HelHO:2017:7

Kuljetussopimus
Tiekuljetus
Vahingonkorvaus

Diaarinumero: S 16/299
Antopäivä: 18.1.2017
Ratkaisunumero: 559

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Rahdinkuljettaja oli kuljettanut lääkekauppaa harjoittavan yhtiön kanssa tekemänsä kuljetussopimuksen nojalla lääkkeitä ja muita apteekkituotteita rekka-autolla Espoosta Seinäjoelle. Rekan perävaunun lämpötila oli laskenut kuljetuksen aikana alle sovitun kuljetuslämpötilan. Vakuutusyhtiö oli korvannut myyntikelvottomiksi tulleet lääkkeet lääkeyhtiölle. Vakuutusyhtiön takautumiskannetta koskevassa asiassa katsottiin, ettei lääkekuljetus ollut laatunsa puolesta sellainen, että osapuolet olisivat voineet sopia siitä tiekuljetussopimuslain pakottavista säännöksistä poikkeavalla tavalla ja ettei rahdinkuljettaja ollut aiheuttanut vahinkoa tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 18.12.2015

Selostus asiasta

Lääkeyhtiö O Oy ja rahdinkuljettaja PT Oy olivat tehneet kuljetussopimuksen lääkkeiden kuljetuksista. PT Oy oli 14.8.2013 kuljettanut O Oy:n erilaisia lääkkeitä Espoosta Seinäjoelle. Lääkkeet oli lastattu lämpötilasäädettyyn peräkärryyn. Vetoauto oli Tampereen jälkeen vaihdettu toiseen autoon. Kuljetustehtävän vastaanottanut kuljettaja oli käynnistänyt peräkärryn kylmälaitteet, jolloin lämpötila oli laskenut alle kuljetussopimuksessa sovitun kuljetuslämpötilan. Lääkkeet oli matkan aikana kuljetettu pakkasasteissa ja tulleet tämän vuoksi myyntikelvottomiksi. O Oy on siirtänyt oikeutensa hakea vahingonkorvausta rahdinkuljettajalta vakuutusyhtiö H:lle.

Vakuutusyhtiö H:n kanne

Vakuutusyhtiö H on vaatinut, että PT Oy velvoitetaan maksamaan sille tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaisena vahingonkorvauksena 53.333,63 euroa ja toissijaisesti 2.260 euroa tiekuljetussopimuslain 36 §:n mukaisine korkoineen 23.7.2014 lukien sekä korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut yhteensä 10.509 euroa korkoineen.

O Oy:n PT Oy:n välisen kuljetussopimuksen kohdan 8 mukaiset sopimusrikkomukset katsottiin aiheutetuiksi tahallisesti. Tahallisuus sopimuksen mukaan samoin kuin törkeä huolimattomuus tiekuljetussopimuslain mukaan johtivat velvollisuuteen korvata aiheutunut vahinko täysimääräisesti. Kuljetussopimuksessa oli sovittu vain niistä seikoista, joista konvention ja lain mukaan voitiin sopia.

Kuljetussopimuksen mukaan kuormatilan lämpötilan tuli pysyä välillä +8 - +25 astetta. Lisäksi sopimuksessa oli erikseen yksilöity vaadittavat kuljetusolosuhteet, muun ohella kuljetuksen aikana vaadittava lämpötila. Sopimuksessa oli lisäksi edellytetty nimenomaisesti laitetta, joka hälyttää lämpötilan raja-arvon ylittämisestä tai alittamisesta sekä taltioi tiedon. Kummankin määräyksen rikkominen jo erikseen merkitsi vastaajan velvollisuutta korvata vahinko täysimääräisesti. Lisäksi kuljetussopimuksen mukaisesti rahdinkuljettajan tuli osoittaa ryhtyneensä kaikkiin hänelle kuuluviin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin näiden varusteiden valinnassa, kunnossapidossa ja käytössä sekä noudattaneensa kaikkia saamiaan ohjeita.

Lämpötila ei ollut ollut kuljetuksen aikana sopimuksen mukainen, koska kuljettaja oli kytkenyt kuormatilaan jäähdytyksen. Ajoneuvon hytissä ei ollut ollut hälytyslaitetta lämpötilan raja-arvojen ylittymisestä.

Rahdinkuljettaja oli toiminut piittaamattomasti, törkeän huolimattomasti ja kuljetussopimuksen mukaan tahallisesti.

Vahinkoa aiheuttaneen menettelyn luonnehdinta törkeäksi riippui ratkaisevasti kuljetuksen erityispiirteistä eikä tästä asiasta sopiminen rikkonut tiekuljetussopimuslain määräyksiä. Vaikka lääkekuljetusten erityispiirteitä ei edes otettaisi huomioon, vastaajan menettelyä oli pidettävä törkeän huolimattomana.

Lääkkeet eivät olleet tapahtuneen jälkeen vastanneet myyntilupien vaatimuksia ja ne oli jouduttu hävittämään. Vahingon määrä oli kauppalaskujen mukainen tavaran arvo. Sanottu määrä oli suoritettava vahingonkorvauksena tiekuljetussopimuslain 32 §:n mukaan.

PT Oy:n vastaus

PT Oy on vaatinut, että kantajan ensisijainen vahingonkorvausvaatimus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään ja joka tapauksessa, että vaatimus 43.333,63 euroa ylittäviltä osin hylätään. PT Oy on myöntänyt kantajan toissijaisen vaatimuksen korkoineen oikeaksi. PT Oy on lisäksi vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 18.924,41 eurolla korkoineen.

Tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin mukainen vastuu rajoittui puheena olevassa tapauksessa 2.260 euroon. Rahdinkuljettajan vastuu oli rajoitettu 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Kanne tältä osin myönnettiin oikeaksi.

Vastaaja oli menetellyt huolellisesti eikä kuljettaja ollut toiminut tahallisesti tai törkeän huolimattomasti. Kysymyksessä oli ollut kuljettajan inhimillinen erehdys. Kuljettajan erehdystä oli tiekuljetussopimuslain mukaan pidettävä enintään tavallisena huolimattomuutena.

Kuljetussopimuksen kohdan 8 kappale 3 ei soveltunut puheena olevaan tapaukseen. Kappale koski ainoastaan vastaajan käyttämille järjestelmille, kalustolle ja henkilöstölle asetettuja teknisluontoisia vaatimuksia. Vastaajan käyttämä kalusto ja henkilöstö olivat kaikilta osin olleet sopimuksen mukaiset.

Sovellettavaksi tuli kuljetussopimuksen kohta 8 kappale 4, jonka mukaan yksittäisen kuljettajan inhimillisestä erehdyksestä johtunut vahinko oli muu vahinkotapahtuma, jonka osalta mahdollinen törkeä huolimattomuus tutkittiin aina tapauskohtaisesti lain mukaan.

Tiekuljetussopimuslaki on pakottavaa oikeutta. Kuljetussopimuksen osapuolet eivät voineet sopia toisin rahdinkuljettajan vastuuta rajoittavista eivätkä myöskään sitä laajentavista ehdoista. Pakottavuus koskee myös törkeän huolimattomuuden arviointia.

Vahingonkorvauksen tulee määrältään perustua aiheutuneeseen todelliseen vahinkoon. Korvauksen lähtökohtana oli tavaran arvo silloin, kun se otettiin kuljetettavaksi. Kauppavoittoa ei lain mukaan korvata.

Kantaja ei ollut selvittänyt, mikä osa kuljetetuista lääkkeistä todella oli vahingoittunut lämpötilapoikkeamasta johtuen. Korvausta oli vaadittu muun muassa hammastikuista sekä Sibicort-voiteesta, joka ohjeen mukaan oli säilytettävä alle + 8 asteessa. Vahingon oli lisäksi oltava syy-yhteydessä vastaajan väitettyyn menettelyyn.

Vakuutuskorvauksen määrä oli ilmoitettu subrogation form -asiakirjassa. Vakuutusyhtiö oli ilmoittanut O Oy:lle, että sen maksama 43.333,63 euroa oli täydellinen ja lopullinen korvauksen määrä.

