HelHO:2018:6

Etsintä
Ampuma-ase
Oikeudenkäyntimenettely – Tutkimatta jättäminen

Diaarinumero: R 17/1256
Antopäivä: 20.2.2018
Ratkaisunumero: 212

A:n asuntoon oli tehty etsintä A:n ampuma-aseiden ottamiseksi poliisin haltuun. A saattoi etsinnän laillisuuden käräjäoikeuden tutkittavaksi ja vaati valtiolta korvauksia laittoman kotietsinnän aiheuttamasta kärsimyksestä. Käräjäoikeus katsoi ratkaisussaan, että asunnossa suoritettu etsintä oli toimitettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla eikä tuomioistuimella ollut toimivaltaa asiassa. Käräjäoikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta.

A:n valitettua hovioikeuteen hovioikeus päätyi käräjäoikeuden tavoin katsomaan, että etsintä oli suoritettu ampuma-aselain ja poliisilain nojalla. Hovioikeus totesi kuitenkin, että asunnossa suoritettava etsintä oli nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa aseiden haltuunottoa koskevassa tilanteessa menettelyltään käytännössä samanlainen riippumatta siitä, oliko etsinnän perusteena pakkokeinolaki vai poliisilaki. Kummassakin tapauksessa etsintä sinällään loukkasi perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa turvattua kodin suojaa. Kodin suojaan puuttumiselta voitiin kummassakin tapauksessa edellyttää oikeusturvatakeita, joita ei ollut perusteltua arvioida eri tavoin yksinomaan puuttumisen perusteesta riippuen. Hovioikeus päätyi tulkitse-maan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti laajentavasti ja katsoi, että säännöksen perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voitiin saattaa myös poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettu etsintä.

Hovioikeus katsoi, että asuntoon kohdistetun etsinnän laillisuus voitiin arvioida tuomioistuimessa ja kumosi käräjäoikeuden päätöksen. Asia palautettiin käräjäoikeuteen.

Vantaan käräjäoikeuden päätös 12.4.2017

A vaati, että hänen asuntoonsa 10.12.2016 suoritetun etsinnän laillisuus arvioidaan pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n nojalla käräjäoikeudessa ja valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä 500 euroa. Etsinnästä päättänyt komisario B katsoi lausumassaan, että A:n aseiden haltuunottamiseksi tehdyt toimenpiteet olivat perustuneet ampuma-aselain 92 §:ään ja poliisilain 2 luvun 6 §:ään eikä asuntoon näin ollen ollut kohdistettu pakkokeinolain mukaista kotietsintää. Käräjäoikeus ratkaisi asian istuntoa toimittamatta ja katsoi asiassa esitetyn selvityksen perusteella, että A:n asuntoon suoritetussa etsinnässä oli ollut kysymys ampuma-aselain ja poliisilain mukaisesta toimenpiteestä, jonka laillisuutta käräjäoikeudella ei ollut toimivaltaa tutkia. Käräjäoikeus jätti A:n vaatimukset tutkimatta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Inka Grönqvist.

Asian käsittely hovioikeudessa

A:lle myönnettiin jatkokäsittelylupa 28.6.2017. Asiassa toimitettiin pääkäsittely 1.12.2017 A:n asuntoon tehdyn etsinnän luonteen selvittämiseksi.

Valitus ja vastine

A vaati valituksessaan, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja ensisijaisesti, että hänen asunnossaan 10.12.2016 suoritettu kotietsintä todetaan laittomaksi ja valtio velvoitetaan korvaamaan hänelle tarpeettomasta kotirauhan loukkauksesta aiheutuneesta haitasta ja kärsimyksestä 500 euroa. A vaati toissijaisesti, että asia palautetaan käräjäoikeuden käsiteltäväksi. Siltä varalta, että hovioikeus päätyisi käräjäoikeuden tavoin katsomaan, ettei A:n vaatimuksia voida tutkia yleisessä tuomioistuimessa, A vaati viimesijaisesti, että asia siirretään viran puolesta toimivaltaisen hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.

