Kittilän kunnanhallituksen ja -valtuuston jäseniä ja kunnanjohtajaa koskeva virkarikosasia

Rovaniemen hovioikeus on antanut tänään tuomionsa Kittilän kunnanhallituksen ja -valtuuston jäseniä ja
kunnanjohtajaa koskevassa virkarikosasiassa, jossa asianomistajana oli kunnan hallintojohtaja Esa Mäkinen.

Käräjäoikeuden ratkaisu

Lapin käräjäoikeus oli 5.11.2021 antamallaan tuomiolla numero 21/142474 hylännyt kaikki kunnanhallituksen ja -valtuuston jäseniä ja kunnanjohtajaa vastaan nostetut virkarikossyytteet sekä asianomistajan korvausvaatimukset ja määrännyt Suomen valtion maksamaan vastaajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut. Rikosasiassa oli käräjäoikeudessa 39 vastaajaa.

Asian käsittely hovioikeudessa

Syyttäjä valitti käräjäoikeuden tuomiosta kolmen syytekohdan osalta. Asianomistaja tyytyi käräjäoikeuden
tuomioon.

Syyttäjä vaati 16 vastaajalle rangaistusta ensisijaisesti virka-aseman väärinkäyttämisestä, toissijaisesti
virkavelvollisuuden rikkomisesta ja viimesijaisesti tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn toukokuussa 2023.

Hovioikeuden ratkaisu

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta syytteiden hylkäämisestä. Suomen valtio
velvoitettiin korvaamaan vastaajien oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut hovioikeudessa.

Hovioikeus äänesti asian lopputuloksesta.

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi kunnanhallituksen puheenjohtajan, kunnanhallituksen 1.
varapuheenjohtajan ja kunnanjohtajan kohdassa 1A sekä kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtajan kohdissa 1A–C syyllistyneen menettelyillään virkavelvollisuuden rikkomiseen.

Hovioikeuden tuomion perusteluista

Hovioikeudessa oli kyse Kittilän kunnanvaltuuston 24.8.2015 tekemästä päätöksestä, jolla kunnan hallintosääntöä oli muutettu muun ohella kunnanhallituksen kokouksen sihteeriä, otto-oikeutta ja kunnanjohtajan sijaisuutta koskevien määräysten osalta. Ennen hallintosäännön muutoksia kyseisiä tehtäviä oli hoitanut Mäkinen.

Asiassa oli riidatonta, että kunnanhallituksella ja -valtuustolla oli ollut toimivalta valmistella ja muuttaa kunnan hallintosääntöä.

Syytteen mukaan vastaajat olivat laiminlyöneet käyttää toimivaltaansa yksinomaan hyväksyttäviin tarkoituksiin ja aiheuttaakseen Mäkiselle vahinkoa rikkoneet muutoinkin virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin ja määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa osallistuessaan kyseisten hallintosäännön muutosten valmisteluun tai päätöksentekoon. Vastaajat olivat myös laiminlyöneet varata Mäkiselle tilaisuuden tulla kuulluksi häntä koskevista hallintosäännön muutoksista ja lisäksi laiminlyöneet perustella päätökset lain edellyttämällä tavalla. Syytteen mukaan Kittilän kunnanhallitus ja -valtuusto olivat hallintosääntöä muuttamalla poistaneet hallintojohtaja Mäkiseltä tämän virkaan kuuluneet keskeiset ja olennaiset virkatehtävät kunnanhallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien aloitteesta kostona tai rankaisuna Mäkisen virkavelvollisuuksien mukaisesta toiminnasta ns. Eilavaaran 1. laskuun liittyen ja myös Mäkisen henkilöstä ja hänen virkatehtäviään hoitaessaan käyttämistään työtavoista ja -menetelmistä johtuvista syistä. Menettelyn ilmeisenä tarkoituksena oli ollut syrjäyttää Mäkinen tälle hallintojohtajana kuuluvista keskeisistä tehtävistä.

Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut siitä, ettei syytteessä kuvattu Mäkisen toiminta ollut työsyrjinnän ja syrjinnän tunnusmerkistön mukaista ammatillista toimintaa tai siihen rinnastettava seikka.

valitsemistaan kunnanhallituksen kokouksen sihteeriksi ja muutoin läsnäolosta päättämistä hallintosäännön 34 §:n mukaisesti, mutta koska kyse oli ollut vain kokouksen sihteerin tehtävästä eikä Mäkiselle virkansa puolesta kuuluneesta valmistelijan tehtävästä, muutos ei ollut vaikuttanut hallintojohtajan toimivaltaan.

Virkatehtävien olennaisuuden osalta hovioikeus totesi, että asiassa ei ollut esitetty Mäkisen omaa kertomusta tarkempaa selvitystä hallintojohtajan toimenkuvasta. Hänen palkkaansa tai muitakaan virkasuhteen etuja ei ollut heikennetty. Hovioikeus katsoi, ettei muutoksilla ollut poistettu Mäkiseltä hänen keskeisiä ja olennaisia virkatehtäviään.

