THO:2018:5

Työsopimus - Lomauttaminen - Irtisanomisajan palkka

Diaarinumero: S 17/574
Antopäivä: 19.4.2018
Ratkaisunumero: 321

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

A oli ollut lomautettuna vuodesta 2008 lukien siten, että hänet oli välillä kutsuttu töihin. Viimeisen työssäolojaksonsa jälkeen hän oli ollut lomautettuna 16.6.-21.12.2012, opintovapaalla 22.12.2012-31.5.2014 ja jälleen lomautettuna 1.6.2014 lähtien irtisanoutumiseensa 21.8.2014 asti. Kysymys siitä, oliko A:lla työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin nojalla oikeus irtisanomisajan palkkaan.


LÄNSI-UUDENMAAN KÄRÄJÄOIKEUS TUOMIO 31.1.2017

Kantaja

A

Vastaaja

B Oy

Asia

Työsuhdetta koskeva riita

Vireille

31.12.2015

ASIAN TAUSTAA / RIIDATONTA

A työskenteli B Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa 9.8.1982 lukien. Yhtiössä on annettu lomautusilmoituksia vuodesta 2008 alkaen ja kantaja oli ollut lomautettuna muun ohessa 2.1.2012 - 30.6.2012 siten, että hän oli lomautuksen aikana viimeisen kerran palkkatyössä 15.6.2012. Tämän jälkeen kantaja oli uudestaan lomautettuna 1.7.2012 lukien. Kantaja suoritti loppuvuoden 2012 aikana opintoihinsa kuulunutta palkatonta työharjoittelua vastaajayhtiössä yhteensä 50 päivänä ajankohtina, jotka ilmenevät tarkemmin yhtiön esittämästä, syksyn 2012 aikajanaa koskevasta laskelmasta (asiakirja, joka nimetty alunperin todisteeksi V1). Kantaja oli opintovapaalla 22.12.2012 - 31.5.2014 ja irtisanoi työsuhteensa 21.8.2014 päättymään välittömästi.

Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen työsopimuslain (jäljempänä: TSL) 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaisesti. Asiassa on keskeistä arvioida, onko kantajan lomautus kestänyt lainkohdassa tarkoitetulla tavoin yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää ennen työsuhteen irtisanomista ja sitä, mikä vaikutus ensinnäkin kantajan opintovapaalla ja toiseksi sitä edeltäneellä työharjoittelulla on ollut lomautuksen yhdenjaksoisuuden kannalta.

Irtisanomisajan ja odotusajan palkkaa koskevat vaatimukset ovat euromääriltään riidattomia.

KANNE

Kantajan vaatimukset

Kantaja vaatii, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan hänelle

1) irtisanomisajan palkkana 14.202,17 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.8.2014 lukien,

2) odotusajan palkkana 549,60 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.1.2016 lukien ja

3) kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Kantajan perusteet

Asian tausta ja erimielisyyden kohde

Vuodesta 2008 lukien yhtiö lomautti työntekijöitään puolen vuoden mittaisissa jaksoissa siten, että lomautusjaksojen aikana yhtiö kutsui henkilöitä erikseen töihin tietyn mittaisiksi ajanjaksoiksi. Kyse siis oli kokoaikaisista lomautuksista, joiden keskeyttämisistä yhtiö ilmoitti erillisillä kutsuilla.

A:lle annettiin lomautusilmoitus ajalle 2.1.2012 - 30.6.2012 (kirjallinen todiste K1). Tämä lomautus oli viimeisimmän kerran keskeytyneenä ja A töissä 11. - 15.6.2012, jonka jälkeen lomautus jatkui 30.6.2012 asti. Yhtiö lomautti työntekijöitä (ml. A:n) ajalle 1.7.2012 - 31.12.2012. Tänä aikana A ei ollut töissä. A:lle annettiin joulukuun 2012 alussa lomautusilmoitus ajalle 1.1.2013 - 30.6.2013 (K2), mutta jo marraskuun 2012 alussa hänelle ilmoitettiin suullisesti lomautuksesta. Lomautukset jatkuivat yhtiössä myös 30.6.2013 jälkeen siten, että ainakin 31.12.2014 asti työntekijöitä lomautettiin puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Erimielisyys asiassa johtuu siitä, että A sopi työnantajan kanssa opintovapaasta, joka sijoittui ajalle 22.12.2012 - 31.5.2014 ja hänellä on opintovapaasta huolimatta oikeus saada irtisanomisajan palkkansa. Vuoden 2009 syksyllä A oli alkanut kouluttautua Hämeen ammattikorkeakoulussa metsätalouden alalle. A suoritti koulua saaden koulutusajalta ansiosidonnaista päivärahaa työttömyyskassasta, koska hän oli samaan aikaan lomautettuna. Työnantaja oli opinnoista tietoinen ja A suoritti esimerkiksi työharjoittelujakson työpaikallaan lomautettuna ollessaan.