A:n asuntoon suoritettu etsintä oli ollut pakkokeinolain 8 luvun 1 §:n mukainen yleinen kotietsintä eikä poliisilain 2 luvun 6 §:n nojalla tehty etsintä. Etsinnästä laaditussa pöytäkirjassa oli todettu suoritetuksi yleinen kotietsintä A:n asuntoon aseiden ja asiaan liittyvien luvanvaraisten esineiden tai aineiden haltuun saamiseksi. A:lle oli muun ohella ilmoitettu oikeudesta saada pyynnöstä etsintäpäätöksen jäljennös

ja saattaa kotietsinnän oikeudenmukaisuus tuomioistuimen tutkittavaksi. Pöytäkirjan perusteluissa A:n oli mainittu olevan epäiltynä rikoksesta. Pöytäkirjassa ei sitä vastoin ollut mainintoja poliisilain 2 luvun 6 §:n mukaisesta etsinnästä eikä tällaiselle etsinnälle olisi ollut muun muassa asian kiireettömyydestä johtuen laillisia perusteita. Pakastinta tutkiessaan poliisi oli joka tapauksessa virheellisesti ja lain vastaisesti laajentanut etsintää paikkoihin, joita sillä ei ole ollut oikeus tarkastaa. Euroopan ihmissoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö edellytti, että kotietsintä pitäisi aina pystyä saattamaan tuomioistuimen tutkittavaksi.

Vastineessaan komisario B toisti käräjäoikeudessa lausumansa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian riidaton tausta ja kysymyksenasettelu

Asiassa on tullut selvitetyksi, että Länsi-Uudenmaan poliisilaitos oli saanut hätäkeskukseen 9.12.2016 illalla tulleen puhelun perusteella hälytystehtävän mennä Lohjalle eräälle vapaa-ajan asunnolle, josta oli kuulunut useita laukauksia. Tapahtumapaikalla ilmeni, että A ja C olivat ammuskelleet vapaa-ajan asunnon läheisyydessä. A ei ollut noudattanut poliisin käskyjä, oli vastustanut kiinniottoa ja hänet oli jouduttu raudoittamaan. A:n auton takakontissa oli ollut aseita ja patruunoita ja ne oli otettu poliisin haltuun. Tästä haltuunotosta tehdyssä pöytäkirjassa 5530/S/15010/16/TVP/1 määräyksen antajaksi ilmoitetaan tapahtumapaikalla ollut vanhempi konstaapeli ja perusteeksi ampuma-aselain 92 §:n nojalla tehty ampuma-aseiden ja aseen osien väliaikainen haltuunotto.

A on ollut kiinni- ja säilöönotettuna poliisilain 2 luvun 10 §:n 2 momentin perusteella 9. - 10.12.2016. A on kuulusteltu Lohjan poliisiasemalla 10.12.2016 kello 10.37 asiassa 5530/R/48122/16 haitanteosta virkamiehelle epäiltynä. Aamulla hänelle on poliisin toimesta selvitetty prosessin etenemistä myös aseiden haltuunottoasiassa. Ampuma-aselain mukaiseen tutkintaan ja hallussapitoluvan peruuttamiseen liittyvään tutkintaan liittyen asiassa 5530/S/15010/16 A:n asuntoon Vantaalla on 10.12.2016 kello 13 suoritettu etsintä. Asian tutkintailmoitukseen tehdyn kirjauksen mukaan partio on suorittanut yleisen kotietsinnän A:n asuntoon Vantaalla yleisjohtaja B:n määräyksellä saadakseen haltuun loput aseet ja patruunat.

Etsinnästä laaditussa pöytäkirjassa (pöytäkirja kotietsinnästä ja takavarikosta/muusta etsinnästä ja haltuunotosta 5530/S/15010/16/KEY/1) toisaalta mainitaan perusteluna etsinnälle ampuma-aselain 92 §:n mukainen ampuma-aseiden ja aseen osien väliaikainen haltuunotto, mutta todetaan toisaalta, että kohteessa on suoritettu yleinen kotietsintä. Pöytäkirjan mukaan A:lle on ilmoitettu pakkokeinolain 8 luvun mukaisista oikeuksista ja pöytäkirjassa A:n mainitaan olevan epäiltynä rikokseen yksilöimättä kuitenkaan kyseistä rikosta.

Asiassa 5530/S/15010/16 on 24.1.2017 tehty erillinen hallintopäätös A:n ampuma-aseiden väliaikaisesta haltuunottamisesta, jota on jatkettu Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen 21.4.2017 tekemällä päätöksellä.

Asiassa on kysymys ensinnäkin A:n asuntoon 10.12.2016 tehdyn etsinnän luonteen arvioimisesta ja siitä, voidaanko etsinnän laillisuus saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi ja A:n esittämä valtioon kohdistettu vahingonkorvausvaatimus tutkia. Mikäli tutkimisen edellytysten katsotaan olevan olemassa, asiassa on ratkaistava, voiko hovioikeus A:n ensisijaisen vaatimuksen mukaisesti ottaa käsiteltäväkseen kysymyksen asuntoon kohdistetun etsinnän laillisuudesta ja valtion vahingonkorvausvelvollisuudesta vai tuleeko asia palauttaa käräjäoikeuden käsiteltäväksi.

