HelHO:2017:17

Oikeusapu – Lisäomavastuu

Diaarinumero: S 16/2440
Antopäivä: 5.10.2017
Ratkaisunumero: 1227

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU OIKEUSAVUSTA JA OIKEUDENKÄYNTIKULUISTA

Oikeusapu ja oikeudenkäyntikulujen korvaaminen

Oikeusapulain 3 §:n mukaan oikeusavun saajan taloudellinen asema määritellään hänen kuukausittain käytettävissään olevien varojen ja varallisuuden perusteella. Pääasiaa käsittelevä tuomioistuin voi oikeusapulain 16 §:n 2 momentin mukaisesti aina muuttaa oikeusapupäätöstä käsiteltävänään olevassa asiassa, mikäli oikeusavun myöntämisedellytyksissä on tapahtunut lain 16 §:n 1 momentin mukaisia muutoksia. Samalla määrätään, sovelletaanko uutta päätöstä taannehtivasti.

Oikeusapuasetuksen 18 §:ssä edellytetään, että perinnönjakoa tai ositusta koskevassa asiassa oikeusavun hakijan saama perintö tai tasinko lasketaan hänen varoikseen oikeusavun lisäomavastuuta määrättäessä. Samoin menetellään, jos oikeusavun saaja saa rahanarvoisen hyödyn muussa asiassa.

Kantaja C on pesäjakajan 18.5.2015 suorittamassa erottelussa saanut erottelukirjassa mainitun määrän rahavaroja itselleen. A ei ole moittinut pesänjakajan erotteluratkaisua. C:lle kuuluvat siten ainakin ne rahavarat, jotka pesänjakaja on jo erottelussa hänen osalleen määrännyt. Myös A on erottelussa saanut rahavaroja. Asianosaisten ilmoituksen mukaan erottelussa kummankin puolison osalle jaetut rahavarat ovat pankissa talletettuina asianosaisten lukuun. Kyse ei ole oikeusapuasetuksen 7 §:n 2 momentissa tarkoitetusta varallisuudesta, mikä ei kerrytä oikeusavun saajan lisäomavastuuta. Näin ollen C:n omaisuuteen kuuluviksi on katsottava hänelle erottelussa osoitetut asuntokaupasta saadut talletusvarat sekä käräjäoikeuden määräämä hyvitys. Samoin A:n varoiksi on katsottava pesänjakajan hänelle erottelussa asuntokaupasta osoittamat, pankkiin talletetut rahavarat vähennettynä A:n C:lle maksettavan hyvityksen määrällä. C:lle jo aikaisemmin vahvistettua lisäomavastuuta on siten korotettava oikeusavun alkamispäivästä 25.5.2015 lukien ja A:lle on määrättävä lisäomavastuu oikeusavun alkamispäivästä 30.7.2015 lukien.

Koska asianosaiset ovat osin voittaneet ja osin hävinneet, asiassa tulee sovellettavaksi oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 § eikä heitä velvoiteta korvaamaan vastapuolensa oikeudenkäyntikuja.

- - -

Tuomiolauselma

- - -

Oikeudenkäyntikulut ja avustajien palkkiot

Asianosaisten vaatimukset vastapuolen velvoittamisesta korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa asiassa hylätään.

A:lle määrätään 26.342 euron suuruinen oikeusavun lisäomavastuu taannehtivasti oikeusapua koskevan etuuden alkamispäivästä 30.7.2015 lukien.

A velvoitetaan suorittamaan avustajalleen AA B:lle palkkioksi 6.069,80 euroa.

C:lle määrätään 43.952 euron suuruinen oikeusavun lisäomavastuu taannehtivasti oikeusapua koskevan etuuden alkamispäivästä 25.5.2015 lukien.

C velvoitetaan suorittamaan VT D:lle palkkioksi 10.400,50 euroa.

ASIAN KÄSITTELY HOVIOIKEUDESSA

A on väestötietojärjestelmän mukaan 7.1.2017 kuollut. A:n oikeudenomistajat ovat jatkaneet valitusta.

Hovioikeus on 27.6.2017 myöntänyt jatkokäsittelyluvan A:n kuolinpesälle ja asianajaja B:lle.

Valitus

A:n kuolinpesä ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että A katsotaan oikeutetuksi oikeusapuun 0 %:n omavastuulla ja ilman lisäomavastuuta ja että palkkio hänen avustajalleen maksetaan vaaditun mukaisena.

A:n oikeusapuun vaikuttaviksi varoiksi ei voitu katsoa hänen asuntokaupassa saamiaan, pankkiin talletettuja rahavaroja eikä A:lle voitu siten määrätä lisäomavastuuta. Palkkio A:n avustamisesta tuli maksaa B:lle valtion varoista.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A:n valitus

A:lle on 16.9.2015 myönnetty oikeusapua ilman perusomavastuuta kysymyksessä olevassa asiassa alkaen 30.7.2015. Käräjäoikeus on tuomiollaan muuttanut oikeusapupäätöstä ja määrännyt A:lle 26.342 euron suuruisen lisäomavastuun taannehtivasti etuuden mainitusta alkamispäivästä 30.7.2015 sekä velvoittanut A:n suorittamaan avustajalleen tämän valtion varoista vaatiman palkkion 6.069,80 euroa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla ollut sellaista varallisuutta, jonka perusteella hänelle on voitu määrätä lisäomavastuu.