Opinnoistaan huolimatta A oli työnantajan käytettävissä ja ajoittain työnantaja kutsuikin hänet töihin. Joulukuussa 2012 A:n tilanne muodostui sosiaalietuuksien kannalta ongelmalliseksi, koska hänen ansiosidonnainen päivärahaoikeutensa oli täynnä. TE-toimisto ilmoitti hänelle, että saadakseen ansioita opiskelun ajalta hänen oli joko irtisanouduttava kokonaan tai haettava aikuiskoulutustukea. Aikuiskoulutustuen saamisen edellytys puolestaan oli se, että A:n tulee olla opintovapaalla. Hän sopi yhtiön johtajan kanssa, että hän on opintovapaalla 22.12.2012 - 31.7.2014. A ja yhtiö sopivat, että opintovapaan aikana toimitaan työhön kutsun osalta samoin kuin aiemminkin, joten kantaja oli työnantajan käytettävissä. Yhtiö ei kutsunut A:ta töihin ajalla 22.12.2012 - 31.5.2014. Opintovapaan viimeinen päivä oli 31.5.2014 (aiemmin sovitun 31.7.2014 sijasta). A oli lomautettuna yhtiön 14.5.2014 antaman ilmoituksen perusteella 1.6.2014 - 31.12.2014. Yhtiö ei kutsunut A:ta työhön ennen kuin hän irtisanoi työsuhteensa 21.8.2014.

Oikeus irtisanomisajan palkkaa vastaavaan korvaukseen ja odotusajan palkkaan

TSL 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan, jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään. Opintovapaasta huolimatta A oli lomautettuna 31.12.2012 asti ja joulukuussa 2012 annetun ilmoituksen perusteella edelleen 1.1.2013 lukien ja senkin jälkeen. Kun A irtisanoutui lomautettuna ollessaan 21.8.2014, oli lomautus kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää. Opintovapaa ei itsessään kerryttänyt mainittua 200 päivää, mutta se ei myöskään katkaissut lomautuksen keston yhdenjaksoisuutta. Näin ollen yhdenjaksoista 200 päivän lomautusjaksoa ovat kerryttäneet sekä opintovapaata edeltänyt että sen jälkeinen lomautusjakso.

Vuoden 2012 työharjoitteluaika tulee ensisijaisesti laskea lomautukseen mukaan yhdenjaksoisesti, koska työharjoittelupäivät ovat lomautuspäiviä. Toissijaisesti, vaikka katsottaisiin, etteivät työharjoittelupäivät ole itsessään lomaututuspäiviä, ne eivät kuitenkaan katkaise lomautuksen yhdenjaksoisuuden kertymistä. Kantaja oli opiskellut jo aiemmin lomautuksen aikana ja työharjoittelun ajoitus ja kohde (B Oy) olivat olleet sinänsä sattumanvaraisia. Myös työttömyyskassa oli tulkinnut kantajan olleen lomautettuna koko loppuvuoden 2012, eli myös työharjoittelun aikana. Vastaajan esittämät "palkatonta poissaoloa" koskevat päivät eivät ole keskeyttäneet A:n lomautusta tai sen yhdenjaksoisuutta syksyllä 2012 ja joka tapauksessa sekä työharjoittelupäivät että palkattomiksi poissaoloiksi merkityt päivät ovat olleet niin lyhytaikaisia keskeytyksiä, etteivät ne katkaise lomautuksen yhdenjaksoisuutta.

A:lle tulee korvata se ansio, jonka hän olisi saanut, jos työnantaja olisi hänen työsuhteensa irtisanonut noudattaen työsuhteessa sovellettua 6 kuukauden irtisanomisaikaa. Lisäksi, koska vaadittua saatavaa ei ollut maksettu työsuhteen päättyessä, hänellä on oikeus myös odotusajan palkkaan.