Todistelu

Käräjäoikeudessa on esitetty kirjallisina todisteina kuljetussopimus liitteineen, reklamaatio, vahingoittuneiden lääkkeiden erittely, siirtokirja, subrogation form-niminen asiakirja, lomake koulutukseen osallistuneista, kuljettajan kuljetustesti, ATP-todistus perävaunusta, testiraportti ATP-testistä ja raportti vetoauton hytin ja kuormatilan lämpötilasta kuljetuksen aikana. PT Oy:n hallituksen jäsentä D:tä on kuultu todistelutarkoituksessa ja todistajina O Oy:n lakimies A:ta, O Oy:n laatujohtaja B:tä ja PT Oy:n kuljettaja C:tä.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Käräjäoikeus on selostettuaan asiassa esitettyä näyttöä ja asiaan sovellettavia oikeusohjeita todennut, että O Oy ja PT Oy olivat tehneet kuljetussopimuksen lääkkeiden kuljetuksista ja kuljetuksiin liittyvistä laadullisista vaatimuksista, jotka on kuvattu sopimuksen liitteessä. Sopimuksen liitteenä olevien ohjeiden noudattaminen sekä laadullisen vaatimusten mukainen toiminta oli sopimuksen mukaan osa sopimuksen ehtoja ja ne olivat O Oy:n kannalta olennaiset.

Sopimuksessa yksityiskohtaisesti määritellyn kuljetusehdon sopimusrikkomus oli katsottava aiheutetuksi tahallisesti. Rahdinkuljettaja oli sopimuksen tehdessään ottanut selon ja tullut tietoiseksi vahinkoriskistä lääkkeiden kuljetuksissa. Rahdinkuljettaja oli näin ollen voinut arvioida millaista menettelyä ammattitaitoiselta ja huolelliselta rahdinkuljettajalta sopimuksessa edellytettiin. Käräjäoikeus on näillä perusteilla katsonut, että sopimuspuolet olivat voineet pätevästi sopia tietyn kuljetusehdon merkityksestä vahinkoriskin kannalta.

Käräjäoikeus on edelleen todennut, että O Oy:n ja PT Oy:n kuljetussopimuksen mukaan kuormatilan lämpötilan tuli pysyä välillä +8 - +25 astetta. Kuormatilan tuli olla varustettu reaaliaikaisella lämpötilanseurantalaitteella, joka näyttää vallitsevan lämpötilan ajoneuvon hytissä, hälyttää raja-arvojen ylityksestä tai alituksesta sekä taltioi tiedon. Mittausantureiden lukumäärän tuli olla sellainen, että koko kuormakorin lämpötilaa monitoroidaan kattavasti ja sen kylmimmät ja lämpimimmät pisteet tulivat monitoroiduiksi. Antureiden määrän oli oltava vähintään kaksi.

Kuljetussopimuksen 8 kohdan 3 kappaleen mukaan, mikäli PT Oy yksittäistä kuljetustehtävää suorittaessaan käyttää lämpötilamittaus- tai olosuhdevalvontajärjestelmiä, kalustoa, kuljettajaa tai välivarastointipistettä joka kyseiseen kuljetustehtävään ryhtyessä ei täytä O Oy:n edellä eriteltyjä vaatimuksia koskien kuljetuskalustoa, lämpötilaseurantaa ja taltiointia, lääkkeiden välivarastointia, laatua tai henkilöstöä ja O Oy sen seurauksena tai siitä syystä kärsii vahinkoa tai tuotteita vahingoittuu, katsotaan sopimusrikkomus sopimussuhteessa aiheutetuksi tahallisesti.

Käräjäoikeus on johtopäätöksenään todennut, että kuljetussopimuksen mukaan lääkkeiden kuljetuksiin liittyvät laadulliset vaatimukset tuli täyttyä aina kun kuljetetaan tai muutoin käsitellään lääkkeitä. Lämpötilan tuli pysyä välillä +8 - +25 astetta. Asiassa on selvitetty, ettei kuormatilassa ollut sopimuksen mukaista lämpötilaa. Kuormatilan lämpötilan tuli reaaliaikaisesti näkyä ajoneuvon hytissä.

D:n ja myös C:n kertomuksien mukaan kuormatilan lämpötila ei ollut näkynyt ajoneuvon hytissä. C:n kertomuksen mukaan O Oy oli saanut tiedon kuormatilan lämpötilan raja-arvon alituksesta. C oli saanut tiedon liian alhaisesta lämpötilasta puhelimitse toiselta kuljettajalta.

D:n kertoman mukaan kuljettajan olisi tullut edellä kerrotussa tilanteessa käydä puolen tunnin välein katsomassa peräkärryn kylmäkoneesta lämpötilan sopimuksenmukaisuus. C on kertonut katsoneensa kärryn lämpötilan vasta toisen kuljettajan soiton jälkeen. C on laiminlyönyt työnantajan ohjeen noudattamisen.

Käräjäoikeuden mukaan PT Oy oli yksittäistä kuljetustehtävää suorittaessaan käyttänyt kalustoa joka kyseiseen kuljetustehtävään ryhtyessä ei ollut täyttänyt O Oy:n vaatimuksia koskien kuljetuskalustoa ja lämpötilaseurantaa. O Oy on edellä tästä syystä kärsinyt vahinkoa ja tuotteita on vahingoittunut. Puheena oleva sopimusrikkomus katsotaan sopimussuhteessa aiheutetuksi tahallisesti. Vastaaja on näin ollen velvollinen korvaamaan aiheutuneen vahingon täysimääräisesti. O Oy on siirtänyt oikeutensa korvaukseen kantajalle.

Käräjäoikeus on lausumillaan perusteilla arvioinut aiheutuneen vahingon määräksi yhteensä 50.000 euroa.

Käräjäoikeus on vaatimukset enemmälti hyläten velvoittanut PT Oy:n suorittamaan vahingonkorvaukseksi kuljetussopimuksen sopimusrikkomuksesta vakuutusyhtiö H:lle 50.000 euroa viivästyskorkoineen sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 10.509 euroa viivästyskorkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Erja Sorjonen

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 8.5.2017

--------------------------------------------

Asian käsittely hovioikeudessa

PT Oy:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 11.4.2016.

Pääkäsittely on toimitettu 18.1.2017.

Valitus

PT Oy on vaatinut, että vakuutusyhtiö H:n kanne hylätään 2.260 euroa ylittävältä osalta. Vakuutusyhtiö tulee joka tapauksessa määrätä pitämään oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa kokonaan tai osaksi vahinkonaan. Lisäksi yhtiö on vaatinut, että vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa 18.924,41 eurolla ja hovioikeudessa 22.707,50 eurolla, korkoineen.

Kuljetussopimuksen ehdosta

PT Oy:n ja vakuutusyhtiön asiakkaan O Oy:n välisen kuljetussopimuksen kohdan 8 kappaleessa 3 oleva ehto oli tiekuljetussopimuslain pakottavien säännösten vastainen. Tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden tulkinnasta taikka todistustaakasta ei voinut sopia siten, että rahdinkuljettajan tiekuljetussopimuslain mukaisesti määräytyvä vastuu laajenee.

Lääkekuljetus oli ollut tavanomainen eikä tiekuljetussopimuslain pakottavista säännöksistä ollut voinut tavaran tai kuljetuksen laadun vuoksi poiketa. Tiekuljetussopimuslain 5 §:n 2 momenttia ei voitu soveltaa kokonaiseen kuljetuslajiin vaan ainoastaan yksittäiseen kuljetukseen. Lääkkeiden arvolla tai suhteellisen kevyellä painolla ei ollut merkitystä.

PT Oy:n vastuu

Kuljetuksessa käytetty ajoneuvo ja perävaunu olivat olleet kuljetussopimuksen mukaiset. Vetoautossa oli ollut toiminnassa oleva kiinteä tallentava lämpötilan seurantajärjestelmä. PT Oy oli kouluttanut henkilökuntansa kuljetussopimuksessa edellytetyllä tavalla. Kuljettajille oli painotettu lääkekuljetusten lämpötilan ja sen seurannan tärkeyttä. Lisäksi kuljettajat oli ohjeistettu sen varalta, etteivät lämpötilan mittaamiseen tarkoitetut anturit syystä tai toisesta olleet toiminnassa. PT Oy oli siten yhtiönä menetellyt niin huolellisesti kuin siltä oli voitu edellyttää.