Henkilötodistelu hovioikeudessa

B on kertonut antaneensa määräyksen A:n asuntoon suoritettavasta etsinnästä päivystävänä yleisjohtajana Lohjan poliisin pyydettyä virka-apua ampuma-aselain mukaiseen tutkintaan liittyvässä asiassa 10.12.2016 noin kello 10. B:n saaman tiedon mukaan osa A:n aseista oli jo saatu poliisin haltuun ja osa oli A:n ilmoituksen mukaan hänen kotonaan. B:llä ei edellisen illan tapahtumista saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta kyseenalaistaa paikallisen poliisin tekemää arviota aseiden haltuunottotarpeesta, joten B oli tehnyt päätöksen poliisilain mukaisesta aseiden hakemisesta A:n asunnosta Vantaalta. B:llä ei ollut muistikuvia siitä, oliko hän antanut tehtävän sitä suorittamaan lähteneelle Vantaan poliisille suoraan suullisesti vai tilannekeskuksen kautta tai kuinka tarkasti hän oli ohjeistanut poliisia, joka oli liittynyt Lohjan poliisin

suorittamaan etsintätehtävään. B:n mukaan etsinnässä noudatettiin normaaleja kotietsinnän menettelytapoja eikä hänen tietoonsa ollut tullut mitään etsintään liittyneitä ongelmia. A:n lisäksi hänen isänsä oli ollut paikalla etsinnän aikaan. Aseita etsittäessä asunnosta oli löytynyt huumausainetta, mihin oli pitänyt reagoida.

B:n mukaan poliisipartio oli laatinut pöytäkirjan etsinnästä jossain vaiheessa työvuoronsa aikana. A:n asunnolta ei ollut lähdetty hakemaan aseita heti vapaa-ajan asunnolla tapahtunutta ammuskelua seuranneena yönä, koska A:n ollessa kiinniotettuna tilanne oli arvioitu turvalliseksi. B:n mukaan ennakollisesti suunnitelluissa kotietsintätilanteissa, kuten usein pakkokeinolain mukaisissa toimenpiteissä, tehdään yleensä kirjallinen kotietsintämääräys. Akuuteissa tilanteissa kirjallista määräystä ei yleensä tehdä, vaikka suuntauksena on, että kirjallinen määräys tulisi antaa myös näissä tilanteissa.

A on kertonut, että aamulla kahdeksan aikaan hänelle oli selvitetty ampuma-aseiden haltuunottoon liittyvää asiaa. Poliisi oli todennut, että aseet otetaan haltuun ja paperit toimitetaan myöhemmin. A:n mielestä tässä vaiheessa ei mainittu, että hänen kotiinsa tehtäisiin etsintä eikä toimituksen etenemistä ollut muutoinkaan käyty läpi tarkemmin. Keskustelussa oli jossain vaiheessa selvinnyt, että etsintä toimitetaan Vantaalla A:n asunnossa. Kymmenen aikaan häntä oli kuulusteltu ja käyty asiat läpi. A oli viety Vantaalle. Asunnon rappukäytävässä A oli tiedustellut kotietsintämääräystä, jolloin hänelle oli muistamansa mukaan kerrottu kysymyksessä olevan kotietsintä ampuma-aseiden haltuunsaamiseksi ja mainittu lopuksi valitusoikeudesta. Lainkohtia ei ollut mainittu. A:n pyyntöön saada paikalle todistaja oli suhtauduttu naureskellen. A oli olettanut, että etsintä tehdään pakkokeinolain nojalla haitantekoon liittyvän rikosepäilyn vuoksi. Kyseessä ei vaikuttanut olevan vaaratilanne. A oli jo heti asuntoon mentäessä kertonut, että yksi kivääri oli Espoossa aseliikkeessä.

Poliisit olivat tutkineet asekaappia ja katsoneet hyllyllä olevia hylsyjä. A oli tyhjentänyt asekaappia ja lähtenyt jossain vaiheessa näyttämään poliiseille kellaria. Tässä vaiheessa poliisi oli jäänyt asuntoon suorittamaan etsintää, vaikka A oli pyytänyt etsintää lopettavaksi. Keittiöön A ei ollut saanut mennä. Hän oli kuullut lääkepakkausten kahinaa poliisin käydessä läpi hänen reseptilääkkeitään ja tutkiessa hänen pakastintaan.

