THO:2018:3

Naapuruussuhde – Oikeudenkäyntikulut

Diaarinumero: S 17/117
Antopäivä: 8.2.2018
Ratkaisunumero: 103

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

B:n ja C:n omistaman kiinteistön aiemmin omistanut B:n isä D oli istuttanut pensasaidan, joka oli osittain A:n omistaman kiinteistön puolella. A:n vaatimus B:n ja C:n velvoittamisesta poistamaan pensasaita kustannuksellaan hylättiin. Asianosaiset saivat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, koska asia oli oikeudellisesti epäselvä.

KANTA-HÄMEEN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 14.11.2016

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

A:n omistamalla omakotitalokiinteistöllä on yhteinen raja B:n ja C:n omistaman omakotitalokiinteistön kanssa. Asiassa oli riidatonta, että tonttien välisellä raja-alueella sijaitseva pensasaita, jonka oli istuttanut B:n ja C:n omistaman tontin aiemmin omistanut B:n isä D, sijaitsi osittain A:n tontin puolella.

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi sopinut D:n kanssa aidan paikasta. Riski pensasaidan sijainnista on siten ollut D:llä. Asiassa oli selvitetty, että asianosaiset havaitsivat vasta tarkistusmittauksessa 1.6.2015 pensasaidan sijaitsevan osittain A:n tontin puolella.

Käräjäoikeus totesi selkeän lähtökohdan olevan, ettei kukaan saa ilman toisen suostumusta kasvattaa puita tai pensaita toisen omistamalla maalla. Hämeenlinnan rakennusjärjestyksen 20 §:n mukaan istutettava aita on sijoitettava tontille siten, että sen oksisto ja juuristo täysikasvuisenakin pysyvät omalla tontilla, ellei asiasta ole naapurin kanssa toisin sovittu.

Käräjäoikeus totesi naapuruussuhdelain 8 §:n soveltuvan parhaiten puihin, joiden suuret oksat tai juuret ovat kasvaneet naapurin puolelle. Sen sijaan monet pensasaidat ovat niin nopea- ja voimakaskasvuisia, että naapuri joutuisi leikkaamaan niiden oksia käytännössä vuosittain. Koska pensasaita ei kasvanut aivan suoraan, lopputuloksesta tulisi helposti rumentava, jos oksia leikattaisiin tarkasti rajalinjan mukaisesti. Lisäksi jotkut pensaan yksittäiset kasvit kasvavat kokonaan naapurin puolella. Käräjäoikeus katsoi asiantuntijana kuullun puutarhuri X:n tavoin, ettei naapuruussuhdelain 8 §:n mukainen A:n puolelle ulottuvien juurien ja oksien poistaminen kantajan tai vastaajienkaan toimesta ole toteuttamiskelpoinen ratkaisu.

A:n vaatimuksesta käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n yhteisvastuullisesti kustannuksellaan poistamaan pensasaidan. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n teettämään poistotyön y-tunnuksin toimivalla alan yrityksellä. Käräjäoikeus oikeutti A:n poistamaan aidan juurineen vastaajien kustannuksella, elleivät nämä poista pensasaitaa itse. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti B:n ja C:n korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Timo Lehtonen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 8.2.208

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

B ja C ovat vaatineet, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja heidät vapautetaan velvollisuudesta poistaa heidän ja A:n omistamien tonttien välisellä raja-alueella oleva marja-aroniapensasaita ja siistiä sen poistamisesta aiheutuvat jäljet. Toissijaisesti he ovat vaatineet, että määräys poistotyön tilaamisesta ja teettämisestä y-tunnuksin toimivalta alan yritykseltä kumotaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että A velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa asiassa korkoineen.

Perusteinaan B ja C ovat lausuneet, että marja-aroniapensasaita oli yhteisellä sopimuksella tai ainakin A:n suostumuksella vuonna 2003 tai 2004 istutettu samalla paikalla aiemmin sijainneen orapihlaja-aidan paikalle. Koska A oli ollut yli kymmenen vuotta puuttumatta aidan sijaintiin, hän oli vähintäänkin hiljaisesti hyväksynyt aidan sijainnin. Aidan sijaitseminen osittain A:n tontilla oli paljastunut vasta vuonna 2015. Aidan oli istuttanut B:n ja C:n omistaman kiinteistön aiempi omistaja, eivätkä he kiinteistön ostaessaan olleet ollut tietoisia aidan sijaitsemisesta osittain A:n tontilla. B ja C eivät ole pelkästään omistuksensa perusteella vastuussa aidasta. Vaatimukset poistamistyön suorittamistavasta ovat lakiin perusteettomia.