Kuljettaja oli epähuomiossa kytkenyt päälle perävaunun jäähdytysjärjestelmän tarkistamatta siihen asennettua lämpötilaa. Jäähdytysjärjestelmä oli asennettu jäähdyttämään perävaunu alle +8 asteeseen. Lämpötila-asetus tuli näkyviin vasta noin 30 sekunnin kuluttua järjestelmän käynnistämisestä, joten kuljettaja ei ollut voinut puuttua siihen heti. Perävaunun sisälämpötila oli kuljetuksen aikana laskenut alle sovitun alarajan mukaisen +8 asteen ja hetkellisesti nollaan.

Perävaunun sisälämpötilaa antureilla mittaava lämpötilan seurantalaite oli aktivoitunut kuljettajan kytkettyä päälle jäähdytysjärjestelmän. Perävaunussa oli ollut kuljetussopimuksen mukaisesti kaksi anturia, jotka olivat seuranneet perävaunun lämpötilaa ja välittäneet lämpötilatiedot eteenpäin. Erilliset langattomat anturit, joiden tarkoitus oli välittää tieto perävaunun lämpötilasta ohjaamoon, eivät olleet kuitenkaan toimineet tai olleet käytössä ajon aikana mahdollisesti sen vuoksi, että aikaisempi kuljettaja oli epähuomiossa unohtanut kiinnittää ne.

Jos lämpötilan seurantajärjestelmä ei jostain syystä toiminut, kuljettajat oli ohjeistettu tarkistamaan puolen tunnin välein perävaunun lämpötila. Tässä tapauksessa kuljettajan huomio oli ollut tapaturmasta aiheutuneen kiputilan vuoksi toisaalla eikä hän ollut noudattanut ohjetta. Varsinaista ulkoista tarvetta lämpötilan seuraamiselle ei kuitenkaan ollut ollut, koska ulkolämpötila oli ollut noin 17 astetta ja siten otollinen lääkkeiden kuljettamiselle.

Kuljettajan menettely oli johtunut inhimillisestä erehdyksestä. Kuljettaja oli toiminut huolimattomasti, koska hän oli kytkenyt jäähdytyslaitteen väärälle asetukselle tarkistamatta vanhaa asetusta ja laiminlyönyt tarkistaa kuljetuslämpötilan. Kysymys ei ollut tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta.

Näin ollen vakuutusyhtiön vastuu rajoittui tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin mukaisesti 20 euroon tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti eli 2.260 euroon. Tämän määrän PT Oy oli ollut valmis hyvittämään jo ennen oikeudenkäyntiä.

Vahingon määrä

Rahdinkuljettaja oli tiekuljetussopimuslain 34 §:n 1 momentin mukaan korvausvastuussa vain vahingoittuneesta tavarasta. Perävaunun sisälämpötilan lyhyt laskeminen alle sovitun ei ollut riittävä näyttö lääkkeiden vahingoittumisesta. Lääkkeiden vahingoittumisesta ja hävittämisestä ei ollut riittävää selvitystä. Se, että vastaanottaja kieltäytyy ottamasta tavaraa vastaan, ei aiheuta korvausvelvollisuutta rahdinkuljettajalle. Lisäksi osa lääkkeistä oli päätynyt takaisin myyntiin.

Asiassa ei ollut selvitetty, missä päin kuormaa O Oy:n lämpömittari oli ollut ja oliko kuormassa ollut useampia lämpömittareita. Vaikka yhdessä kuljetuslaatikossa oleva lämpötilaa mittaava laite olisikin mitannut hetkellisen lämpötilan laskemisen pakkasen puolelle, se ei tarkoittanut, että muiden laatikoiden sisätilan lämpötila olisi laskenut samaa tahtia. Perävaunussa oli ollut 26 lavaa eli se oli ollut lähes täynnä.

Useat kuljetetuista lääkkeistä olivat vaatineet jääkaappilämpötilaa. Lisäksi lääkelistassa oli ollut paljon sellaisia tuotteita, jotka eivät olleet edellyttäneet erityisiä säilytysolosuhteita. Listassa oli ollut myös muita kuin lääketuotteita. Näiden tuotteiden vahingoittuminen ei ollut todennäköistä.

Vahingon määrä oli enintään 40.000 euroa, vaikka kaikki lääkkeet katsottaisiin vahingoittuneiksi. Tähän sisältyy myös O Oy:n voitto, joka ei ole tiekuljetussopimuslain mukaan korvattavaa vahinkoa.

O Oy:n 10.000 euron suuruinen omavastuuosuus ei ollut vakuutusyhtiön kärsimää vahinkoa. Oikeus korvauksen vaatimiseen oli siirretty vasta kanteen nostamisen jälkeen.

Oikeudenkäyntikulut

Vakuutusyhtiö tuli joka tapauksessa velvoittaa itse vastaamaan kokonaan tai osaksi oikeudenkäyntikuluistaan, koska vaatimukset aiheutuneesta vahingosta olivat epäselviä.

Vastaus

Vakuutusyhtiö H on vaatinut, että valitus hylätään ja että PT Oy velvoitetaan korvaaman vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 7.075 eurolla korkoineen.

Kuljetussopimuksen ehdosta

Kuljetussopimuksen kohdan 8 kohdan 3 kappaleessa oleva ehto ei ollut ristiriidassa pakottavan lainsäädännön kanssa. Kuljetussopimuksella ei loukattu tiekuljetussopimuslain mukaista vahingonkorvausjärjestelmää, sillä ainoastaan täsmennettiin sitä, millaista menettelyä osapuolet pitivät aina tahallisena. Kuljetuksen olosuhteille voitiin asettaa vaatimuksia jopa yksipuolisella ilmoituksella. Tässä tapauksessa osapuolet olivat katsoneet oikeasta kuljetuslämpötilasta huolehtimisen niin tärkeäksi, että virheet kuljetuslämpötilassa oli aina katsottava tahallaan aiheutetuksi. PT Oy:llä oli kokemusta myös erityiskuljetuksissa, joten sen tekemille sitoumuksille oli annettava täysi merkitys.

Kuljetussopimuksen 8 kohdan 3 kappaleen ehto oli joka tapauksessa pätevä tiekuljetussopimuslain 5 §:n 2 momentin nojalla. Lääkkeiden kuljetuksista oli ankarat lämpötilasäädökset. Lisäksi osapuolten yhteistyömalli, jossa oli tehty järjestelyjä kuljetuslämpötilan varmistamiseksi, oli sellainen erityinen olosuhde, jota lainkohdassa tarkoitettiin.

PT Oy:n vastuusta

Oikea kuljetuslämpötila oli lääkkeitä kuljetettaessa olennainen. Mikäli sallitusta lämpötilavaihtelusta poikettiin, kaikki kuljetettavat lääkkeet tulivat käyttökelvottomiksi ja arvottomiksi. Sen vuoksi kuljetussopimuksessa ja osapuolten välisessä yhteistyössä kuljetuslämpötiloihin oli kiinnitetty erityistä huomiota. Kuljetuksessa lämpötila oli pudonnut liian alhaiseksi, tuntuvasti alle +8 asteen raja-arvon aina -5,3 asteeseen saakka. Sallitut lämpötila-arvot olivat olleet PT Oy:n ja tavaraerän kuljettajan tiedossa. Kuljettaja oli saanut perehdytyksen tehtäväänsä.

Kuljettaja oli tarkoituksellisesti käynnistänyt kuormatilan kylmälaitteen, vaikka siihen ei ollut ollut aihetta. Kuljettaja ei ollut puuttunut siihen, ettei hytissä ollut sopimuksenmukaista mahdollisuutta seurata kuormatilan lämpötilaa. Kuljettaja oli niin ikään laiminlyönyt tarkistaa ohjeistuksen mukaisesti kuormatilan lämpötilan puolen tunnin välein. Näin ollen lämpötila ei ollut painunut pakkaselle vahingossa vaan kuljettajan tahallisen toiminnan seurauksena. PT Oy oli vastuussa kuljettajansa tahallisen menettelyn seurauksena aiheutuneesta vahingosta. Yhtiö oli laiminlyönyt myös velvollisuutensa kuljetuskaluston sopimuksenmukaisuuden varmistamisessa.

