HelHO:2020:2

Ulosotto
Ulosmittaus
Perinnöstä luopuminen perittävän kuoleman jälkeen
Kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksianto kuolinpesälle

Diarienummer: U 19/1627
Givet: 6.3.2020
Avgörandets nummer: 264

Hovioikeus katsoi käräjäoikeuden tavoin, että ennen ulosmittausta tapahtunut suullinen tiedoksianto kirjallisesta perinnöstä luopumisilmoituksesta ei voi täyttää ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan ja hallintolain 57 §:n 2 momentin vaatimuksia kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksiantamisesta sille, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle.

HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖS 10.5.2019

Asia Ulosottovalitus

Valitus ja lausuma

A ja B ovat vaatineet, että Helsingin ulosottoviraston 1.12.2017 tekemä päätös X:n kuolinpesäosuuden ulosmittaamisesta Z:n kuolinpesässä kumotaan, ulosoton täytäntöönpano keskeytetään ja Helsingin ulosottovirasto / valtio velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

Z oli kuollut 6.10.2017. X oli 10.10.2017 ilmoittanut kirjallisesti luopuvansa perinnöstä isänsä Z:n jälkeen lastensa A:n ja B:n hyväksi. X oli ilmoittanut viimeistään 10.11.2017 kuolinpesälle perinnöstä luopumisesta.

Kihlakunnanulosottomies oli tehnyt 1.12.2017 päätöksen, jolla oli ulosmitattu X:n osuus Z:n kuolinpesään. Kuolinpesäosuuden ulosmittaus 1.12.2017 tuli kumota, koska X oli luopunut perinnöstä 10.10.2017 ja ilmoitus kuolinpesälle perinnöstä luopumisesta oli tehty ennen ulosmittausta viimeistään 10.11.2017. Kuolinpesän osakas C oli käynyt X:n toisen sisaren kanssa tapaamassa X:ää Vantaan vankilassa 10.11.2017. Tuolloin X oli ilmoittanut suullisesti perinnöstä luopumisesta sekä siitä, että kirjallinen ilmoitus perinnöstä luopumisesta oli saatavilla ja nähtävillä asianajaja Y:n toimistossa.

Ulosottokaaren vaatimus kirjallisesta ilmoituksesta perustui siihen, että jälkikäteen voitiin todentaa, milloin, kenelle ja minkä sisältöinen ilmoitus oli annettu. Suullisella ilmoituksella päästiin käsiteltävässä asiassa yhtäläiseen varmuuteen kuin kirjallisesti tiedoksi annetulla ilmoituksella.

Kuultavan lausuma

Helsingin ulosottovirasto on vaatinut, että valitus hylätään perusteettomana. Täytäntöönpano voitiin keskeyttää asian käsittelyn ajaksi käräjäoikeudessa tilityksen osalta.

Kihlakunnanulosottomies oli ulosmitannut kuolinpesäosuuden, koska velallinen ei ollut luopunut oikeudestaan perintöön perittävän eläessä, kirjallista luopumisilmoitusta ei ollut annettu kuolinpesälle ulosmittaushetkellä eikä luopumisilmoitusta ollut tallennettu maistraattiin.

Oli uskottavaa, että luopumista koskeva tahdonilmaus oli tehty 10.10.2017 ja se oli voitu antaa pesälle tiedoksi suullisesti 10.11.2017, mutta sitä ei ollut saatettu kuolinpesän tietoon kirjallisena, kuten ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 mom. 2 kohdan mukaan edellytettiin. Sillä seikalla, että luopuminen olisi annettu suullisesti tiedoksi 10.11.2017 Vantaan vankilassa tai sitä ennen puhelimitse, ei ollut merkitystä suhteessa X:n ulosmittausvelkojiin ja heidän oikeuteensa.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Ulosottokaaren ehdottoman muotomääräyksen mukaan perinnöstä luopumisilmoitus oli annettava kirjallisesti kuolinpesän osakkaille tiedoksi ennen kuin kuolinpesänosuutta koskeva ulosmittauspäätös oli tehty. Näyttötaakka perinnöstä luopumisilmoituksen ulosottokaaren mukaisesta laatimisesta ja tiedoksiantamisesta oli velallisella. Velallinen X:n kertomuksen perusteella oli näytetty, että hän oli 10.10.2017 allekirjoittanut kirjallisen perinnöstä luopumisilmoituksen, joka oli jäänyt asianajaja Y:n haltuun.

