HelHO:2017:11

Rikosten yhtyminen
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen
Seksuaalinen hyväksikäyttö
Salakatselu

Diaarinumero: R 17/50
Antopäivä: 5.9.2017
Ratkaisunumero: 133793

A oli kuvannut 15-vuotiasta asianomistaja B:tä tämän peseytyessä suihkussa. Menettelyn ei katsottu täyttäneen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistöä. A:n syyksi luettiin sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen.

Lisäksi A oli eri tilaisuudessa kuvannut alastomana nukkumassa ollutta täysi-ikäistä asianomistaja C:tä. A:n katsottiin syyllistyneen salakatseluun. Syyte pakottamiseen seksuaaliseen tekoon hylättiin.

Syyte

1. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen

Rikoslaki 17 luku 18 § 1

A on 21.12.2013 - 06.01.2014 matkapuhelinkameralla videokuvaamalla valmistanut kuvatallenteen, jossa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti esitetään 15-vuotias B.

A on asettanut silloisen asuinhuoneistonsa kylpyhuoneeseen B:n veljen matkapuhelimen videokuvaamaan kylpyhuoneen suihkua ennen kuin B on mennyt suihkuun. Asettamisen jälkeen B on mennyt kylpyhuoneeseen suihkuun, jolloin alastomana suihkussa ollut B on tallentunut matkapuhelimeen kameran kuvaamana. B on löytänyt kuvaustilassa kuvaamassa olleen matkapuhelimen ja hieman myöhemmin hävittänyt

matkapuhelimella itsestään kuvatun tallenteen.

2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

Rikoslaki 20 luku 6 §

A on 21.12.2013 - 06.01.2014 tehnyt 15-vuotiaalle B:lle seksuaalisen teon kuvaamallakotinsa kylpyhuoneessa alastomana suihkussa peseytynyttä B:tä syytekohdassa1 kerrotuin tavoin ilman B:n suostumusta ja hänen tietämättään. Löydettyä kuvaustilassa olleen kameran ja poistettua kuvatun tiedoston teko on ollut

omiaan vahingoittamaan B:n kehitystä.

3. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon

Rikoslaki 20 luku 4 § 1-2

A on 08.06.2014 – 18.08.2015, käyttämällä hyväkseen sitä, että C on unitilastaan johtuvan tiedottomuuden tai muun avuttoman tilan takia ollut kykenemätön muodostamaan ja ilmaisemaan tahtoaan, kuvannut useina kertoina nukkumassa ollutta C:tä muun muassa sukupuolielimistä, takapuolesta ja rinnoista tablettitietokoneellaan saaden C näin alistumaan seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan olennaisesti loukkaavien tekojen kohteiksi. A:n kuvaama materiaali on tallentunut tietokoneelle. A ja teon kohteena ollut C sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen teot ovat seksuaalisesti olennaisia.

4. Salakatselu

5500/R/0010464/15

Rikoslaki 24 luku 6 § 1

A on 08.06.2014 – 01.02.2015 oikeudettomasti sekä ilman C:n lupaa ja hänen tietämättään kuvannut tablettitietokoneellaan useina kertoina C:tä C:n kotona. A:n kuvaama materiaali on tallentunut tietokoneelle.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Syytekohdat 1 ja 2

Sovellettavat lainkohdat

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä tuomitaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi henkilö, joka valmistaa, pitää kaupan tai vuokrattavana, vie maasta, tuo maahan tai Suomen kautta muuhun maahan taikka muuten levittää kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti esitetään 1) lasta, 2) väkivaltaa tai 3) eläimeen sekaantumista.

Puheena olevan 18 §:n 4 momentissa on säädetty, että lapsena pidetään 18 vuotta nuorempaa henkilöä sekä henkilöä, jonka ikää ei voida selvittää, mutta jonka on perusteltua syytä olettaa olevan 18 vuotta nuorempi.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitaan rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin (540/2011) mukaan henkilö, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee 16 vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon.

Puheena olevan pykälän 4 momentin mukaan myös lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yritys on rangaistava.

Johtopäätökset

Syytekohtien 1 ja 2 teonkuvauksissa tarkoitetun kuvatallenteen valmistaminen ja tallenteen sisältö syytteissä tarkoitettuna ajankohtana on tullut näytetyksi asianomistaja B:n oikeudessa todistelutarkoituksessa antaman yksityiskohtaisen, esitutkintavaiheesta alkaen johdonmukaisesti samansisältöisenä pysyneen kertomuksen perusteella sekä ottaen toisaalta huomioon asianomistajan kertomusta tukevana vastaajan oman esitutkinnassa ja oikeudessa antaman kertomuksen, joka on yksityiskohtien osalta ajan myötä jonkin verran muuttunut sekä sisältänyt huomattavia ristiriitaisuuksia ja epäloogisuuksia. Ottaen huomioon myös asianomistajan uskottavasti kuvaileman vastaajan jälkikäteisen käyttäytymisen sekä äidille kertomista koskevan kiellon ei vastaajan kertomusta näissä olosuhteissa voida pitää alkuunkaan uskottavana.

Se, että vastaaja oli tietoisesti asettanut kylpyhuoneeseen matkapuhelinkameran kuvaamaan nimenomaan suihkussa alastomana itseään pesevää 15-vuotiasta tytärpuoltaan on siten tullut vastoin vastaajan kiistämistä näytetyksi.

Tarkasteltavana olevan lainkohdan sanamuodosta käy ilmi se, että puheena olevan rikoksen tunnusmerkistön täyttää pelkkä kuvatallenteen valmistaminen ilman eteenpäin levittämistä ja vaikka video olisikin heti valmistumisen jälkeen tuhottu poistamalla, kuten tässä tapauksessa oli uhrin toimesta välittömästi

tehty uhrin huomattua kuvatuksi tulemisen siten, että teko oli jäänyt lähelle yritysastetta, mutta ehtinyt silti täyttyä, kun alastomuutta kuvaava tallenne oli ehtinyt valmistua ja olla puhelimen kamerassa uhrin katsottavana hetken.

