilaatikostaan henkilökohtaiset viestinsä. Kyseistä toimenpidettä edellytettiin A:lta hänen yksityisyytensä mahdollisimman tehokkaaksi suojaamiseksi. A:lla oli myös useampi tunti aikaa tehdä kyseinen toimenpide.

A:n vaatima 19 kuukauden palkkaa vastaava korvaus on paitsi perusteeton, myös täysin kohtuuton ja väärin mitoitettu.

Mahdollisen korvauksen määrää mitattaessa tulee ottaa huomioon, että A:n lakisääteisen eläkeiän täyttyessä jo maaliskuussa 2013 hänen työllistymismahdollisuuksillaan ei ole vastaavaa merkitystä kuin tilanteessa, jossa A:lla olisi ollut aktiivisia työvuosia jäljellä enemmän. A:n viittaama ansionmenetys ei siten voi vaikuttaa mahdollisen korvauksen määrään merkittävästi.

Korvauksen määrää mitattaessa ei tule ottaa huomioon elatusvelvollisuutta.

RIIDATTOMAT SEIKAT

- Riidattomissa taustatiedoissa mainitut tapahtumatiedot
- A oli tarjonnut alkoholia sidosryhmätilaisuuksissa ja häntä oli huomautettu siitä
- A:n työsuoritus itsessään ei ole ollut irtisanomisen peruste
- A:n aiempi esimies H oli hyväksynyt hänen osallistumisensa liitto D:n tilaisuuteen Tampereella 20.1.2012
- A:n kuukausipalkan määrä oli 4.450,58 euroa

RIITAISET SEIKAT

- Sairauslomalla työskentelyä koskevat käytännöt
- Liittyikö A:n työhön korostetun luotettavuuden vaatimus, ja oliko häntä muistutettu siitä syyskuussa 2011
- A:lle 20.12.2011 annetun varoituksen aiheellisuus ja vaikutus
- Oliko työnantajalla asialliset ja painavat syyt työsuhteen irtisanomiseen:
* toistuva alkoholin tarjoamista koskevien ohjeiden rikkominen
* uhkailu ja muu sopimaton käytös esimiestä kohtaan
* A:n sivutoimen merkitys asiassa
* A:n ohjeiden vastainen ilmoittautuminen E:n vaikuttajien risteilylle
* ilmoitus liitolle E, että B ry:n ylin johto suhtautui liittoon kielteisesti
* lupa työtehtävän hoitamiseen sairausloman aikana 20.1.2012
* A:n osallistuminen liiton D työttömyyskassan tilaisuuteen 20.1.2012 ilman uuden esimiehen hyväksyntää
- Irtisanomismenettelyn laillisuus ja kohtuullisuus:
* mahdollisuus avustajan käyttämiseen
* velvollisuus poistua työpaikalta ja palauttaa työnantajan omaisuus ym.
- Vaaditun korvauksen määrä ja harkinnassa huomioon otettavat seikat
- Tilaisuuksien sovittu järjestäminen
- Sairauslomasta ilmoittamisen käytäntö; kenelle A mahdollisesti on ilmoittanut poissaolostaan.

TODISTELU

Kantajan (A) kirjalliset todisteet
K1. Muistio 24.3.2011 siihen liittyvine henkilökohtaisen työskentelyn arviointilomakkeineen
K2. Lääkärintodistukset 18.1. ja 8.2.2012 sekä lisälausunto 29.2.2012
K3. Ilmoitus eroavasta/erotettavasta asiamiehestä 12.9.2011
K4. Finanssivalvonnan päätös 5.12.2011
K5. B ry:n työehdot ja -ajat 21.3.2011
K6. Toimihenkilösääntö, tulostettu B ry:n intranetistä 13.3.2012
K7. Kolmen palkansaajajärjestön B ry:n johdolle osoittama kirje 19.12.2011
K8. Kantajan vastine 17.2.2012 toimitusjohtaja I:lle ja johtaja F:lle
K9. Sähköpostiviestejä J:ltä K:lle ajalta 28.1. - 15.2.2012 (= V26)

Vastaajan (B ry) kirjalliset todisteet
VI. Irtisanomisilmoitus 15.2.2012
V2. Sähköposti F — eläketiedotus 16.12.2011
V3. Ote Almasta (E:n vaikuttajien risteily 4. - 5.2.2012 )
V4. Risteilyä koskeva matkalasku 7.2.2012 liitteineen
V5. Tekstiviesti F — I 31.1.2012
V6. Tekstiviesti F — I 1.2.2012
V7. Sähköpostit I — F — I 20.1.2012
V8. Kulutositteet Tampere 1.10.2011
V9. Sähköposti H — eläketiedotus 10.3.2011
V10. Kuitit 7. -9.2.2011, 11.2.2011 ja 16.2.2011
VII. Johtoryhmän pöytäkirja 4.11.2008
V12. Kuitit 23.4.2010 ja 27.4.2010
V13. Varoitus 20.12.2011
V14. Sähköpostit I — F — I 14.12.2012
V15. Sähköposti I — K 15.12.2011
V16. Sähköposti I — asianajaja L 15.12.2011
V17. Sähköposti I — F 16.12.2011
V18. Pöytäkirja 12.9.2011
V19. Ote E:n vaikuttajien Internet-sivuilta 19.9.2011
V20. Pöytäkirja 26.9.2011
V21. Kuitti ravintola Graniittilinnasta 29.4.2011
V22. Sähköpostiviestejä H — asianajaja L — M /liitto X ajalta 12.-21.9.2011
V23. Kokousmuistio ja työsuhdeohjesääntö 27.2.2012
V24. Helsingin Sanomien artikkeli 28.12.2011
V25. Tekstiviestit I — K — I — J —I ajalta 15.-16.2.2012
V26. Sähköpostiviestejä J — K ajalta 28.1.-15.2.2012 (=K9)
V27. Ote MTV3:n internet-sivuilta 27.2.2013

HENKILÖTODISTELU

Kantajan (A) henkilötodistelu
1. A asianosaisena todistelutarkoituksessa
2. N
3. O
4. G
5. P
6. R
7. J
8. S

Vastaajan (B ry) henkilötodistelu
1. I asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa
2. U
3. F
4. H

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Henkilötodistelu

Kantaja, eläkkeellä oleva työeläketiedottaja A on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut, että korostetun luotettavuuden vaatimuksesta tuli B ry:ssä puhetta ensimmäisen kerran syyskuussa 2011. Hän on myös kertonut, ettei hän ole yllyttänyt mitään tahoa B ry:n vastaiseen toimintaan.

A on kertonut aloittaneensa Vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä elokuussa 2011 siten, että mahdollisten esteellisyysongelmien johdosta hän ei myisi eläkevakuutuksia. Hän on kertonut ilmoittaneensa asiasta samassa kuussa silloiselle toimitusjohtaja G:lle. B ry:n puututtua asiamiehenä toimimiseen A:n esteellisyyteen

vedoten hän ilmoitti T:lle lopettavansa työn. Hän ei ehtinyt myydä vakuutuksia, mutta oli kuitenkin maininnut joillekin ihmisille, että hän oli aloittamassa vakuutusasiamiehen tehtävät. Hän oli ollut siinä uskossa, että hänellä oli toimitusjohtajan hyväksyntä asiamiehenä toimimiseen.

B ry järjesti 15.12.2011 joululounaan ja toimitusjohtaja G:n läksiäiset. Matkalla jatkopaikkaan A keskusteli uuden esimiehensä F:n kanssa muun muassa B ry:n organisaatiouudistuksesta ja kertoi ammattiyhdistysliikkeeltä tulleesta hyvin kielteisestä palautteesta. F:n kysyttyä, uhkailiko A häntä, A oli vastannut kieltävästi. Hän ei keskustelun aikana uhannut järjestää uudelle toimitusjohtajalle I:lle ja F:lle potkut. Hän oli ainoastaan todennut, että kaikkien tehtävät olivat uhattuina. A on kertonut olleensa aina suorapuheinen, mutta että kenelläkään B ry:ssä ei ole ollut mitään aihetta pelätä häntä.

Liitto D:n tilaisuus 20.1.2012 Tampereella järjestettiin kahden päivän kuluttua A:n sairausloman alkamisesta. Puhujatilaisuuden hoitamatta jättäminen olisi aiheuttanut suuria ongelmia. Käydessään lääkärissä 18.1.2012 A oli sen vuoksi kysynyt lääkäri P:ltä, voisiko hän osallistua liiton tilaisuuteen. Lääkäri oli antanut luvan edellyttäen, että A ei varaa painoa kipeälle jalalleen ja käyttää kyynärsauvoja. Lääkärintodistuksen mukaan A oli työkyvytön.

A meni 18.1.2012 lääkärissä käytyään työpaikalle. Tavattuaan B ry:ssä henkilöstöpäällikkö U:n A kertoi sairaudestaan, antoi U:lle lääkärintodistuksensa ja kertoi menevänsä silti Tampereelle puhumaan liiton D tilaisuuteen.

A on kertonut, että B ry:n ohjeiden mukaan sairauslomasta tuli ilmoittaa henkilöstöpäällikölle. A:n mukaan B ry:ssä ei ollut ohjeita sairauslomalla työskentelystä, ja useimmat tiedottajat pyrkivät hoitamaan sopimansa puhujatilaisuudet sairaanakin. A:n aikaisempi esimies H oli hyväksynyt hänen osallistumisensa liiton D tilaisuuteen.

Liiton E vaikuttajille 4.-5.2.2012 järjestetyn risteilyn ("E:n risteilyn") osalta A on kertonut, ettei hän ollut ilmoittautunut risteilylle eikä tilannut itselleen laivalippuja. Vastaavia risteilyjä oli järjestetty aikaisemminkin, ja joku B ry:stä oli kai osallistunut sellaisille.

Liitossa E risteilyä järjestänyt V oli soittanut A:lle 19.1.2012, kun A oli sairauslomalla, ja kysynyt, osallistuuko risteilylle A vai O. A oli lisännyt risteilyn uudeksi puhujatilaukseksi B ry:n tietokonejärjestelmään, johon hänellä oli pääsy myös kotoaan. Hän merkitsi itsensä tilauksen vastuuhenkilöksi, koska järjestelmä vaati vastuuhenkilön nimeämistä. Esimiehen asiana oli hyväksyä tai hylätä puhujatilaus ja päättää, kuka B ry:stä mahdollisesti lähtisi tilaisuuteen puhujaksi.

Myöhemmin A sai sähköpostitse tiedon, että puhujatilaus oli hylätty. Hän ei reagoinut asiaan mitenkään. N liitosta E kysyi A:lta, miksei kukaan B ry:stä osallistuisi risteilyyn. A ei tiennyt, miksi hylkäyspäätös oli tehty, eikä hän alkanut arvailla syytä. Hän ilmoitti N:lle ainoastaan, että B ry:ssä oli käynnissä organisaatiouudistus.

A:n mukaan B ry:ssä ei ollut varsinaista ohjetta alkoholin tarjoamisesta. Tarjoamiseen piti saada esimiehen lupa. H oli kerran huomauttanut aiheellisesti A:lle, että tämä oli tarjonnut alkoholia pyytämättä lupaa etukäteen. Tuolloin oli ollut kysymys lauantai-illasta, eikä A ollut halunnut vaivata esimiestään asialla.

Itselleen 20.12.2011 annetusta varoituksesta A on kertonut, että varoitustilaisuudessa keskusteltiin vain väitetystä F:n uhkailusta. A ilmoitti heti, että varoitus oli aiheeton.

A:n mukaan hän oli kutsuttuna tullut sairauslomansa aikana työpaikalle keskustelemaan toiveistaan, työtehtävistään ja osaamisestaan B ry:n uudessa organisaatiossa. Sovitun keskustelun asemesta hänet oli viety toimitusjohtaja I:n huoneeseen, jossa hänelle oli ilmoitettu, että hänet irtisanotaan. A kieltäytyi keskustelemasta ilman pääluottamusmies O:n läsnäoloa. Hänelle ilmoitettiin, ettei O ollut paikalla, ja tarjottiin varapääluottamusmiehen, joka oli A:n puoliso, paikalle kutsumista. A kieltäytyi, eikä hänelle annettu tilaisuutta muun avustajan hankkimiseen. Hän sai vain pari tuntia aikaa siivota sähköpostinsa ja poistaa tavaransa työpaikalta.

A on kertonut, että hän olisi voinut olla työelämässä vuoteen 2018 saakka, jolloin hän olisi täyttänyt 68 vuotta. Irtisanomisen jälkeen hän oli sairauslomalla vakavan masennuksen johdosta. Masennus oli alkanut aiheettomasta varoituksesta ja pahentunut irtisanomisesta.

Vastaajayhdistyksen B ry:n edustaja, toimitusjohtaja I on todistelutarkoituksessa kuultuna kertonut toimivansa B ry:n toimitusjohtajana 1.9.2011 lukien.

Toimitusjohtajana hän vastaa myös työhyvinvoinnista ja -suojelusta.

I on kertonut, että B ry:ssä aloitettiin yhteistoimintaneuvottelut 12.12.2011. Samalla eläketiedottajien esimieheksi tuli F.

B ry:n hallitus oli määritellyt B ry:n uuden perustehtävän, johon kuului enemmän edunvalvontaa ja vähemmän tiedottamista kuin ennen. Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen kaikille työntekijöille luotiin uudet toimenkuvat. Uusi organisaatio tuli voimaan 1.3.2012.

B ry:ssä 12.12.2011 järjestetyssä kokouksessa käsiteltiin sitä, mitkä jo sovitut puhujatilaisuudet hoidettaisiin ja mitkä voitaisiin perua, erityisesti tammi-helmikuulta 2012. Tiedottajien tuli käydä sopimansa tilaisuudet läpi uuden esimiehensä F:n kanssa.

I on kertonut saaneensa tietää A:n toimimisesta Vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä H:lta viikko sen jälkeen, kun I oli aloittanut työn B ry:ssä. H ei pitänyt työtehtäviä B ry:ssä ja vakuutusasiamiehen tehtäviä yhdistämiskelpoisina. I ei tiennyt, mitä vakuutuksia A:n oli tarkoitus myydä. Hän päätti, ettei A hoida B ry:n ulkopuolella vaikuttavia tehtäviä niin kauan kuin hän toimii vakuutusasiamiehenä.

I:n mukaan sairauslomasta piti ilmoittaa henkilöstöpäällikölle.

Sen lisäksi B ry:ssä oli vakiintunut käytäntö, että sairauslomasta ilmoitettiin myös esimiehelle töiden järjestelyn osalta.

