HelHO:2017:12

Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

Diaarinumero: R 16/475
Antopäivä: 15.5.2017
Ratkaisunumero: 119026

A oli työnantajan edustajana irtisanonut luottamusmiehen työntekijän henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella. Ennen irtisanomista A ei ollut varmistautunut henkilökohtaisten irtisanomisperusteiden olemassaolosta eikä hankkinut enemmistön suostumusta niiltä työntekijöiltä, joita luottamusmies oli edustanut. Irtisanominen oli näin ollen tapahtunut ilman laissa säädettyä ja työehtosopimuksessa määrättyä perustetta. Hovioikeus katsoi A:n syyllistyneen käräjäoikeuden hänen syykseen lukemaan työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaamiseen. Rikosta voitiin kuitenkin pitää tekoon ja tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana, ja A jätettiin rangaistukseen tuomitsematta.

ESPOON KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 9.12.2015

Vastaaja
A

Asianomistaja
B

Kuultavat
Korkeakoulusäätiö
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto

Asia
Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

Syyttäjän rangaistusvaatimus
1. Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen
553 0/R/0003027/14
Rikoslaki 47 luku 4 §
14.08.2013 Espoo

A on toimiessaan erään korkeakoulun rehtorina, eli työnantajan edustajana, irtisanonut yliopiston lehtoreita edustaneen luottamusmiehen B:n työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla eli työntekijän

henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella laiminlyöden ennen irtisanomista hankkia työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentissa säädetyn ja yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 10 luvun 19 §:ssä määrätyn suostumuksen eli niiden työntekijöiden enemmistön suostumuksen, joita työntekijöitä B on luottamusmiehen tehtävässään edustanut. A on näin menetellen ilman laissa säädettyä ja työehtosopimuksessa määrättyä perustetta irtisanonut luottamusmiehen.

Asianomistajan vaatimus

B on yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja esittänyt korvausvaatimuksia.

Vastaus

A on kiistänyt syyllistyneensä asiassa rikokseen ja vaatinut syytteen hylkäämistä. Toissijaisesti A on vaatinut, että käräjäoikeus jättää hänet rangaistukseen tuomitsematta rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 ja 3 kohtien perusteella, mikäli käräjäoikeus katsoo A:n syyllistyneen siihen tekoon, josta häneltä vaaditaan rangaistusta.

A on lisäksi vaatinut, että käräjäoikeus hylkää asianomistajan korvausvaatimuksen.

Todistelu

Käräjäoikeus on ottanut vastaan kirjallista sekä henkilötodistelua.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

---

Näytön arviointi

Keskeistä asiassa on kysymys siitä, onko A työnantajan edustajana irtisanonut luottamusmiehenä toimineen B:n ilman laissa säädettyä tai työehto- tai virkaehtosopimuksessa määrättyä perustetta rikoslain 47 luvun 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Riidatonta asiassa on, että A on työnantajan edustajana tehnyt irtisanomispäätöksen. B:n irtisanominen on tapahtunut työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulla henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella. Edelleen riidatonta on, että, että B on ollut irtisanomishetkellä työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentissa tarkoitettu luottamusmies eikä ennen irtisanomista ole hankittu työsopimuslain 7 luvun 10 §:n 1 momentissa säädettyä ja yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 10 luvun 19 §:ssä määrättyä suostumusta.

Käräjäoikeus toteaa, ettei rikoslain 47 luvun 4 §:n soveltaminen edellytä, että luottamusmiehen irtisanominen on tehty työntekijöiden edustajantehtävien vuoksi tai hänen painostamisekseen. Edellytyksenä on, että luottamusmiehen irtisanominen on ollut vastoin työoikeudelliseen normistoon sisältyviä periaatteita. Riidatonta asiassa on, että luottamusmiehen irtisanomiseen vaaditaan niiden työntekijöiden enemmistön suostumus, joita luottamusmies edustaa. Selvää ja riidatonta on se, että enemmistön suostumuksen saaminen ennen luottamusmiehen irtisanomista on osa irtisanomisperustetta. A ei ole kiistänyt mainittuja seikkoja.

Käräjäoikeus pitää A:n ja asiassa kuultujen todistajien kertomusten sekä asiassa esitettyjen kirjallisten todisteiden perusteella sinänsä uskottavana sitä, että yliopisto on pyrkinyt noudattamaan vaadittua suostumusmenettelyä. Uskottavana voidaan pitää myös sitä, että suostumusmenettelyn toteuttaminen

on ollut käytännössä vaikeaa johtuen lähinnä siitä, ettei selvyyttä ole ollut suostumusmenettelyn piiriin kuuluneesta henkilöjoukosta.