On selvää, että tämänkaltainen kuvaaminen on vähintäänkin loukannut alaikäisen asianomistajan yksityisyyttä. 15-vuotiaan tytön peseytymistä kuvaava video ei sinänsä kuitenkaan asiayhteydestään irrotettuna yksittäin tarkastellen ole välttämättä lähtökohtaisesti sellainen "sukupuolisiveellisyyttä loukkaava" kuvatallenne, jollaisia sovellettavana nyt syytekohdan 1 osalta olevat käytännössä useimmiten "lapsipornoa" sisältävät kuvatiedostot tyypillisimmillään oikeuskäytännön tapauksissa ovat olleet.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suuren jaoston vuonna 2013 ratkaisemassa tapauksessa "Case of Söderman v Sweden" oli tapauksessa, jossa Ruotsin aikaisempi lainsäädäntö ei ollut antanut suojaa alaikäiselle 14-vuotiaalle, jota isäpuoli oli kotona suihkun luo piilotetulla videokamerallakuvannut tytön ollessa suihkussa ja jolta osin isäpuoleen kohdistettu syyteseksuaalisesta hyväksikäytöstä oli Ruotsissa kaikissa oikeusasteissa hylätty,katsonut teon loukanneen syvästi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklaan perustuvaa tytön yksityisyyden suojaa.

Vastaajan ilmeinen motiivi kuvatallenteen valmistamiseen on joka tapauksessa ollut nyt seksuaalinen "tirkistelynhalu". On selvää, että suihkussa peseytyvän murrosikäisen tytön alastoman yläruumiin ja rintojen katseleminen olisi vastaajan mielestä ollut eroottista ja hänelle seksuaalista mielihyvää tuottavaa. Tältä kannalta katsottuna käräjäoikeus katsoo, että vaikka kuvatiedosto ei ole ollut siten seksuaalinen, että siitä olisi esimerkiksi näkynyt sukuelin, voidaan sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen tunnusmerkistön tulkita tässä tapauksessa täyttyvän, vaikka kysymys onkin rajatapauksesta.

Vastaaja oli riidattomasti tiennyt asianomistajan iän.

Epäselvyyttä ei ole jäänyt siitä, etteikö vastaajalla ole ollut tässä tapauksessa tahallisesta levittämisrikoksesta tuomitsemisen edellyttämä tahallisuus ja tietoisuus.

Syytekohdan 1 mukaista sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä voidaan pitää näytettynä.

Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitseminen edellyttää tässä tapauksessa sitä, että teon laadusta tai muista olosuhteista olisi pääteltävissä, että kysymys olisi seksuaalisesti olennaisesta teosta, sekä lisäksi sen selvittämistä, että kysymys olisi ollut senasteisesta seksuaalisesta teosta, joka on ollut omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Teosta tuomitseminen edellyttää tahallisuutta. Tekijän on nykyistä lainkohtaa edeltäneen, asiallisesti samansisältöistä aikaisemmin voimassa ollutta pykälää koskevien hallituksen esityksen HE 6/1997 vp perusteluiden mukaan täytynyt mieltää teon seksuaalinen olennaisuus ja ymmärtää tekonsa vahingollisluontoinen merkitys yleistä mittapuuta käyttäenarvosteltuna.

Nyt käsiteltävänä olevaan tapaukseen ei liity fyysistä koskettelua.

Asianomistaja on tapahtumienkulusta ja oirehtimisesta vahvistunein tavoin ikänsä puolesta ymmärtänyt hyvin vastaajan menettelyn seksuaalisen motiivin. Tämäntyyppinen tutun aikuisen seksuaaliseksi muuttunut yllättävä menettely on oikeuskäytännössä esiin tuodusti usein todetuin tavoin tyypillisesti omiaan aiheuttamaan lapsessa/nuoressa hämmennystä, oudoksumista, ahdistusta sekä ristiriitaisia tuntemuksia ja sitä kautta usein vahinkoa, jonkatyyppinen vahinko ei välttämättä ole vielä oikeudenkäyntihetkellä eikä mahdollisesti koskaan myöhemminkään todennettavissa. Siinä, miten puberteetti-ikäinen nuori reagoi nyt kysymyksessä olevan kaltaisiin tapauksiin, tiedetään olevan suuria yksilöllisiä eroja. On ilmeistä, että asianomistajan reagoinnin ja jälkioirehtimisen voimakkuuteen oli tässä tapauksessa vaikuttanut paitsi asianomistaja ikä ja kehitysvaihe asianomistajan oltua 15-vuotiaana mitä ilmeisimmin herkässä seksuaalisen kehityksen vaiheessa, se, että tekijä oli ollut oma senhetkinen, samassa taloudessa asuva isäpuoli.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistavuus ei lain sanamuodon mukaan sinänsä edellytä näyttöä henkilövahingon syntymisestä. Merkitystä ei ole sillä, onko teko tosiasiassa vaikuttanut lapsen seksuaalista kehitystä vahingoittavasti. Teon pitää vain olla omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Myös lakivaliokunnan mietinnössä LaVM 3/1998 oli todettu, että teon ei tarvitsisi aiheuttaa erillisen seurauksen tai konkreettisen vaaran syntymistä, vaan että teon olisi oltava luonteeltaan sellainen, joka tyypillisesti aiheuttaa tunnusmerkistössä kuvatun seurauksen. Lakivaliokunta oli katsonut, että lapseen kohdistuva seksuaalinen teko vahingoittaa aina lasta. Oikeuskäytännössä on hyvin usein, jo vakiintuneesti, tämänikäisten lasten/nuorten kohdalla katsottu, että koska lapsen seksuaalinen identiteetti ei ole vielä täysin kehittynyt, arvioitiin vastaavanlaisissa tapauksissa herkästi aikuisten, ei-seurustelukumppaneiden lapselle tekemien, seksuaalisesti olennaisten tekojen olevan kyllä omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä, vaikka ulkoisia viitteitä vahingon aiheutumisesta ei olisikaan nähtävissä.