Pesänjakajan laatimasta omaisuuden erottelukirjasta käy ilmi, että A ja hänen avopuolisonsa C ovat keskinäisen sopimuksensa perusteella 26.3.2014 myyneet Asunto Oy:n osakkeet, joiden myynnistä saadut varat ovat muun ohessa olleet erottelun kohteena. Erottelukirjan mukaan myynnistä saadut varat jaetaan osapuolten kesken omistussuhteiden mukaan 50 %:n suhteissa ja jaetaan nettomääräisesti velkojen jälkeen siten, että kumpikin osapuoli saa 75.294 euroa. Pesänjakaja on katsonut, ettei hän voi tilittää mitään asuntokaupasta saaduista varoista asianosaisten riitaisuuden vuoksi. A on valituksensa yhteydessä toimittanut hovioikeudelle jäljennöksen asianosaisten 26.3.2014 allekirjoittamasta sopimuksesta, jolla he ovat sopineet mainittujen yhteisessä omistuksessaan olleiden asunto-osakkeiden myynnistä ja muun ohessa siitä, että myynnistä saadut varat tilitetään pesänjakajan asiakasvaratilille, josta ne tilitetään osapuolille lainvoimaisen erottelun jälkeen ja sen mukaisesti.

Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan oikeusapu myönnetään hakijan käyttövaran ja varallisuuden perusteella siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Oikeusavun saajan omavastuu oikeusavusta muodostuu perusomavastuusta ja lisäomavastuusta siten kuin 5–7 §:ssä säädetään. Lisäomavastuu tulee asetuksen 7 §:n 1 momentin mukaan momentissa tarkemmin määrätyin edellytyksin oikeusavun saajan maksettavaksi, jos hänellä ja hänen puolisollaan on muuta kuin 2 momentissa tarkoitettua varallisuutta. Lisäomavastuuta kerryttävää varallisuutta ei 2 momentin 1 kohdan mukaan ole perheen vakinainen asunto, tavanomainen vapaa-ajan asunto ja auto, jos niiden arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen.

Hovioikeus toteaa, ettei käräjäoikeus ole lisäomavastuuta A:lle määrätessään ottanut huomioon mainitsemaansa oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 18 §:ää ja käräjäoikeuden määräämää hyvitystä. Tuomion perustelut koskevat tältä osin A:n puolisoa C:tä.

Oikeusavusta annetun valtioneuvoston asetuksen 7 §:n osalta hovioikeus toteaa, että tässä tapauksessa perheen vakinainen asunto on avopuolisoiden eron vuoksi myyty, mutta kauppahinta on talletettu eikä kumpikaan puoliso ole saanut sitä haltuunsa voidakseen esimerkiksi sijoittaa sen uuden asunnon hankkimiseen. Hovioikeus katsoo, että asunnon myynnistä saadut varat on lisäomavastuuta harkittaessa perusteltua rinnastaa säännöksessä tarkoitettuun asuntoon, koska muunlainen tulkinta johtaisi A:n asettamiseen ilman hyväksyttävää perustetta huonompaan asemaan verrattuna esimerkiksi vastaavassa taloudellisessa tilanteessa olevaan henkilöön, jonka asunto on vielä myymättä, mutta jonka myynti eron vuoksi ajankohtaistuu myöhemmin. Oikeusapulain tarkoituksena on antaa oikeusapua valtion varoin henkilölle, joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Kun taloudellisen aseman arvioinnissa ei mainitun valtioneuvoston asetuksen mukaan oteta huomioon kohtuullista tarvetta vastaavaa vakinaista asuntoa, oikeusavun hakijoiden yhdenmukaisen kohtelun turvaamiseksi asunnon rahaksimuutosta saatujen varojen rinnastaminen hakijan omistamaan vakinaiseen asuntoon on myös lainsäätäjän tarkoituksen mukainen tulkinta.

Edellä lausutuilla perusteilla käräjäoikeuden päätös lisäomavastuun määräämisestä A:lle on kumottava ja A:n avustajalle on maksettava palkkio valtion varoista. Palkkion määrästä asiassa ei ole kysymys.

Asianajaja B:n valitus

- - -

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden päätös oikeusapupäätöksen muuttamisesta ja lisäomavastuun määräämisestä kumotaan. A vapautetaan velvollisuudesta korvata avustajalleen asianajaja B:lle palkkio arvonlisäveroineen käräjäoikeudessa 6.069,80 euroa.

- - -

Asian ovat ratkaisseet:

hovioikeudenlaamanni Liisa Lehtimäki
hovioikeudenneuvos Helena Vihriälä
hovioikeudenneuvos Anna-Liisa Hyvärinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 29.3.2018