Kysymyksessä olevaa kuolinpesäosuutta koskeva ulosmittauspäätös oli tehty 1.12.2017. Asianajaja Y oli lähettänyt 7.12.2017 kuolinpesän osakkaille X:n perinnöstä luopumisilmoituksen 5.12.2017 päivätyllä kirjeellä. Z:n kuolinpesän hoitaja C tai muutkaan pesänosakkaat eivät siten olleet saaneet X:n 10.10.2017 allekirjoittamaa kirjallista perinnöstä luopumisilmoitusta tiedoksi ennen kuolinpesän osuuden ulosmittauspäätöstä 1.12.2017. Sillä seikalla, että X oli voinut antaa perinnöstä luopumisen kuolinpesälle suullisesti tiedoksi 10.11.2017 Vantaan vankilassa järjestetyssä tapaamisessa tai sitä ennen puhelimitse, ei ollut merkitystä suhteessa X:n ulosmittausvelkojiin ja heidän oikeuteensa.

Pesäosuuden ulosmittaus estyi myös silloin, kun velallinen oli perittävän kuoleman jälkeen jättänyt luopumisilmoituksensa kotipaikkansa maistraattiin sinne talletettavaksi. X:n perinnöstä luopumisilmoitusta ei kuitenkaan ollut talletettu hänen kotipaikkansa maistraattiin, vaan sitä oli säilytetty Y:n asianajotoimiston toimitiloissa.

Näillä perusteilla asiassa oli jäänyt näyttämättä, että X olisi luopunut velkojiaan sitovasti osuudestaan Z:n kuolinpesään. Sen vuoksi hänen osuutensa Z:n kuolinpesästä oli ulosmitattavissa hänen veloistaan.

------

Asian on käräjäoikeudessa ratkaissut käräjätuomari Seija Ovaskainen.


HELSINGIN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 6.3.2020

Valitus

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että käräjäoikeuden päätös ja ulosottovalituksen kohteena oleva Helsingin ulosottoviraston päätös kumotaan.

Käräjäoikeus oli arvioinut asiaa virheellisesti. Velallinen X oli antanut tiedon 10.10.2017 päivätystä kirjallisesta perinnöstä luopumisilmoituksesta ja sen sisällöstä 10.11.2017 suullisesti kuolinpesän osakkaalle C:lle, joka oli kuolinpesän pesänhoitaja. X oli tuolloin kertonut C:lle, että hän luopuu perinnöstään isänsä jälkeen lastensa hyväksi. Lisäksi X oli kertonut, missä kirjallinen perinnöstä luopumisilmoitus oli ja missä sen voi käydä lukemassa. X:n ilmoitus täytti ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan ja hallintolain 57 §:n 2 momentin vaatimukset kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksiantamisesta pesänhoitajalle. X:n kuolinpesäosuutta ei sen vuoksi olisi saanut ulosmitata hänen veloistaan.

Kuultavan lausuma

Helsingin ulosottovirasto on antanut asiassa lausunnon.

Käräjäoikeuden päätös oli oikea.

X ei ollut luopunut perinnöstään isänsä jälkeen ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja hallintolain 57 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. X ei ollut antanut kirjallista luopumisilmoitusta tiedoksi kuolinpesälle kirjallisesti ennen ulosmittauspäätöstä. Sillä, että X oli 10.11.2017 mahdollisesti ilmoittanut C:lle, että hän luopuu perinnöstään isänsä jälkeen lastensa hyväksi tai toimittanut asianajajalleen kirjallisen luopumisilmoituksen, ei ollut asiassa merkitystä. X:n perinnöstä luopuminen ei kerrotuissa olosuhteissa ollut hänen velkojiaan sitova. X:n kuolinpesäosuus oli siten ulosmitattavissa hänen ulosottoveloistaan.

Hovioikeuden ratkaisu

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että velallisen X:n isä oli kuollut 6.10.2017 ja että X oli allekirjoittanut 10.10.2017 kirjallisen perinnöstä luopumisilmoituksen, joka oli ollut sanotusta päivämäärästä lähtien X:n asianajajan hallussa. Lisäksi riidatonta on, että C oli toiminut kuolinpesän pesänhoitajana ja että X oli tavannut tämän 10.11.2017 ennen X:n kuolinpesäosuuden ulosmittausta 1.12.2017.