Oikeuskirjallisuudessa, Timo Ojalan teoksessa "Seksuaalirikokset", 2014, on koskettamatta tehtyjen seksuaalisten tekojen olennaisuutta ja loukkaavuutta pohdittaessa (s. 170-172) tuotu esiin tekotapana uhrin katseleminen tai kuvaaminen erilaisissa vihjailevissa asennoissa alastomana tai muutoin seksuaalisissa olosuhteissa. Fyysistä koskettamista ei edellytetä. Seksuaalisen teon ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen olennaisuutta arvioitaessa tulee teoksen mukaan ottaa huomioon tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet.

Kun otetaan huomioon edellä jo viitattu taustalla tekoon mitä ilmeisimmin ollut vastaajan seksuaalinen "tirkistelynhalu" - halu katsella tallenteelta suihkussa peseytyvän murrosikäisen tytön alastonta yläruumista rintoineen seksuaalisen mielihyvän saamiseksi, sekä asianomistajan uskottavasti kertoma, esitetyin lääkärinlausunnoin vahvistettu teon varsin voimakas, ilmeisen vahingollinen vaikutus asianomistajaan, jollaisen on täytynyt olla hyvin vastaajan ennakoitavissa, sekä se, että vastaaja oli tässä tapauksessa asianomistajan yksityisyyttä sekä seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukaten saanut asianomistajan alistumaan vastaajan kannalta katsottuna seksuaalisen teon kohteeksi, vaikkakin asianomistajan aluksi sitä tietämättä, voidaan käräjäoikeuden arvion mukaan tässä yksittäistapauksessa päätyä siihen johtopäätökseen, että käsillä on ollut laissa tarkoitettu seksuaalisesti olennainen teko, joka on ollut omiaan vahingoittamaan tuolloin vielä iältään alle 16 vuoden suojaikärajan olleen asianomistajan kehitystä. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön voidaan siten katsoa täyttyvän siitä huolimatta, että kysymys ei ollut ollut esimerkiksi lapsen saamisestaposeeraamaan eroottisissa asennoissa tai sukuelimen kuvaamisesta.

Käräjäoikeus on tässä arvioinnissaan ottanut huomioon Korkeimman oikeuden ratkaisuissa 2015:50 ja 2010:52 esiin tuodut tulkintalinjat. Viimeksi mainitussa tapauksessa lapsi oli saanut tietää häneen hänen tietämättään kohdistetuista valokuvaamisista melko pian viimeisen tekokerran jälkeen. Tähän lapsen jälkeenpäin saamaan tietoon oli ratkaisussa kiinnitetty huomiota arvioitaessa tekijän menettelyn haitallista vaikutusta lapsen henkiseen kehitykseen.

Syytekohdan 2 mukainen syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on mainituin perustein katsottava toteennäytetyksi esitetyssä muodossaan.

Syytekohdat 3 ja 4

Sovellettavat lainkohdat

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1-kohdassa tarkoitettuna salakatseluna pidetään teknisellä laitteella tapahtuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa olevan henkilön oikeudetonta kuvaamista.

Kotina käytettävä asunto on rikoslain 24 luvun 10 §:ssä vahvistetuin tavoin aina kotirauhan suojaama paikka.

Salakatselua koskevalla säännöksellä suojataan lähtökohtaisesti yksilön ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyttä. Henkilön katselu ja kuvaaminen teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa ilman tarkkailtavan suostumusta on asianomaisen lainkohdan esitöiden, hallituksen esityksen HE 184/1999 vp, mukaan aina rangaistavaa, jollei tarkkailuun poikkeuksellisesti ole laissa säädettyä oikeutta tai muuta oikeutusta.

Rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan paitsi saman pykälän 1 momentissa tarkoitetun tavoin fyysisesti väkivaltaa tai uhkausta hyväksi käyttävä tekijä, myös henkilö, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden,vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi, ja jos se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan. Lainkohdan esitöissä, hallituksen esityksen HE 283/2010 vp perusteluissa esiin tuoduin tavoin myös nukkuvaa henkilöä pidetään puolustuskyvyttömänä.

Johtopäätökset

Selvitettynä voidaan pitää sitä, että ne kuvat, joista syyttäjä on vastaajaa syytekohdissa 3 ja 4 syyttänyt, ovat olleet vastaajan ottamia sekä että niissä kaikissa on kuvattuna asianomistaja C. Kuvat ovat olleet tallennettuina vastaajan tablettitietokoneelle. Vastaajan käräjäoikeudessa esittämää ilmoitusta siitä, että osan kuvista olisi ottanut osapuolten alle kouluikäinen lapsi tai joku muu vastaajan tablettia mahdollisesti käyttänyt perheenjäsen, ei ole ollut uskottava.

Syyttäjä on esittänyt käräjäoikeudessa vastaajan tabletilta esitutkinnan aikana dvd:lle taltioidut yhteensä 27 aikavälillä 8.6.2014-1.2.2015 otettua kuvaa, joiden syyttäjä on katsonut loukanneen asianomistajan yksityisyyttä (syytekohta 4) ja niistä ajalla 8.6.-18.8.2014 otettujen kuvien lisäksi asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta (syytekohta 3).

Osasta kuvia on selkeästi pääteltävissä kiinni olevista silmistä, kasvojen ilmeistä/asennosta, muusta kehonkielestä sekä nukkumapaikkana olleista sängystä tai sohvasta, että asianomistaja on kuvaa otettaessa nukkunut. Osa kuvista on ollut sellaisia, joista asianomistajasta näkyy vain käsi tai jalka peiton alta tai joista asianomistaja ei ole muutoin tunnistettavissa, koska kasvot eivät ole näkyvissä. Käräjäoikeus ei ole epäillyt asianomistajan oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultuna antamaa kertomusta siitä, että näiden unikuvien ottamiseen ei ole ollut asianomistaja etu- tai jälkikäteen nimenomaisesti tai konkludenttisesti antamaa suostumusta. Asianomistajan reagointi 19.2.2015 – vastaajan ulosheittäminen yhteisestä kodista ja välitön rikosilmoituksen tekeminen kuvien tabletista löytämisen jälkeen – on tukenut tämän johtopäätöksen oikeellisuutta.

