I-SHO:2018:5

Kantelu - Salainen pakkokeino

Diaarinumero: R 18/912, R 18/913
Antopäivä: 25.9.2018
Ratkaisunumero: 496

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Käräjäoikeus oli myöntänyt poliisille luvat A:n televalvontaan, telekuunteluun sekä A:n asunnon tekniseen kuunteluun. Lupapäätösten mukaan A:ta oli ollut syytä epäillä taposta. A:han kohdistettu syyte samasta taposta oli kuitenkin jo tuomioistuimen lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Kysymys pakkokeinojen käytön edellytyksistä.

ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 25.9.2018

Vaatimukset hovioikeudessa

Kantelu

A on vaatinut, että Pohjois-Savon käräjäoikeuden 2.3.2018 tekemä päätös televalvonnasta ja telekuuntelusta sekä saman käräjäoikeuden 6.3.2018 tekemä päätös asuntoon kohdistuvasta teknisestä kuuntelusta kumotaan.

Telekuuntelulle, televalvonnalle ja tekniselle kuuntelulle ei ole ollut lain mukaisia edellytyksiä, koska A:han kohdistettu syyte taposta oli Itä-Suomen hovioikeuden 20.6.2017 antamalla lainvoimaisella tuomiolla hylätty. Hovioikeus on tuomiossa todennut asianomistajan kuolinsyyn jääneen epäselväksi eikä poliisilla ole ollut vaatimuksensa perusteina uutta tietoa asianomistajan kuolinsyystä tai A:n syyllisyydestä. Lisäksi poliisi oli käräjäoikeudelle toimittamassaan vaatimuksessa ilmoittanut epäilevänsä A:n syyllistyneen tappoon, vaikka A:ta oli tosiasiassa epäilty törkeästä pahoinpitelystä. Asunnon tekniseen kuunteluun oli kuitenkin pyydetty lupa epäillyn tapon perusteella, jotta teknisen kuuntelun edellytykset täyttyisivät. Telekuuntelua oli suoritettu vain neljän päivän ajan ennen asunnon teknisen kuuntelun aloittamista. Lisäksi vaatimuksessa on ollut virheellinen maininta siitä, että käräjäoikeus olisi tuominnut A:n taposta, vaikka käräjäoikeuskin oli hylännyt A:han kohdistuneen syytteen.

Vastaus

Rikoskomisario B on vastustanut vaatimuksia.

Esitutkinta on aloitettu uudelleen ja asia etenee lokakuussa 2018 syyteharkintaan. A:ta epäillään nyt törkeästä pahoinpitelystä. Poliisi on keskustellut syyttäjän kanssa ennen pakkokeinojen käyttöä niiden tarpeellisuudesta. Asiassa annetusta tuomiosta huolimatta pakkokeinojen käyttö on mahdollista. Käräjäoikeus on hyväksynyt poliisin vaatimusten perusteet ja asuntokuuntelun osalta myös julkinen asiamies on katsonut, ettei pakkokeinovaatimus ole perusteeton.

Lausuma

A on lausunut, että julkisen asiamiehen mielipide tai käräjäoikeuden tekemä ratkaisu eivät ole väärän päätöksen oikeutus. Asuntojen tekninen kuuntelu edellyttää painavia perusteita. Koska A:han kohdistettu syyte on lainvoimaisesti hylätty, yksityisyyden loukkaus olisi edellyttänyt myös lainvoimaisen tuomion huomioimista asiassa. Poliisin, julkisen asiamiehen ja käräjäoikeuden olisi tullut harkita mahdollisten purkuperusteiden käsillä olo ja niiden vaikutus salakuuntelun edellytyksiin. Nyt noudatettu menettely johtaisi sallittuna mielivaltaisuuteen.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Pohjois-Savon käräjäoikeus on 2.3.2018 myöntänyt poliisille luvan A:n televalvontaan ja telekuunteluun sekä 6.3.2018 luvan kohdistaa teknistä kuuntelua asuntoon, jossa A on ollut kirjoilla. Vaatimusten mukaan A:ta on epäilty 24.- 25.3.2016 tehdystä taposta.

Pakkokeinolain 10 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan salaisen pakkokeinon käytön yleisenä edellytyksenä on, että käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi tarvittavia tietoja. Pykälän 2 momentin mukaan sen lisäksi, mitä salaisten pakkokeinojen käytön erityisistä edellytyksistä jäljempänä säädetään, telekuuntelua, tietojen hankkimista telekuuntelun sijasta, suunnitelmallista tarkkailua, teknistä kuuntelua, teknistä katselua, henkilön teknistä seurantaa, teknistä laitetarkkailua, peitetoimintaa, valeostoa, tietolähteen ohjattua käyttöä ja valvottua läpilaskua saadaan käyttää vain, jos niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle. Peitetoiminnan, valeoston ja asuntokuuntelun käyttäminen edellyttää lisäksi, että se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi.

Saman luvun 6 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa televalvontaa rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta. Saman luvun 3 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan esitutkintaviranomaiselle voidaan antaa lupa kohdistaa telekuuntelua rikoksesta epäillyn hallussa olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos epäiltyä on syytä epäillä taposta tai sanotussa momentissa luetelluista muista vakavista rikoksista. Edelleen saman luvun 17 §:n mukaan esitutkintaviranomaiselle voidaan myöntää lupa kohdistaa teknistä kuuntelua vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan, jossa rikoksesta epäilty todennäköisesti oleskelee (asuntokuuntelu). Edellytyksenä on lisäksi, että häntä on syytä epäillä taposta tai pykälässä luetelluista muista vakavista rikoksista.