D on kertonut olleensa suorittamassa A:n asuntoon tehtyä etsintää. Etsintä oli tehty B:n määräyksellä, mutta D ei muistanut oliko määräys tullut suoraan B:ltä vai ”kentältä”. Joka tapauksessa määräys oli annettu suullisesti ja sen perusteella oli tullut mennä A:n asuntoon ja ottaa sieltä haltuun ampuma-aseet. D oli selvittänyt etsinnän suullisesti A:lle, joka ei ainakaan D:n kuullen ollut pyytänyt paikalle todistajaa. D:n mukaan hän oli suorittamassa rikosperusteista etsintää aseiden löytämiseksi Lohjalla tapahtuneeseen poliisin vastustamiseen liittyen. Asia oli hänen käsityksensä mukaan kiireellinen ja tarkoituksena oli saada ampuma-aseet A:n hallusta siksi aikaa, kun asia käsitellään rikosoikeudellisesti. Kaikissa asuntoon suoritettavissa etsinnöissä tulisi käyttää pakkokeinolain mukaisia menettelymääräyksiä ja D oli muistaakseen kertonut A:lle muun muassa valitusoikeudesta.

Aseita oli etsitty koko asunnosta ja yksi kivääri oli jäänyt kateisiin. Sitä oli etsitty kaikkialta missä sen voisi kuvitella olevan kokonaisena tai osissa, myös pakastimesta. Jossain vaiheessa A oli kertonut aseliikkeestä, jonne ei ollut kuitenkaan saatu yhteyttä. D oli ollut suurimman osan ajasta asekaapilla ja hänen muistikuviensa mukaan A:lla oli mahdollisuus nähdä kaikkialle asunnossa. Kannabis oli löytynyt pakastimesta asetta etsittäessä.

D ei muistamansa mukaan ollut suorittanut vastaavanlaista ampuma-aseiden haltuunottoa aikaisemmin. Kotietsintä voitiin suorittaa rikosepäilyynkin liittyen ilman kirjallista määräystä, jos kysymyksessä oli akuutti tilanne. Etsinnästä laaditun pöytäkirjan isolla kirjoitettu teksti tuli suoraan poliisin patja-järjestelmästä. Pienellä kirjoitettu teksti oli D:n kirjoittamaa.

C on kertonut ampuneensa vapaa-ajan asuntonsa läheisyydessä A:n kanssa muutaman laukauksen pumppuhaulikolla, revolverilla ja ehkä vielä jollain muulla aseella ennen asunnon sisälle siirtymistä. Oli ollut pimeää, mutta he olivat käyttäneet keinovalaistusta siten, että ampumaolosuhteet olivat olleet hyvät. Tämän jälkeen aseet oli lukittu auton takakonttiin ja vasta tämän jälkeen he olivat nauttineet alkoholia. A oli saanut puhelun, jossa oli esitetty kummallisia kysymyksiä. Tämä jälkeen jossain vaiheessa poliisi oli tullut paikalle ja A:n tiedustellessa virkamerkkiä tilanne oli mennyt huutamiseksi ja A oli raudoitettu. A oli istunut jäisellä maalla tunnin, eikä ollut saanut nousta ylös. Paikalla oli ollut kommandopipoinen konepistoolimies ja C oli tuntenut olonsa uhatuksi. Poliisi oli vienyt kaikki autossa olleet A:n ja tämän isän aseet. C:n mukaan lähinaapuri, joka tosin ei ollut valojen perusteella paikalla, asui noin 250 metrin päässä.

Kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettavaa etsintää koskeva sääntely

Henkilön kotiin suoritetuilla viranomaistoimilla puututaan perustuslain 10 §:ssä perusoikeutena turvattuun kotirauhaan. Pykälän 3 momentin mukaan lailla voidaan kuitenkin säätää perusoikeuksien turvaamiseksi tai rikosten selvittämiseksi välttämättömistä kotirauhan piiriin ulottuvista toimenpiteistä. Vastaavalla tavalla säädetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa, jonka mukaan jokaisella on oikeus nauttia kotiinsa kohdistuvaa kunnioitusta. Artiklan 2 kohdassa säädetyin edellytyksin kodin suojaan puuttuminen voi kuitenkin olla oikeutettua. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä kodin suojan puuttumisen laillisuusvaatimuksen on katsottu edellyttävän muun ohella sitä, että laki tarjoaa riittäviä oikeusturvakeinoja joko ennen kodin suojaan puuttumista tai sen jälkeen.