Käräjäoikeus on hylännyt A:n ja B:n ulosottovalituksen sillä perusteella, että kuolinpesä ei ollut saanut 10.10.2017 allekirjoitettua kirjallista perinnöstä luopumisilmoitusta tiedoksi ennen kuolinpesäosuuden ulosmittausta 1.12.2017. Käräjäoikeuden mukaan perinnöstä luopumisilmoitus oli ulosottokaaren ehdottoman muotomääräyksen mukaan annettava kirjallisesti kuolinpesän osakkaille tiedoksi ennen kuin kuolinpesäosuutta koskeva ulosmittauspäätös oli tehty. Koska näin ei riidattomasti ollut toimittu, sillä seikalla, että X oli voinut antaa suullisesti tiedoksi perinnöstä luopumisen kuolinpesälle 10.11.2017 ennen ulosmittausta, ei ollut merkitystä suhteessa velallisen ulosmittausvelkojiin.

A:n ja B:n valituksessa esittämän johdosta hovioikeudessa arvioitavana on ensinnäkin se, voiko ennen ulosmittausta tapahtunut suullinen tiedoksianto kirjallisesta perinnöstä luopumisilmoituksesta täyttää ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan ja hallintolain 57 §:n 2 momentin vaatimukset kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksiantamisesta pesänhoitajalle. Toiseksi, mikäli sanotun kaltainen suullinen tiedoksianto voi täyttää tällaiset vaatimukset, hovioikeudessa on tämän jälkeen arvioitavana, onko suullisen tiedoksiannon tosiasiallista tapahtumista pidettävä esitetyn näytön perusteella uskottavana.

Sovellettavat säännökset

Voimassa olevan ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saa ulosmitata, jos velallinen osoittaa, että hän on perittävän kuoleman jälkeen antanut kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksi kuolinpesälle niin kuin hallintolain 57 §:n 2 momentissa säädetään.

Lisäksi tapahtuma-ajankohtana voimassa olleen ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 3 kohdan (705/2007) mukaisesti velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saa ulosmitata, jos velallinen osoittaa, että hän on perittävän kuoleman jälkeen jättänyt luopumisilmoituksen kotipaikkansa maistraattiin tallettamista varten. Velallisen tulee ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 3 momentin mukaisesti viipymättä ilmoittaa luopumisilmoituksen tallettamisesta pesän osakkaille ja hallinnolle.

Hallintolain 57 §:n 2 momentin mukaisesti tiedoksianto kuolinpesälle toimitetaan sille pesän osakkaalle, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle.

Ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevien esitöiden mukaan velallisen tulee osoittaa, että hän on antanut kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksi sille osakkaalle, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle. Mikäli kysymys on ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta maistraattiin tallettamisesta, ilmoitus voi kyseistä lainkohtaa koskevien esitöiden mukaan olla myös suullinen. (HE 13/2005 vp s. 107)

Ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n säätämisellä kumottiin aiemmin voimassa ollut ulosottolain 4 luvun 11 a § (764/1991). Sen mukaan velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei voitu ulosmitata, jos velallinen perittävän kuoleman jälkeen ennen ulosmittausta luopui oikeudestaan perintökaaren 17 luvun 2 a §:n mukaisesti. Viimeksi mainitun säännöksen mukaan luopuminen oli tehtävä kirjallisesti ja ennen perinnön vastaanottamista.

Ulosottolain 4 luvun 11 a §:n ongelmana oli toisinaan se, että velallinen väitti luopuneensa perinnöstä ennen ulosmittausta, mutta luopumista oli syytä epäillä tekaistuksi. Luopumiselle asetettavia vaatimuksia ehdotettiin näin tiukennettavaksi siten, että velallisen oikeutta perintöön tai testamenttiin ei saanut ulosmitata, jos velallinen näytti, että hän oli tallettanut luopumisilmoituksen maistraattiin tai antanut sen tiedoksi kuolinpesälle. (HE 13/2005 vp s. 23)

Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että luopumisen tulee perustua kirjalliseen allekirjoitettuun asiakirjaan, joka on annettu pesälle tiedoksi. Itse tiedoksiantotapa on vapaa. Mahdollisina tiedoksiantotapoina on tässä yhteydessä esitetty esimerkiksi postissa lähetetty kirje tai sähköpostin liitetiedostona toimitettu allekirjoitettu luopumisilmoitus. (Linna, Tuula & Leppänen, Tatu: Ulosotto-oikeus II. Ulosmittaus ja myynti. 2., uudistettu painos. Helsinki 2015 s. 395 sekä Tuunainen, Pekka: Perintö, testamentti ja velka. Helsinki 2015 s. 170). Tiedoksi antamisella toimintatapana on viitattu siihen, että velallinen toimittaa kirjallisen luopumisilmoituksen sille osakkaalle, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle (Koulu, Risto & Lindfors, Heidi: Ulosotto-oikeus. Helsinki 2009 s. 282).