I on kertonut, ettei hän osallistunut joululounaan jatkoille 15.12.2011. Hän sai illan aikana kaksi tekstiviestiä B ry:n työntekijöiltä, jotka halusivat tietää, oliko hän päässyt turvallisesti kotiin. F:n kirjoitettua myöhemmin illalla tekstiviestin I:lle hän soitti F:lle ja sai kuulla, että A oli käyttäytynyt uhkaavasti ja uhannut käynnistää prosessin, jossa I ja F saisivat potkut ja B ry joutuisi huonoon valoon. F oli ahdistunut ja hätääntynyt, vaikka hän ei yleensä vähästä hätkähdä. I suhtautui F:n kertomaan vakavasti, koska hän oli aikaisemmin illalla saanut kaksi huolestunutta tekstiviestiä muilta työntekijöiltä ja koska hän oli syksyn aikana käynyt perusteellisen keskustelun jokaisen B ry:n työntekijän kanssa. Useat olivat tuolloin kertoneet pelkäävänsä A:ta. I päätyi asiassa vakavan varoituksen antamiseen A:lle.

I on kertonut myös E:n vaikuttajien risteilyyn liittyvistä tapahtumista. Hän sai 30.1.2012 liiton E puheenjohtajalta J:ltä B ry:n hallituksen puheenjohtajan K:n välittämänä viestin, jonka mukaan B ry ei osallistunut risteilyyn, koska se suhtautui kielteisesti ammattiyhdistysliikkeeseen. I keskusteli J:n kanssa 1.2.2012, jolloin hänelle selvisi, että liitto E oli ollut syksystä lähtien siinä käsityksessä, että B ry osallistuisi risteilyyn. B ry:n kannalta osallistumispyyntö oli tullut vasta tammikuussa 2012. A ei voinut sairauslomansa johdosta osallistua risteilyyn. J valitti, että laivayhtiölle ilmoitettu B ry:n edustaja piti vaihtaa, mikä I:n mukaan viittasi siihen, että A oli jo ilmoittautunut risteilylle.

A:n irtisanomiseen johtivat I:n mukaan useat syyt yhdessä. Luottamus A:han ei ollut korkealla joululounaan 15.12.2011 jälkeisten tapahtumien johdosta. Hän oli myös ilmoittautunut E:n vaikuttajien risteilylle ja ilmoittanut toimivansa vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä. Näiden tapahtumien jälkeen luottamusta ei ollut enää jäljellä. Työnantajan antamilla ohjeilla ei ilmeisesti ollut merkitystä A:lle. Häntä oli varoituksella muistutettu tiettyjen asioiden hoitamisesta. Hän ei kuitenkaan ollut ojentunut, vaikka hänelle oli annettu tilaisuus korjata virheensä. Muut B ry:n työntekijät eivät toimineet samalla tavalla kuin A.

I:n mukaan A:n irtisanomistilaisuus järjestettiin, kun oli tiedossa, että hän joka tapauksessa tulisi työpaikalle. Tarkoitus oli käydä ensin keskustelu pääluottamusmiehen O:n kanssa, mutta hän ei ollut paikalla eikä vastannut puhelimeen. Irtisanomistilaisuudessa paikalla olivat I:n ja A:n lisäksi F ja asianajaja Y. Tilaisuudessa keskusteltiin luottamuspulasta ja myös avustajan kutsumisesta A:lle. Varaluottamusmies, joka oli A:n vaimo, saatiin paikalle, mutta A halusi hänen poistuvan. A kuunteli irtisanomisilmoituksen ottamatta kantaa irtisanomisen perusteisiin. I totesi hänelle suullisesti, että myös työsuojelulliset seikat olivat vaikuttaneet irtisanomiseen. A oli laiminlyönyt ohjeiden noudattamista, mikä on osa työtehtävien suorittamista.

Todistaja, johtaja F on kertonut aloittaneensa työt B ry:ssä marraskuussa 2011 ja tulleensa tiedottajien esimieheksi 12.12.2011. Hän ei ole enää B ry:n palveluksessa.

F:n mukaan tiedottajilla oli ollut tapana käydä puhumassa valtavassa määrässä erilaisia tilaisuuksia. Tilaisuuksiin osallistumisten suhteen aloitettiin uusi käytäntö 12.12.2011 tai hyvin pian sen jälkeen. Uuden käytännön mukaan uusiin puhujapyyntöihin vastattiin lähtökohtaisesti kieltävästi. Jo sovitut puhujatilaisuudet F kävi läpi kunkin tiedottajan kanssa ja sopi, mihin niistä tiedottaja osallistuisi ja mihin osallistuminen voitaisiin peruuttaa. Jo sovituista puhujatilaisuuksista peruttiin loppujen lopuksi vain muutamia. Uudesta käytännöstä pidettiin monta kokousta, joissa A oli läsnä. B ry:ssä valmistettiin kirjepohja puhujakutsuista kieltäytymistä varten. Joululounaan 15.12.2011 jälkeen päätettiin, että Z vastaisi puhujakutsuihin keskitetysti, ettei kukaan saisi vastauksessaan pilattua B ry:n mainetta.

F on käräjäoikeudessa kertonut, ettei hän muista yksittäisiin puhujatilaisuuksiin ja niistä sopimiseen liittyviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi liiton D Tampereella 20.1.2012 järjestämää tilaisuutta, johon A osallistui puhujana. F sai vasta aamulla 20.1.2012 tietää henkilöstöpäällikön sähköpostiviestistä, että A oli sairauslomalla. Lääkärintodistuksen mukaan A oli työkyvytön. F:n mukaan työntekijälle ei lähtökohtaisesti tule antaa lupaa työntekoon sairausloman aikana.

Joululounaan jatkoista 15.12.2011 F on kertonut, että hän jäi keskustelemaan A:n kanssa jatkopaikaksi valitun ravintolan ulkopuolelle. F oli ollut B ry:ssä vasta noin kuukauden, ja hän halusi tutustua ihmisiin ja kuulla heidän kommenttejaan. F:n mukaan A oli uhkaava ja aggressiivinen, ja tilanne oli aika kauhea ja pelottava. F koki, että häntä uhattiin henkilökohtaisesti eikä vain B ry:ssä käynnissä olleiden asioiden johdosta. A oli kysynyt, keitä F ja I luulevat olevansa, ja uhannut panna pyörät pyörimään siten, että F ja I saavat potkut työstään. A teki selväksi, että hän ja jotkut muut tekevät kaikkensa, jotta B ry:n organisaatiouudistus epäonnistuu ja F ja I joutuvat huonoon valoon. O kävi jossain vaiheessa ravintolan ovella rauhoittelemassa A:ta.

F lähetti samana iltana I:lle tekstiviestin asiasta, jonka jälkeen I soitti hänelle. F:n kerrottua tapahtumista I oli järkyttynyt. F ja I päättivät, että F ei tulisi töihin seuraavana päivänä. Myös henkilöstöpäällikkö U katsoi, että F:n olisi parasta pysyä seuraavana päivänä poissa työpaikalta.

E:n vaikuttajien risteilyn osalta F on kertonut, ettei A:lla ollut lupaa osallistua risteilylle. Risteilystä oli tehty kaksi merkintää tietokonejärjestelmään vain muutama viikko ennen risteilyä. Toisen merkinnän oli tehnyt A ja toisen O. F oli todennut, ettei B ry osallistu mihinkään niin lyhyellä varoitusajalla ja hylkäsi molemmat puhujapyynnöt. Z:n lähetettyä B ry:n vastauksen liitto E:hen N otti yhteyttä F:ään ihmetellen B ry:n vastausta, koska asiasta N:n mukaan oli sovittu jo edellisenä syksynä. A:n ollessa tuolloin sairauslomalla F otti yhteyttä O:hon, jonka mukaan tilaisuuteen osallistumisesta tosiaankin oli sovittu aikaisemmin, vaikka sitä ei ollut merkitty tietokonejärjestelmään.

O:n selityksen jälkeen F otti yhteyttä N:ään ja yritti selittää asiaa. N:n mukaan laivaliput oli jo tilattu. I päätti, että joku B ry:stä lähtee risteilylle puhujaksi. Koska O ei halunnut lähteä ja A oli sairauslomalla, lähtijäksi valittiin S. F tapasi A:n sattumalta ennen risteilyn ajankohtaa B ry:n autohallissa. A:n mukaan oli tärkeää lähettää risteilylle oikea henkilö, koska tilaisuus oli poliittinen. A tarjoutui itse lähtemään, vaikka hän oli sairauslomalla. Muutamaa päivää myöhemmin toisessa keskustelussa A edelleen ilmoitti olevansa halukas osallistumaan E:n vaikuttajien risteilyyn.

F on kertonut, että ongelma E:n vaikuttajien risteilyyn osallistumisessa oli se, ettei tilaisuutta ollut merkitty tietokonejärjestelmään. B ry:n osallistumisesta oli sovittu ilman työnantajan lupaa, eikä F:lle kerrottu, että asiasta oli jo sovittu. Lisäksi joku ilmoitti liitto E:lle, että B ry:n kieltäytyminen risteilylle osallistumisesta johtui B ry:n negatiivisesta suhtautumisesta liittoon.

F oli paikalla, kun A:lle annettiin varoitus. Tilaisuus oli lyhyt eikä F ole käräjäoikeudessa muistanut, mitä A sanoi. F ei keskustellut A:n kanssa varoituksen syistä. A antoi jossain vaiheessa kirjallisen vastineen varoitukseen.

F oli kertomansa mukaan paikalla myös, kun A irtisanottiin. Tilaisuus oli aluksi sovittu tapahtuvaksi F:n huoneessa, mutta joku varoitti, että A:n kanssa piti olla varovainen. Pääluottamusmies O:ta ei löytynyt, vaikka hän ei ollut ilmoittanut mitään poissaolosta. Myöhemmin kävi ilmi, että hän piti tuolloin vapaapäivää ja että hän oli tehnyt siitä jälkikäteen merkinnän tietokonejärjestelmään.

Varapääluottamusmies oli A:n vaimo, eikä A halunnut häntä paikalle. A olisi voinut ottaa tilaisuuteen jonkun toisen työntekijän, mutta hän ei halunnut sitäkään.

F on kertonut, ettei hän tiedä, miten tai kenelle A mahdollisesti on mustamaalannut B ry:tä.

Todistaja, henkilöstöpäällikkö ja toimitusjohtajan sihteeri U on kertonut aloittaneensa työskentelyn B ry:ssä vuonna 1988 sihteerinä. Sairauslomasta tuli ilmoittaa henkilöstöpäällikölle. C:n yhdistyttyä B ry:hyn vuoden 2001 alussa vakiintui nopeasti uusi käytäntö. Sen mukaan poissaoloista ilmoitettiin U:lle, mutta työjärjestelyjen osalta tiedottajat ilmoittivat poissaoloistaan omalle esimiehelleen, H:lle. U ei koskaan järjestellyt A:n töitä hänen poissaollessaan, vaan A sopi sellaiset asiat H:n kanssa.

U:n mukaan sairauslomalla työskentelyn salliminen on ratkaistu B ry:ssä tapauskohtaisesti. Työntekijän esimies päättää asiasta. Joskus sairauslomallakin on voitu tehdä töitä. U on kertonut saaneensa A:n tammikuussa 2012 päivätyn lääkärintodistuksen A:lta itseltään. U oli ollut työpaikan kopiohuoneessa, kun A oli tullut sinne suoraan lääkäristä ja antanut lääkärintodistuksen. U ei ole käräjäoikeudessa muistanut A:n kanssa käymäänsä keskustelua tarkasti, mutta hänelle ei ollut jäänyt kuvaa, että hänen olisi tullut välittää tieto A:n sairauslomasta jollekin toiselle.

U on kertonut H:n ilmoittaneen jonain perjantai-iltana, että A oli alkanut toimia vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä. H oli sen johdosta peruuttanut A:n osallistumisen B ry:n ulkopuolisiin tilaisuuksiin. Asiasta järjestettiin kokous, jossa myös U oli mukana. A:lla oli mielestään elinkeinovapaus, ja hän uhkasi B ry:tä korvausvastuulla ansionmenetyksensä johdosta. Hän kuitenkin pidättäytyi toistaiseksi vakuutusyhtiö T:n asiamiehen tehtävistä ja jatkoi B ry:n tiedottajana. H korosti kokouksessa A:lle luotettavuuden merkitystä. Kokouksen jälkeen H kuitenkin löysi internetistä mainintoja A:n toimimisesta vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä. Sen jälkeen A lupasi huolehtia siitä, että kyseinen aineisto poistuu internetistä.

U ei ole käräjäoikeudessa muistanut A:n koskaan ilmoittaneen eronneensa vakuutusyhtiö T:n asiamiehen tehtävästä. Ensimmäisen asiasta pidetyn kokouksen jälkeen G oli kertonut, että A oli kesäretkellä ottanut esiin G:n vakuutusasiat. G ei ollut tuolloin kuitenkaan mieltänyt, että keskustelussa olisi ollut kysymys luvan pyytämisestä vakuutusasiamiehenä toimimiseen.

U on kertonut joutuneensa itse kerran A:n raivoisan hyökkäyksen kohteeksi. Vanhojen työntekijöiden lisäeläkkeeseen oli tehty lakisääteisiä muutoksia, eikä A ollut tyytyväinen muutosten johdosta tehtyyn kompensaatioratkaisuun. Hän oli tullut U:n huoneeseen ja sättinyt ja haukkunut U:ta myös henkilökohtaisesti. A ei ollut rauhoittunut seuraavanakaan päivänä. U:n mukaan muutkin työntekijät pelkäsivät A:n äkkipikaisuutta.

U on kertonut, ettei hän ollut läsnä kun A irtisanottiin. Tilaisuuden jälkeen A sai aikaa kerätä tavaransa työhuoneestaan ja siivota sähköpostinsa. A käytti vain osan hänelle annetusta ajasta.

U on kertonut, ettei hän osallistunut joululounaan jatkoille 15.12.2011.

Todistaja, sidosryhmäjohtaja H on kertonut johtaneensa B ry:n eläketiedotusryhmää vuodesta 2001 vuoden 2011 joulukuuhun saakka. Ryhmään kuului kymmenisen tiedottajaa.

H:n mukaan B ry:ssä on noudatettu alkoholin tarjoamisessa samaa melko tiukkaa linjaa vuodesta 2000 lukien. Vain viiniä tai olutta sai tarjota ruoan yhteydessä, ja niitäkin harkiten. Tarjoamiskäytäntöä täsmennettiin johtoryhmän ohjeella vuonna 2008, mutta kysymys oli käytännössä vain vanhan käytännön kirjaamisesta. H sai kuukausittain tiedot tiedottajien luottokorttilaskuista, ja hän puuttui tiedottajien toimintaan tarvittaessa. Vuoden 2011 alussa A oli ostanut Lapissa kolmelle henkilölle yhteensä kolme pulloa viiniä, mikä H:n mukaan oli selvä ylilyönti. Hän keskusteli asiasta sekä toimitusjohtaja G:n että A:n kanssa. Sen jälkeen H oli tehnyt kaikille tiedottajille selväksi, että alkoholin tarjoaminen oli sallittua vain, jos asiasta oli etukäteen sovittu esimiehen kanssa.