Näissä olosuhteissa liian alhainen kuljetuslämpötila ja laiminlyönti valvoa lämpötilaa ohjeiden mukaisesti merkitsivät sopimuksen ja tiekuljetussopimuslain tarkoittamaa tahallisuutta tai törkeää tuottamusta. PT Oy oli velvollinen korvaamaan vahingon täysimääräisesti.

Vahingon määrä

Vahingonkorvausvaatimus perustuu liian alhaiseen kuljetuslämpötilaan. Lääkkeiden lämpötilalla ei ollut asiassa merkitystä. Lisäksi tämä väite oli vasta hovioikeudessa esitettynä jätettävä huomiotta.

O Oy oli korvannut apteekeille pilaantuneen tavaran. Joukossa oli ollut vähäinen määrä muutakin apteekkitavaraa kuin lääkkeitä.

Oikeudenkäyntikulut

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

Todistelu

Hovioikeudessa on vedottu käräjäoikeuden tuomiosta ilmeneviin kirjallisiin todisteisiin. Vakuutusyhtiö on vedonnut hovioikeudessa uutena kirjallisena todisteena lämpötilaraporttiin (K6).

Hovioikeudessa on kuultu todistelutarkoituksessa D:tä sekä todistajina A:ta, B:tä ja C:tä.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

PT Oy on hovioikeudessa muun ohella viitannut siihen, ettei lääkkeiden lämpötilasta ollut esitetty selvitystä. Vakuutusyhtiön mukaan tämä oli sellainen uusi seikka, joka tuli oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 17 §:n 1 momentin nojalla jättää vasta hovioikeudessa esitettynä huomiotta.

PT Oy on käräjäoikeudessa kiistänyt vahingonkorvausvaatimuksen muun ohella sillä perusteella, ettei lääkkeiden vahingoittumisesta liian alhaisen kuljetuslämpötilan vuoksi ollut esitetty selvitystä. Yhtiö on hovioikeudessa tämän kiistämisen tueksi esittänyt vielä sen, ettei lääkkeiden lämpötilan laskemisesta kuljetuksen aikana ollut esitetty näyttöä. Näin tehdessään PT Oy ei ole vedonnut uuteen seikkaan.

Pääasiaratkaisu

Taustatiedot

1. PT Oy oli O Oy:n kanssa tekemänsä kuljetussopimuksen nojalla kuljettanut 14.8.2013 lääkkeitä ja muita apteekkituotteita Espoosta Seinäjoelle. Kuljetuksessa oli käytetty rekka-autoa, jonka perävaunussa tavarat olivat olleet. Tampereella perävaunu oli liitetty toiseen vetoautoon ja kuljettaja oli vaihtunut. Tampereella uusi kuljettaja oli käynnistänyt perävaunun jäähdytysjärjestelmän tarkistamatta siihen asetettua lämpötilaa, minkä seurauksena perävaunun lämpötila oli laskenut kuljetuksen aikana alle sovitun +8 asteen alarajan.

2. O Oy:n mukaan liian alhaisen kuljetuslämpötilan vuoksi lääkkeet olivat vahingoittuneet käyttökelvottomiksi. Vakuutusyhtiö oli korvannut O Oy:lle tämän ilmoituksen mukaisen vahingon 53.333,63 euroa vähennettynä yhtiön 10.000 euron omavastuuosuudella. O Oy on siirtänyt vakuutusyhtiölle oikeutensa hakea PT Oy:ltä korvausta tästä omavastuuosuuden määrästä.

3. Vakuutusyhtiö on vaatinut käräjäoikeudessa, että PT Oy velvoitetaan korvaamaan aiheuttamansa vahinko 53.333,63 euroa. PT Oy on myöntänyt tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin nojalla 2.260 euron suuruisen vaatimuksen oikeaksi.

Sovellettavat oikeusohjeet

4. Kuljetussopimus on koskenut vastikkeellista moottoriajoneuvolla tapahtuvaa kuljetusta Suomessa (kotimainen kuljetus) ja kuljetukseen sovelletaan siten tiekuljetussopimuslakia. Lain 27 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja on vastuussa tavaran katoamisesta, vähentymisestä tai vahingoittumisesta sen kuljetettavaksi ottamisen ja luovutuksen aikana. Rahdinkuljettaja vastaa palveluksessaan olevien tai hänen lukuunsa kuljetuksessa toimivien henkilöiden menettelystä tehtävän suorittamisessa kuten omista teoistaan ja laiminlyönneistään (10 §).

5. Kuljetusasiakkaan ei täydy osoittaa rahdinkuljettajan tuottamusta. Rahdinkuljettaja voi vapautua vastuusta vain laissa erikseen mainituissa tapauksissa ( 28 ja 29 §). Mihinkään sellaiseen vastuusta vapauttavaan perusteeseen ei ole asiassa vedottu.

6. Lain 32 §:n 2 momentin mukaan tavaran katoamisesta ja vähentymisestä rahdinkuljettajan vastuun enimmäismäärä on kotimaisessa kuljetuksessa 20 euroa tavaran kokonaispainosta puuttuvaa kiloa kohti. Jos tavara on vahingoittunut, korvaus ei saa 34 §:n 2 momentin mukaan ylittää sitä määrää, joka olisi ollut suoritettava, jos koko lähetys tai, kun vain osa lähetyksestä on vahingoittumisen vuoksi arvoltaan vähentynyt, tämä osa lähetyksestä olisi kadonnut. Tavaran vahingoittumisesta suoritettava korvaus lasketaan sen käyvän arvon mukaan, mikä tavaralla oli kuljetettavaksi otettaessa (32 §:n 1 momentti ja 34 §:n 1 momentti).

7. Tiekuljetussopimuslain 38 §:n 1 momentin mukaan rahdinkuljettaja ei kuitenkaan voi vedota 32 ja 34 §:ssä säädettyyn vastuun rajoitukseen, jos hän on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta. Näin on myös silloin, kun tahallisuuteen tai törkeään huolimattomuuteen on toimessaan syyllistynyt joku, jonka menettelystä rahdinkuljettaja 10 §:n mukaan vastaa.

8. Tiekuljetussopimuslaki ja siinä säädelty vastuujärjestelmä pohjautuu Genèvessä 19.5.1956 tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 50/73, niin kutsuttu CMR-sopimus). Niinpä esimerkiksi tiekuljetussopimuslain 38 §:n vastuunrajoitussäännös perustuu yleissopimuksen 29 artiklaan.

9. Tiekuljetussopimuslaki on yleislaki ja se koskee paitsi kansainvälistä myös kotimaista kuljetusta. Sääntely on olennaisilta osin yhtenäistä ja näin kansainvälisen yleissopimuksen velvoitteet on eräin poikkeuksin ja täsmennyksin ulotettu koskemaan myös kotimaista kuljetusta. Kansainvälisessä kuljetuksessa lain säännöksistä ei voida sopimusehdoin poiketa (5 § 1 momentti). Kotimaisessa kuljetuksessa niistä voidaan poiketa vain, jos se on kohtuullista tavaran tai kuljetuksen poikkeuksellinen laadun taikka muiden erityisten olosuhteiden vuoksi (5 § 2 momentti).

O Oy:n ja PT Oy:n välinen kuljetussopimus

10. O Oy (tilaaja) ja PT Oy (toimittaja) ovat kuljetussopimuksessaan sopineet niistä ehdoista, joilla toimittaja suorittaa tilaajan tuotteiden kuljetuksia. Sopimuksen 2 kohdan mukaan sopimuksen liitteinä olevien ohjeiden noudattaminen sekä laadullisten vaatimusten mukainen toiminta on osa sopimuksen ehtoja ja tilaajalle olennaisia.