Pakkokeinolaissa säädetään rikosprosessuaalisista pakkokeinoista, joiden käyttämisen edellytyksenä on todettu tai epäilty rikos sekä tavoite selvittää rikos tai turvata rikosprosessi. Pakkokeinolain 8 luvun 2 §:n mukaan tämän lain perusteella tehtävän kotietsinnän edellytyksenä on muun muassa epäily vakavuudeltaan tietynasteisesta rikoksesta ja oletus siitä, että etsinnässä voidaan löytää rikokseen liittyvä esine tai seikka, jolla voi olla merkitystä rikoksen selvittämisessä. Luvun 15 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan yleisestä kotietsinnästä päättää pidättämiseen oikeutettu virkamies. Luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla.

Myös poliisilaissa on säännöksiä toimenpiteistä, joiden suorittamiseksi poliisilla on pääsy kotirauhan suojaamaan tilaan. Tällainen säännös on esimerkiksi sisäänpääsyä ja etsintää vahinko- ja vaaratilanteissa koskeva poliisilain 2 luvun 6 §, jossa säädetään poliisimiehen oikeudesta päästä muun muassa kotirauhan suojaamaan tilaan ja suorittaa siellä tarvittaessa etsintä esimerkiksi silloin, jos on perusteltua syytä olettaa, että henkeä, terveyttä tai henkilökohtaista vapautta vaarantava teko tai tapahtuma on välittömästi uhkaamassa tai käynnissä ja toimenpide on välttämätön vaaran tai vahingon estämiseksi taikka aseiden tai muiden vaarallisten aineiden ja esineiden etsimiseksi ja haltuun ottamiseksi. Pykälän 3 momentin mukaan muissa kuin kiireellisissä tilanteissa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan pääseminen edellyttää päällystöön kuuluvan poliisimiehen määräystä.

Silloin, kun poliisi suorittaa kotirauhan suojaamassa tilassa etsinnän poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella pykälässä säädettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi, kysymys ei ole pakkokeinolaissa säädetystä kotietsinnästä. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä, jonka perusteella tällainen poliisin yleisten toimivaltuuksiensa nojalla tekemä etsintä voitaisiin sellaisenaan saattaa yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi.

Ampuma-aseiden haltuunottopäätösten täytäntöönpanoa koskevat säännökset

Ampuma-aselain 92 §:n 1 momentin mukaan, jos on perusteltu syy epäillä, että ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia käytetään väärin, taikka jos niitä koskevan luvan peruuttaminen on pantu vireille, poliisin on viipymättä tehtävä päätös esineiden ottamisesta väliaikaisesti

poliisin haltuun. Esitöiden (HE 183/1997 vp) mukaan tässä lainkohdassa mainitulla päätöksellä tarkoitetaan valituskelpoista hallintopäätöstä.

Pykälän 2 momentissa säädetään aseiden pois ottamisesta ilman varsinaista lupaviranomaisen hallintopäätöstä. Momentin mukaan poliisimiehen on otettava ampuma-ase, aseen osa, patruunat ja erityisen vaaralliset ammukset pois niiden haltijalta, jos niiden väärinkäytön vaara on ilmeinen. Poliisimiehen on viipymättä ilmoitettava pois ottamisesta sen paikan poliisilaitokselle, jonka toimialueella esineet on otettu pois niiden haltijalta, tai luvanhaltijan kotikunnan poliisilaitokselle. Poliisin on 14 vuorokauden kuluessa esineiden pois ottamisesta ryhdyttävä toimenpiteisiin päätöksen tekemiseksi esineiden ottamisesta väliaikaisesti poliisin haltuun tai luovutettava pois otetut esineet takaisin niiden haltijalle. Lainkohdan esitöiden (HE 183/1997 vp) mukaan edellytyksenä tällaiselle haltuunotolle on, että väärinkäytön mahdollisuus on yleisen elämänkokemuksen mukaan selvästi olemassa eikä lupaviranomaisen päätöstä voida vaikeuksitta tai ilman kohtuutonta viivästystä saada.

Ampuma-aselain 97 §:n mukaan poliisin oikeudesta päästä kotirauhan suojaamaan paikkaan ampuma-aseen, aseen osan, patruunoiden tai erityisen vaarallisten ammusten haltuun ottamiseksi epäillyn rikoksen johdosta taikka vaarallisen teon tai tapahtuman estämiseksi säädetään pakkokeinolaissa ja poliisilaissa. Esityölausumien (HE 183/1997 vp) perusteella pykälässä viitataan toisaalta pakkokeinolain mukaisen kotietsinnän mahdollisuuteen niissä tilanteissa, joissa henkilö pitää ampuma-asetta hallussaan ilman asianmukaista lupaa syyllistyen näin epäiltyyn ampuma-aserikokseen. Toisaalta pykälässä viitataan poliisilain 2 luvun 6 §:ää vastanneen aikaisemmin voimassa olleen poliisin toimivaltasäännöksen mukaisen etsinnän mahdollisuuteen niissä tilanteissa, joissa ampuma-aseiden haltuunotto on tarpeellista vaaratilanteiden estämiseksi.