H:n mukaan A oli rikkonut alkoholin tarjoamisen etukäteistä hyväksyntää koskevaa sääntöä kahdesti vuonna 2011. H puuttui molempiin tapauksiin keskustelemalla niistä A:n kanssa. H on kertonut, että A todennäköisesti olisi saanut luvan tarjota alkoholia molemmissa tapauksissa, jos hän olisi pyytänyt siihen luvan. Toiset tiedottajat olivat noudattaneet alkoholin tarjoamista koskevia sääntöjä hyvin.

H on kertonut olleensa kesämökillä perjantaina 19.11.2011, kun A oli soittanut hänelle ja muiden asioiden ohessa maininnut ryhtyvänsä tekemään töitä vakuutusyhtiö T:lle. H soitti asiasta heti toimitusjohtaja I:lle ja hallituksen puheenjohtajalle K:lle. H katsoi B ry:n puolueettomuuden ja uskottavuuden vaativan, ettei sen työntekijä ole minkään vakuutusyhtiön palkkalistalla. Asiasta pidettiin kokous A:n kanssa seuraavana maanantaina. A ei suhtautunut kovin rauhallisesti siihen, että B ry vaati häntä lopettamaan joko asiamiehen tehtävät vakuutusyhtiö T:ssa tai oman kenttätoimintansa, ja uhkasi B ry:tä taloudellisilla seuraamuksilla. Kokouksessa ja myöhemmin pidetyssä toisessa kokouksessa sovittiin, että A eroaa vakuutusyhtiö T:n tehtävästä. Kokousten välillä H oli löytänyt useita nettisivuja, joilla A mainittiin T:lle töitä tekevänä henkilönä. H ei ole käräjäoikeudessa kuultuna muistanut A:n ilmoittaneen, että hän oli eronnut T:n palveluksesta. Hänellä ei myöskään ole ollut tarkempaa tietoa A:n toimimisesta T:n asiamiehenä.

Organisaatiouudistukseen liittyvistä seikoista H on kertonut, että hän lopetti tiedottajien puhujatilaisuuksien hyväksymisen 12.12.2011. Sinä päivänä pidetyssä kokouksessa päätettiin, että keväälle 2012 sovitut tilaisuudet käydään uudestaan läpi ja katsotaan, mihin osallistuminen voidaan peruuttaa. H sai tämän käsityksen käytäväkeskustelujen perusteella.

H:n mukaan sairauslomasta oli ilmoitettava henkilöstöpäällikölle. Käytännössä tiedottajat ilmoittivat poissaoloistaan H:lle, joka tarvittaessa järjesti poissaolevalle sijaisen esimerkiksi sovittuihin puhujatilaisuuksiin. Joskus henkilöstöpäällikkö soitti H:lle ja ilmoitti jonkun työntekijän sairauslomasta. Työntekijät tekivät työtä sairauslomalla vain poikkeustapauksissa, jos sairaus oli vähäinen. Ketään ei pakotettu sairaana töihin eikä H myöskään ole muistanut, että joku olisi pyytänyt lupaa tehdä töitä sairausloman aikana.

H on kertonut, että A:lla oli kehittämisen varaa vuorovaikutustaidoissa ja henkilöstösuhteissa. Vuonna 2011 pidetyssä kehityskeskustelussa H oli antanut A:lle yhteistyö- ja vuorovaikutustaidoista arvosanan B. H ei antanut kehityskeskusteluissa sitä alempia arvioita. A:lla oli melko paljon ristiriitoja toisten työntekijöiden kanssa. B ry:hyn viimeksi tulleet työntekijät pitivät A:ta pelottavana ja uhkaavana.

H on kertonut, ettei hän osallistunut joululounaan jatkoille 15.12.2011.

Todistaja, B ry:n tiedottajan tehtävästä eläkkeelle jäänyt ja B ry:ssä aikoinaan myös päätuottamusmiehenä toiminut O on kertonut, ettei missään vaiheessa ollut keskustelua siitä, että tiedottajan tehtävään liittyisi korostetun luottamuksen vaatimus. Hänellä ei ole ollut tietoa siitä, että A olisi toiminut B ry:tä vastaan tai yllyttänyt muita sellaiseen toimintaan.

O on muistanut syyskuussa 2011 käydyt keskustelut A:n toimimisesta vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä. Ensimmäisessä keskustelussa sovittiin, että A lopettaa asiamiehen työt. Sen jälkeen internetistä löytyi vielä joku viittaus A:n asiamiehenä, minkä jälkeen asiasta pidettiin uusi neuvottelu. Asia sovittiin jälleen. O ei ole kuullut, että A olisi jatkanut asiamiehenä toimimista.

O on kertonut hänelle jääneen se vaikutelma, että ennen joulukuun puoliväliä 2011 sovitut puhujatilaisuudet pääsääntöisesti hoidettiin. Sovittuihin tilaisuuksiin sai mennä, jos F antoi luvan.

O:n mukaan joulujuhlassa 15.12.2011 käytettiin runsaasti alkoholia, eikä hän ole osannut kertoa yksityiskohtia tapahtumista. Kukaan ei ole kertonut O:lle, että A olisi käyttäytynyt uhkaavasti. O:n mukaan A on suorapuheinen ihminen.

E:n vaikuttajien risteilyn osalta O on kertonut liiton E ottaneen häneen yhteyttä lokakuussa 2011. Hän unohti asian kirjaamatta puhujatilausta tietokonejärjestelmään. Hän ei myöskään ilmoittanut liitolle osallistuvansa risteilyyn. Myöhemmin joku soitti A:lle ja tiedusteli, tuleeko joku B ry:stä risteilylle. Ohjeiden mukaisesti A kirjasi tuolloin puhujatilauksen tietokoneelle.

O on kertonut, että ohjeiden mukaan sairauslomasta piti ilmoittaa henkilöstöpäällikölle, joka ilmoitti siitä tiedotusyksikön päällikölle. Jos tiedottajalla oli sovittuna puhujatilaisuus, hän ilmoitti poissaolosta myös omalle esimiehelleen, joka järjesti sijaisen tilaisuuteen. O on kertonut olleensa itse monta kertaa sairaana työssä.

O:n mukaan hänelle kerrottiin jossain vaiheessa, ettei sidosryhmä- tai muissa tilaisuuksissa saanut enää tarjota väkeviä alkoholijuomia. Myöhemmin ei saanut tarjota enää juuri mitään alkoholijuomia, tai ainakin tarjoamisesta tuli sopia etukäteen esimiehen kanssa. O on kertonut saaneensa huomautuksen väkevien alkoholijuomien tarjoamisesta, mutta hänellä ei ole käräjäoikeudessa kuultuna ollut tietoa muille annetuista huomautuksista. Hän ei ole kuullut sellaisista edes pääluottamusmiehen ominaisuudessa.

O:n kertoman mukaan hän oli sairauden johdosta poissa työstä silloin, kun A:lle annettiin varoitus.

Todistaja, B ry:n entinen toimitusjohtaja G on kertonut suhtautumisen alkoholin tarjoamiseen tiukentuneen B ry:ssä hänen toimitusjohtajakaudellaan vuosina 2000-2011. Aluksi erityisiä ohjeita ei ollut, mutta myöhemmin siirryttiin lähes poikkeuksetta ainoastaan oluen ja viinin tarjoamiseen B ry:n omissa tilaisuuksissa ja sidosryhmätapaamisissa. Uuden käytännön lähtökohtana oli, että alkoholia ei yleensä tarjota. G itse ehdotti johtoryhmälle väkevien alkoholijuomien tarjoamisen kieltoa. Hän pyysi tiedottajien esimiestä H:ta kertomaan alaisilleen, että tyyli muuttuu. G ei ole käräjäoikeudessa kuultuna osannut kertoa, miten H toimi asiassa, mutta G:n käsityksen mukaan H tiedotti käytännön tiukentamisesta välittömästi ja tavat alkoholin tarjoamisessa muuttuivat. Hän ei itse puuttunut kenenkään tiedottajan toimintaan alkoholin tarjoamisen suhteen.

G on kertonut tulleensa jossain kahvipöytäkeskustelussa tietoiseksi A:n toimisesta vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä. G ei tuolloin reagoinut asiaan. Myöhemmin H huomautti G:lle, ettei vakuutusasiamiehenä toimiminen ollut hyväksyttävää. Asiaa pohdittuaan G tuli samaan lopputulokseen ja katsoi, että vakuutusasiamiehenä toimiminen aiheutti vakuutusyhtiöiden liittoutumien johdosta eturistiriidan.

G:llä ei ole ollut tietoa A:n väitetystä uhkaavasta käytöksestä työyhteisössä. Hän on muistanut A:lla olleen riitaa jonkun B ry:n ulkopuolisen kanssa, mutta H:n kertoman mukaan riita oli sovittu. G:n käsityksen mukaan tiedottajan työ oli normaalia työtä, johon liittyi velvollisuus hoitaa tehtävänsä hyvin ja säännöllisesti, kuten kaikkien muidenkin työhön.

Todistaja, liiton E puheenjohtaja J on kertonut, että liitossa oli tieto, että kaksi B ry:n tiedottajaa osallistuisi E:n risteilyyn helmikuussa 2012, ja heille oli myös varattu liput. J:n mukaan N ilmoitti myöhemmin hänelle, että I oli estänyt B ry:n tiedottajien osallistumisen E:n risteilyyn. J ja I kävivät asiasta puhelinkeskustelun, jonka aikana I kertoi B ry:n uudesta strategiasta ja ilmoitti, etteivät B ry:n tiedottajat enää lähde puhumaan E:n risteilyn tyyppisiin tilaisuuksiin. J ei ole muistanut, puhuiko hän I:n kanssa risteilylle osallistujista nimeltä.

J:n mukaan liitolla E ja B ry:llä oli sopimus siitä, että B ry järjestää eläketiedotusta liiton jäsenille.

J:n mukaan hän ei hoitanut ilmoittautumisia risteilylle eikä hänellä ole omia havaintoja ilmoittautumisista. Hänellä ei myöskään ole ollut tietoa siitä, että A olisi yllyttänyt ketään ammattiyhdistysliikkeessä toimivaa B ry:n vastaiseen toimintaan.

Todistaja, sopimusasiantuntija N on kertonut olleensa päävastuussa E:n risteilyn järjestämisestä vuonna 2008 ja mukana vuoden 2012 risteilyn järjestelyissä, joista pääosin vastasi V. V hoiti muun muassa kutsut. V kutsui B ry:stä O:n, N siitä tietämättä A:n. Kutsujen ajankohtia V ei ole muistanut. Risteilylle osallistujien nimiä piti toimittaa laivayhtiölle kolme kuukautta ennen risteilyä. A:n nimi oli tuolla alustavalla listalla, vaikka A ei ollut ilmoittanut mitään liitolle E. O ja A olivat olleet risteilyllä vuonna 2008, ja liitto E oletti, että he tulisivat mukaan myös vuonna 2012.

Kutsuttuaan A:n risteilylle N keskusteli hänen kanssaan, ja A ilmoitti lisänneensä risteilyn puhujapyynnöksi B ry:n tietokonejärjestelmään. A ilmoitti myöhemmin, etteivät O ja hän voisi osallistua risteilyyn. A ei halunnut kommentoida asiaa sen enempää. N sai B ry:stä luultavasti Z:lta sähköpostiviestin, jossa hän ilmoitti, ettei B ry:stä tule risteilylle tiedottajaa, koska liitto E ei ole B ry:n kohderyhmää. Muutamaa päivää myöhemmin Z tai F ilmoitti, että oli tapahtunut erehdys, ja B ry osallistuisi sittenkin. B ry:n mukaan A ja O olivat estyneitä, joten B ry lähettäisi risteilylle jonkun muun.

N:n mukaan missään vaiheessa ei ollut tarkoitus, että A puhuisi risteilyllä T:n vakuutuksista.

Todistaja, hankevastaava R, joka on A:n aviopuoliso, on kertonut olleensa työssä C:ssä vuodesta 1982 lukien ja C:n ja B ry:n yhdistymisen jälkeen B ry:ssä lokakuuhun 2013 saakka. Työsuhteensa päättyessä B ry:ssä hän oli johdon sihteeri.

R:n mukaan B ry:ssä noudatettiin hyvin vanhaa ohjetta, jonka mukaan sairauspoissaoloista tuli ilmoittaa henkilöstöpäällikölle. Myöhemmin ohjeeseen lisättiin velvollisuus ilmoittaa sairauspoissaolosta myös omalle esimiehelle. R ei ole muistanut, milloin lisäys ohjeeseen tehtiin.

A:n polvivaivasta aiheutuneen sairausloman osalta R on muistanut olleensa työpaikan kahvitilassa, kun A tuli lääkäristä. Myös henkilöstöpäällikkö U tuli paikalle, jolloin A antoi lääkärintodistuksen hänelle. U otti kopion todistuksesta. A kertoi U:lle, että vaikka hän ei voi seistä, hän voisi hoitaa sovitun puhujatilaisuuden muutaman päivän kuluttua. U oli todennut asian olevan siten kunnossa. R on kertonut, että U ei järjestänyt sijaisia sairastuneille työntekijöille.

Jälkikäteen B ry:ssä oli noussut suuri keskustelu siitä, että A oli ollut sairauslomalla töissä. R:n mukaan se kuitenkin oli B ry:ssä normaalia. Työntekijät tekivät töitä sairauslomalla, jos tunsivat pystyvänsä siihen.

Todistaja, B ry:ssä ja sen edeltäjässä 40 vuotta työssä ollut ja työnteon vuonna 2012 B ry:n yhteyspäällikkönä lopettanut S on kertonut, että sairauspoissaolosta piti ilmoittaa henkilöstöpäällikölle, joka ilmoitti poissaolosta työntekijän esimiehelle.

S:n mukaan joulukuussa 2011 oli kokous, jossa keskusteltiin tiedottajien uuden esimiehen F:n johdolla tiedottajien osallistumisesta puhujina erilaisiin tilaisuuksiin. S on kertonut, että kokouksen jälkeen tulevat uudet puhujatilaukset piti hyväksyttää esimiehellä. Hän ei käräjäoikeudessa kuultuna ole ollut varma, miten jo sovittuihin tilaisuuksiin suhtauduttiin, mutta tiedottaja ei saanut osallistua mihinkään tilaisuuteen varmistamatta, että osallistuminen oli hyväksytty. Tammikuulta 2012 ei peruutettu sovittuja osallistumisia.

S:n mukaan A:n käytös B ry:ssä ei ollut poikkeavaa tai uhkaavaa.

S on kertonut, että B ry:n organisaatiouudistuksen jälkeen hänelle tarjottiin aikaisempaa huomattavasti pienemmällä palkalla tehtäviä, joihin hän ei katsonut soveltuvansa. Hän kieltäytyi tarjotusta työstä. Jonkun toimittajan tiedusteltua häneltä B ry:n organisaatiouudistuksesta hän vastasi toimittajan kysymyksiin ja muistaakseen sanoi, ettei hän ymmärrä uudistusta. S on myöntänyt olevansa todisteena (V27) esitetyssä MTV3:n nettiuutisessa mainittu henkilö.