Kuitenkaan sillä, onko suostumusmenettelyn toteuttaminen ollut vaikeaa ja, mistä tämä on johtunut, ei ole asian rikosoikeudellisen arvioinnin kannalta merkitystä. Merkityksellistä asiassa sen sijaan on, onko niiden henkilöiden enemmistön suostumus, joita B on luottamusmiehenä edustanut, saatu ennen B:n irtisanomista. Koska asiassa on riidatonta, ettei enemmistön suostumusta ole saatu ennen B:n irtisanomista, täyttyy rikoslain 47 luvun 4 §:n työntekijöiden edustajien oikeuksien loukkaamista koskeva tunnusmerkistö tältä osin. Työnantajalle on asiassa kuultujen todistajien mukaan tehty lisäksi selväksi, että enemmistön suostumuksen hankkiminen on ollut työnantajan vastuulla.

Riidanalaista asiassa on se, onko A toiminut tahallaan irtisanoessaan B:n. A on kertonut, että hänelle toimitetun valmistelumateriaalin perusteella on ollut selvää, että peruste B:n irtisanomiselle on ollut olemassa. Käräjäoikeudessa kirjallisina todisteina esitetyt HR Legal Services Oy:n ja Työterveyslaitoksen selvitykset ovat toimineet A:n päätöksen perustana. Selvityksiä on käyty läpi 11.6.2013 päivätyssä päätöksentekoa varten laaditussa taustamuistiossa. Todistajat E, I ja J ovat käräjäoikeudessa kertoneet mainituista selvityksistä sekä kielikeskuksen työyhteisössä olleista ongelmista. Käräjäoikeus viittaa irtisanomisperusteen osalta työtuomioistuimen 24.3.2015 antamassaan tuomioon, jonka mukaan B:n irtisanomiselle ei ole ollut perustetta. Käräjäoikeus pitää sinänsä mahdollisena, että A on irtisanoessaan B:n pitänyt irtisanomisperusteen olemassa oloa jossain määrin mahdollisena. Selvää työtuomioistuimen ratkaisun perusteella kuitenkin on, ettei perustetta B:n irtisanomiseen ole ollut.

Tahallisuuden arvioinnin kannalta merkityksellistä on A:n tietoisuus irtisanomiseen vaaditusta enemmistön suostumuksesta. A itse on kertonut tienneensä, että B:n edustamien henkilöiden enemmistön suostumus vaaditaan ennen B:n irtisanomista. Suostumusta on sinänsä yritetty hankkia, mutta se on osoittautunut käytännössä vaikeaksi. Myös asiassa kuultujen todistajien kertomusten mukaan A on ollut tietoinen enemmistön suostumuksen tarpeellisuudesta. Lisäksi 1.6.2013 päivätyssä päätöksentekoa varten laaditussa taustamuistiossa todetaan, että "B:n rooli luottamusmiehenä mutkistaa irtisanomista, koska tähän TSL:n ja TES:n mukaan saada edustettujen henkilöiden suostumus." (s. 3). Muistiossa arvioidaan myös B:n irtisanomisen vaikutuksia (s. 5–6). Muistiossa tuodaan esiin, että rikosprosessin mahdollisuus tulee ottaa huomioon. Edelleen muistiossa tuodaan esiin rikoslain 47 luvun 4 §:n tunnusmerkistö sekä mahdollinen vahingonkorvausvelvollisuus.

Mainitun perusteella käräjäoikeus katsoo A:n olleen tietoinen siitä, että enemmistön suostumus vaaditaan ennen B:n irtisanomista. Se, että suostumusta on yritetty hankkia, mutta siinä ei olla käytännössä onnistuttu, ei poista vaatimusta enemmistön suostumuksen saamisesta ennen B:n irtisanomista. A:n on tullut pitää rikoslain 47 luvun 4 §:n tunnusmerkistön toteutumista varsin todennäköisenä seurauksena. Mainitun perusteella A:n katsotaan toimineen tahallisesti ja näin ollen hänen menettely täyttää työntekijöiden edustajien oikeuksien loukkaamista koskevan säännöksen tunnusmerkistön.

A on kertonut toimineensa pakkotilassa. Jos hän ei olisi irtisanonut B:tä, olisi hän syyllistynyt työturvallisuusrikokseen. Rikoslain pakkotilaa koskevan 4 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan oikeudellisesti suojattua etua uhkaavan välittömän ja pakottavan vaaran torjumiseksi tarpeellinen teko on pakkotilatekona sallittu, jos teko on kokonaisuutena arvioiden puolustettava, kun otetaan huomioon pelastettavan edun ja teolla aiheutetun vahingon ja haitan laatuja suuruus, vaaran alkuperä sekä muut olosuhteet.