Vastavalitus

A on vaatinut, että B:n ja C:n korvattavaksi määrätty hänen oikeudenkäyntikulujensa määrä korotetaan 8.765,50 euroksi korkoineen. Lisäksi hän on vaatinut, että B ja C velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa korkoineen.

Perusteenaan A on lausunut, että hänen avustajansa on asian laadun vuoksi joutunut tekemään asiassa runsaasti tarpeellista taustaselvittelytyötä, mikä on lisännyt hänen oikeudenkäyntikulujaan.

Vastaus valitukseen

A on muun ohella vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteinaan A on lausunut, ettei hän ollut nimenomaisesti tai hiljaisesti suostunut aidan istuttamiseen hänen puolelleen. Aita oli ilmoitettu istutettavan naapurin tontin puolelle. Hän oli ollut mittaukseen 1.6.2015 asti siinä käsityksessä, että aita oli ollut kokonaan B:n ja C:n nyt omistaman tontin puolella. Koska aita tulee poistaa osittain hänen tontiltaan, on perusteltua vaatia, että poistotyön suorittaa y-tunnuksella toimiva yritys.

Vastaus vastavalitukseen

B ja C ovat vaatineet, että vastavalitus hylätään perusteettomana.

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Riidattomat seikat

Asiassa on riidatonta, että B ja C eivät ole istuttaneet marja-aroniapensasasaitaa, jota riita koskee, vaan sen oli vuonna 2003 tai vuonna 2004 istuttanut tontin aiempi omistaja. Riidatonta on myös se, että pensasaita oli tuolloin istutettu paikkaan, joka sekä A:n että B:n ja C:n tontin senhetkisen omistajan käsityksen mukaan oli kokonaan B:n ja C:n nyt omistaman tontin puolella ja jossa oli aiemmin sijainnut orapihlaja-aita. Edelleen riidatonta on, että todellisuudessa pensasaita sijaitsee osittain A:n tontin puolella ja että tämä havaittiin vuonna 2015.

Johtopäätökset

Kanne on nostettu B:tä ja C:tä vastaan. Oikeussuojapyyntö perustuu haastehakemuksen mukaan Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestykseen ja eräistä naapurussuhteista annetun lain 8 §:ään.

Hämeenlinnan kaupungin rakennusjärjestyksen 20 §:n mukaan istutettava aita on sijoitettava tontille siten, että sen oksisto ja juuristo täysikasvuisinakin pysyvät omalla tontilla, ellei asiasta ole naapurin kanssa toisin sovittu. Käräjäoikeus (s. 8) on katsonut jääneen näyttämättä, että aidan paikasta olisi sovittu jotakin. B ja C, jotka ovat valituksessaan riitauttaneet tämän seikan ja joilla on lainoppinut avustaja, ovat nimenomaisesti katsoneet, että asia voidaan käsitellä ilman suullista pääkäsittelyä, koska siinä on kyse riidattomien oikeustosiseikkojen perusteella tehtävästä tulkinnasta. Ottaen huomioon oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 16 § hovioikeus ei muuta käräjäoikeuden johtopäätöstä tältä osin. Siten marja-aronia-aidan sijainti on voimassaolevan rakennusjärjestyksen vastainen.

Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 8 §:n mukaan se, jolle oman tahi nautintaoikeudella hallitsemansa maan käyttämisessä johtuu haittaa naapurin alueelta tunkeutuvista juurista, olkoon oikeutettu ottamaan ne pois. Sama olkoon laki sieltä ulottuviin oksiin nähden, ellei omistaja kohtuullisessa ajassa siihen kehoituksen saatuaan niitä poista.