Todistaja, lääkäri P on kertonut A:n tulleen hänen vastaanotolleen vasemman polven kiputilan johdosta. P määräsi hoidoksi rasituksen vähentämisen eli tukisauvojen käytön. Nivelestä tuli saada täyspainovaraus pois. P ei ole muistanut vastaanotolta keskustelua työn tekemisestä. Hänen mukaansa yksittäisen luennon pitäminen istuen siten, että matkustaminen hoidetaan autolla ja käveleminen sauvoja käyttäen, ei ole haitannut A:n paranemista.

P on kertonut kirjoittamansa lisälausunnon olevan yhtä pätevä kuin muut lääkärinlausunnot. Lisälausunnossaan hän on viitannut A:n käyntiin vastaanotolla 18.1.2012. Tuolloin oli ollut puhetta yhden luennon pitämisestä, ei useammista työtilaisuuksista.

Työnantajan suorittamaa työsopimuksen irtisanomista koskevat relevantit oikeusohjeet

Työsopimuslain (55/2001) 7 luvun 1 §:n yleissäännöksen mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Viimeksi mainitusta lainkohdasta on sen esitöissä (HE 157/2000 vp s. 97) todettu, että irtisanomisperusteena voisi olla työsopimuksesta johtuvien velvoitteiden vakava laiminlyönti tai rikkominen. Se voisi ilmetä joko yleisenä sopimuksesta työntekijälle johtuvien velvoitteiden vastaisena menettelynä tai työsopimuksessa sovitun erityisvelvoitteen laiminlyöntinä tai rikkomisena. Kummassakin tapauksessa edellytettäisiin, että sopimuksen vastainen toiminta tai laiminlyönti vaikuttaa niin vakavalla tavalla sopijapuolten keskinäiseen asemaan sopimussuhteessa, että sopimussuhteen jatkamiselle ei ole edellytyksiä. Työsopimuksen irtisanomisperusteena voisi olla muun muassa työntekijän ilmeinen huolimattomuus työssä, työnantajan direktio-oikeuden rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasianmukainen käyttäytyminen. Työsopimuksen irtisanominen työsopimusvelvoitteiden rikkomisen tai laiminlyönnin perusteella olisi sallittua ainoastaan silloin, kun menettely kohdistuu kyseisen työsuhteen kannalta olennaisena pidettäviin velvollisuuksiin. Edellä mainituissa esitöissä (s. 98) on lisäksi lausuttu, että työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa olisi otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaisi sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Yksilöperusteisessa irtisanomisessa arvioinnissa vaikuttavia seikkoja voisivat olla esimerkiksi työntekijän rikkeen laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja hänen suhtautumisensa tekoonsa tai käyttäytymiseensä, työn luonne, työn teettämiseen liittyvät erityispiirteet ja työnantajan asema.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 157/2000 vp s. 101) on todettu, että säännöksen tarkoituksena ei ole luoda määrämuotoihin sidottua varoitusmenettelyä kaikkia irtisanomistapauksia varten. Varoituksen antamisen merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Jos työntekijän rikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei olisi irtisanomisen edellytyksenä.

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla perusteella tai purkaa työsopimuksen 1 luvun 4 §:n perusteella tai 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syystä, työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa. Lainkohtaa koskevissa esitöissä (HE 157/2000 vp s. 112) on todettu, että säännös edellyttäisi kuulemismahdollisuutta, jolla tarkoitetaan työntekijän oikeutta saada tiedot perusteista ja oikeutta esittää asiassa oma kantansa. Säännös ei sen sijaan sisältäisi neuvotteluvelvoitetta työnantajalle. Riittävää olisi, että työnantaja varaisi työntekijälle tosiasiallisen mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti sinänsä ei ole sanktioitu. Toisaalta työnantajan kuulemisvelvoitteen laiminlyönti voitaisiin ottaa huomioon 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua korvausta määrättäessä. Työntekijällä olisi oikeus käyttää kuulemistilaisuudessa avustajaa, joka voisi olla esimerkiksi luottamusmies, yhdysmies, luottamusvaltuutettu, ammattiliiton asiamies, lakimies tai työtoveri. Työntekijällä tulisi olla kohtuullinen valmistautumisaika ennen kuulemista, jotta hänellä olisi mahdollisuus esittää perusteltu näkemyksensä asiassa ja hankkia itselleen halutessaan avustaja taikka asiamies.

Käräjäoikeuden arviointi

Sairauslomasta ilmoittaminen ja sen aikana työskentely ilman esimiehen hyväksyntää

B ry on vedonnut irtisanomisperusteena siihen, että A on osallistunut puhujana liiton D työttömyyskassan tilaisuuteen 20.1.2012 sairauslomansa aikana ilman esimiehensä etukäteistä hyväksyntää sairauslomalla työskentelyyn. B ry:n mukaan A lisäksi ei noudatetun käytännön vastaisesti edes ilmoittanut sairauslomastaan esimiehelleen. Asiassa on riidatonta, että A oli sairauslomalla 18.1.2012 lukien ja että hän sairauslomalla ollessaan osallistui mainittuun liiton D tilaisuuteen. Käräjäoikeus toteaa, että A:n, I:n, U:n, H:n, O:n, R:n ja S:n kertoman mukaan sairauslomasta tuli ohjeiden mukaan ilmoittaa B ry:n henkilöstöpäällikölle.

A on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut 18.1.2012 lääkäristä tultuaan menneensä työpaikalle ja tavanneensa siellä henkilöstöpäällikkö U:n, joka oli ottanut kopion lääkärintodistuksesta ja jolle A oli samalla ilmoittanut, että hän menisi sairauslomasta huolimatta puhumaan liiton D tilaisuuteen. A on kertonut, ettei B ry:ssä ollut ohjeita sairauslomalla työskentelystä, ja että useimmat tiedottajat pyrkivät hoitamaan sopimansa puhujatilaisuudet myös sairaana ollessaan. Liiton D tilaisuudessa puhumisen peruminen olisi aiheuttanut ongelmia, ja A:n lääkäri oli hyväksynyt puhujamatkan tietyin ehdoin, vaikka A lääkärintodistuksen mukaan oli työkyvytön.

I on pitänyt vakiintuneena käytäntönä, että sairauslomasta ilmoitettiin myös omalle esimiehelle töiden järjestelemiseksi. F ei ole käräjäoikeudessa muistanut muita liiton D tilaisuuteen liittyviä yksityiskohtia kuin sen, että hän sai vasta 20.1.2012 tietää henkilöstöpäällikön lähettämästä sähköpostista, että A oli sairauslomalla. B ry:n henkilöstöpäällikkö U on käräjäoikeudessa kertonut, että voimassa oli käytäntö, jonka mukaan tiedottajat ilmoittivat poissaoloistaan myös omalle esimiehelleen. U:n mukaan B ry:ssä on joskus tehty töitä sairauslomallakin esimiehen luvalla. Hän on kertonut saaneensa A:n tammikuussa 2012 päivätyn lääkärintodistuksen häneltä itseltään.

A:n esimiehenä 12.12.2011 saakka toiminut H on kertonut, että käytännössä tiedottajat ilmoittivat poissaoloistaan myös H:lle, joka tarvittaessa järjesti sijaisen esimerkiksi sovittuihin puhujatilaisuuksiin. Sairauslomalla tehtiin töitä vain poikkeustapauksissa. H ei ole käräjäoikeudessa muistanut, että kukaan olisi pyytänyt lupaa tehdä töitä sairausloman aikana. O on kertonut, että ohjeiden mukaan henkilöstöpäällikkö ilmoitti työntekijän sairauslomasta tiedotusyksikön päällikölle. Jos tiedottajalla oli sovittuna puhujatilaisuus, hän ilmoitti poissaolosta myös omalle esimiehelleen, joka järjesti sijaisen tilaisuuteen. Myös S on käräjäoikeudessa kertonut, että henkilöstöpäällikkö ilmoitti sairauspoissaolosta työntekijän esimiehelle.

R on kertonut, että sairauslomasta ilmoittamista kokevaan ohjeeseen lisättiin jossain vaiheessa, jota ajankohtaa R ei ole muistanut, velvollisuus ilmoittaa sairauspoissaolosta myös omalle esimiehelle. R on muistanut olleensa paikalla, kun A antoi lääkärintodistuksensa henkilöstöpäällikkö U:lle. A oli tuolloin myös kertonut, että hän voisi sairauslomasta huolimatta hoitaa muutaman päivän päähän sovitun puhujatilaisuuden, ja U oli todennut asian olevan siten kunnossa. R:n mukaan B ry:n työntekijät tekivät normaalisti sairauslomalla töitä, jos tunsivat kykenevänsä siihen.

Käräjäoikeus toteaa, että kertomukset sairauslomalla työskentelyyn suhtautumisesta ja sairauslomasta ilmoittamisesta ovat osin ristiriitaisia. A, O ja R ovat pitäneet sairauslomalla työskentelyä B ry:ssä tavanomaisena. U ja H ovat puolestaan pitäneet sitä harvinaisena ja esimiehen hyväksyntää vaativana. Kertomuksia arvioituaan käräjäoikeus katsoo, ettei A:n työskentelyn sairauslomansa aikana ole näytetty olleen vastoin B ry:n ohjeita ja määräyksiä.

A:n, U:n ja R:n kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että A ilmoitti 18.1.2012 alkaneesta sairauslomastaan U:lle, mitä asiassa kuultujen kertomusten perusteella on pidettävä voimassa olleiden ohjeiden mukaisena. Vain I, U ja H ovat kertoneet, että käytäntönä oli ilmoittaa sairauspoissaolosta lisäksi omalle esimiehelle. R:n kertoman mukaan mainittua ilmoitusta koskeva velvollisuus lisättiin joskus ohjeisiin, mutta hän ei ole muistanut muutoksen ajankohtaa. S on kertonut henkilöstöpäällikön välittäneen tiedon sairauspoissaolosta työntekijän esimiehelle, ja F onkin käräjäoikeudessa kertonut saaneensa tiedon A:n sairauslomasta U:lta. Käräjäoikeus katsoo jääneen näyttämättä, että B ry:ssä olisi ollut voimassa velvoittava käytäntö ilmoittaa sairauslomasta henkilöstöpäällikön lisäksi suoraan omalle esimiehelle.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A:n työnteko sairausloman aikana tai hänen menettelynsä sairauslomasta ilmoittaessaan ei ole ollut peruste työsopimuksen irtisanomiseen.

Ilmoittautuminen E:n vaikuttajien risteilylle ilman esimiehen hyväksyntää

B ry:n mukaan A on ilmoittautunut E:n vaikuttajien risteilylle ilman esimiehensä hyväksyntää ja ilman, että risteilyä oli voimassa olleen käytännön mukaisesti hyväksytty B ry:n sidosryhmätilaisuudeksi.

A on kertonut, että tiedottajien esimiehen asiana oli hyväksyä tai hylätä puhujatilaus ja päättää, kuka B ry:stä lähtisi tilaisuuteen puhujaksi. A ei ole väittänyt, että kyseinen risteily olisi hyväksytty sidosryhmätilaisuudeksi. Hän on käräjäoikeudessa kuultuna kiistänyt ilmoittautuneensa itse risteilylle ja tilanneensa itselleen laivalippuja.

A:n esimiehen tehtävässä 12.12.2011 aloittanut F on kertonut, että A oli kahdesti ilmoittanut hänelle olevansa halukas lähtemään puhujaksi risteilylle. J:n mukaan liitossa E oli tieto, että kaksi B ry:n tiedottajaa osallistuisi risteilyyn, mutta hänellä ei ole käräjäoikeudessa kuultuna ollut tietoa asian yksityiskohdista. Risteilyn järjestämiseen liitossa E osallistunut N on kertonut kutsuneensa A:n risteilylle ja A:n nimen olleen laivayhtiölle ilmoitetussa alustavassa osallistujaluettelossa, vaikka A ei ollut ilmoittanut mitään osallistumisestaan. A ilmoitti myöhemmin, etteivät hän ja O voisi osallistua. N:n mukaan A:n ja O:n nimet oli merkitty alustavaan osallistujalistaan, koska he olivat osallistuneet vastaavaan edelliseen risteilyyn ja liitto E oli olettanut, että osallistuisivat risteilyyn myös vuonna 2012.

Käräjäoikeus toteaa asiassa olevan riidatonta, että E:n vaikuttajien risteily oli tilaisuus, jonka osalta tiedottajien esimiehen tuli päättää, osallistuisiko joku B ry:n tiedottajista siihen. Samoin on riidatonta, että risteily lopulta hyväksyttiin B ry:n sidosryhmätilaisuudeksi ja että siihen osallistui B ry:stä S. Käräjäoikeus toteaa myös, että kukaan asiassa kuultu ei ole kertonut tietävänsä, että A oli itse ilmoittautunut risteilylle. Väite risteilylle ilmoittautumisesta on jäänyt näyttämättä toteen. Käräjäoikeus katsoo, että väitettyä ohjeiden vastaista risteilylle ilmoittautumista ei voida pitää irtisanomisperusteena.

B ry:n maineen vaarantaminen

B ry on väittänyt A:n ilmoittaneen liitolle E, että hän ei voinut osallistua E:n vaikuttajien risteilyyn sen vuoksi, että B ry:n ylin johto suhtautui liittoon E negatiivisesti. B ry on katsonut, että A on tällä toiminnallaan vaarantanut B ry:n maineen ja vaikeuttanut sen toimintaa. B ry:n mukaan A:han on tältä osin myös kohdistunut korostuneen luotettavuuden vaatimus, koska hän on tiedottajana toiminut aktiivisesti ja näkyvästi B ry:n yhteistyökumppaneiden kanssa.

A on kiistänyt toimineensa millään tavalla epälojaalisti B ry:tä kohtaan ja kertonut, ettei hän ole yllyttänyt mitään tahoa B ry:tä vastaan. I on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut saaneensa liiton E puheenjohtajalta J:ltä B ry:n hallituksen puheenjohtajan K:n välittämänä viestin, jonka mukaan B ry:n edustaja ei osallistuisi E:n vaikuttajien risteilyyn, koska B ry suhtautui kielteisesti ammattiyhdistysliikkeeseen. F:n käräjäoikeudessa kertoman mukaan joku oli ilmoittanut liitolle E, että B ry:n kieltäytyminen risteilylle osallistumisesta johtui B ry:n kielteisestä suhtautumisesta liittoon.

Asiassa kirjallisena todisteena (K9 ja V26) esitetyssä J:n sähköpostiviestissä K:lle 28.1.2012 todetaan suunnitellusta E:n vaikuttajien risteilystä muun ohella: "Perjantaina saimme tekstiviestin B ry:n asiamieheltä, että he eivät voi osallistua ko. tilaisuuteen. Ilmeni että toimitusjohtaja oli kieltänyt osallistumasta meidän tilaisuuksiin. Tähän on varmaan syynsä."