Kuvista, jotka on otettu 22.6.2014 asianomistajasta takaapäin asianomistajan ollessa alusvaatteisillaan siivoamassa kylpyhuonetta, asianomistaja on oikeudessa todistelutarkoituksessa kuultaessa kertonut, että hän oli kysymyksessä olevassa tilanteessa nähnyt, kun vastaaja oli tullut kylpyhuoneen ovelle tabletti kädessään sekä että hän ei ollut tuolloin kiinnittänyt tarkempaa huomiota vastaajaan. Käräjäoikeus on tältä osin arvioinut, että asianomistaja oli tilanteessa voinut mieltää, ennakoida ja suhtautua hyväksyvästi siihen mahdollisuuteen, että vastaaja ottaa hänestä tilanteessa valokuvia. Asianomistajan yksityisyyttä ei voida katsoa tältä osin loukatun eikä myöskään seksuaalista itsemääräämisoikeutta, vaikka kuvakulmasta sekä kohdistuksista onkin nähtävissä, että vastaaja oli pyrkinyt kuvaamaan nimenomaan asianomistajan takapuolta ja alushousujen haaraosaa.

30.1. ja 1.2.2015 otetuissa kuvissa asianomistaja istuu alastomana ollen hereillä. Syyttäjä on näiltä osin tekoajasta nähtävin tavoin katsonut, että tältä osin vain asianomistajan yksityisyyttä on loukattu, mutta ei seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Muutamassa näistä kuvista asianomistajan istuma-asennosta johtuen asianomistajan sukupuolielin näkyy selvästi. Vastaaja oli kohdistanut ja suurentanut asianomaisen kohdan kuvasta.

Asianomistaja on näissä tilanteissa istunut sängyllä lapsi vierellään. Vaikka asianomistaja ei katsokaan suoraan kameraan, vaan alaspäin, ovat hänen kasvonsa olleet kameraan päin. Käräjäoikeus pitää ilmeisenä, että asianomistajan, joka on sinänsä omankin myöntämänsä mukaan nukkunut kotona alasti sekä liikkunut kotona muutoinkin esimerkiksi suihkusta tultuaan alasti, on puheena olevissa istumatilanteissa täytynyt nähdä, että hänestä otetaan kuvia, ja suhtautunut tähän ilmeisen hyväksyvästi. Kuvaaja on tällaisessa tilanteessa voinut kohtuudella olettaa, että kuvaamiseen on konkludenttinen suostumus, kun kuvattava ei kuvaamista erikseen kiellä tultuaan siitä tietoiseksi. Kuvien ottamisen ei tällaisissa tilanteissa voida katsoa täyttävän syytekohdan 4 mukaisen salakatselurikoksen tunnusmerkistöä.

Muilta osin voidaan pitää selvitettynä, että vastaaja oli kuvannut asianomistajaa salaa asianomistajan tietämättä asianomistajan nukkuessa. Syytekohdan 4 mukainen syyte salakatselusta on siten tullut näytetyksi, mutta edellä esiin tuodut seikat huomioon ottaen siten, että tekoaika on 8.6.2014-18.8.2014. Syyte on tältä osin myöhempään aikaan kohdistuvana hylättävä. Vastaaja on saanut tässä asiassa haasteen tiedoksi 12.7.2016, joten syyteoikeus edellä mainittuna ajankohtana tehdystä salakatselusta on ollut tässä asiassa olemassa.

Arvioitavana on syytekohdan 3 suhteen se, ovatko syyttäjän tarkoittamat muut kuin edellä selostetuin tavoin jo poissuljetut kylpyhuonesiivouskuvat olleet asianomistajan seksuaalista itsemääräämisoikeutta loukkaavia, rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisen hyväksikäyttörikoksen tunnusmerkistön täyttäviä.

Muun muassa 8.6. otetuissa kuvissa ja 22.7.2014 otetussa kuvassa n:o 336 ei peiton alla olevasta asianomistajasta käytännössä näy intiimejä ruumiinosia. 12.6.2014 aamuyöstä otettua kuva n:o 295, jossa näkyy asianomistajan takapuoli ja alaston vartalo, on käräjäoikeuden mielestä ajallisesti ensimmäinen merkittävässä määrin seksuaalinen kuva. Useissa sen jälkeen otetuissa kuvissa, kuten 28.7. ja 18.8.2014 otetuissa kuvissa alastonta vartaloa, kuten rinnat, näkyy enemmän. Muun muassa 28.7.2014 otetuissa kuvissa asianomistaja nukkuu alasti selällään siten, että rinnat ja häpykarvoitus näkyvät selvästi.

Edellä syytekohtaa 2 koskien esitetyissä syyksilukemisperusteluissa jo viitatuin tavoin oikeuskirjallisuudessa, Timo Ojalan teoksessa "Seksuaalirikokset" on koskettamatta tehtyjen seksuaalisten tekojen olennaisuutta ja loukkaavuutta pohdittaessa mainittu yhtenä tekotapana uhrin katseleminen tai kuvaaminen erilaisissa vihjailevissa asennoissa alastomana tai muutoin seksuaalisissa olosuhteissa. Seksuaalisen teon ja seksuaalisen itsemääräämisoikeuden loukkaamisen olennaisuutta arvioitaessa tulee teoksen mukaan ottaa huomioon tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet.