11. Sopimuksen 3 kohta koskee kalustoa, lääkkeiden välivarastointia ja laadullisia vaatimuksia. Kaluston tulee soveltua lääkkeiden kuljetukseen. Kuljetuskaluston tulee olla varustettu erityisillä laitteilla tavaroiden suojaamiseksi kuumuuden, kylmyyden, lämmön vaihteluiden tai ilman kosteuden vaikutuksilta (1 kappale). Kuormatilan lämpötilan tulee pysyä välillä +8°C - +25°C. Kuormatilan tulee olla varustettu reaaliaikaisella lämpötilan seurantalaitteella, joka näyttää vallitsevan lämpötilan ajoneuvon hytissä, hälyttää raja-arvojen ylityksestä tai alituksesta sekä taltioi tiedon. Mittausantureiden lukumäärän tulee olla sellainen, että koko kuormakorin lämpötilaa monitoroidaan kattavasti ja sen kylmimmät ja lämpimimmät pisteet tulevat monitoiroiduiksi. Antureita on oltava vähintään kaksi (2 kappale).

12. Sopimuksen mukaan toimittajan tulee osoittaa ryhtyneensä kaikkiin hänelle kuuluviin tilanteen vaatimiin toimenpiteisiin näiden varusteiden valinnassa, kunnossapidossa ja käytössä sekä noudattaneensa kaikkia saamiaan ohjeita (4 kappale).

13. Sopimuksen 4 kohdassa asetetaan vaatimuksia lääkkeitä kuljettavien ja käsittelevien henkilöiden perehdyttämiselle tehtäväänsä.

14. Sopimuksen 8 kohta koskee vastuuta kuljetuksen aikana vahingoittuneista tai hävinneistä tuotteista. Vastuu määräytyy pääsäännön mukaan tiekuljetussopimuslain mukaisesti sopimuksessa sovituin poikkeuksin (1 kappale).

15. Jos toimittaja yksittäistä kuljetustehtävää suorittaessaan käyttää lämpötilamittaus- tai olosuhdevalvontajärjestelmiä, kalustoa, kuljettajaa tai välivarastointipistettä, joka kyseiseen kuljetustehtävään ryhdyttäessä ei täytä tilaajan vaatimuksia kuljetuskalustosta, lämpötilaseurannasta ja taltioinnista, lääkkeiden välivarastoinnista, laadusta tai henkilöstöstä ja tilaaja sen seurauksena tai siitä syystä kärsii vahinkoa tai tuotteita vahingoittuu, katsotaan sopimusrikkomus aiheutetuksi sopimussuhteessa tahallisesti (3 kappale). Muissa vahinkotapahtumissa mahdollinen törkeä huolimattomuus tai tahallisuus tulkitaan aina tapauskohtaisesti lain tai sopimuksen mukaisesti (4 kappale).

Kysymyksenasettelu

16. Hovioikeuden ratkaistavana on ensiksi kysymys siitä, onko PT Oy aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä tuottamuksellaan ja siten menettänyt tiekuljetussopimuslain 38 §:n mukaan oikeuden vedota vastuutaan rajoittavaan tiekuljetussopimuslain 32 §:ään. Jos PT Oy:n katsotaan käräjäoikeuden tavoin menettäneen tämän oikeuden, kysymys on aiheutetun vahingon määrästä.

17. Arvioitaessa PT Oy:n mahdollisuutta vedota vastuun rajoitukseen on otettava kantaa siihen, voidaanko tämän menetys perustaa vakuutusyhtiön vaatimalla tavalla kuljetussopimuksen 8 kohtaan ja siihen, mitä siinä on sovittu sopimusrikkomuksen vaikutuksista, ilman että tämän sopimusehdon katsottaisiin merkitsevän poikkeusta tiekuljetussopimuslain säännöksistä. Jos sopimusehdon katsotaan poikkeavan tiekuljetussopimuslaista, on kantaa otettava siihen, onko poikkeaminen tiekuljetussopimuslain 5 §:n 2 momentin perusteella kohtuullista tavaran tai kuljetuksen poikkeuksellinen laadun taikka muiden erityisten olosuhteiden vuoksi. Jos sopimuksen 8 kohtaan olisi näin mahdollista vedota, on vielä tutkittava, ovatko tilaajan sopimuksessa asettamat vaatimukset jääneet täyttymättä.

18. Jos väitettä tahallisesti aiheutetusta vahingosta ei sitä vastoin voida perustaa sopimusehtoon, tulee arvioitavaksi, onko PT Oy:n katsottava joka tapauksessa aiheuttaneen vahingon tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä tarkoitetuin tavoin tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta.

Sopimusehdon merkitys

19. O Oy ja PT Oy ovat voineet vapaasti sopia kuljetuskalustosta, kuljetuksessa käytettävistä järjestelmistä sekä kuljetushenkilöstöstä. Kysymys onkin siitä, ovatko osapuolet voineet sitovasti sopia kuljetussopimuksen 8 kohdan mukaisesti siitä, että kuljetussopimuksen mainittujen ehtojen vastainen toiminta on katsottava tahalliseksi, jos sopimuksen vastaisuuden vuoksi tilaajan tuotteita vahingoittuu. Ehdon tarkoituksena on selvästikin ollut se, että ehdon täyttyessä kuljetusyhtiö menettää oikeutensa vedota tiekuljetussopimuslain mukaiseen vastuun rajoitukseen. Näin kuljetussopimuksen osapuoletkin ovat ehdon ymmärtäneet. Kantaja on vastauksessaan tältä osin todennut, että "sopimuksenvastaisesta toiminnasta seuraa velvollisuus korvata täysi vahinko". PT Oy:kään ei ole esittänyt ehdon merkityksestä toisenlaista tulkintaa.

20. Vakuutusyhtiö on katsonut, että kuljetussopimuksen osapuolet ovat voineet vapaasti sopia paitsi kuljetuksen lämpötilasta ja sen seurannasta mainituin tavoin myös tätä koskevien sopimusvelvoitteiden rikkomisen seuraamuksista. Kysymys on vain tiekuljetussopimuslain täydentämisestä. Käräjäoikeus on tämän käsityksen hyväksynyt, kun sen mukaan sopimuspuolet ovat voineet kuljetussopimuksessa pätevästi sopia kuljetusehdon merkityksestä vahinkoriskin kannalta. Käräjäoikeus ei ole tällöin ilmeisestikään pitänyt ehtoa kuljetussopimuslain pakottavien säännöksen vastaisena eikä sen ole niin muodoin ollut tarpeellista arvioida sitä, olisiko lain säännöksistä poikkeaminen ollut tiekuljetussopimuslain 5 §:n nojalla mahdollista.

21. Tiekuljetussopimuslain 38 §:n mukaan siis rahdinkuljettaja menettää oikeutensa vedota laissa säädettyyn vastuunrajoitukseen, jos hän on aiheuttanut vahingon tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan. Menettelyn moitittavuutta arvioitaessa on otettava huomioon kaikki vahinkomenettelyn arviointiin vaikuttavat seikat sovellettavien vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaisesti. Kuljetussopimuksen 8 kohdan mukaan sopimuksen ehtojen vastainen menettely katsotaan sitä vastoin aina ilman muuta tahalliseksi ja syy-yhteyden ilmetessä myös vahinko katsotaan tahallaan aiheutetuksi. Sopimusehdon soveltaminen voi siten johtaa tilanteeseen, jossa vahinko katsotaan tahallaan aiheutetuksi, vaikka tähän lopputulokseen ei muutoin päädyttäisi. Tällä tavoin kuljetussopimuksen 8 kohta merkitsee jo sellaisenaan poikkeusta tiekuljetussopimuslain säännöksistä. Tämän vuoksi ehtoa voidaan soveltaa vain, jos se on kohtuullista tavaran tai kuljetuksen poikkeuksellinen laadun taikka muiden erityisten olosuhteiden perusteella (5 §).