J on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut N:n ilmoittaneen hänelle, että I oli estänyt B ry:n tiedottajien osallistumisen E:n vaikuttajien risteilyyn. Hänellä ei ole ollut tietoa siitä, että A olisi yllyttänyt ketään ammattiyhdistysliikkeessä toimivaa B ry:n vastaiseen toimintaan. N on käräjäoikeudessa kertonut A:n ainoastaan ilmoittaneen hänelle, etteivät O ja hän voisi osallistua risteilyyn. N:n mukaan A ei ollut halunnut kommentoida asiaa enempää. N on kertonut luultavasti Z:n B ry:stä ilmoittaneen hänelle sähköpostitse, ettei B ry lähetä risteilylle tiedottajaa, koska liitto E ei ole B ry:n kohderyhmää.

F ei ole käräjäoikeudessa osannut kertoa, miten tai kenelle A mahdollisesti on mustamaalannut B ry:tä. Käräjäoikeus katsoo, että asiassa esitetty kirjallinen todistelu sekä J:n ja N:n kertomukset eivät tue I:n kertomusta siitä, että A olisi jollakin tavalla panetellut B ry:tä liitolle E. A:n kiistäessä väitteen B ry:n maineen vaarantamisesta väite on siten jäänyt näyttämättä toteen, eikä väitteellä tiedottajan korostuneen luotettavuuden vaatimuksesta sen johdosta ole tässä yhteydessä merkitystä. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, ettei väitettyä B ry:n maineen vaarantamista voida pitää asiassa irtisanomisperusteena.

A:n toimiminen vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä

B ry on vedonnut asiassa irtisanomisperusteena A:n toimimiseen vakuutusasiamiehenä. B ry:n mukaan vakuutusyhtiöiden väliset liittoutumat huomioon ottaen kyseinen toiminta vaaransi B ry:n riippumattomuuden ja puolueettomuuden siitä riippumatta, minkä tyyppisiä vakuutuksia asiamies myi. B ry on ilmoittanut, että keskusteltaessa vakuutusasiamiehenä toimimisesta syyskuussa 2011 A:ta oli muistutettu hänen tehtäväänsä liittyvästä korostetusta luotettavuuden vaatimuksesta.

A on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut aloittaneensa toimimisen T:n asiamiehenä elokuussa 2011 siten, että hän ei myisi eläkevakuutuksia. Kertomuksensa mukaan hän ilmoitti asiasta saman kuukauden aikana B ry:n silloiselle toimitusjohtajalle G:lle ja jäi siihen uskoon, että hänellä sen jälkeen oli G:n hyväksyntä asiamiehenä toimimiseen. B ry:n puututtua syyskuussa asiamiehenä toimimiseen A ilmoitti T:lle lopettavansa työn. Hän ei kertomansa mukaan ehtinyt myydä lainkaan vakuutuksia. A:n kertoman mukaan korostetusta luotettavuuden vaatimuksesta oli syyskuussa 2011 puhetta, mutta se oli ensimmäinen kerta kun asia mainittiin.

G on kertonut tulleensa jossain kahvipöytäkeskustelussa tietoiseksi A:n toimimisesta vakuutusasiamiehenä mutta jättäneensä tuolloin reagoimatta asiaan. Myöhemmin asiaa pohdittuaan hän on tullut siihen tulokseen, että vakuutusasiamiehenä toimiminen aiheutti B ry:n työntekijälle eturistiriidan. B ry:n toimitusjohtajan tehtävässä 1.9.2011 aloittanut I on kertonut kuulleensa A:n asiamiestehtävästä A:n silloiselta esimieheltä H:lta viikon kuluttua toimitusjohtajana aloittamisestaan. Tietämättä, minkä tyyppisiä vakuutuksia A:n oli tarkoitus myydä, I päätti, ettei A hoida tehtäviä B ry:n ulkopuolella sinä aikana kun hän toimii vakuutusasiamiehenä.

H on kertonut A:n kertoneen hänelle vakuutusasiamiehenä aloittamisesta ohimennen muita asioita koskeneessa puhelinkeskustelussa. A katsoi B ry:n puolueettomuuden ja uskottavuuden vaativan, ettei sen työntekijä ole minkään vakuutusyhtiön palveluksessa. Näin B ry myös esitti A:lle kokouksessa, joka asian johdosta pidettiin. A suhtautui B ry:n näkemykseen ensin hyvin kielteisesti mutta suostui kuitenkin luopumaan asiamiehen tehtävästä. H ei ole osannut kertoa tarkempia tietoja A:n toimisesta vakuutusasiamiehenä eikä hän ole muistanut, että A olisi ilmoittanut eronneensa T:n palveluksesta. U on käräjäoikeudessa kuultuna kertonut H mainitsemasta kokouksesta oleellisin osin samoin kuin H ja lisäksi kertonut, että H oli kokouksessa korostanut A:lle luotettavuuden merkitystä. Käräjäoikeus toteaa, että kukaan käräjäoikeudessa kuulluista henkilöistä ei ole kertonut tarkemmin A:n toiminnasta vakuutusyhtiö T:n vakuutusasiamiehenä.

Käräjäoikeus katsoo, että B ry:n vetoamien vakuutusyhtiöiden välisten liittoutumien johdosta B ry:llä on ollut perusteltu syy kieltää A:ta toimimasta vakuutusasiamiehenä riippumatta siitä, minkä tyyppisten vakuutusten myymisestä oli kysymys. B ry on eläkevakuutuslaitosten yhteinen edunvalvontajärjestö, joten sen täytyy voida työnantajana edellyttää, ettei sen työntekijällä ole esimerkiksi palvelussuhteeseen perustuvaa läheistä sidettä tiettyyn vakuutuslaitokseen tai vakuutuslaitosten liittoutumaan.

Asiassa ei ole väitetty, että B ry:ssä olisi ollut nimenomaisia ohjeita tai määräyksiä sivutoimien hyväksyttävyydestä. Asiassa ei myöskään ole esitetty näyttöä siitä, että A olisi tosiasiallisesti toiminut asiamiehenä ainakaan enää sen jälkeen, kun asia tuli B ry:ssä nimenomaisesti esille ja B ry vetosi asiamiehen tehtävästä aiheutuvaan eturistiriitaan. Hänen ei siten tältä osin ole näytetty toimineen työnantajan nimenomaisten määräysten tai ohjeiden vastaisesti. Käräjäoikeus katsoo, että siitä huolimatta A:n B ry:tä ulkopuolisiin tahoihin nähden edustavana, kokeneena tiedottajana on täytynyt ymmärtää, että vakuutusasiamiehenä toimiminen voisi olla B ry:n kannalta vahingollista. Sen johdosta hänen olisi tullut saada toimintaan työnantajaltaan nimenomainen hyväksyntä, jollaista A ei itsekään väitä annetun.

Käräjäoikeus katsoo, että vakuutusasiamiehen tehtävän vastaanottaminen ilman työnantajalta saatua selvää hyväksyntää osoittaa A:n työtehtävät ja kokemuksen huomioon ottaen puutetta hänen harkintakyvyssään. A on kertonut itse rajanneensa eläkevakuutukset asiamiestehtävänsä ulkopuolelle, mikä osoittaa hänen huomanneen tehtävästä mahdollisesti aiheutuvan eturistiriidan. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A on vakuutusasiamiehen tehtävän osalta osoittanut työntekijänä puutteellista harkintakykyä, joka voidaan ottaa huomioon irtisanomisperusteena.

Alkoholijuomien tarjoaminen ohjeiden vastaisesti

B ry on vedonnut asiassa siihen, että A on useaan otteeseen rikkonut B ry:n antamia ohjeita alkoholin tarjoamisesta.

A:n mukaan B ry:ssä ei ollut varsinaista ohjetta alkoholin tarjoamisesta erilaisissa sidosryhmätilaisuuksissa, mutta tarjoamiseen piti saada esimiehen lupa. H oli A:n mukaan kerran huomauttanut häntä aiheellisesti alkoholin tarjoamisesta ilman etukäteen pyydettyä lupaa.

H on kertonut, että B ry:n käytännön mukaan työntekijät saivat tarjota muille vain viiniä tai olutta ruoan yhteydessä. A oli kerran tarjonnut alkoholia selvästi liikaa vuoden 2011 alkupuolella, mistä H oli keskustellut sekä hänen kanssaan että silloisen toimitusjohtaja G:n kanssa. Tapaus oli johtanut siihen, että H oli ilmoittanut kaikille tiedottajille, että alkoholia sai tarjota vain, jos siitä oli sovittu etukäteen esimiehen kanssa. Hänen mukaansa A oli rikkonut tätä uutta sääntöä kahdesti vuonna 2011. H oli puuttunut molempiin tapauksiin keskustelemalla asiasta A:n kanssa. H on arvioinut, että A olisi molemmissa tapauksissa saanut luvan alkoholin tarjoamiseen, jos hän olisi pyytänyt sen etukäteen.

O on käräjäoikeudessa kertonut, että alkoholin tarjoamista koskevia sääntöjä tiukennettiin B ry:ssä vähitellen siten, että lopulta ei saanut tarjota juuri mitään alkoholia, tai tarjoamisesta tuli ainakin sopia etukäteen esimiehen kanssa. Myös G on kertonut suhtautumisen alkoholin tarjoamiseen kiristyneen hänen ollessaan toimitusjohtajana. Hän ei itse koskaan puuttunut yhdenkään tiedottajan toimintaan tässä suhteessa vaan jätti aikaisempaa ankarammasta käytännöstä tiedottamisen ja sen valvomisen H:lle.

Käräjäoikeus katsoo H:n, O:n ja G:n kertomuksilla näytetyksi, että B ry:ssä on ollut alkoholin tarjoamista koskevia ohjeita, joita ajan kuluessa tiukennettiin ja joiden muutoksista informoitiin työntekijöitä. A on myös myöntänyt saaneensa H:lta kerran aiheellisen huomautuksen alkoholin tarjoamisesta ilman etukäteislupaa. Asiassa on esitetty kirjallisina todisteina menotositteita ja laskuja päiviltä 23. ja 27.4.2011 (V12), 29.4.2011 (V21) ja 1.10.2011 (V8), joista käy ilmi, että A on kyseisinä päivinä tarjonnut ravintolassa alkoholia jollekin seurueelle. Menotositteisiin 1.10.2011 on kirjoitettu "Näistä olisi tullut keskustella etukäteen. Asiasta on keskusteltu A:n kanssa 24.11.2011" ja "Tarjoamisesta ei ollut sovittu etukäteen. Asiasta on huomautettu A:ta 24.11.2011". H on kertomuksensa mukaan käynyt kyseisen keskustelun A:n kanssa ja tehnyt siitä merkinnän menotositteisiin. H on kertonut käyneensä A:n kanssa vastaavanlaisen keskustelun myös niistä edellä mainituista laskuista, joihin hän ei ole tehnyt merkintää keskustelusta.

Käräjäoikeus katsoo H:n kertomuksella ja hänen menotositteisiin tekemillään merkinnöillä sekä osaksi myös A:n myöntämisen perusteella näytetyksi, että H on vuonna 2011 huomauttanut A:ta kolme kertaa alkoholin tarjoamista koskevien ohjeiden rikkomisesta. Käräjäoikeus katsoo, että kyseisten ohjeiden toistuvaa rikkomista voidaan pitää perusteena työsopimuksen irtisanomiseen.

Asiaton käytös ja esimiehen uhkaaminen

B ry:n mukaan A on joululounaan jälkeen 15.12.2011 uhkaillut ja käyttäytynyt muuten sopimattomasti uutta esimiestään F:ää kohtaan ja lisäksi uhannut käynnistää prosessin muun muassa B ry:n organisaatiouudistuksen peruuttamiseksi. B ry on vedonnut myös siihen, että A oli aikaisemminkin käyttäytynyt työyhteisöllä aggressiivisesti ja että työtoverit pelkäsivät häntä, mikä oli saanut B ry:n suhtautumaan vakavasti A uhkaukseen F:ää vastaan.

A on kertonut keskustelleensa F:n kanssa matkalla joululounaalta jatkopaikkaan. Keskustelu koski muun muassa B ry:n organisaatiouudistusta, jota A kertoi ammattiyhdistysliikkeen kritisoineen voimakkaasti. A on käräjäoikeudessa kiistänyt uhanneensa F:ää tai B ry:tä ja lausunut, että kenelläkään B ry:ssä ei ole ollut aihetta pelätä häntä, vaikka hän onkin suorapuheinen ihminen.

F:n kertoman mukaan A oli jatkopaikan ulkopuolella käydyssä keskustelussa uhkaava ja aggressiivinen, ja tilanne oli pelottavakin. F koki tulevansa uhatuksi henkilökohtaisesti. A ilmoitti, että hän ja eräät muut yrittävät estää B ry:n

organisaatiouudistuksen ja saattaa F:n ja I:n huonoon valoon. Myöhemmin illalla F keskusteli tapahtumista I:n kanssa, ja he päättivät, ettei F tulisi työpaikalle seuraavana päivänä. F:n mukaan myös henkilöstöpäällikkö U oli sitä mieltä, että F:n olisi parasta pysyä poissa työpaikalta.

I on kertonut, ettei hän osallistunut joululounaan jatkoille. Hän keskusteli F:n kanssa illan tapahtumista samana iltana puhelimitse. I:n mukaan F oli ahdistunut ja hätääntynyt, mikä oli poikkeuksellista. I suhtautui F:n kertomaan vakavasti. Syksyn aikana käydyissä keskusteluissa useat B ry:n työntekijät olivat kertoneet I:lle pelkäävänsä A:ta. I päätyi antamaan A:lle vakavan varoituksen hänen käytöksestään.

U on kertonut, että A oli kerran tullut hänen työhuoneeseensa sättimään ja haukkumaan häntä henkilökohtaisesti lisäeläkkeisiin liittyvän asian vuoksi. A ei ollut rauhoittunut vielä seuraavanakaan päivänä. U:n mukaan myös muut työntekijät pelkäsivät A:n äkkipikaisuutta. H on kertonut, että A:lla oli melko paljon ristiriitoja toisten työntekijöiden kanssa ja että B ry:hyn viimeksi tulleet työntekijät pitivät A:ta pelottavana ja uhkaavana. S on sen sijaan kertonut käräjäoikeudessa, että A:n käytös B ry:ssä ei ollut poikkeavaa tai uhkaavaa.

O on kertonut, että joululounaalla käytettiin runsaasti alkoholia. Hän ei ole käräjäoikeudessa osannut kertoa yksityiskohtia illan tapahtumista. Kukaan ei ole kertonut hänelle A:n käyttäytyneen uhkaavasti.

Käräjäoikeus katsoo F:n ja I:n kertomuksilla näytetyksi, että F on joululounaan jälkeen A:n kanssa käymänsä keskustelun johdosta pelästynyt ja tuntenut tulleensa uhatuksi. Käräjäoikeus pitää A:n käytöstä tältä osin sellaisena, josta jokaisen tulisi ymmärtää pidättäytyä työyhteisön sisällä. Käräjäoikeus katsoo, että tätä A:n menettelyä voidaan pitää työsopimuksen irtisanomisperusteena.