Käsiteltävänä nyt olevassa tapauksessa asianomistaja ei ole tiedottomuudestaan johtuen voinut antaa suostumusta syytteessä tarkoitettujen kuvien ottamiseen. Kun kuvissa on ollut kysymys sinänsä "pelkästä" alastomuudesta, jota silloinen aviopuoliso on kuvannut, on seksuaalinen olennaisuus ja olennaisuuden loukkaavuuden käsilläolo tulkinnanvaraista. Kysymys ei ole ollut siitä, että parisuhteessa olisi yksissä tuumin yhteiseen seksuaalisuuteen liittyen otettu intiimejä kuvia ja katseltu niitä sitten yhdessä. Kysymys on ollut salaa otetuista kuvista, joissa on käräjäoikeuden mielestä ollut käsillä myös nöyryyttävyyselementti. Kysymyksen ei voida arvioida olleen "taiteellisista" valokuvauksen harrastajan ottamista "kauniista" kuvista. Kuvissa ovat selvästi olleet "pääosissa" ja kuvaamisen motiivina kuvatiedostojen saaminen asianomistajan intiimeistä kehonosista. On kuvaustilanteista, kohdistuksista ja tallennusyhteydestä pääteltävissä, että kuvaamisen sekä tallentamisen motiivi on ollut seksuaalisviritteinen tirkisteleminen. Kuvat ovat samalla loukanneet asianomistajan yksityisyyttä. Käräjäoikeus on näissä olosuhteissa katsonut seksuaalisesti olennaisiksi katsottujen kuvien ottamisen täyttävän syytekohdan 3 mukaisen seksuaaliseen tekoon pakottamisen tunnusmerkistön.

Vastaajan syyksi voidaan edellä kerrotuin perustein syytekohdan 3 osalta seksuaaliseen tekoon tekoajalla 12.6.-18.8.2014.

SEURAAMUKSET

Rangaistus

Rikoslain 6 luvun 3 ja 4 §:issä säädettyjen yleisperiaatteiden mukaisesti rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön

yhtenäisyys. Rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Vastaajan syyksi luettavista rikoksista vakavin on lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö, josta on laissa säädetty minimirangaistukseksi 4 kuukautta vankeutta. Teolla oli loukattu asianomistajan yksityisyyttä ja seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Rangaistusta ankaroittavana tekijänä on otettava tältä osin huomioon erityisesti se, että seksuaalinen hyväksikäyttö on kohdistunut vastaajan kanssa tapahtumahetkellä samassa taloudessa asuneeseen alaikäiseen asianomistajaan, johon asianomistajan olisi tullut voida luottaa ja tukeutua, sekä se, mitä psyykkisiä vaikutuksia herkässä seksuaalisen kehityksen vaiheessa olleella asianomistajalle oli tämän oikeudessa uskottavasti kertoman mukaan aiheutunut. Huomioon voidaan toisaalta ottaa huomioon se, että kysymys oli sellaisesta seksuaalirikoksesta, johon ei ollut sisältynyt koskettelua tai seksuaalisväritteisiä puheita, se, että kysymys oli ollut kertaluontoisesta kuvaamisesta siten, että kuvatallennetta eivät olleet nähneet muut kuin asianomistaja itse, sekä myös se, että asianomistaja oli tuolloin ollut noin 5 kuukauden päässä 16 vuoden suojaikärajasta. Teon luonteesta ja asianosaisten välisestä suhteesta johtuen on joka tapauksessa selvää, että puheena oleva pohjarangaistus on asetettava reilusti yli edellä viitatun 4 kuukauden minimin. Rangaistuksen määrää nostavat syyksi luettavat kolme muuta, vähäisempää rikosta. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon ja salakatselu on kohdistunut vastaajan tapahtumahetkiseen puolisoon. Rikosten tunnusmerkistön täyttäviä kuvia ei ole ollut montaa. Kuvat eivät olleet päätyneet muiden nähtäväksi. Teot samoin kuin syytekohdan 1 mukainen yksittäisen kuvatiedoston valmistamisen sisältänyt teko olisivat sinänsä yksittäin tarkasteltaessa käräjäoikeuden arvion mukaan sovitettavissa sakoilla.

Oikeudenmukaisessa suhteessa vastaajan syyksi luettaviin rikoksiin olevana oikeuskäytännön mukaisena rangaistuksena on pidettävä käräjäoikeuden mielestä 7 kuukauden pituista yhteistä vankeusrangaistusta. Vaikka lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö onkin aina vakava rikos, eivät rikosten vakavuus sekä niistä ilmenevä vastaajan syyllisyys tässä tapauksessa välttämättä edellytä sitä, että tämä vankeusrangaistus tulisi määrätä ehdottomaksi. Vastaaja, jolla ei ole aikaisempia vankeusrangaistuksia, voi siten saada nyt tuomittavan vankeusrangaistuksen ehdollisena, kuten syyttäjäkin on esittänyt. Oheissakon tuomitsemista käräjäoikeus ei pidä tässä tapauksessa tarpeellisena ottaen huomioon vastaajalle asiassa tuomittavan muun, jäljempänä tarkemmin selostettavan korvausvelvollisuuden valtiolle.

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luetut rikokset

1. Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen

21.12.2013 – 06.01.2014

Rikoslaki 17 luku 18 § 1

2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö

21.12.2013 – 06.01.2014

Rikoslaki 20 luku 6 §

3. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon

12.06.2014 – 18.08.2014

Rikoslaki 20 luku 4 § 1-2

4. Salakatselu

08.06.2014 – 18.08.2015

Rikoslaki 24 luku 6 § 1

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus

Syyksi luetut rikokset 1-4

7 kuukautta vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika päättyy 17.11.2018

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Asian on ratkaissut:

Käräjätuomari Maritta Pakarinen ja lautamiehet

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle on myönnetty jatkokäsittelylupa 30.3.2017. Hovioikeus on 30.6.2017 toimittanut asiassa pääkäsittelyn A:n syyksi kohdissa 1-2 ja 3-4 luettujen tekojen oikeudelliseksi arvioimiseksi.

Valitus

A on vaatinut, että syyte hylätään tai että rangaistusta ainakin alennetaan.

A ei ollut kohdissa 1-2 kuvannut asianomistajaa tahallaan. Hän oli laittanut matkapuhelimen kuvaamaan asunnon wc-tilaan selvittääkseen, oliko hänen samassa asunnossa asuneella toisella lapsella kehossaan pahoinpitelyyn viittaavia vammoja.