Käräjäoikeus toteaa, että pakkotila on aina viimekätinen keino. Vaaran tulee olla käsillä, jotta se olisi lainkohdassa vaaditun mukaisesti välitön. Pakottavuus viittaa siihen, ettei tilanteesta ole mahdollista pelastautua millään muulla tavalla. Käräjäoikeus katsoo, ettei A:n vetoama työturvallisuusnäkökulma ole sellainen seikka, joka täyttäisi pakkotilalta vaaditut edellytykset. Ei voida katsoa, että yliopiston kielikeskuksen työyhteisön tilanne olisi ollut sellainen, että kysymyksessä olisi ollut välitön ja

pakottava vaara rikoslain pakkotilaa koskevan säännöksen tarkoittamalla tavalla. A:lla olisi myös ollut mahdollisuus toimia toisin. Näin ollen käräjäoikeus katsoo, ettei A ole toiminut pakkotilassa.

Johtopäätös

Käräjäoikeus katsoo, että A on syyllistynyt siihen tekoon, josta syyttäjä on hänelle rangaistusta vaatinut.

Rangaistusseuraamus

Lain mukaan teosta tulee määrätä sakkorangaistus. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Asiassa ole tullut esiin sellaisia seikkoja, joiden perusteella tekoa tulisi pitää erityisen moitittavana siten, että A:lle tulisi tuomita erityisen tuntuva sakkorangaistus. Käräjäoikeus pitää oikeudenmukaisena seuraamuksena 20 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta.

A on vaatinut, että mikäli hänen katsotaan syyllistyneen asiassa rikokseen, tulee hänet jättää rangaistukseen tuomitsematta. Rikoslain 6 luvun 12 §:n mukaan tuomioistuin saa jättää rangaistukseen tuomitsematta, jos rikosta on sen haitallisuuteen tai siitä ilmenevään tekijän syyllisyyteen nähden pidettävä kokonaisuutena arvostellen vähäisenä (1 kohta) tai, jos rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava (3 kohta).

A on toiminut tahallisesti eikä tilanteessa ole ollut käsillä oikeuttamisperustetta. Rikosta ei voida pitää kokonaisuutena arvostellen vähäisenä rikoslain 6 luvun 12 §:n 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan mukaisella perusteella viitataan tilanteisiin, joissa tekijän mahdollisuudet noudattaa lakia ovat olleet ulkoisista tai sisäisistä syistä tavanomaista heikommat. A ei ole aiemmin todetuin tavoin toiminut pakkotilassa eikä asiassa ole muutoinkaan esitetty sellaista, jonka perusteella A:n teko olisi anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava.

Korvaus kärsimyksestä

Käräjäoikeus on hylännyt B:n kärsimyskorvausta koskevan vaatimuksen.

---

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Syyksi luettu rikos

1. Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

14.8.2013
Rikoslaki 47 luku 4 §

Rangaistusseuraamukset

Sakko
20 päiväsakkoa á 156 euroa = 3 120 euroa

Korvausvelvollisuus

A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 10 euroa.
Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 9 luku 1 §

A velvoitetaan korvaamaan B:lle oikeudenkäyntikulut 15 417,07 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut:

Käräjätuomari Hannu Vieno

HELSINGIN HOVIOIKEUDEN TUOMIO 15.5.2017

Asia
Työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaaminen

Valittaja
A

Vastapuolet
Kihlakunnansyyttäjä
B

Kuultavat
Korkeakoulusäätiö
Etelä-Suomen Aluehallintovirasto

Asian käsittely hovioikeudessa

---

Valitus

A on vaatinut, että syyte ja muut vaatimukset hylätään tai toissijaisesti ainakin, että hänet jätetään rangaistukseen tuomitsematta. A on lisäksi vaatinut, että valtio velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa, molemmat määrät korkoineen.

---

Vastaukset

Syyttäjä on vaatinut, että valitus hylätään ja A velvoitetaan korvaamaan valtiolle todistelukustannukset hovioikeudessa.

---

Todistelu

Hovioikeus on toimittanut asiassa pääkäsittelyn sekä ottanut vastaan kirjallista ja henkilötodistelua.

Hovioikeuden ratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kyse siitä, onko A toiminut tahallisesti irtisanoessaan B:n ja siitä, onko kyse ollut pakkotilateosta. Kysymys on myös rangaistusseuraamuksesta.

Hovioikeus toteaa, että työtuomioistuin on 24.3.2015 antamassaan tuomiossa 2015-17 katsonut, että Korkeakoulusäätiö on irtisanonut B:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen ja työsopimuslain 7 luvun 1 ja 2 §:n vastaisesti.