22. Tiekuljetussopimuslaki perustuu yhteispohjoismaiseen valmisteluun. Muiden pohjoismaiden 5 §:ää vastaavassa säännöksessä lain pakottavista säännöksistä on mahdollista poiketa kotimaisessa kuljetuksessa laissa säädetyin samansisältöisin edellytyksin mutta vain kuljetusasiakkaan vahingoksi. Rahdinkuljettajan osalta sääntely on tahdonvaltaista ja rahdinkuljettaja voi sitoutua pidemmälle meneviin velvoituksiin. Suomessa rahdinkuljettajan vastuun laajentamisen sopimuksin katsottiin kuitenkin voivan "yksittäistapauksissa johtaa arvaamattomiin ja kohtuuttomiin seurauksiin, joiden välttäminen vakuutuksiakin käyttäen olisi ilmeisen kohtuutonta" (LiVM n:o 4 HE 107/1978vp). Suomessa pakottavuus on siten yhtä laaja kuljetusasiakkaaseen ja rahdinkuljettajaan nähden.

23. Esimerkkeinä mahdollisuudesta sopia kotimaisessa kuljetuksessa kuljetusasiakkaan vahingoksi on pohjoismaisissa esitöissä ja kirjallisuudessa mainittu luonteeltaan ei-kaupallinen kuljetus, jossa kuljetuksesta on suoritettava vain näennäinen korvaus, taikka vaikeasti käsiteltävää tavaraa tai epätavallisen raskaita tai painavia tavaroita koskeva erikoiskuljetus (esim. Hans Jacob Bull Innføring i veifraktett, 2001, s.33). Nämä kuljetusasiakkaan vastuuta koskevat esimerkit eivät välttämättä sellaisenaan sovellu rahdinkuljettajan vastuusta sopimiseen, mutta antavat kuitenkin viitteitä siitä, minkälaisissa tapauksissa poikkeaminen rahdinkuljettajan vahingoksi voi ylipäätänsä tulla kysymykseen.

24. Hovioikeus toteaa, että lääkkeiden kuljettaminen tiekuljetuksella on tavanomaista ja laajamittaista. Lääkkeet ovat painoonsa nähden arvokkaita tai vaativat erityisen kuljetuslämpötilan, mutta sama koskee monia muitakin tiellä kuljetettavia tuotteita. Asiassa ei ole edes väitetty, että nyt käsiteltävänä oleva kuljetus olisi poikennut vaatimuksiltaan muista lääkekuljetuksista. Tähän nähden hovioikeus katsoo, ettei lääkekuljetus ole ollut laatunsa tai muiden seikkojen johdosta sellainen, että osapuolet olisivat voineet sopia siitä tiekuljetussopimuslain pakottavista säännöksistä poikkeavalla tavalla.

25. Kysymystä siitä, onko PT Oy menettänyt oikeutensa vedota tiekuljetussopimuslain 32 §:ssä säädettyyn vastuunrajoitukseen, on siten arvioitava lain 38 §:n perusteella.

Tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä tarkoitettu tahallisuus tai törkeä huolimattomuus

26. Tapaus koskee kotimaista kuljetusta, mutta siihen sovelletaan tiekuljetussopimuslain nojalla eräin poikkeuksin samoja vastuunrajoitussääntöjä kuin kansainväliseen kuljetukseen. On perusteltua, että tiekuljetussopimuslain 38 §:ää sovelletaan samalla tavoin riippumatta siitä, onko kysymyksessä kansainvälinen tai kotimainen kuljetus. Tulkinnassa voidaan siten ottaa huomioon yleissopimus (CMR) ja sen esityöt sekä kotimaisen lisäksi ulkomainen, erityisesti pohjoismainen oikeuskäytäntö.

27. Korkein oikeus on ratkaisukäytännössään katsonut, että tiekuljetussopimuslain 38 §:n ja sitä vastaavan CMR-sopimuksen 29 artiklan soveltamisedellytyksiä arvioitaessa tulee huomiota kiinnittää yhtäältä rahdinkuljettajan tietoisuuteen vahinkoriskistä ja suhtautumiseen siihen sekä toisaalta siihen, millaista menettelyä ammattitaitoiselta ja huolelliselta rahdinkuljettajalta voidaan edellyttää. Korkeimman oikeuden mukaan tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä mainitun törkeän huolimattomuuden on meillä katsottu tarkoittavan sellaista erittäin vakavaa varomattomuutta tai riskinottoa, joka on lähellä tahallisuutta ja siten osoittaa häikäilemätöntä ja piittaamatonta suhtautumista kuljetuksen turvallisuuteen. (KKO 1995:71, 2001:17 ja 2005:77) .

- Vuoden 1995 tapauksessa kuorma-autoon kytketyllä kuljetusalustalla oli kuljetettu traktorikaivuria, joka oli kuljetuksen yhteydessä osunut siltaan, koska kuorma ei mahtunut sillan alitse. Korkein oikeus katsoi, että kuljettajan velvollisuutena oli varmistua siitä, että hänen kuljettamansa ajoneuvo saattoi turvallisesti kulkea sillan alitse ilman että kuljetettava tavara vahingoittuisi. Kuljettajan laiminlyönti osoitti huolimattomuutta, mutta ei kuitenkaan niin vakavaa välinpitämättömyyttä, että se olisi katsottava törkeäksi.

- Vuoden 2001 tapauksessa Tanskasta Suomeen annettu paketti oli kadonnut sen jälkeen, kun se oli saapunut rahdinkuljettajan terminaaliin Suomessa. Korkeimman oikeuden mukaan paketin katoaminen oli todennäköisesti aiheutunut siitä, että paketti oli sekaantunut muuhun tavaraan ja mennyt sen mukana väärälle vastaanottajalle. Korkein oikeus katsoi, että näin tapahtunut katoaminen ei yksinään osoita, että rahdinkuljettaja olisi menetellyt törkeän huolimattomasti. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole pääteltävissä, että rahdinkuljettaja olisi käsitellyt lähetystä vakiintuneiden toimintatapojensa vastaisesti tai noudattamatta kuljetusalalla tavanomaista huolellisuutta. Rahdinkuljettajan ei muutoinkaan osoitettu aiheuttaneen tavaran katoamisen törkeällä huolimattomuudella.

- Vuoden 2005 tapaus koski kysymystä siitä, olivatko rahdinkuljettajat aiheuttaneet vahingon törkeällä huolimattomuudellaan, kun minkinnahoilla lastattu perävaunu oli varastettu Italiassa ravintolan vieressä olevalta pysäköintipaikalta kuljettajan ollessa ravintolassa ruokailemassa. Korkeimman oikeuden mukaan sen, että kuljettaja oli jättänyt ajoneuvonsa ravintolan pysäköintialueelle ilman riittävää valvontaa, voidaan katsoa poikenneen siitä, mitä ammattitaitoiselta ja huolelliselta rahdinkuljettajalta on voitu noissa olosuhteissa edellyttää. Korkein oikeus kuitenkin päätyi katsomaan, ettei kuljettajan menettelyn voitu katsoa osoittavan sellaista tietoista riskinottoa tai piittaamattomuutta tavaran turvallisuudesta, jota tiekuljetussopimuslain 38 §:n tarkoittama törkeä huolimattomuus edellyttäisi.

28. Suomen tavoin Ruotsissakin törkeäksi katsotaan huolimattomuus, joka on hyvin vakavaa laatua. Kysymys on oltava lähes tahallisesta toiminnasta ("som ligger på gränsen till uppsåtlig förfarande") eli toiminnasta, joka osoittaa huomattavaa välinpitämättömyyttä tai häikäilemättömyyttä ja jossa riski vahingosta on merkittävä. Ruotsin Korkein oikeus on toisaalta huomauttanut aikaisempaan ratkaisuunsa viitaten (NJA 1986 s. 61), että vastaavaa Ruotsin säännöstä (38 § lagen om inrikes vägtransport) sovellettaessa törkeän huolimattomuuden käsite voi koskea muitakin tapauksia kuin niitä, joissa rahdinkuljettajan puolelta ei ole näytetty tietoista riskinottoa (Högsta domstolen 12.6.2014 T 5926-11 kohta 20).