Kohdissa 3-4 asianomistaja oli ollut tietoinen kuvaamisesta ja antanut A:lle siihen luvan. A:lla oli ollut lupa kuvata asianomistajaa myös tämän nukkuessa. A ei ollut käyttänyt hyväkseen asianomistajan unitilaa eikä siten saanut tätä altistumaan seksuaalisen teon kohteeksi. Suuri osa A:n ottamista kuvista ei ollut seksuaalisesti olennaisia.

--

Rangaistus oli liian ankara. Kuvaaminen kohdissa 1-2 oli ollut lyhytaikainen yksittäistapahtuma. Asianomistaja oli tuhonnut tallenteen heti kuvaamisen havaittuaan, eikä riskiä tallenteen päätymisestä muiden nähtäväksi ole ollut. Asianomistajan ikä oli ollut hyvin lähellä suojaikärajaa. Muut teot olivat yksittäin arvioituina sakolla sovitettavissa.

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea.

B ja C ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että valitus hylätään.

Käräjäoikeuden tuomio oli oikea niin syyksilukemisen kuin rangaistusseuraamuksenkin osalta.

Hovioikeuden ratkaisu

Kohdat 1 - 2

Kysymyksenasettelu

Asiassa on selvitetty, että A on syytekohdissa 1 - 2 selostetulla tavalla asettanut kylpyhuoneeseen matkapuhelimen ennen asianomistajan suihkuun menoa videokuvaamaan suihkutilaa ja kuvannut siellä alastomana peseytynyttä tuolloin 15-vuotiasta asianomistajaa hänen tietämättään ja ilman hänen suostumustaan.

Syytteen kohdan 1 mukaan A oli syyllistynyt sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämiseen valmistamalla kuvatallenteen, jossa esitetään 15-vuotias asianomistaja sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti. Syytteen kohdan 2 mukaan A oli syyllistynyt samalla menettelyllään myös lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, koska hän oli tehnyt 15-vuotiaalle asianomistajalle seksuaalisen teon kuvaamalla alastomana suihkussa peseytynyttä asianomistajaa ilman tämän suostumusta ja tämän tietämättä. Syytteen mukaan teko oli ollut omiaan vahingoittamaan asianomistajan kehitystä tämän löydettyä kuvaamassa olleen kameran ja poistettua kuvatun tiedoston.

Hovioikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, täyttääkö A:n menettely joko sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen tai lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön tai molempien mainittujen rikosten tunnusmerkistön. Asiassa on A:n valituksen johdosta erityisesti kysymys myös siitä, onko A kuvannut asianomistajaa tahallisesti.

Sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittäminen (kohta 1)

Rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä tuomitaan muun muassa se, joka valmistaa kuvia tai kuvatallenteita, joissa sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasti todellisuuspohjaisesti tai todenmukaisesti esitetään lasta. Lapsella tarkoitetaan säännöksessä alle 18-vuotiasta. Sukupuolisiveellisyyden loukkaamisella viitataan pornografiaan. Kuvaaminen katsotaan kuvan valmistamiseksi, vaikka tallenne tai kuvatiedosta tuhottaisiin välittömästi.

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ratkaisun perustelut siltä osin kuin käräjäoikeus on katsonut, ettei voitu pitää uskottavana sitä, että A oli asettanut puhelimen kuvaamaan wc-tilaa kertomassaan muussa kuin syytteessä väitetyssä tarkoituksessa. Näin ollen A:n tahallisen menettelyn seurauksena tekohetkellä 15-vuotias asianomistaja on tullut kuvatuksi alastomana suihkussa peseytymässä.

Arvioitaessa sitä, onko kysymyksessä sukupuolisiveellisyyttä loukkaava kuva tai kuvatallenne, hovioikeus toteaa seuraavaa. Asianomistaja on ollut 15-vuotias tyttö. Kuvaaminen on tapahtunut suihkutilassa, jossa asianomistaja on peseytynyt alastomana. Asianomistajan ikä ja alastomuus sekä kuvaustila huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että kysymys on ollut sukupuolisiveellisyyttä loukkaavasta kuvatallenteesta.

Asianomistaja oli havainnut kameran ennen suihkutilasta poistumistaan ja tuhonnut tallenteen. A ei ollut tallennetta nähnyt. Hovioikeus katsoo, että asianomistajan alastomana tapahtunut peseytyminen oli tallentunut ja vaikka asianomistaja oli tallenteen tuhonnut, kysymys on ollut säännöksen tarkoittamasta valmistamisesta.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että A:n menettelyn on katsottava täyttävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisen tunnusmerkistön. Aihetta käräjäoikeuden suorittaman syyksilukemisen muuttamiseen kohdassa 1 ei siten ole.

Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö (kohta 2)

Rikoslain 20 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on tuomittava se, joka koskettelemalla tai muulla tavoin tekee kuuttatoista vuotta nuoremmalle lapselle seksuaalisen teon, joka on omiaan vahingoittamaan tämän kehitystä, tai saa tämän ryhtymään sellaiseen tekoon.

Tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää siis seksuaalista tekoa, joka on omiaan vahingoittamaan lapsen kehitystä. Aluksi on arvioitava, onko A:n menettelyssä ollut kysymys seksuaalisesta teosta.

Seksuaalinen teko on määritelty luvun 10 §:n 2 momentissa. Sen mukaan kysymyksessä on teko, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen.

Rikoslain 20 luvun 10 §:ssä olevaa seksuaalisen teon määritelmää muutettiin 1.6.2011 voimaan tulleella lailla siten, ettei seksuaalinen teko edellytä sitä, että tekijä tavoittelisi teolla seksuaalista kiihotusta tai tyydytystä. Voimassa olevaa säännöstä koskevissa esitöissä (HE 282/2010 vp s. 109 – 110) on todettu, että teon seksuaalinen olennaisuus arvioitaisiin objektiivisesti ulkonaisesti havaittavista seikoista lähtien. Säännöksen muutos ei kuitenkaan tarkoita sitä, että teon seksuaalisesti olennaista luonnetta arvioitaisiin korostetusti uhrin näkökulmasta,vaan lisäksi on otettava huomioon myös tekijä ja teko-olosuhteet (LaVM 43/2010 vp s. 9).