Näyttö

B, A ja todistajat ovat oleellisilta ja asian ratkaisemiseen vaikuttavilta osin kertoneet kuten käräjäoikeudessa. I on kertonut lisäksi, että B olisi voitu sijoittaa muihin tehtäviin.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Hovioikeus toteaa aluksi, että A:n tahallisuutta on arvioitava hänellä tekohetkellä olleen tietoisuuden perusteella. Työtuomioistuimen 24.3.2015 antama tuomio on annettu vasta tuon ajankohdan jälkeen.

Yliopiston kielikeskuksessa on HR Legal Services Oy:n 17.9.2012 päivätyn raportin ja Työterveyslaitoksen 22.4.2013 päivätyn työyhteisöselvityksen mukaan ilmennyt ongelmia ja työyhteisö on ollut

voimakkaasti jakautunut. A:lle on päätöksentekoa varten toimitettu 11.6.2013 päivätty taustamuistio, jossa on punnittu työyhteisön ongelmia ja keinoja niiden ratkaisemiseksi. Vaihtoehtoina on mainittu muun muassa huomautus, varoitus irtisanomisuhalla ja työsuhteen irtisanominen sekä käsitelty B:n luottamusmiesaseman merkitystä. A on punninnut eri vaihtoehtoja ja valinnut niistä B:n työsuhteen irtisanomisen omankin kertomansa mukaan tietoisena siitä, että seurauksena saattaa olla oikeudenkäynti ja jopa rikosprosessi. A on perustanut ratkaisunsa hänelle toimitettuihin lausuntoihin ja muistioihin sekä muun muassa lähimpien alaistensa kanssa käymiinsä keskusteluihin.

Hovioikeus katsoo, että A:n on täytynyt irtisanomishetkellä tiedossaan olleiden seikkojen perusteella ymmärtää, että B:n irtisanomiselle ei ole ollut lain edellyttämiä perusteita. A on ollut asemassa, jossa hänen on tullut selvittää lain sisältö sekä ymmärtää sen merkitys. Käytettävissä olleesta selvityksestä on ilmennyt, että kielikeskuksen ongelmat eivät välttämättä ole johtuneet yksin B:stä siten, että ne olisivat muodostaneet perusteen tämän työsuhteen irtisanomiselle.

Hovioikeus katsoo myös, että suostumusmenettelyn järjestämisen ei ole selvitetty olleen mahdotonta. B:n edustamien työntekijöiden mielipiteen selvittämisestä on luovuttu työntekijäyhdistysten kieltäydyttyä yhteistyöstä ilman, että suostumusta olisi tämän jälkeen enää edes yritetty millään keinolla hankkia.

Näin lisättynä hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion näytön arvioinnin ja johtopäätösten osalta. A on menettelyllään syyllistynyt työntekijöiden edustajan oikeuksien loukkaamiseen.

Rangaistusseuraamus

Rikoslain 6 luvun 12 §:n 3 kohdan mukaan rangaistus saadaan jättää tuomitsematta, milloin rikos on tekoon tai tekijään liittyvistä erityisistä syistä anteeksiannettavaan tekoon rinnastettava. Kyseinen lainkohta liittyy teon poikkeuksellisuuteen tekijän motivaatiotaustan ja syyllisyyden vähäisyyden kannalta arvioituna. A on irtisanonut B:n perusteettomasti. A:n syyllisyyttä vähentävänä seikkana voidaan kuitenkin pitää sitä, että hänen tarkoituksenaan on ollut suojella työyhteisön jäseniä, mikä on myös työnantajan edustajana ollut hänen velvollisuutensa. Hän on lisäksi yrittänyt selvittää B:n edustamien työntekijöiden suostumusta, toiminut hänelle toimitettujen tietojen varassa ja valinnut asiaa harkittuaan toimintavaihtoehdoksi sen, jota hän on pitänyt kokonaisuutena arvioiden vähiten haitallisena. Hovioikeus katsoo, että A:n rikosta voidaan edellä mainituilla perusteilla pitää anteeksiannettavaan tekoon rinnastettavana.

A jätetään edellä mainituilla perusteilla rangaistukseen tuomitsematta.

Käräjäoikeuden tuomiota on tältä osin muutettava.

---

Tuomiolauselma

Vastaaja A

Rangaistusseuraamukset

Syyksi luetut rikokset 1
Jätetään rangaistukseen tuomitsematta.

---

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet:

Hovioikeudenlaamanni Risto Jalanko
Hovioikeudenneuvos Jouko Rantanen
Hovioikeudenneuvos Elina Setälä

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Riina Hero

Ratkaisu oli yksimielinen.

Ei lainvoimainen. (KKO:ssa 17.7.2017).

 
Julkaistu 13.11.2017