Käräjäoikeus katsoo samoin perustein näytetyksi, että A on esittänyt F:n ja I:n kertomia uhkauksia B ry:n organisaatiouudistusta ja heidän työpaikkojensa pysyvyyttä kohtaan. Tällaisia uhkauksia käräjäoikeus pitää epämääräisinä ja vaikeasti toteutettavina eikä siksi erityisen vakavasti otettavina. Ne osoittavat kuitenkin A:n epälojaalia asennetta työnantajaansa ja sen edustajia kohtaan ja voivat siten vaikuttaa irtisanomisperusteiden asiallisuutta ja painavuutta koskevaan kokonaisarviointiin.

Osallistuminen liiton D tilaisuuteen 20.1.2012

B ry on vedonnut irtisanomisperusteena myös siihen, että A on osallistunut puhujana liiton D tilaisuuteen, vaikka hänen esimiehensä F ei ollut hyväksynyt tilaisuuteen osallistumista. Asiassa on riidatonta, että A:n aikaisempi esimies H oli ennen F:n tuloa esimieheksi hyväksynyt A:n osallistumisen tilaisuuteen. A ei ole väittänyt F:n hyväksyneen hänen osallistumistaan. B ry:n mukaan A:n tiedossa oli, että myös kaikki aiemmin hyväksytyt tilaisuudet tuli organisaatiouudistuksen johdosta käydä läpi F:n kanssa osallistumisen tarpeen arvioimiseksi uudelleen.

I on kertonut, että 12.12.2011 järjestetyssä kokouksessa käsiteltiin sitä, mitkä jo sovitut puhujatilaisuudet hoidettaisiin ja mitkä voitaisiin perua, erityisesti tammi-helmikuulta 2012. Tiedottajien tuli käydä aikaisemmin sopimansa tilaisuudet läpi uuden esimiehensä F:n kanssa.

F:n mukaan tiedottajien osallistumisessa erilaisiin tilaisuuksiin aloitettiin uusi käytäntö 12.12.2011 tai hyvin pian sen jälkeen. F kävi jo sovitut puhujatilaisuudet läpi kunkin tiedottajan kanssa ja sopi, mihin niistä tiedottaja osallistuisi ja mihin osallistuminen voitaisiin peruuttaa. Uudesta käytännöstä pidettiin monta kokousta, joissa A oli läsnä. F ei ole käräjäoikeudessa kuultuna muistanut liiton D tilaisuuteen ja siitä sopimiseen liittyviä yksityiskohtia.

H:n kertoman mukaan 12.12.2011 pidetyssä kokouksessa päätettiin, että keväälle 2012 sovitut tilaisuudet käydään uudestaan läpi ja katsotaan, mihin niistä ei ole välttämätöntä osallistua vaan B ry:n tiedottajan osallistuminen voidaan peruuttaa. H ei ole kertonut olleensa itse paikalla mainitussa kokouksessa.

O on kertonut hänelle jääneen se vaikutelma, että ennen joulukuun 2011 puoliväliä sovitut puhujatilaisuudet pääsääntöisesti hoidettiin. Sovittuihin tilaisuuksiin sai mennä, jos F antoi luvan.

S:n mukaan joulukuussa 2011 oli kokous, jossa keskusteltiin F:n johdolla tiedottajien osallistumisesta puhujina erilaisiin tilaisuuksiin. S ei käräjäoikeudessa kuultuna ole ollut varma, miten jo sovittuihin tilaisuuksiin suhtauduttiin, mutta tiedottaja ei saanut osallistua mihinkään tilaisuuteen varmistamatta, että osallistuminen oli hyväksytty. Tammikuulta 2012 ei peruutettu sovittuja osallistumisia.

Käräjäoikeus toteaa, että sekä I, F, H että O ovat kertoneet, että myös aikaisemmin sovittuihin tilaisuuksiin osallistuminen edellytti keskustelua F:n kanssa ja häneltä saatua lupaa. Myöskään S:n kertomus ei ole sisällöltään ristiriidassa edellä mainittujen kertomusten kanssa. Kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että 12.12.2011 jälkeen B ry:n menettelyohjeet edellyttivät, että F nimenomaisesti hyväksyi myös aikaisemmin sovittuihin tilaisuuksiin osallistumisen. Kertomusten perusteella ja ottaen huomioon erityisesti F:n kertomuksen useista tiedottajien kokouksista käräjäoikeus myös katsoo, että A:nkin on tullut olla tietoinen uudesta ohjeesta. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että A on jättänyt noudattamatta työnantajan direktio-oikeutensa nojalla antamaa ohjetta, mitä voidaan pitää irtisanomisperusteena.

A:lle annettu varoitus

Asiassa on esitetty kirjallisena todisteena (V13) A:lle 20.12.2011 annettu "Vakava kirjallinen varoitus". Sen perusteeksi on ilmoitettu "esimieheen kohdistuva loukkaava ja uhkaileva käytös työhön liittyvässä asiassa 15.12.2011". Käräjäoikeus toteaa, että varoituksessa on siten käytännössä kysymys B ry:n joululounaan jälkeisistä tapahtumista, joita käräjäoikeus on jo edellä käsitellyt. A on kertonut, että varoitusta annettaessa keskusteltiin vain väitetystä F uhkailusta.

Varoituksessa on lausuttu muun ohella seuraavaa: "Työnantaja muistuttaa työntekijää siitä, että tämä työskentelee organisaation ulkoisessa rajapinnassa tiedottajana. Työntekijään kohdistuu siksi korostetun luotettavuuden vaatimus. — Nyt tapahtuneen asiattoman käytöksen ja siihen liittyvän uhkailun moitittavuutta lisää se, että työntekijää on jo kertaalleen muistutettu häneen kohdistuvasta korostetun luotettavuuden vaatimuksesta toisen työliitännäisen asian

yhteydessä käydyissä keskusteluissa syyskuussa 2011. Työntekijän nyt ilmennyt asiaton käytös osoittaa siten toistuvaa ja ilmeistä piittaamattomuutta työsuhteesta johtuvia velvoitteita ja työnantajan antamia ohjeita kohtaan. Mikäli työntekijän asiaton ja laiminlyövä käytös edelleen toistuu, työnantaja joutuu harkitsemaan työsuhteen päättämistä."

Käräjäoikeus toteaa, että varoituksessa mainitut keskustelut syyskuussa 2011 viittaavat keskusteluihin A:n toimimisesta vakuutusasiamiehenä. Käräjäoikeus ei näe välitöntä yhteyttä viimeksi mainitulla asialla ja A:n loukkaavana ja uhkailevana pidetyllä käytöksellä työyhteisön sisällä. Käräjäoikeus katsoo, että varoituksessa mainittu korostetun luotettavuuden vaatimus ei luontevasti liity

työntekijän käytökseen työyhteisössä vaan enemmänkin työntekijän toimintaan oman työyhteisönsä ulkopuolella, B ry:n edustajana. Tähän viittaa myös se, että varoituksessa perustellaan korostetun luotettavuuden vaatimusta työntekijän työskentelyllä "organisaation ulkoisessa rajapinnassa tiedottajana".

Irtisanomismenettely

A:lle on annettu irtisanomisilmoitus työpaikalla 15.2.2012.

A:n kertoman mukaan hän oli tullut sairauslomalla työpaikalle keskustelemaan tehtävistään B ry:n uudessa organisaatiossa. Hänen mukaansa irtisanominen oli tullut hänelle yllätyksenä. Pääluottamusmies O ei ollut paikalla, ja A kieltäytyi varapääluottamusmiehenä toimineen vaimonsa käyttämisestä avustajana tilaisuudessa. Hänelle ei annettu tilaisuutta muun avustajan hankkimiseen, ja tilaisuuden jälkeen hän sai vain pari tuntia aikaa henkilökohtaisten tavaroidensa keräämiseen ja sähköpostiviestiänsä läpikäymiseen.

I:n kertoman mukaan irtisanomistilaisuus järjestettiin, kun oli tiedossa, että A joka tapauksessa tulisi työpaikalle. Pääluottamusmies O ei ollut paikalla eikä vastannut puhelimeen. A ei halunnut vaimoaan paikalle avustajakseen. Tilaisuudessa käytiin keskustelua A:han kohdistuneesta luottamuspulasta.

F on kertonut irtisanomistilaisuudesta pääosin samoin kuin I. Hänen mukaansa A olisi voinut ottaa tilaisuuteen avustajakseen jonkun muun työntekijän kuin pääluottamusmiehen tai varapääluottamusmiehen, mutta hän ei halunnut. Pääluottamusmies O piti kyseisenä päivänä vapaapäivää, mutta hän teki siitä merkinnän tietokonejärjestelmään vasta jälkikäteen.

U on kertonut, ettei hän ollut läsnä A:n irtisanomistilaisuudessa. Tilaisuuden jälkeen A sai aikaa kerätä henkilökohtaiset tavaransa ja siivota sähköpostinsa, ja hän käytti vain osan annetusta ajasta.

Esitettyjä kertomuksia arvioituaan käräjäoikeus katsoo jääneen selvittämättä, oliko A:lle etukäteen ilmoitettu, että hänet mahdollisesti irtisanottaisiin kyseisenä päivänä hänen tultuaan työpaikalle. I:n ja F:n kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoo näytetyksi, että A:lle annettiin mahdollisuus halutessaan käyttää tilaisuudessa avustajaa, mutta että hän kieltäytyi tuosta mahdollisuudesta.

Käräjäoikeus toteaa, että työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa on säädetty työntekijän kuulemisvelvollisuudesta ennen työsopimuksen irtisanomista työntekijän henkilöön liittyvällä perusteella. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyöntiä ei kuitenkaan ole sanktioitu. Lainkohdan esitöissä (HE 157/2000 vp s. 112) on todettu, että työntekijällä tulisi olla kohtuullinen valmistautumisaika ennen kuulemista, jotta hänellä olisi mahdollisuus esittää perusteltu näkemyksensä asiassa ja hankkia itselleen halutessaan avustaja taikka asiamies. Käräjäoikeus toteaa, että mahdolliset puutteet irtisanomismenettelyssä eivät kuitenkaan vaikuta irtisanomisen pätevyyden arviointiin. Sanotut puutteet voivat saada merkitystä lähinnä työsuhteen päättämisestä maksettavan korvauksen määrää harkittaessa.

Johtopäätökset ja kokonaisarvio

Työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Työsopimuslain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 97-98) mukaan työsopimuksen irtisanomisperusteena voisi olla muun muassa työnantajan direktio-oikeuden rajoissa antamien määräysten noudattamatta jättäminen ja epäasianmukainen käyttäytyminen. Irtisanomisperusteen riittävyyttä olisi arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla. Edellä mainittujen esitöiden sivulla 112 lausutun perusteella käräjäoikeus katsoo, etteivät irtisanomismenettelyn mahdolliset puutteet vaikuta irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arviointiin.

Käräjäoikeus on edellä katsonut, että A on vakuutusasiamiehen tehtävän vastaanottamisen osalta osoittanut työntekijänä puutteellista harkintakykyä. Käräjäoikeus on myös katsonut näytetyksi, että A on vuonna 2011 rikkonut B ry:n ohjeita alkoholin tarjoamisesta kolme kertaa siten, että hänen esimiehensä on huomauttanut häntä asiasta. Käräjäoikeus on lisäksi katsonut näytetyksi, että A on uhannut esimiestään sanallisesti ja että hän on tuonut esimiehelleen ilmi oman epälojaalin suhtautumisensa työnantajaansa ja sen johtajia kohtaan. Käräjäoikeus on vielä katsonut näytetyksi, että B ry:ssä on otettu A tieten käyttöön uusi ohje puhujatilaisuuksien hyväksymisen osalta, ja että A on kerran jättänyt noudattamatta ohjetta.

Käräjäoikeus toteaa, että edellä mainituista seikoista alkoholin tarjoaminen ja puhujatilaisuuksien hyväksymismenettelyn noudattamatta jättäminen ovat sellaisia, joissa A:n on näytetty toimineen työnantajansa nimenomaisia ohjeita vastaan. Alkoholin tarjoamisen osalta A:n ohjeiden vastainen toiminta on huomautuksista huolimatta ollut toistuvaa. Käräjäoikeus katsoo, että A:n puutteellinen harkintakyky vakuutusasiamiehen tehtävän osalta on antanut B ry:lle aihetta epäillä, ettei hän ole sopiva työtehtäväänsä. Myös A:n esiin tuoma lojaaliuden puute työnantajaansa ja sen johtoa kohtaan on ollut omiaan vähentämään B ry:n luottamusta A:han. Toteen näytetyksi katsotun esimiehen uhkaamisen osalta A:lle on annettu melko pian varoitus, mikä osoittaa B ry:n suhtautuneen vakavasti A:n epäasianmukaiseen käytökseen. A:n ei kuitenkaan ole väitetty käyttäytyneen työyhteisössä loukkaavalla tai uhkailevalla tavalla varoituksen antamisen jälkeen. Käräjäoikeuden näkemyksen mukaan varoituksen itsenäinen merkitys käsillä olevassa asiassa jää siten käytännössä vähäiseksi.

Käräjäoikeus on edellä katsonut, että A on jättänyt työnantajan direktio-oikeutensa rajoissa antamia ohjeita noudattamatta ja käyttäytynyt epäasiallisesti. A:n menettely on liittynyt työsuhteen kannalta olennaisina pidettäviin velvollisuuksiin. Edellä mainittuja seikkoja sekä B ry:n ja A:n olosuhteita kokonaisuutena harkittuaan käräjäoikeus katsoo, että B ry:llä on ollut asiallinen ja painava peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:n kanne on siten hylättävä.

----------------------------------------

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

----------------------------------------

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Risto Niemiluoto.

HELSINGIN HOVIOIKEUS TUOMIO 6.5.2015

Asia Työsopimuksen irtisanominen
Valittaja A
Vastapuoli B ry

Asian käsittely hovioikeudessa

Pääkäsittely on toimitettu 26.-27.1.2015.

Valitus

A on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa

----------------------------------------

B ry:llä ei ollut ollut A:n työsuhteen irtisanomiseen työsopimuslaissa tarkoitettua asiallista ja painavaa perustetta.

Toiminta vakuutusyhtiö T:n asiamiehenä

A oli elokuussa 2011 ilmoittanut vakuutusasiamiestoiminnastaan B ry:n silloiselle toimitusjohtajalle G:lle, eikä tällä ollut ollut huomauttamista asiaan. A:n silloinen esimies H oli saanut tiedon asiasta syyskuussa 2011. Asia oli keskusteltu ja sovittu eikä A ollut toiminut tämän jälkeen sopimuksen vastaisesti. Työnantaja ei ollut antanut varoitusta asian johdosta. Sopimalla asian B ry oli luopunut vetoamasta jo tapahtuneeseen asiamiestoimintaan työsuhteen lakkauttamisen perusteena.

A:n asiamiestoiminta oli ollut lisäksi niin lyhytaikaista, ettei B ry:lle ollut aiheutunut vahinkoa tai edes vahingon vaaraa.