Kysymyksessä olevan etsinnän jälkeen 1.12.2017 voimaan tulleella lailla 625/2017 poliisilain 2 lukuun on lisätty uusi 6 a §, jossa säädetään nimenomaisesti sisäänpääsystä ja etsinnästä ampuma-aseiden väliaikaista haltuunottoa koskevan päätöksen täytäntöönpanon turvaamiseksi. Koska nyt kysymyksessä oleva etsintä on tehty ennen lain voimaantuloa, etsintää on arvioitava sen suorittamisen aikana voimassa olleiden säännösten perusteella. Lainkohdan säätämiseen johtaneissa esityölausumissa (HE 266/2016 vp ja HaVM 12/2017 vp) on kuitenkin todettu, että ampuma-aselain mukaista väliaikaista haltuunottoa ei ole kaikissa tilanteissa voitu toteuttaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti etenkään niissä tilanteissa, joihin ei ole liittynyt välittömästi uhkaavaa tai tapahtumassa olevaa aseen väärinkäyttöepäilyä. Aseiden haltuunottopäätösten täytäntöönpanoon on siten ainakin joissakin tilanteissa liittynyt poliisin toimivaltuuksia koskevia epäselvyyksiä.

Johtopäätökset A:n asuntoon tehdyn etsinnän luonteesta

Ampuma-aseiden haltuun ottamiseksi asuntoon suoritettava etsintä toteutetaan ei kiireellisissä tilanteissa samalla tavoin riippumatta siitä, onko menettelyn oikeuttavana perusteena pakkokeinolaki vai poliisilaki. Kummassakin tapauksessa etsintä suoritetaan pääsääntöisesti pidättämiseen oikeutetun poliisimiehen määräyksestä. Toisin kuin pakkokeinolain 8 luvun 16 §:ssä poliisilain 2 luvun 6 §:ssä ei ole tarkempia säännöksiä määräyksen muotovaatimuksista. Kummankin lain nojalla suoritettavasta etsinnästä on laadittava pöytäkirja tai tehtävä siitä vastaavat merkinnät. Pakkokeinolain 8 luvun 19 §:n mukaan pöytäkirjan laatiminen on etsinnän toimittajan tehtävä. Poliisilain 2 luvun 6 §:ssä ei ole tarkempia mainintoja pöytäkirjan laatijasta tai muotovaatimuksista muutoinkaan. Asiassa on B:n ja D:n kertomusten perusteella tullut selvitetyksi, että käytännössä kaikissa asuntoon suoritettavissa etsinnöissä käytetään samaa poliisin tietojärjestelmän asiakirjapohjaa, josta tietyt tekstit tulevat pöytäkirjaan automaattisesti. Lisäksi poliisissa on tulkittu eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisussa dnro 3021/4/14 todettua niin, että aseiden etsinnässä tulisi noudattaa soveltuvin osin pakkokeinolain mukaisia kotietsinnän menettelysäännöksiä.

Tässä asiassa on selvää, että etsintä A:n asuntoon on suoritettu päivystävänä yleisjohtajana toimineen B:n suullisesta määräyksestä A:n asunnossa olevien aseiden haltuunottamiseksi ennen varsinaisen hallinnollisen lupapäätöksen tekemistä. Perusteena aseiden ampuma-aselain 92 §:n 2 momentin mukaiselle väliaikaiselle haltuunotolle on ollut A:n vaaralliseksi arvioitu menettely edellisenä iltana. Vaikka A on ollut näihin tapahtumiin liittyen myös epäiltynä haitanteosta virkamiehelle, mikään asiassa esitetty ei anna aihetta olettaa, että B:n päätös A:n asuntoon suoritettavasta etsinnästä aseiden haltuunottamiseksi olisi johtunut tähän rikosepäilyyn liittyvistä pakkokeinolaissa tarkoitetuista tutkinnallisista syistä.

Etsinnän suorittajana toiminut vanhempi konstaapeli D on saanut joko päivystävänä yleisjohtajana toimineelta B:ltä tai muuta kautta tehtävän mennä A:n asuntoon siellä olevien ampuma-aseiden haltuunottamiseksi. Hänen käsityksensä on ollut, että kysymyksessä ollut kiireellinen etsintä on perustunut haitantekorikosepäilyyn ja pakkokeinolain säännöksiin.