Itä-Suomen hovioikeus on 20.6.2017 antamallaan lainvoimaisella tuomiolla hylännyt A:han kohdistetun syytteen taposta 24.-25.3.2016.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 4 artiklan 1 kappaleen mukaan ketään ei saa saman valtion tuomiovallan nojalla tutkia uudelleen tai rangaista oikeudenkäynnissä rikoksesta, josta hänet on jo lopullisesti vapautettu tai tuomittu syylliseksi kyseisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti. Tämä ne bis in idem -sääntö muodostaa keskeisen osan syytetyn suojasta rikosprosessissa. Siitä riippumatta, tuomitaanko vai vapautetaanko hänet, hänen on saatava tietää, että juttua ei voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi. Edellä todetun 4 artiklan 2 kappaleen mukaan 1 kappaleen määräykset eivät kuitenkaan estä ottamasta juttua uudelleen tutkittavaksi asianomaisen valtion lakien ja oikeudenkäyntimenettelyn mukaisesti, jos on näyttöä uusista tai vasta esiin tulleista tosiseikoista tai jos aiemmassa prosessissa on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen.

Suomessa lainvoiman saanut tuomio on rikosasiassa mahdollista purkaa oikeudenkäymiskaaren 31 luvussa säädetyillä edellytyksillä. Sanotun luvun 8 §:n mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa: 1) jos oikeuden jäsen tai virkamies, syyttäjä taikka asianosaisen edustaja tai avustaja on jutun yhteydessä syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jonka voidaan otaksua vaikuttaneen jutun lopputulokseen; 2) jos asiakirja, jota on käytetty todisteena, on ollut väärä tai asiakirjan antajan tieten sisällöltään totuudenvastainen taikka jos todistaja tai asiantuntija on tahallaan antanut perättömän lausuman, ja asiakirjan tai lausuman voidaan otaksua vaikuttaneen lopputulokseen; 3) jos vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava lievempiä rangaistussäännöksiä, tahi on erittäin painavia syitä, katsoen siihen mihin näin vedotaan ja mitä muutoin käy ilmi, saattaa uudelleen tutkittavaksi kysymys, onko syytetty tehnyt sen rikollisen teon, joka on luettu hänen syykseen; tai 4) jos tuomio perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen.

Saman luvun 9 §:n 1 momentin mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn vahingoksi purkaa: 1) jos 8 §:n 1 tai 2 kohdassa mainittu seikka on ollut olemassa ja sen voidaan otaksua vaikuttaneen siihen, että syytetty on vapautettu tai että hänet on tuomittu olennaisesti lievempien rangaistussäännösten mukaan kuin mitä olisi ollut sovellettava; tai 2) jos kysymyksen ollessa rikoksesta, josta säännöllisen rangaistusasteikon mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kaksi vuotta vankeutta tai josta voi seurata viraltapano, vedotaan seikkaan tai todisteeseen, jota ei ole aikaisemmin esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn tuomitsemiseen rikoksesta tai siihen, että rikokseen olisi ollut sovellettava olennaisesti ankarampia rangaistussäännöksiä. Pykälän 2 momentin mukaan tuomiota älköön purettako 1 momentin 2 kohdassa mainitusta syystä, ellei saateta todennäköiseksi, ettei asianosainen ole voinut vedota puheena olevaan seikkaan tai todisteeseen siinä oikeudessa, joka tuomion on antanut, tai hakemalla muutosta tuomioon taikka että hän muutoin on pätevästä syystä ollut siihen vetoamatta.

Edellä todettu ne bis in idem -periaate, lainvoimaisen tuomion oikeusvoimavaikutus ja oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 9 §:ssä säädetyt edellytykset tuomion purkamiselle syytetyn vahingoksi merkitsevät sitä, että tilanteessa, jossa epäiltyyn kohdistettu syyte on lainvoimaisesti hylätty, pakkokeinoja voidaan käyttää vain, jos on perusteltua syytä olettaa, että lainvoimaista tuomiota rasittaa purkuperuste.

Kantelun kohteena olevissa pakkokeinoasioissa poliisin käräjäoikeudelle esittämien vaatimusten perusteina ei ole esitetty mitään sellaisia uusia seikkoja, jotka antaisivat syyn epäillä A:ta taposta. Sillä, että vastauksessa on ilmoitettu, että A:ta epäillään nyt tapon asemesta törkeästä pahoinpitelystä, ei ole hovioikeuden ratkaisun kannalta merkitystä, koska pakkokeinojen edellytykset arvioidaan käräjäoikeudessa esitettyjen vaatimusten perusteella.

Näillä perusteilla hovioikeus katsoo, että asiassa ei ole ollut pakkokeinolain mukaisia edellytyksiä televalvontaan, telekuunteluun eikä asunnon tekniseen kuunteluun.

Päätöslauselma

Pohjois-Savon käräjäoikeuden päätökset 2.3.2018 nro 18/236 ja 6.3.2018 nro 18/247 kumotaan.

- - - - - - - - - - -

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

hovioikeudenneuvos Merja Lahti
hovioikeudenneuvos Jukka Soininen
hovioikeudenneuvos Eeva Kaisa Kääriäinen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen.

 
Julkaistu 1.10.2018  Päivitetty 30.11.2018