Alkoholijuomien tarjoaminen lokakuussa 2011

A oli saanut menettelystään huomautuksen, mutta ei varoitusta, eikä hänen menettelynsä ollut enää toistunut. Huomautuksessa oli ollut kyse siitä, että A ei ollut etukäteen kysynyt menettelylleen lupaa esimieheltään eikä siitä, etteikö tilaisuus tai kohdehenkilöt olisivat olleet hyväksyttävissä. Menettelyä ei voitu pitää erityisen moitittavana, koska kyse oli ollut lauantai-illasta eikä A ollut pitänyt ajankohtaa sopivana kääntyäkseen esimiehensä puoleen luvan saamiseksi. Kyse oli ollut vähäisestä, määrältään noin 150 euron tarjoilusta.

A ei ollut menetellyt virheellisesti huhtikuussa 2011.

Asiaton käytös ja esimiehen uhkaaminen

A:n ja F:n välinen keskustelu 15.12.2011 oli käyty työajan ja työpaikan ulkopuolella tilanteessa, jossa henkilöt olivat nauttineet alkoholia. F oli tulkinnut virheellisesti A:n sanomaa siitä, että F ja I voisivat joutua organisaatiouudistuksen vuoksi huonoon valoon. Kysymys oli ollut valittajan aidosta huolesta, koska organisaatiouudistus merkitsi tiedottajille työpaikan menettämisen uhkaa. Asian tausta huomioon ottaen oli ymmärrettävää, että A oli ilmaissut itseään voimakkaalla tavalla. Hänen tarkoituksenaan ei ollut olla epälojaali työnantajaansa kohtaan.

A:lle oli annettu tapauksen johdosta varoitus 20.12.2011, eikä hänen menettelynsä ollut enää toistunut. Näin ollen B ry:llä ei ollut enää oikeutta vedota siihen irtisanomisperusteena.

Osallistuminen liiton D työttömyyskassan tilaisuuteen 20.1.2012

A ei ollut osallistunut luvatta liiton D tilaisuuteen. A:n osallistuminen oli ollut hyväksyttynä työnantajan järjestelmässä. Myös F oli hyväksynyt tilaisuuden. Joka tapauksessa kyse oli ollut vain yhdestä tilaisuudesta, johon A oli osallistunut jopa sairauslomallaan, koska hän oli katsonut velvollisuudekseen hoitaa työtehtävänsä hyvin. Menettelyä ei voitu pitää sellaisena työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavana rikkomisena tai laiminlyöntinä, että se olisi muodostanut laillisen irtisanomisperusteen. Kyse ei ollut myöskään ohjeiden vastaisesta menettelystä, joka olisi toistunut varoituksen antamisen jälkeen.

Kokonaisarviointi

Asian kokonaisarvioinnissa oli otettava huomioon, että A:n työsuhde oli kestänyt yli 20 vuotta. Hän oli hoitanut työtehtävänsä hyvin ja ammattitaitoisesti, eikä hänen menettelystään ollut aiheutunut vahinkoa työnantajalle. A:n työllistyminen oli vaikeaa, kun otettiin huomioon hänen ikänsä.

Vastaus

B ry on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana

----------------------------------------

Yhdistys on toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetun vastauksensa seuraavin tarkennuksin.

Varoituksesta

Varoituksen antamiselle oli olemassa painavat perusteet. A:n toiminta T:ssä ja se, että häntä oli huomautettu asiasta vain noin kolme kuukautta aiemmin, olivat olleet varoitusta annettaessa 20.12.2011 omiaan korostamaan hänen piittaamattomuuttaan työnantajan antamia nimenomaisia ohjeita ja työntekijän yleistä lojaliteettivelvoitetta kohtaan sekä lisäämään toiminnan moitittavuutta.

A oli syyllistynyt lojaliteettivelvoitteen rikkomiseen myös kaikissa varoituksen antamisen jälkeisissä tapauksissa, jotka oli kirjattu irtisanomisilmoitukseen. Näin ollen varoituksen ja sitä seuranneiden irtisanomisperusteiden välillä oli yhteys.

Vaikka varoitukseen oli nimenomaisesti kirjattu muistutus korostuneen luotettavuuden vaatimuksesta, A:ta oli varoitettu myös yleisen lojaliteettivelvoitteen rikkomisesta.

Lojaalina toimintana ei voitu pitää sitä, että työntekijä uhkasi henkilökohtaisesti esimiestään, uhkasi puuttua työnantajan toiminnan harjoittamista koskeviin päätöksiin, asetti tämän antamat ohjeet kyseenalaiseen valoon ja uhkasi hankkia työnantajan korkeimmalle johdolle potkut. B ry:n organisaatiouudistusta koskevat näkemykset tai A:n alkoholin vaikutuksen alaisena oleminen eivät tehneet toiminnasta oikeutettua.

Lisäksi A oli esittänyt uhkauksensa työpaikan jatkotilaisuudessa, jossa oli ollut paikalla useita työyhteisön jäseniä B ry:n johto mukaan lukien. Kyse oli siten ollut tilaisuudesta, jossa A:n olisi tullut käyttäytyä asiallisesti ja lojaalisti työnantajaansa kohtaan. Asiaa arvioitaessa oli otettava erityisesti huomioon myös esitetyn uhkauksen kohde, sisältö ja luonne.

A:n väite siitä, että B ry:n ilmoittama organisaatiouudistus merkitsi tiedottajille uhkaa työpaikan menettämisestä, oli esitetty ensimmäistä kertaa vasta hovioikeudessa ja tuli siten jättää huomiotta. Väite oli joka tapauksessa perusteeton, sillä B ry:n organisaatiouudistuksessa oli pyritty nimenomaan siihen, ettei kenenkään työntekijän työsuhdetta tarvinnut irtisanoa.

G:n reaktiolla A:n vakuutusasiamiestoimintaa kohtaan ei ollut asian kannalta merkitystä. Varoitusta annettaessa B ry:n uusi johto oli tuonut esille, ettei vakuutusasiamiestoiminta ollut ollut sallittua ja että oli erittäin moitittavaa, että A syyllistyi lojaliteettivelvoitteen vastaiseen toimintaan pian uudestaan.

Lisäksi A:n väite siitä, että B ry olisi vakuutusyhtiö T:hen liittyvän asian käsittelyn yhteydessä luopunut vetoamasta vakuutusasiamiestoimintaan hänen työsuhteensa lakkauttamisen perusteena oli esitetty ensimmäistä kertaa vasta hovioikeudessa ja tuli siten jättää huomiotta. Joka tapauksessa A:n toiminnan luonne huomioon ottaen luopuminen ei olisi missään nimessä voinut tulla edes kyseeseen.

E:n vaikuttajien risteily 4.-5.2.2012

A oli menetellyt B ry:n antamien nimenomaisten ohjeiden vastaisesti ilmoittautumalla E:n vaikuttajien risteilylle puhujaksi ilman esimiehensä suostumusta ja ilman, että kyseistä tilaisuutta oli hyväksytty voimassa olevan käytännön mukaisesti B ry:n sidosryhmätilaisuudeksi. Menettely oli ollut omiaan vaarantamaan B ry:n yhteistyösuhteet yhteen yhdistyksen keskeisimmistä sidosryhmistä, liitto E:hen.

A:n menettelyn moitittavuutta ja häneen kohdistuvaa luottamuspulaa lisäsi entisestään, kun hän oli ilmoittanut liitolle E osallistumisensa peruuntumisen syyksi B ry:n ylimmän johdon liittoon kohdistuvan kielteisen asenteen. B ry:n ohjeen mukaan A:n olisi tullut pidättäytyä kaikesta tilaisuuden hylkäämisen syiden kommentoimisesta liiton E suuntaan.

Edelleen moitittavuutta oli omiaan lisäämään A:n itsepintainen pyrkimys saada suostuteltua F muuttamaan kantaansa asian suhteen. A oli myös uhannut F:ää.

Liiton D tilaisuus 20.1.2012

A oli syyllistynyt lojaliteettivelvoitteen ja työnantajan ohjeiden vastaiseen menettelyyn osallistumalla liiton D tilaisuuteen puhujana ja B ry:n edustajana, vaikka tilaisuus ei ollut F:n hyväksymä.

F oli saanut tiedon A:n osallistumisesta tilaisuuteen vasta samana päivänä. B ry:n osallistumisen peruuttaminen viime hetkellä olisi ollut omiaan saattamaan yhdistyksen maineen kyseenalaiseen valoon. Vaikka tilaisuus olisi voitu peruuttaa, oli A joka tapauksessa syyllistynyt lojaliteettivelvoitteensa ja B ry:n antaman nimenomaisen ohjeen rikkomiseen.

A:n väite siitä, että B ry olisi hyväksynyt hänen liiton D tilaisuutta koskevat matkalaskunsa, oli esitetty ensimmäistä kertaa vasta hovioikeudessa ja tuli siten jättää huomiotta. Joka tapauksessa, vaikka B ry olisi jälkikäteen hyväksynyt A:n matkalaskut, ei tämä tarkoittanut sitä, että tilaisuus olisi ollut työnantajan ennakolta hyväksymä siten kuin voimassa oleva ohje edellytti.

A oli menetellyt myös vastoin B ry:ssä kymmenien vuosien aikana vakiintunutta käytäntöä, kun hän oli työskennellyt liiton D tilaisuudessa sairauslomansa aikana ilman esimiehensä etukäteistä suostumusta. Lisäksi A oli vastoin vakiintunutta käytäntöä jättänyt ilmoittamatta sairauslomastaan esimiehelleen.

B ry:n luottamusta A:han oli omiaan heikentämään se, että hän oli jättäytynyt muodollisesti täysipäiväiselle sairauslomalle, vaikka tosiasiallisesti hän olisi ollut saamansa lääketieteellisen arvion mukaan matkatyöhön kykenevänä täysin työkykyinen kaikkiin eläketiedottajan tehtäviin. Mikäli B ry:llä olisi ollut tieto A:n työkykyisyydestä, olisi sillä ollut oikeus määrätä hänelle työsopimuksen mukaisia töitä vähintään osa-aikaisesti.

Alkoholin tarjoaminen

A oli syyllistynyt alkoholin tarjoamista koskevan ohjeen rikkomiseen useaan otteeseen. Varoituksen antamisen hetkellä A:n rikkomukset eivät olleet B ry:n ylimmän johdon tiedossa. A:n ohjeiden vastainen menettely tuli kuitenkin ottaa huomioon irtisanomisperusteiden kokonaisharkinnassa.

A:n vaatima 19 kuukauden palkkaa vastaava korvaus oli ylimitoitettu.

Todistelu

Asianosaiset ovat vedonneet käräjäoikeudessa esitettyihin kirjallisiin todisteisiin. Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa A:ta ja I:tä sekä todistajina F:ää, U:ta, P:tä, H:ta, O:ta, G:tä, J:tä, N:ää, R:ää ja S:ää.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Henkilötodistelu

Asianosaiset ja todistajat ovat hovioikeudessa keskeisiltä ja asiaan vaikuttavilta osin kertoneet samalla tavoin kuin käräjäoikeuden tuomioon on kirjattu.

A on käräjäoikeuden tuomioon kirjatusta poiketen kertonut, että F oli käynyt liitto D:n tilaisuuden läpi yhdessä hänen kanssaan ja hyväksynyt sen.

Varoituksen merkitys

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Saman pykälän 5 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Lain esitöiden (HE 157/2000 vp s. 101) mukaan varoituksen antamisen

merkitys on siinä, että työntekijä saa tiedon siitä, kuinka vakavana rikkomuksena työnantaja pitää hänen menettelyään. Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavoin työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata menettelynsä ja osoittaa siten, että edellytykset sopimussuhteen jatkamiselle ovat olemassa. Jos työntekijän rikkomus on niin vakava, että hänen olisi ilman varoitustakin tullut ymmärtää menettelynsä moitittavuus, varoituksen antaminen ei olisi irtisanomisenedellytyksenä. Jos työntekijälle on sopimusrikkomuksen johdosta annettu varoitus, saman tai samantyyppisen rikkomuksen toistuessa irtisanomisperusteena voidaan vedota aiemmin annettuun varoitukseen, ellei varoituksen antamisesta ole kulunut niin pitkää aikaa, että sen olisi katsottava menettäneen merkityksensä.

Eri asiasta annetulla aikaisemmalla varoituksella ei ole merkitystä arvioitaessa

työsuhteen päättymisperusteen täyttymistä uudessa tapauksessa. Työntekijän sinänsä erilaiset velvollisuuksien rikkomiset voivat kuitenkin osoittaa samanlaista työntekijän asennoitumista ja välinpitämättömyyttä työtehtävien suorittamisessa, jolloin ne voivat kokonaisuutena antaa oikeuden työsuhteen päättämiseen. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata käytöksensä. Antamalla työntekijälle varoituksen työnantaja luopuu reagoimasta varoituksen kohteena olleeseen työntekijän menettelyyn ankarammin. Varoitus ja irtisanominen ovat luonteeltaan toistensa vaihtoehtoja. Ellei työntekijä enää syyllisty vastaavaan toimintaan, häneen ei voida kohdistaa työsuhteen päättämistoimenpidettä (Koskinen-Nieminen-Valkonen: Työsuhteen päättäminen 2012, s. 547).

Käräjäoikeuden tuomion perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla A:lle on annettu kirjallinen varoitus 20.12.2011. Hovioikeus toteaa, että mainittu varoitus on koskenut esimieheen kohdistuvaa loukkaavaa ja uhkaavaa käytöstä (joululounaan 15.12.2011 tapahtumat) sekä korostetun luotettavuuden vaatimuksen vastaista menettelyä (toiminta T:n asiamiehenä). Hovioikeus katsoo, että B ry on varoituksen antamisella luopunut vallastaan reagoida A:n menettelyyn ankarammin siltä osin, kuin kyse on ollut joululounaan tapahtumista ja toiminnasta T:n asiamiehenä.

Varoituksen antamisen jälkeiset irtisanomisperusteet

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin varoituksen antamista koskevasta vaatimuksesta seuraa, että työntekijään ei voida kohdistaa varoituksen antamisen jälkeen työsuhteen päättämistoimenpidettä, ellei hän enää syyllisty vastaavaan toimintaan. Siltä osin kuin kysymys on B ry:n väittämistä varoituksen antamisen jälkeisistä irtisanomisperusteista hovioikeus katsoo, että E:n vaikuttajien risteilyyn ja liiton D tilaisuuteen liittyviä tapauksia on pidettävä luonteeltaan samantyyppisinä syinä kuin varoituksessa mainittuja luotettavuuden vaatimuksen vastaisuutta sekä piittaamattomuutta työsuhteesta johtuvia velvoitteita ja työnantajan antamia ohjeita kohtaan. Hovioikeus katsoo kuitenkin käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi ilmoittautunut E:n vaikuttajien risteilylle ilman esimiehensä hyväksyntää ja ilman, että risteilyä oli voimassa olleen käytännön mukaisesti hyväksytty B ry:n sidosryhmätilaisuudeksi, tai että A olisi toiminnallaan tältä osin vaarantanut B ry:n maineen.