Asian arviointi

Ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdassa ei ole nimenomaisesti todettu, miten hallintolain 57 §:n 2 momentin mukainen tiedoksianto kuolinpesälle on tehtävä, jotta se olisi tehokas velkojia kohtaan ja jotta velallinen välttyisi perinnöstä luopumisen vuoksi pesäosuutensa ulosmittaukselta. Tähän viittaavat myös ne oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot, joiden mukaan itse tiedoksiantotapa on vapaa. Siitä, että tiedoksiantotapa on vapaa, ei voida kuitenkaan päätellä, että mikä tahansa ilmoitus kuolinpesälle täyttäisi sanotun lainkohdan esittämän vaatimuksen "antaa tiedoksi". Tätä osoittavat ne oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot, joista voidaan pikemminkin päätellä, että velalliselta edellytetään luopumistahdon ilmaisevan kirjallisen asiakirjan konkreettista toimittamista sille kuolinpesän osakkaalle, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle.

Tällainen tulkinta on sopusoinnussa ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan säätämiseen johtaneiden syiden ja ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin muiden perinnöstä luopumista koskevien säännösten kanssa. Kuten aiemmin selostetuista ulosottokaaren esitöistä ilmenee, käytäntöä, jossa pelkkä kirjallisessa muodossa tehty luopumisilmoitus vailla edellytyksiä tiedoksiantotavasta oli riittävä, ei koettu aina tyydyttäväksi. Sen vuoksi luopumiselle asetettavia edellytyksiä tiukennettiin. Tiukentamisen tarkoituksena oli hovioikeuden näkemyksen mukaan välttää niitä näytöllisiä epävarmuustekijöitä, jotka liittyivät paitsi itse luopumistahdon ilmaisevan kirjallisen asiakirjan olemassaoloon myös luopumista osoittavan tahdonilmaisun tiedoksiannon ajankohtaan. Sen vuoksi suullinen tiedoksianto hyväksyttiin ainoastaan silloin, kun kysymys oli helposti todennettavissa olevasta luopumistahdonilmaisua osoittavan kirjallisen asiakirjan tallettamisesta viranomaiselle.

Ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdassa on kysymys velkojien suojaksi laaditusta säännöksestä. Velkojien edun mukaista on, ettei velallinen perinnöstä luopumalla millä tahansa keinoin voi siirtää omaisuuttaan velkojien ulottumattomiin ja siten välttää pesäosuutensa ulosmittausta. Sen vuoksi hovioikeus katsoo, ettei ennen ulosmittausta tapahtunut suullinen tiedoksianto kirjallisesta perinnöstä luopumisilmoituksesta voi täyttää ulosottokaaren 4 luvun 81 §:n 1 momentin 2 kohdan ja hallintolain 57 §:n 2 momentin vaatimuksia kirjallisen luopumisilmoituksen tiedoksiantamisesta sille, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle.

Johtopäätökset

Asiassa ei ole edes väitetty, että 10.10.2017 päivätty kirjallinen perinnöstä luopumisilmoitus tai sitä koskeva jäljennös olisi toimitettu C:lle, joka on ollut X:n isän kuolinpesän pesänhoitaja, ennen kuin X:n kuolinpesäosuus on ulosmitattu 1.12.2017. Asiassa ei ole myöskään väitetty, että kysymys olisi kirjallisen luopumisilmoituksen tallettamisesta maistraattiin. Ottaen huomioon, mitä edellä on todettu kirjallisen luopumisilmoituksen tehokkaasta tiedoksiantamisesta sille, jonka hallussa pesä on, tai pesänhoitajalle, asiassa ei ole tarpeen arvioida, onko suullisen tiedoksiannon tapahtumista C:lle ennen ulosmittausta pidettävä esitetyn näytön perusteella uskottavana.

Mainituilla perusteilla hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen asiassa.

Päätöslauselma

A:n ja B:n valitus hylätään. Käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

------

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Terhi Mattila
Hovioikeudenneuvos Satu Saarensola
Asessori Jaakko Jylhä

Valmistelija:

Hovioikeuden esittelijä Antto Orasmaa

Ratkaisu on yksimielinen.


KKO ei valituslupaa 28.5.2020 nro 807

 
Publicerad 20.4.2020  Uppdaterad 3.6.2020