29. Todettakoon, että erään ruotsalaisen oikeustieteellisen vertailevan selvityksen mukaan pohjoismaisen oikeustapausaineiston perusteella rahdinkuljettajan menettely voidaan helpommin arvioida törkeän huolimattomaksi rahdin käsittelyn kuin kuljettamisen yhteydessä. Rahdinkuljettaja voi menettää oikeutensa vastuun rajoitukseen törkeän huolimattomuuden vuoksi erityisesti silloin, kun hän on toiminut toimeksiantajan ohjeiden vastaisesti (Grov vårdslöshet vid inrikes trasport, Johanna Nilsson 2007).

30. Norjassa on vastaavan suuntaisesti päädytty pohjoismaisen oikeuskäytännön perusteella katsomaan, että jos kysymys on toimeksiantajan nimenomaisen ja konkreettisen toimintaohjeen tietoisesta rikkomisesta, eikä ole aihetta olettaa, että vahinko ei olisi syntynyt ilman ohjeen rikkomista, tapaus yleensä katsotaan törkeäksi huolimattomuudeksi. Yleisenä edellytyksenä ei kuitenkaan voida pitää, että vain tietoinen menettely olisi törkeä huolimattomuutta (Hans Jacob Bull, Innforing i veifraktrett, s. 116-117).

Tapauksen arviointia

31. Lääkkeiden kuljetuksessa oikea lämpötila on ehdottoman tärkeä. Todistajana kuullun O Oy:n laatujohtaja B:n mukaan lääketukkukauppojen linjauksen mukaan lääkkeet tuli hävittää, jos kuljetuslämpötila laski nollan alapuolelle eikä lääkkeitä voinut toimittaa asiakkaille lääketurvallisuuden vaarantumisen vuoksi.

32. Kuljetussopimuksessa on aiemmin selostetusti pyritty eri tavoin varmistautumaan siitä, että kuljetuksissa noudatetaan lämpötilaa koskevia vaatimuksia. Asian tärkeys on tuotu esiin myös muissa kuljetussopimukseen liittyvissä asiakirjoissa. PT Oy ei ole väittänytkään, etteikö se olisi ollut tietoinen näiden ehtojen merkityksestä. Vakuutusyhtiön mukaan PT Oy ei ole kuitenkaan rahdinkuljettajana järjestänyt lääkkeiden kuljetusta sopimusehtojen mukaisesti ja on näin ainakin törkeällä tuottamuksellaan aiheuttanut lääkkeiden vahingoittumisen. Väite koskee puutteellisia lämmönseurantalaitteita sekä kuljetuksen toimivuuden varmistamisen laiminlyöntiä sekä kuljettajan puutteellista perehdyttämistä ja valvontaa.

33. Kuljetussopimuksen 3 kohdan 2 kappaleen mukaan kuormatilan tulee olla varustettu reaaliaikaisella lämmönseurantalaitteella, joka näyttää vallitsevan lämpötilan ajoneuvon hytissä, hälyttää raja-arvojen ylityksestä tai alituksesta sekä taltioi tiedon. Mittausantureita on oltava vähintään kaksi.

34. Kuljetukseen käytetystä autosta ja sen varusteista ovat hovioikeudessa kertoneet PT Oy:n hallituksen jäsen D sekä auton kuljettajana toiminut C.

35. D:n mukaan kuljetuksessa käytetty auto oli ollut sopimuksen mukainen. Perävaunussa oli ollut kylmälaitteen omat kiinteät anturit, jotka olivat mitanneet kuormatilan lämpötilaa. Nämä anturit olivat välittäneet tiedon kuormatilan lämpötilasta PT Oy:n toimistolle ja se oli näkynyt myös perävaunun ulkopuolella olleesta lämpötilan seurantalaitteesta. Lääkekuljetuksissa oli lisäksi käytetty irrallisia langattomia antureita, joiden tarkoituksena oli välittää tieto perävaunun lämpötilasta kuljettajalle vetoauton hyttiin. Nyt puheena olleesta lääkekuljetuksesta nämä anturit olivat jostain syystä puuttuneet kokonaan tai ne eivät olleet toimineet, minkä vuoksi perävaunun lämpötila ei ollut näkynyt vetoauton hytissä.

36. C on kertonut, ettei perävaunun lämpötila ollut näkynyt vetoauton hytissä olleesta kiinteästä lämmönseurantalaitteesta. Tämä oli saattanut johtua siitä, ettei irrallisia antureita ollut tai ne eivät olleet saaneet yhteyttä vetoautossa sijainneeseen kiinteään lämmönseurantalaitteeseen. Irralliset anturit tuli ottaa aina mukaan PT Oy:n toimistolta ja ne tuli kiinnittää kuormatilaan. Espoosta kuorman lastanneen henkilön olisi tullut kiinnittää anturit kuormatilaan.

37. Hovioikeus katsoo asiassa näytetyksi, että perävaunussa oli ollut kuljetussopimuksen mukaisesti kaksi anturia, jotka olivat seuranneet perävaunun lämpötilaa ja välittäneet lämpötilatiedot eteenpäin. Lisäksi kuljettajat oli ohjeistettu kiinnittämään perävaunuun rekassa tai toimistolla olevat irralliset anturit, jotta välittävät tiedon perävaunun lämpötilasta hyttiin. Kyllösen mukaan vastaavanlaisia vahinkoja ei ollut aikaisemmin tapahtunut.

38. Kuljetussopimuksen 4 kohdan mukaan lääkkeitä saa käsitellä vain henkilöt, jotka ovat saaneet O Oy:n vaatiman perehdytyksen tehtävään. D on kertonut, että PT Oy oli järjestänyt kerran vuodessa lääkekuljetuksiin liittyvää koulutusta. Lisäksi koulutuksia oli järjestetty aina, kun O Oy:ltä oli tullut uusia kuljetukseen liittyviä ohjeita. C oli D:n mukaan suorittanut vaadittavat koulutukset. PT Oy:n esittämien kirjallisten todisteiden mukaan C oli 6.6.2013 osallistunut järjestettyyn koulutukseen ja suorittanut 11.6.2013 hyväksytysti O Oy:n GDP-kuljetustesti III:n.

Rahdinkuljettajan menettely

39. Asiassa on siten käynyt ilmi, että PT Oy:n kuljetuskalusto on soveltunut lääkkeiden kuljetukseen ja että käytetty kalusto on varustettu asianmukaisilla laitteilla lääkkeiden suojaamiseksi muun muassa kuumuuden, kylmyyden ja lämpötilan vaihteluiden vaikutuksilta. Ajoneuvossa on myös ollut kuljetussopimuksessa tarkoitettu reaaliaikainen lämpötilanseurantalaite kiinteästi jäähdytinlaitteessa. Lämpötilaa olisi ollut mahdollista mitata myös erillisillä antureilla siten, että lämpötila näkyi ohjaamossa. Asiassa on myös näytetty, että C oli saanut kuljetussopimuksen edellyttämän koulutuksen tehtäväänsä.

40. PT Oy:n vastuulla kuitenkin on, että mainitut kaksi anturia eivät olleet yhdistetty vetoautoon tai että lämpötilan seurantajärjestelmää ei ollut kytketty päälle. Seurantajärjestelmä ei siis ollut kuljetuksen aikana käytössä, vaikka kuljetussopimus selvästikin edellytti sen olevan toiminnassa aina lääkkeitä kuljetettaessa. Yhtiö vastasi kuljetussopimuksen mukaan käytettyjen seurantajärjestelmien toiminnasta, vaikka kuljettajien tehtävänä olikin huolehtia antureiden asentamisesta kuormatilaan. Jo se seikka, että oikeudenkäynnissä ei ole saatu varmuutta siitä, mistä syystä seurantajärjestelmä ei ollut käytössä kuljetuksen aikana, osoittaa tältä osin jonkinlaista puutteellisuutta kuljetuksen laadun hallinnassa. Hovioikeus kuitenkin katsoo, että tämä ei osoita yhtiö puolelta sellaista piittaamattomuutta tai välinpitämättömyyttä, joka voisi ilmentää törkeätä huolimattomuutta. Olennaista myös on, että yhtiöllä oli joka tapauksessa ohjeet erikseen sen varalta, että ohjaamossa näkyvä lämpötilan seuranta ei jostakin syystä toiminut.