Teko voi olla seksuaalisesti olennainen, vaikka siihen ei sisältyisi fyysistä koskettelua. Korkein oikeus katsoi ennakkoratkaisussaan KKO 2015:50, että nukkumassa olleen 7-vuotiaan lapsen alastoman alaruumiin ja sukupuolielimen kuvaaminen ilman, että siihen oli näytetty liittyneen asianomistajan sukupuolielimen tai ihon koskettelua, oli laissa tarkoitettu seksuaalinen teko. Tästä ratkaisusta ei kuitenkaan voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että alastoman tai vähäpukeisen henkilön kuvaaminen salaa täyttäisi aina seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön.

Hovioikeus toteaa, että seksuaalisen teon tekeminen ei edellytä fyysistä koskettelua. Seksuaalinen teko voi olla sanallinen tai tapahtua etäyhteyden avulla. Näissä tilanteissa tekijä ja uhri ovat kuitenkin jonkinlaisessa kanssakäymisessä keskenään. Myös edellä mainitussa korkeimman oikeuden ratkaisussa tekijä ja uhri ovat olleet fyysisesti lähekkäin, vaikka koskettelua ei olekaan tapahtunut. Toisaalta vakiintunut kanta on ollut se, että yleisiin suihkutiloihin tai kauppaliikkeiden sovituskoppeihin asennettujen kameroiden kuvaamisen tilanteissa tekijää ei ole tuomittu seksuaalirikoksesta, vaan tyypillisesti salakatselusta tai edellä todetusta rikoslain 17 luvun 18 §:n tarkoittamasta rikoksesta.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa asianomistaja ei ole suihkussa peseytyessään ollut tietoinen kuvaamisesta, mutta on kuvaamassa olleen matkapuhelimen havaittuaan ja kuvamateriaalin nähtyään tullut tietoiseksi A:n menettelystä ja voinut tehdä johtopäätöksiä kuvaamisen tarkoituksesta. Hovioikeus pitääkin sinänsä selvänä, ettei A:n menettelylle ole löydettävissä muuta varteenotettavaa selitystä kuin seksuaalisviritteinen tirkistelynhalu. Tämä sinänsä puhuisi sen puolesta, että tekoa olisi pidettävä seksuaalisesti olennaisena.

Tässä tapauksessa teko-olosuhteet ovat kuitenkin muilta osin olleet olennaisesti erilaiset kuin ratkaisussa KKO 2015:50. Tilanne on myös erilainen verrattuna sellaisiin tilanteisiin, joissa kuvaamista on oikeuskäytännön perusteella pidetty seksuaalisena tekona. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa asianomistaja ei ole ollut ennen suihkuun menemistä millään tavoin tietoinen A:n suihkutilaan asettamasta kamerasta. A on asettanut matkapuhelimen kuvaamaan suihkutilaa ennen asianomistajan suihkuun menoa eikä siten ole voinut suunnata kameraa tarkasti kuvattavaan kohteeseen. Tämän vuoksi se, miten asianomistajan vartalo on tallentunut kuvaan, on toisin kuin edellä viitatussa ratkaisussa KKO 2015:50 ollut lähinnä sattumanvaraista. Suihkussa käymiseen ei ole liittynyt piilotetun kameran lisäksi muutoin tavanomaisuudesta poikkeavaa. A ei ole ollut fyysisesti samassa suihkutilassa eikä hän ole millään tavoin pyrkinyt vaikuttamaan asianomistajan peseytymiseen tai toimintaan kuvaamassaan tilassa. Asianomistaja on poistanut laitteeseen tallentuneen kuvamateriaalin välittömästi, eikä se ole siten päätynyt muiden henkilöiden käyttöön.

Hovioikeus katsoo, että edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen A:n menettelyä ei ole pidettävä rikoslain 20 luvun 10 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla seksuaalisesti olennaisena. Koska syytteessä tarkoitettu lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistö ei tältä osin täyty, ei asiassa ole tarpeen lausua siitä, onko A:n menettely ollut tunnusmerkistössä tarkoitetulla tavalla omiaan vahingoittamaan asianomistajan kehitystä.

Edellä lausutuilla perusteilla syyte lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä kohdassa 2 on hylättävä.

Kohdat 3 - 4

Kysymyksenasettelu

Asiassa on katsottu selvitetyksi, että A on syytekohdissa 3 – 4 selostetulla tavalla kuvannut nukkumassa ollutta asianomistajaa tämän tietämättä ilman lupaa muun muassa sukupuolielimistä, takapuolesta ja rinnoista. Hovioikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko A syyllistynyt menettelyllään pakottamiseen seksuaaliseen tekoon ja salakatseluun.

Pakottaminen seksuaaliseen tekoon (kohta 3)

Rikoslain 20 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan pakottamisesta seksuaaliseen tekoon tuomitaan muun muassa se, joka käyttämällä hyväkseen sitä, että toinen tiedottomuuden, sairauden, vammaisuuden, pelkotilan tai muun avuttoman tilan takia on kykenemätön puolustamaan itseään tai muodostamaan tai ilmaisemaan tahtoaan, saa hänet ryhtymään 1 momentissa tarkoitettuun seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi ja se olennaisesti loukkaa hänen seksuaalista itsemääräämisoikeuttaan.