Vaikka hallintosäännön muuttaminen oli ollut ajallisesti yhteydessä Levin Hissit Oy:n toimitusjohtajaan
kohdistuneesta tutkintapyynnöstä alkaneeseen prosessiin, hovioikeus katsoi näyttämättä jääneen, että
päätökset olisi tehty syytteessä väitetyllä tavalla kostona tai rankaisuna tai että päätösten taustalla olisi ollut kenenkään vastaajan osalta ensisijaisesti epäasiallisia perusteita. Asiassa ei myöskään ollut näytetty, että vastaajat olisivat aiheuttaneet Mäkiselle vahinkoa.

Sen sijaan hovioikeus katsoi, että Mäkisen kuuleminen oli ollut puutteellista ja että päätöksiä ei ollut perusteltu lain edellyttämällä tavalla.

Hovioikeus totesi, että kunnanjohtajan oli tullut huolehtia Mäkisen esimiehenä ja asian esittelijänä
kunnanhallituksessa Mäkisen asianmukaisesta kuulemisesta viranhaltijalain 23 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen kunnanvaltuuston päätöksen tekemistä. Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että luottamushenkilöiden tuli lähtökohtaisesti voida luottaa valmistelun asianmukaisuuteen, ellei kyse ole selvästä ja ilmeisestä virheestä. Kuulemisvelvoite ei korkeimmassa hallinto-oikeudessakaan ollut ollut täysin selvä. Hovioikeus katsoi, että kyse ei siten ollut ollut sellaisesta selvästä ja ilmeisestä virheestä, joka luottamushenkilöiden olisivat tullut havaita. Hovioikeus katsoi, että myös kunnanjohtajan osalta kuulemisvirhettä oli pidettävä kokonaisuutta arvostellen vähäisenä, koska kuulemisvelvoite ei ollut selvä.

Perusteluvelvollisuutta koskevien laiminlyöntien osalta hovioikeus totesi, että kunnanjohtajalla asian esittelijänä oli ollut lähtökohtaisesti velvollisuus huolehtia esityksen ja päätöksen perusteluista. Mäkisen kertomin tavoin kunnan toimielimissä oli toisaalta ollut käytössä niin sanotut täydentyvät päätöspöytäkirjat. Kittilässä ja myös muissa kunnissa vakiintuneen käytännön vuoksi hovioikeus katsoi, että perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiä oli pidettävä kokonaisuutta arvostellen vähäisenä, eikä kunnanjohtajan kohdassa 1A tai luottamushenkilöiden kohdissa 1A–C ollut näytetty tahallaan tai huolimattomuudellaan rikkoneen virkavelvollisuuttaan.

Johtopäätökset

Hovioikeus hylkäsi syytteet virka-aseman väärinkäyttämisestä, virkavelvollisuuden rikkomisesta ja tuottamuksellisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkien vastaajien osalta.

Eri mieltä olevan jäsenen tuomion perusteluista

Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos oli enemmistön kanssa samaa mieltä kuulemis- ja perusteluvelvollisuuden rikkomista koskevien väitteiden osalta.

Tarkoitussidonnaisuuden osalta eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos katsoi, että kunnanhallituksen
puheenjohtaja ja 1. varapuheenjohtaja sekä kunnanjohtaja olivat kohdassa 1A ja kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja kohdissa 1A–C laiminlyöneet käyttää toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Kaikki edellä mainitut vastaajat olivat osallistuessaan kunnanhallituksen päätöksentekoon kohdassa 1A esittäneet muutettavaksi Kittilän kunnan 1.1.2015 voimaan tulleen hallintosäännön 31 §:n 4 momenttia, 41 §:n 1 momenttia ja 45 §:n 4 momenttia, joilla oli tosiasiallisesti esitetty poistettavaksi hallintojohtaja Mäkiseltä kunnanhallituksen sihteerin tehtävät ja oikeus olla läsnä kunnanhallituksen kokouksissa, oikeus ottaa asia kunnanhallituksen käsiteltäväksi ja kunnanjohtajan sijaisena toimiminen. Kunnanhallituksen 2. varapuheenjohtaja oli edelleen kohdassa 1B ja 1C osallistuessaan kunnanvaltuuston päätöksentekoon päättänyt muuttaa hallintosääntöä edellä kuvatulla tavalla ja osallistuessaan kunnanhallituksen päätöksentekoon päättänyt panna täytäntöön edellä kerrotun päätöksen. Kaikkien neljän vastaajan tarkoituksena oli ollut Mäkisen niin sanottuun Eilavaaran 1. laskuun liittyneiden virkavelvollisuuksien mukaisten toimintojen vuoksi syrjäyttää Mäkinen osasta hänelle kuuluneista tehtävistä. Vastaajat olivat edellä kuvatulla menettelyllään tahallaan rikkoneet virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa. Teko ei ollut kokonaisuutena arvostellen vähäinen ottaen huomioon, että kyse ei ollut ollut vähäisestä virkatehtävien muuttamisesta ja teko oli aiheuttanut vahinkoa. Eri mieltä oleva hovioikeudenneuvos olisi lukenut vastaajien syyksi virkavelvollisuuden rikkomisen.

Muiden vastaajien osalta eri mieltä oleva hovioikeudenneuvos hylkäsi syytteen kaikilta osin.

Tuomio (diaarinumero R 22/248) on tilattavissa hovioikeuden kirjaamosta: puhelin 029 56 41841,
sähköposti [email protected]