Kuten edellä on todettu, D:n etsinnästä laatimassa pöytäkirjassa on B:n antamaan määräykseen nähden jossain määrin ristiriitaisia tietoja. Hovioikeuden näkemyksen mukaan pöytäkirjan merkinnät selittyvät osaltaan B:n ja D:n kertomin tavoin poliisin tietojärjestelmään liittyvillä seikoilla ja osaltaan poliisin näkemyksillä siitä, että kaikissa asuntoon suoritetuissa etsinnöissä tulisi soveltaa soveltuvin osin pakkokeinolain menettelysäännöksiä. D:n kirjoittamat pöytäkirjan maininnat pakkokeinolakiin viittavasta yleisestä kotietsinnästä ja A:n rikosepäilystä selittyvät D:n käsityksellä etsinnän pakkokeinolain mukaisesta perusteesta. Pöytäkirjassa etsintä mainitaan toimitetuksi ampuma-aseiden ja asiaan liittyvien luvanvaraisten esineiden/aineiden haltuunsaamiseksi ja siinä viitataan nimenomaisesti ampuma-aselain 92 §:ään. Myös D on kertonut etsinnän tarkoituksena olleen A:n aseiden haltuunottaminen.

Asiassa on siten tullut selvityksi, että A:n kodin suojaan puuttumiseen johtaneen määräyksen perusteena on ollut poliisilain 2 luvun 6 § A:n aseiden haltuunottamiseksi. Etsinnän suorittanut poliisi on käsityksensä mukaan toimittanut pakkokeinolain mukaisen yleisen kotietsinnän, ja myös A:n käsityksen mukaan kysymyksessä oli ollut pakkokeinolain mukainen kotietsintä. Ottaen kuitenkin huomioon sen, että etsintämenettely on käytännössä samanlainen riippumatta sen perusteesta, hovioikeus katsoo, että etsintää ei voida pitää pakkokeinolaissa tarkoitettuna kotietsintänä yksin sillä perusteella, että saamansa määräyksen perusteella etsinnän suorittanut henkilö on luullut toimivansa pakkokeinolain oikeuttamana tai sen vuoksi, että hän on näin suoraan tai jälkikäteen pöytäkirjan välityksellä ilmoittanut etsinnän kohteelle. Näin ollen hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, että A:n asuntoon suoritetussa etsinnässä on ollut pakkokeinolain mukaisen kotietsinnän sijasta kysymys ampuma-aselain ja poliisilain mukaisesta toimenpiteestä.

Oikeus saattaa etsinnän laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi

Kuten edellä on todettu, pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n 1 momentin mukaan sen vaatimuksesta, jonka luona kotietsintä on toimitettu, tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Luvun 1 §:n 2 momentin mukaan yleisellä kotietsinnällä tarkoitetaan rikoslain 24 luvun 11 §:ssä tarkoitetussa kotirauhan suojaamassa paikassa toimitettavaa etsintää. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:40 tulkinnut pakkokeinolain 18 §:n sanamuotoa perusoikeusmyönteisesti laajentavasti katsomalla, että lainkohdan perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voidaan saattaa tietyin edellytyksin myös paikanetsintä.

Silloin, kun poliisi suorittaa kotirauhan suojaamassa tilassa etsinnän poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella pykälässä säädettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi, kysymys ei ole pakkokeinolaissa säädetystä kotietsinnästä. Tavanomaisesti asuntoon menemisen tarkoitus poliisilain mukaisissa tilanteissa on selvästi erilainen kuin pakkokeinolain mukaisissa kotietsinnöissä. Poliisilaissa tai muussakaan laissa ei ole säännöstä, jonka perusteella tällainen poliisin yleisten toimivaltuuksiensa nojalla tekemä etsintä voitaisiin sellaisenaan saattaa yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi. Kysymystä ei ole tarkasteltu myöskään 1.12.2017 voimaan tulleen poliisilain 2 luvun 6 a §:n esitöissä (PeVL 11/2017 vp ja HaVM 12/2017 vp). Käytännössä oikeusturvakeinoksi poliisilain nojalla tehtävien asuntoon suoritettavien etsintöjen lainmukaisuuden toteamiseksi on jäänyt laillisuusvalvontaa suorittavalle viranomaiselle tehtävä hallintokantelu.

Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n säätämiseen johtaneissa lainvalmisteluasiakirjoissa (PeVL 66/2010 vp ja LaVM 44/2010 vp) mahdollisuutta saattaa kotietsinnän laillisuus tuomioistuimen tutkittavaksi on perusteltu ennen muuta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöllä. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut, että etenkin niissä tilanteissa, joissa kodin suojaan puuttuminen ei edellytä ennakollista tuomioistuimen päätöstä, puuttumisen laillisuuteen liittyvä riittävien oikeussuojakeinojen vaatimus edellyttää mahdollisuutta saattaa kotietsinnän laillisuus jälkikäteen tuomioistuimen tutkittavaksi (esim. Heino v. Suomi, tuomio 15.2.2011, Harju v. Suomi tuomio 15.2.2011). Kodin suojaan puuttumisen oikeutuksen katsottiin edellyttävän mahdollisuutta nimenomaisesti kotietsinnän jälkikäteiseen tuomioistuinkontrolliin.

Perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Tämä voi tapahtua muun ohella siten, että lain perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista valitaan se, joka parhaiten edistää perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien tarkoituksen toteutumista ja joka ehkäisee ristiriidan niiden kanssa.

Kuten edellä on todettu, asuntoon suoritettava etsintä on nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa aseiden haltuunottoa koskevassa tilanteessa menettelyltään käytännössä samanlainen riippumatta siitä, onko etsinnän perusteena pakkokeinolain 8 luvun 2 § vai poliisilain 2 luvun 6 §. Kummassakin tapauksessa etsintä sinällään loukkaa perustuslain 10 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 8 artiklassa turvattua kodin suojaa ja kummassakin tapauksessa kodin suojaan puuttumiselta voidaan edellyttää ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä edellytettyjä oikeusturvatakeita. Kummassakin tapauksessa asunnossa tehdään etsintää aseen löytämiseksi ja haltuun saamiseksi. Kodin suojaan puuttumisen laillisuuteen liittyvää riittävien oikeussuojakeinojen mahdollisuutta ei ole perusteltua tulkita eri tavoin yksinomaan puuttumisen perusteesta riippuen.

Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:ää säädettäessä silmällä on pidetty vain pakkokeinolain mukaisen kotietsinnän laillisuuden tuomioistuintutkinnan mahdollisuutta. Poliisilaissa ei ole viittausta tähän pykälään. Hovioikeus kuitenkin katsoo, ettei pykälän sanamuoto tai sijainti pakkokeinolaissa aseta estettä tulkita pykälää perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti laajentavasti siten, että tämän säännöksen perusteella tuomioistuimen tutkittavaksi voidaan saattaa myös poliisilain 2 luvun 6 §:n perusteella kotirauhan suojaamassa tilassa suoritettu etsintä, jolla on puututtu perusoikeutena turvattuun kotirauhaan pakkokeinolain mukaisen yleisen kotietsinnän tavoin.

Pakkokeinolain 8 luvun 18 §:n sanamuodon perusteella tuomioistuimen on todettava, ovatko kotietsinnän toimittamisen edellytykset olleet olemassa taikka onko kotietsinnässä menetelty pakkokeinolain 8 luvun 5 tai 6 §:n edellyttämällä tavalla. Viimeksi mainituissa pykälissä säädetään menettelystä vain pakkokeinolain mukaisessa kotietsinnässä. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:40 (kohta 18) todennut, että pakkokeinolain 18 §:n säätämisen tarkoitus huomioon ottaen sitä ei ole perusteltua tulkita ahtaasti. Hovioikeus katsoo, että poliisilain nojalla asuntoon suoritetun etsinnän toimittamisen edellytyksiä tutkittaessa tuomioistuimella on toimivalta tutkia myös, onko etsinnän menettelysäännöksiä noudatettu.

Näin ollen hovioikeus katsoo, että A:n asuntoon tehdyn etsinnän laillisuus olisi tullut ottaa tutkittavaksi käräjäoikeudessa. Muutoksenhakumahdollisuuksien turvaamiseksi hovioikeus katsoo, että asian tutkiminen tapahtuu soveliaimmin käräjäoikeudessa.

Hovioikeus katsoo, että A:n esittämä poliisin toiminnan laittomuuteen perustuva vahingonkorvausvaatimus tulee tutkia käräjäoikeudessa A:n asuntoon suoritetun etsinnän laillisuutta käsiteltäessä ja tässä yhteydessä harkita, onko kanteelle perusteita.

---------------------------

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös kumotaan.

Asia palautetaan A:n asuntoon 10.12.2016 suoritetun etsinnän laillisuuden ja valtioon kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen käsittelemiseksi Vantaan käräjäoikeuteen, jonka tulee tämän päätöksen saatua lainvoiman ottaa asia omasta aloitteestaan viivytyksettä käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

---------------------------

Asian ovat ratkaisseet:
hovioikeudenneuvos Timo Ojala
hovioikeudenneuvos Heli Melander
hovioikeudenneuvos Juha Kärkölä

Ratkaisu on yksimielinen.

Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 23.4.2018.

 
Julkaistu 29.3.2018