Hallituksen esityksessä (HE 283/2010 vp s. 11) todetuin tavoin nukkuvaa henkilöä pidetään puolustuskyvyttömänä. Pakottamisessa seksuaaliseen tekoon edellytetään, että uhri on seksuaalisen teon kohteena tai tekijänä, ja että seksuaalinen teko loukkaa olennaisesti uhrin seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Edellä kohtien 1 - 2 perusteluissa todetuin tavoin seksuaalisella teolla tarkoitetaan tekoa, joka tekijä ja kohteena oleva henkilö sekä teko-olosuhteet huomioon ottaen on seksuaalisesti olennainen. Pakottamisessa seksuaaliseen tekoon on lisävaatimuksena, että teko loukkaa olennaisesti toisen seksuaalista itsemääräämisoikeutta. Hallituksen esityksessä (HE 6/1997 vp s. 177) on todettu, että seksuaalisen itsemääräämisoikeuden kannalta olennaisille teoille on ominaista, että ne sisältävät olennaisen puuttumisen toisen ruumiilliseen koskemattomuuteen, kuten alistumista kosketteluihin tai pakottamista koskettelemaan toista intensiivisesti.

A on kuvannut nukkumassa ollutta asianomistajaa siten, että kuvissa näkyy tämän alastonta vartaloa, kuten rinnat, takapuoli ja häpykarvoitus. Kuvaamistilanteisiin ei ole selvitetty liittyneen mitään seksuaalista kanssakäymistä. A ei ole kosketellut asianomistajaa tai muuttanut asianomistajan asentoa taikka asetellut tätä erityisesti kuvaamista varten. A on kuvannut sen, minkä hän oli omin silmin nähnyt. Kuvaamisen lisäksi tekoon ei ollut liittynyt muuta asianomistajaa loukkaavaa seikkaa. Edellä seksuaalisen teon osalta lausuttuun viitaten hovioikeus katsoo, että kuvaamisessa ei näissä olosuhteissa ole ollut kysymys seksuaalisesta teosta kyseisen rangaistussäännöksen edellyttämällä tavalla.

Edellä olevin perustein syyte pakottamisesta seksuaaliseen tekoon kohdassa 3 on hylättävä.

Salakatselu (kohta 4)

Käräjäoikeus on hylännyt syytteen siltä osin kuin A oli kuvannut asianomistajaa tämän ollessa hereillä. Sen sijaan käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen salakatseluun siltä osin kuin A oli kuvannut alastomana nukkumassa ollutta asianomistajaa.

Rikoslain 24 luvun 6 §:n 1 kohdassa tarkoitettuna salakatseluna pidetään teknisellä laitteella tapahtuvaa kotirauhan suojaamassa paikassa olevan henkilön oikeudetonta kuvaamista. Asunto on rikoslain 24 luvun 10 §:ssä säädetyllä tavalla kotirauhan suojaama paikka.

Rikoslain salakatselua koskevalla säännöksellä suojataan lähtökohtaisesti yksilön ihmis- ja perusoikeuksiin kuuluvaa yksityisyyttä. Henkilön katselu ja kuvaaminen teknisellä laitteella kotirauhan suojaamassa paikassa ilman tarkkailtavan suostumusta on rikoslain esitöiden (HE 184/1999 vp) mukaan aina rangaistavaa, jollei tarkkailuun poikkeuksellisesti ole laissa säädettyä oikeutta tai muuta oikeutusta. Rikoslain salakatselua koskevan rangaistussäännöksen mukaan kuvaamista ei ole pidettävä oikeutettuna vain sen perusteella, että tallennettaisiin vain se, mikä omin silmin muutenkin on nähtävissä (HE 184/1999 vp), koska henkilön kuvaaminen loukkaa yksityisyyttä enemmän kuin pelkkä katselu. Kuvan taltiointi mahdollistaa tapahtuman toistuvan ja yksityiskohtaisen analysoinnin.

Asianomistaja on ollut alastomana nukkumassa ja peiton valuessa osin pois vartalon päältä asianomistajan alaston vartalo on ollut A:n nähtävissä. Tässä tilanteessa A on ottanut kuvia asianomistajasta. Asianomistaja ei ole nukkumisestaan johtuen voinut antaa suostumustaan syytteessä tarkoitettujen kuvien ottamiseen. Kysymys ei ole myöskään sellaisesta kuvaamistilanteesta, johon tavanomaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä voidaan olettaa liittyvän kuvaamista. Tilanne on ollut pikemminkin päinvastainen. Nukkumassa oleva henkilö ei ole voinut olettaa joutuvansa kuvaamisen kohteeksi.

Ottaen huomioon edellä selostetut kuvaamiseen liittyneet olosuhteet hovioikeus katsoo, että A:n kuvaaminen on tapahtunut oikeudettomasti ja A on syyllistynyt käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan salakatseluun.

Rangaistusseuraamus

Syytekohtien 2 ja 3 tultua hylätyiksi on rangaistusta vastaavasti alennettava. Rangaistusasteikko kohdan 1 sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä on sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta ja kohdan 4 salakatselusta sakko tai vankeutta enintään yksi vuosi. Hovioikeus katsoo ottaen erityisesti huomioon, että kohdan 1 rikos on kohdistunut 15-vuotiaaseen henkilöön, ettei sakkorangaistusta ole pidettävä riittävänä seuraamuksena. Hovioikeus pitää oikeudenmukaisena seuraamuksena A:n syyksi luetuista rikoksista 60 päivän vankeusrangaistusta. A:ta ei rikosrekisteritietojen mukaan ole aikaisemmin tuomittu vankeusrangaistukseen. Rikoksen vakavuus, rikoksista ilmenevä A:n syyllisyys tai aikaisempi rikollisuus eivät edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista.

--

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Muutokset käräjäoikeuden tuomioon:

Hylätyt syytteet

2. Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 21.12.2013 - 06.01.2014

3. Pakottaminen seksuaaliseen tekoon 12.06.2014 – 18.08.2014

Rangaistusseuraamukset

Yhteinen rangaistus

Syyksi luetut rikokset 1, 4

60 päivää vankeutta

Vankeusrangaistus on ehdollinen.

Koeaika on alkanut käräjäoikeuden tuomion antamispäivästä ja päättyy

17.11.2018

Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

--

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Timo Ojala
Hovioikeudenneuvos Jussi Heiskanen
Hovioikeudenneuvos Liisa Lehikoinen

Ratkaisu on yksimielinen.


Ei lainvoimainen.

 
Julkaistu 12.9.2017