Säännös antaa A:lle oikeuden poistaa B:n ja C:n puolelta tunkeutuvat haittaa aiheuttavat juuret ja oksat. Kuten käräjäoikeus on todennut, tällainen menettely ei välttämättä johda puutarhanhoidollisesti tai esteettisesti tyydyttävään lopputulokseen. Säännöksestä ei tästä huolimatta voida johtaa B:tä ja C:tä koskevaa oikeudellista velvollisuutta poistaa pensasaita A:n tontin puolelta tai heidän omaltakaan puoleltaan taikka korvata A:lle poistamisesta aiheutuneita kustannuksia.

Pelkästään se seikka, että riidan kohteena oleva pensasaita osaksi sijaitsee B:n ja C:n omistamalla tontilla, ei oikeuta velvoittamaan heitä omalla kustannuksellaan poistamaan pensasaita A:n puolelta. Jos näin olisi, A, jonka tontin puolella pensasaita osaksi sijaitsee, olisi vastavuoroisesti B:n ja C:n vaatimuksesta velvoitettava poistamaan aita omalla kustannuksellaan heidän tontiltaan.

A:n vaatimaa suoritusvelvoitetta ei voida perustaa siihenkään, että aidan oli istuttanut B:n ja C:n kiinteistön aiempi omistaja. Sikäli kun kasvien istuttamisesta luvatta toisen maalle voi ylipäätään seurata oikeudellinen vastuu, se ei ainakaan siirry kiinteistön luovutuksessa. Se, että kiinteistön olivat aiemmin omistaneet B:n vanhemmat, on asiassa vailla oikeudellista merkitystä.

Edellä lausutusta seuraa, että aidan rakennusjärjestyksen 20 §:n vastainen sijainti on tämän riita-asian kannalta vailla merkitystä, koska A:n vaatima suoritusvelvollisuus ei perustu lakiin. Kanne on siten hylättävä.

Kun kanne on hylätty, myös A:n vastavalitus on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

Vaikka A on hävinnyt asiansa hovioikeudessa, hänellä on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin ottaen huomioon pensasaidan rakennusjärjestyksen vastainen sijainti. Hän oli voittanut asiansa käräjäoikeudessa. Hovioikeus on samojen tosiseikkojen perusteella arvioinut asiaa oikeudellisesti toisin kuin käräjäoikeus ja päätynyt vastakkaiseen lopputulokseen. Asiaa voidaan näillä perustein pitää oikeudellisesti epäselvänä, minkä vuoksi asianosaisten on perusteltua määrätä vastaavan itse kokonaan oikeudenkäyntikuluistaan asiassa.

Hovioikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomiolauselmaa muutetaan.

B ja C vapautetaan kaikesta käräjäoikeuden tuomitsemasta suoritusvelvollisuudesta.

B ja C vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.

B:n ja C:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeuden osalta hylätään.

A:n oikeudenkäyntikuluvaatimus hovioikeuden osalta hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kai Kokko

Hovioikeudenneuvos Kaarina Syysvirta

Hovioikeudenneuvos Anne Laine

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Johannes Koskenniemi

Esittelijän mietintö:

Hovioikeuden tuomio on pääasiaratkaisun osalta esittelijän mietinnön mukainen. Oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus lausunee seuraavaa:

B ja C ovat voittaneet asian hovioikeudessa. Eräistä naapuruussuhteista annetun lain 8 §, johon kanne on perustettu, ei ole tältä osin tulkinnanvarainen. A:lla on ollut lainoppinut avustaja. Asia ei ole ollut oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n tarkoittamalla tavalla oikeudellisesti epäselvä, minkä vuoksi A on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:n ja saman luvun 16 §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan B:n ja C:n määrältään riidattomat oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa korkoineen.

Tuomiolauselma

B ja C vapautettaneen velvollisuudesta korvata A:n asianosais- ja oikeudenkäyntikuluja käräjäoikeudessa.

A velvoitettaneen suorittamaan B:lle ja C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 4.712 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.

A velvoitettaneen suorittamaan B:lle ja C:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 2.304,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tämän ratkaisun antamisesta lukien.


Lainvoimaisuustiedot:


Korkeimmassa oikeudessa

 
Julkaistu 26.2.2018  Päivitetty 6.4.2018