41. Seuraavaksi on arvioitava, onko lääkkeiden vahingoittuminen johtunut kuljettajan tahallisesta tai törkeän huolimattomasta menettelystä.

Kuljettajan väitetty tahallisuus tai törkeä huolimattomuus

42. Vakuutusyhtiö on katsonut PT Oy:n kuljettajan tahallisuuden tai törkeän huolimattomuuden ilmenevän siinä, että kuljettaja oli käynnistänyt tarpeettomasti perävaunun kylmälaitteen eikä ollut reagoinut siihen, ettei perävaunun kuljetuslämpötilaa ollut voinut seurata hytistä. Lisäksi hän oli laiminlyönyt saamansa ohjeistuksen mukaan tarkistaa kuormatilan lämpötilan puolen tunnin väliajoin.

43. C on kertonut, että hän oli ottaessaan kuorman Tampereelta haltuunsa ja tehdessään ajoon liittyviä valmistelutoimenpiteitä kytkenyt kuormatilan jäähdytysjärjestelmän päälle tarkastamatta, mihin lämpötilaan se oli säädetty, ja lähtenyt ajamaan kohti Seinäjokea. C oli uutena kuljettajana halunnut toimia tarkasti, minkä vuoksi hän oli kytkenyt jäähdytysjärjestelmän päälle varmistaakseen oikean lämpötilan, vaikka ulkolämpötila ei olisi edellyttänyt päälle kytkemistä. C oli tällöin ajatellut, että edellinen kuljettaja oli säätänyt jäähdytysjärjestelmän oikeaan lämpötilaan. C on kertonut, että hän oli loukannut aiemmin samana päivänä sormensa ja kiputilan vuoksi hänen ajatuksensa olivat olleet muualla. Hän oli halunnut päästä nopeasti määränpäähän, mikä oli saattanut olla syynä siihen, ettei hän ollut noudattanut ohjetta pysähtyä tarkistamaan kuormatilan lämpötila, vaikka se ei ollut näkynyt hytin seurantalaitteesta. C ei osannut kertoa, miksi vetoautossa näkyvä lämpötilan seurantajärjestelmä ei toiminut.

44. Hovioikeus katsoo C:n uskottavan kertomuksen perusteella näytetyksi, että hän oli pyrkinyt toimimaan huolellisesti ja ettei hän ollut tahallaan menetellyt siten, että kuljetuslämpötila oli päässyt liian alhaiseksi.

45. C:n on perehdytyksen saaneena kuljettajana täytynyt olla tietoinen oikean lämpötilan ja sitä koskevan ohjeistuksen merkityksestä lääkkeiden kuljetuksessa. Tästä huolimatta hän on käynnistettyään perävaunun kylmälaitteen laiminlyönyt varmistua oikeasta lämpötilasta. Käynnistämällä kylmälaitteen C on kuitenkin pyrkinyt nimenomaan varmistautumaan kuljetuksen oikeasta lämpötilasta, vaikka ulkolämpötila ei sitä välttämättä olisi edellyttänyt. C osoitti sitä vastoin huolimattomuutta siinä, että hän ei jäänyt seuraamaan auton ulkopuolella olevasta kylmälaitteen lämpömittarista lämpötilan asettumista oikeaan lämpötilaan. Tähän laiminlyöntiin on osaltaan vaikuttanut hänen oletuksensa siitä, että samaa lääkerahtia kuljettanut edellinen kuljettaja oli säätänyt perävaunun kylmälaitteen oikeaan lämpötilaan.

46. C on edellä todetun lisäksi laiminlyönyt kuormakorin kuljetuslämpötilan jatkuvan seurannan ohjaamossa tai auton ulkopuolella olevasta mittareista. Seurannan laiminlyönti on lisännyt rahdin vahingoittumisriskiä, mutta huomioon ottaen suhteellisen lyhyt ajomatka ja lääkkeiden kuljettamiselle otollinen ulkolämpötila riski ei ole ollut erityisen merkittävä.

47. C:n huolimattomuuden astetta arvioitaessa on otettava huomioon, että tiekuljetussopimuslain 38 §:ssä tarkoitettu törkeä huolimattomuus edellyttää vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan lähellä tahallisuutta olevaa piittaamatonta riskinottoa. Tätä edellytystä on sovellettava myös tässä tapauksessa, jossa kysymys on rahdin käsittelystä aiheutuneesta vahingosta. C on toiminut huolimattomasti laiminlyödessään eri tavoin lämpötilan seurannan. Laiminlyöntejä on ollut useampia ja ne ovat seuranneet toisiaan. Yhdenkin laiminlyönnin pois jääminen olisi aiheuttanut sen, että vahinkoa ei olisi aiheutunut. Laiminlyönnit eivät kuitenkaan yhdessäkään osoita C:n halunneen ottaa tietoisesti riskiä rahdin vahingoittumisesta vaan kysymys on ollut enemmänkin tarkkaavaisuuden herpaantumisesta, mihin on saattanut vaikuttaa myös terveydelliset seikat. Vaikka edellä todetusti C:n on täytynyt olla tietoinen lämpötilan merkityksestä ja sitä koskevista ohjeista, hänen laiminlyöntinsä eivät siten ilmennä niin vakavaa piittaamattomuutta, että hänen huolimattomuutensa olisi katsottava törkeäksi.

Johtopäätös

48. Edellä esitetyillä perusteilla PT Oy:n ei ole näytetty aiheuttaneen vahinkoa tahallaan tai törkeällä huolimattomuudellaan. Yhtiö voi siten vedota tiekuljetussopimuslain 32 §:ssä säädettyyn vastuun rajoitukseen. Asian näin päättyessä ja kun PT Oy on myöntänyt vakuutusyhtiön toissijaisen vaatimuksen oikeaksi, ei ole tarpeen erikseen tutkia sitä, onko aiheutunut vahinko myönnettyä määrää suurempi. PT Oy:n on korvattava vakuutusyhtiölle oikeaksi myöntämänsä tiekuljetussopimuslain 32 §:n 2 momentin mukaan laskettu määrä 2.260 euroa korkoineen.

Oikeudenkäyntikulut

49. Vakuutusyhtiö on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan PT Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjä- ja hovioikeudessa.

50. Vakuutusyhtiö on paljoksunut PT Oy:n hovioikeudessa aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja 10.000 euroa ylittäviltä osin. Vakuutusyhtiön mukaan se ei ole velvollinen korvaamaan asiamiehen vaihtumisesta aiheutuneita lisäkuluja. PT Oy:n asiamies on tältä osin lausunut, että hän oli perehtynyt asiaan jo käräjäoikeusvaiheessa eikä ollut joutunut tutustumaan siihen vasta muutoksenhakua varten.

51. Hovioikeus toteaa, että asiamiehen vaihtumisesta muutoksenhakuvaiheessa aiheutuu aina jossain määrin sellaisia ylimääräisiä kuluja, joita vastapuoli ei ole velvollinen korvamaan. Tässä asiassa tällaista kulujen määrää voidaan kuitenkin pitää PT Oy:n asiamiehen selvitys huomioon ottaen vähäisenä. Tähän nähden hovioikeus katsoo PT Oy:n kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määräksi hovioikeudessa 20.000 euroa.

Tuomiolauselma

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

PT Oy:n vakuutusyhtiö H:lle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus alennetaan 2.260 euroksi. Korvaukselle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan 23.7.2014 lukien.

PT Oy vapautetaan velvollisuudesta suorittaa vakuutusyhtiö H:lle oikeudenkäyntikulujen korvausta.

Oikeudenkäyntikulut:

Vakuutusyhtiö H velvoitetaan suorittamaan PT Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 18.924,41 euroa ja hovioikeudessa 20.000 euroa. Korvauksille on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan kuukauden kuluttua hovioikeuden tuomion antamispäivästä.

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeuden presidentti Mikko Könkkölä
hovioikeudenneuvos Mirja-Leena Nurmi
hovioikeudenneuvos Tarja Raiskinen

valmistelija:

hovioikeuden esittelijä Saara El Tobgy

Ratkaisu on yksimieleinen.

Vailla lainvoimaa. (Määräpäivä 7.7.2017).

 
Julkaistu 13.6.2017