Liiton D tilaisuuteen liittyvien tapahtumien osalta asiassa on riidatonta, että 12.12.2011 lukien B ry:n menettelyohjeet edellyttivät, että F hyväksyi osallistumiset myös aikaisemmin sovittuihin tilaisuuksiin. A:n mukaan F oli käynyt tilaisuuden hänen kanssaan läpi ja hyväksynyt sen. Kun F ei kertomansa mukaan ole muistanut, oliko hän käynyt tilaisuuden A:n kanssa läpi, hovioikeus katsoo toisin kuin käräjäoikeus, että asiassa on jäänyt näyttämättä A:n osallistuneen liiton D tilaisuuteen ilman esimiehensä F:n hyväksyntää.

Hovioikeus toteaa vielä, ettei B ry:n kirjallisena todisteena olevan F:n I:lle 20.1.2012 lähettämän sähköpostiviestin perusteella voida katsoa F:n olleen tietämätön liiton D tilaisuudesta. Kysymys on ollut ennemminkin F:n tietoisuudesta A:n osallistumisesta tilaisuuteen sairauslomastaan huolimatta, kuin siitä, että F ei olisi ollut lainkaan tietoinen koko tilaisuudesta.

Asiassa on jäänyt näyttämättä, että A:n osallistuminen liiton D tilaisuuteen sairauslomansa aikana olisi ollut vastoin B ry:n voimassa olleita ohjeita ja määräyksiä. Hovioikeus katsoo lisäksi käräjäoikeuden tavoin, että A:n työnteko sairausloman aikana tai hänen menettelynsä sairauslomasta ilmoittaessaan ei ole ollut peruste työsopimuksen irtisanomiseen.

Alkoholin tarjoamisen osalta B ry on antanut A:lle irtisanomisilmoituksessa mainittuja huomautuksia mutta ei varoitusta. Hovioikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden tuomion perusteluista tarkemmin ilmenevää alkoholin tarjoamista voida pitää työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 5 momentissa tarkoitettuna niin vakavana rikkomuksena, että A olisi tällä perusteella voitu irtisanoa ilman sanotun pykälän 3 momentissa tarkoitettua varoitusmenettelyä. Tämän vuoksi B ry:llä ei ole oikeutta vedota alkoholin tarjoamiseen irtisanomisperusteena.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus katsoo, että B ry:llä ei ole ollut 15.2.2012 sen tuolloin irtisanoessa A:n työsuhteen työsopimuslain 7 luvun 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja perusteita työsuhteen päättämiseen.

Irtisanomismenettely

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla perusteella tai purkaa työsopimuksen 1 luvun 4 §:n perusteella tai 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syystä, työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin säännöstä koskevissa esitöissä (HE 157/2000 vp s. 112) on todettu, että työntekijällä tulisi olla kohtuullinen valmistautumisaika ennen kuulemista, jotta hänellä olisi mahdollisuus esittää perusteltu näkemyksensä asiassa ja hankkia itselleen halutessaan avustaja taikka asiamies. Kuulemisvelvoitteen laiminlyönti voitaisiin ottaa huomioon 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua korvausta määrättäessä.

Hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin I:n ja F:n kertomusten perusteella näytetyksi, että B ry on antanut työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:lle mahdollisuuden käyttää irtisanomistilaisuudessa avustajaa.

B ry ei ole kiistänyt A:n väitettä siitä, ettei A:lle ollut ilmoitettu irtisanomistilaisuudesta etukäteen, vaan hänet oli viety I:n huoneeseen kuulemaan irtisanomisilmoitus, kun hän oli tullut käymään työpaikalla. Hovioikeus katsoo, että B ry on menetellyt työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentista ilmenevän kuulemisvelvoitteen vastaisesti, kun se ei ole varannut A:lle kohtuullista valmistautumisaikaa ennen kuulemista.

Korvauksen määrä

A:lla on työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla oikeus saada korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksen määrää arvioidessaan hovioikeus on ottanut korvausta korottavana tekijänä huomioon työnantajan menettelyn siltä osin kuin A:lle ei ollut varattu kohtuullista valmistautumisaikaa ennen kuulemista, työsuhteen pitkän, yli 20 vuoden keston sekä A:n mahdollisuudet irtisanomishetken 61 vuoden ikään nähden saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Korvausta alentavana tekijänä hovioikeus on ottanut huomioon, että A oli irtisanomishetkellä lähellä eläkeikää. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo A:n olevan oikeutettu kymmenen kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan.

----------------------------------------

B ry velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kymmenen kuukauden palkkaa vastaavat 44.505,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuine korkoineen haasteen tiedoksiantamisesta 11.6.2012 lukien.

----------------------------------------

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko (eri mieltä)
hovioikeudenneuvos Ari Kyllönen
määräaikainen hovioikeudenneuvos Kaisa Voima
Valmistelija: viskaali Karri Tolttila

ERI MIELTÄ OLEVAN JÄSENEN LAUSUNTO

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko:

Irtisanomisperusteen arvioinnin lähtökohdat

Työsopimuslain 7 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Niin lainvalmistelutöiden (HE 157/2000 vp s. 96) kuin oikeuskirjallisuuden (Hietala – Kahri – Kairinen - Kaivanto: Työsopimuslaki käytännössä 2013 s. 362, Kairinen – Koskinen – Nieminen – Ullakonoja – Valkonen: Työoikeus 2006 s. 701 ja Tiitinen – Kröger: Työsopimusoikeus 2012 s. 503) ja vakiintuneen oikeuskäytännönkin (esim. TT 2014-104, TT 2013-166 ja TT 2012-141) mukaan työsopimuksen irtisanomisperustetta on tarkasteltava kokonaisharkinnalla ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Kokonaisarvioinnin merkitys korostuu, kun irtisanomisen perusteena on useita eri individuaaliperusteita. Oikeuskäytännön mukaan työntekijästä johtuvat, toisistaan riippumattomatkin syyt voidaan kokonaisarvioinnissa laskea yhteen (TT 2004-70).

Työntekijän lojaliteetti- ja uskollisuusvelvoite

Työsopimussuhde on työnantajan ja työntekijän väliseen luottamukseen perustuva oikeussuhde. Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on vältettävä kaikkea, mikä on ristiriidassa hänen asemassaan olevalta työntekijältä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa.

Työnantajan ja työntekijän välisen luottamuspulan sekä työntekijän lojaliteetti- ja uskollisuusvelvoitteen rikkomisen merkitys työsopimuksen irtisanomisperusteena korostuu, jos työntekijä on työyhteisössä merkittävässä asemassa tai jos hän esimerkiksi edustaa työnantajaansa suhteessa ulkopuolisiin tahoihin. Päättämisperusteen arviointiin vaikuttaa myös, miten työntekijä on itse suhtautunut tekoonsa (Kairinen – Koskinen – Nieminen – Ullakonoja – Valkonen emt. s. 713).

Oikeuskäytännössä on luottamuspulan syntyminen sekä työntekijän lojaliteetti- ja uskollisuusvelvoitteen rikkominen yhä useammin esillä työsopimuksen päättämisperusteen hyväksyttävyyttä arvioitaessa (KKO 2012:89, TT 2014-179, TT 2014-129, TT 2013-55, TT 2013-36, TT 2012-135, TT 2012-17 ja TT 2011-17).

Varoitus

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä.

Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus korjata käytöksensä. Varoitus ja irtisanominen ovat luonteeltaan toistensa vaihtoehtoja. Antamalla työntekijälle varoituksen työnantajan voidaan katsoa luopuvan reagoimasta varoituksen kohteena olleeseen työntekijän menettelyyn ankarammin (Koskinen – Nieminen - Valkonen: Työsuhteen päättäminen 2012 s. 547).

Toisaalta varoituksen antamisen tarkoituksena on myös osoittaa, miten vakavalla tavalla työnantaja suhtautuu työntekijän menettelyyn. Varoitukseen vetoaminen edellyttää lähtökohtaisesti, että työntekijä varoituksen antamisen jälkeen syyllistyy vastaavaan menettelyyn. Jos varoitusten perusteena olevat rikkomukset tai menettelyt ovat erilaisista ilmenemismuodoistaan huolimatta osoituksena työntekijän samantyyppisten rikkomusten tai menettelyjen jatkumisesta, varoituksella on merkitystä irtisanomisperusteen riittävyyttä arvioitaessa (Tiitinen – Kröger emt. s. 552 ja 554 sekä TT 1982-104).

Irtisanomisperusteen arviointi tässä tapauksessa

A on toiminut B ry:n tiedottajana. Hän ei ole ollut B ry:ssä johtavassa asemassa, mutta hänellä on kuitenkin asemansa ja tehtäviensä johdosta ollut vahva uskollisuus- ja lojaliteettivelvoite työnantajaansa kohtaan.

A on tiedottajana myös edustanut B ry:tä sen suhteessa sidosryhmiin ja ulkopuolisiin tahoihin. Tässä tehtävässään hänen on tullut erityisesti välttää kaikkea, mikä on ollut ristiriidassa häneltä kohtuuden mukaan vaadittavan menettelyn kanssa. B ry on työeläketurvaa hoitavien työeläkevakuuttajien etujärjestö, jonka toiminnan tulee olla puolueetonta ja riippumatonta. B ry:n tiedottajat ovat työskennelleet B ry:n ulkoisessa rajapinnassa voimakkaasti näkyvinä työntekijöinä.

Työnantaja on asiassa vedonnut työsopimuksen irtisanomisperusteena A:n lojaliteettivelvollisuuden rikkomiseen, mikä on ilmennyt usein eri tavoin.

Katson käräjäoikeuden tuomion tavoin selvitetyksi, että A on joulukuussa 2011 joululounaan jatkoilla henkilökohtaisesti uhannut uutta esimiestään F:ää. Tämänkaltainen menettely on nykyajan työelämässä erityisen tuomittavaa, varsinkin kun uhkaus kohdistuu naispuoliseen esimieheen. F on joutunut sopimaan I:n kanssa, että hän ei mene seuraavana päivänä työpaikalleen. Hänelle on tuotu työtavarat autotalliin.

Edelleen katson selvitetyksi, että A on toiminnallaan pyrkinyt vaikeuttamaan B ry:n organisaatiouudistuksen toteuttamista ja jopa uhannut järjestää esimiehelleen F:lle ja uudelle toimitusjohtajalle I:lle potkut. Tämänkin kaltainen menettely on luonnollisesti erittäin moitittavaa.

A:n menettelyjen moitittavuutta ei vähennä se, että hän on joululounaan jälkeen ollut alkoholin vaikutuksen alaisena eikä se, että hänellä on ollut esimiehistään poikkeavia käsityksiä työpaikkansa organisaatiouudistuksesta.

Muiden irtisanomisperusteiden osalta katson käräjäoikeuden tavoin selvitetyksi, että A on T:n asiamieheksi ilmoittautuessaan osoittanut selkeää harkintakyvyn puutetta. Vastaavasti A on käräjäoikeuden toteamin tavoin toistuvasti toiminut alkoholin tarjoamista koskevien ohjeiden vastaisesti.

Asiassa on esitetty ristiriitaista selvitystä siitä, minkälaiset ohjeet tai määräykset B ry:ssä on ollut esimerkiksi sairauslomasta ilmoittamisen ja sairaana työskentelyn sekä E:n vaikuttajien risteilyn kaltaiseen ulkopuoliseen tilaisuuteen ilmoittautumisen suhteen. Joka tapauksessa on selvää, että A on näihinkin asioihin liittyvien menettelyjen osalta tietoisesti toiminut toisin kuin hänen asemassaan olleelta B ry:n tiedottajalta olisi voitu edellyttää.

Varoituksen merkityksen osalta totean, että osa A:n rikkeistä on tehty ennen 20.12.2011 tapahtunutta kirjallisen varoituksen antamista. Varoituksessa tarkoitetut esimiehen uhkaaminen tai T:n asiamieheksi hakeutuminen eivät sellaisenaan ole varoituksen jälkeen toistuneet. Tällä ei nyt kuitenkaan ole asiassa olennaista merkitystä, koska varoitus on koskenut myös yleisemmin työntekijän lojaliteetti- ja uskollisuusvelvoitteen rikkomista. Varoituksessa sanotaan perusteeksi esimieheen kohdistunut loukkaava ja uhkaileva käytös työhön liittyvässä asiassa 15.12.2011, mutta varoituksessa nimenomaan korostetaan myös A:n asemaan ja tehtäviin liittyvää korostetun luotettavuuden vaatimusta. A on varoituksen jälkeiselläkin toiminnallaan selkeästi osoittanut haluttomuutensa toimia varoituksessa esiin tuodulla ja häneltä kohtuudella edellytettävällä tavalla. A ei ole avoimesti ilmoittanut esimiehelleen halukkuudestaan osallistua E:n vaikuttajien risteilyyn ja liiton D tilaisuuteen ja hankkinut uudelta esimieheltään lupaa. Päinvastoin, A on jopa ilmoittanut ulospäin E:n vaikuttajien risteilyyn osallistumisen peruuntumisen syyksi sen, että B ry:n ylimmällä johdolla olisi kielteinen asenne liittoa E kohtaan. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että A ei ole käyttänyt hyväkseen varoituksen kautta saamaansa viimeistä tilaisuutta korjata menettelyään ja käytöstään. Näin siitä huolimatta, että hänen on pitkän työuransa perusteella tullut hyvin ymmärtää, että hänen työsuhteensa päättyy, ellei hän muuta menettelyään.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 4 momentin mukaan työnantajan on selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Tässä tapauksessa B ry:llä ei kuitenkaan olisi ollut tarjolla muuta työtä, johon A olisi voitu sijoittaa.

Irtisanomismenettely

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla perusteella, työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syystä. Työntekijällä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Lainvalmistelutöiden mukaan kuulemisvelvoitteiden laiminlyönti voidaan ottaa huomioon työsopimuslain 12 luvun 2 §:ssä tarkoitettua korvausta määrättäessä (HE 157/2000 vp. s. 112).

Katson selvitetyksi, että B ry ei ole varannut A:lle kohtuullista valmistautumisaikaa ennen kuulemista. Tämä laiminlyönti ei kuitenkaan vaikuta irtisanomisperusteen riittävyyden arviointiin. Sillä voisi olla merkitystä vain mahdollisen korvauksen määrässä.

Johtopäätös

Näillä ja lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa sanotuilla perusteilla päädyn asian kokonaisarviointina siihen, että B ry:ltä työnantajana ei enää ole voitu kohtuudella edellyttää A:n työsuhteen jatkamista. A on pitkäaikaisella menettelyllään aiheuttanut hänen ja työnantajan välille luottamuspulan, joka ei ole hänen saamastaan varoituksesta huolimatta korjaantunut. Katson siten käräjäoikeuden tavoin, että B ry:llä on ollut asiallinen ja painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan B ry:n A:lle perusteettomasta työsuhteen päättämisestä määrättävän korvauksen suuruudesta ilmoitan olevani samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

Lainvoimainen

 
Julkaistu 25.8.2015