VASTAUS

Vastaajan vaatimukset

B Oy vaatii, että kanne hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.

Vastauksen perustelut

Tapahtumainkulku

Lomautusilmoitukset annettiin yt-neuvottelujen jälkeen puolivuosittain siten, että työntekijät olivat lomautettuina puolivuotiskausittain erikseen sovittavina ajanjaksoina. Tämä tarkoitti, että työntekijät voitiin kutsua välillä töihin ja työn päätyttyä he jäivät lomautetuiksi uutta lomautusilmoitusta antamatta. Kantaja oli lomautettuna erimittaisissa jaksoissa. Hän oli viimeksi palkallisessa työssä 15.6.2012.

Lomautuksen aikana kantaja oli suorittanut opintoja. Kantaja ja yhtiö tekivät 17.9.2012 sopimuksen (kirjallinen todiste V2) kantajan opintoihin liittyvän harjoittelun suorittamisesta yhtiössä 1.8. - 31.12.2012 välisenä aikana. Kantaja suoritti omasta pyynnöstään palkattomia työharjoittelujaksoja syksyn 2012 aikana ja harjoittelupäivien lisäksi tällä oli palkattoman poissaolon päiviä (23.-24.8, 31.8, 10.-14.9. ja 24.-28.9.2012), jolloin A oli ilmoittanut yhtiölle suorittavansa muutoin opintojaan. Myöskään viikonloppuja ei tule katsoa lomautukseksi, työharjoitteluksi eikä palkattomaksi poissaoloksi. Lähtökohtaisesti kantaja oli siten loppuvuodelle 2012 lomautettuna, mutta tämä ei koskenut työharjoittelua, palkattomia poissaoloja eikä viikonloppuja. Yhtiön näkemyksen mukaan työharjoittelusta sopiminen pitää aina sisällään myös lomautuksen keskeyttämisen ja kaikki työharjoittelujaksot ovat näin ollen katkaisseet lomautuksen yhdenjaksoisuuden.

Keväällä 2013 kantajan lomautusjärjestelyn oli määrä jatkua aikaisempaan tapaan. Kantaja kuitenkin ilmoitti jäävänsä opintovapaalle, ja sovittiin, että kantaja olisi opintovapaalla 30.6.2014 saakka (kirjallinen todiste V3). Kantajan ollessa opintovapaalla häntä ei lomautettu vuonna 2013 eikä vuoden 2014 ensimmäisellä puoliskolla. Tämä olisi ollut tarpeetonta, koska kantajan palkanmaksu oli opintovapaan takia keskeytynyt. Kantaja ei myöskään ollut opintovapaansa aikana työnantajan käytettävissä, eikä häntä olisi voitu kutsua töihin. Lomautusilmoitus annettiin kuitenkin alkuvuodelle 2013, koska sopimusta opintovapaasta ei ollut ehditty tekemään sitä ennen.

Kantaja palasi opintovapaalta aikaisemmin kuin oli ilmoittanut, sillä opintovapaa päättyi 31.5.2014. Yhtiö antoi kantajalle lomautusilmoituksen 11.5.2014 (V4), jonka mukaisesti tämä oli lomautettuna 1.6 - 31.12.2014 välisen ajan erikseen sovittavina ajanjaksoina. Kantaja oli yhtäjaksoisesti lomautettuna ja vuosilomalla 1.6.2014 alkaen ja päätti työsuhteensa ilman irtisanomisaikaa 21.8.2014.

Oikeudellinen arviointi

TSL 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään. Säännöksessä päivillä tarkoitetaan kalenteripäiviä (HE 203/1995 vp., s. 6), Säännös sisältää vaatimuksen lomautuksen yhdenjaksoisesta jatkumisesta vähintään 200 kalenteripäivän ajan.

Kantajan lomautus oli kestänyt opintovapaan päättymisen (1.6.2014) jälkeen työsuhteen päättämiseen (21.8.2014) mennessä yhteensä 82 päivää, eikä opintovapaata edeltävillä lomautuksilla ole merkitystä, koska opintovapaa oli katkaissut lomautuksen keston yhdenjaksoisuuden. Vaikka katsottaisiin, ettei opintovapaa ollut katkaissut yhdenjaksoisuutta, joka tapauksessa kantajan vuonna 2012 työharjoittelun takia pitämät palkattomat vapaat olivat keskeyttäneet sen.

Koska lomautus ei ollut jatkunut yhtäjaksoisesti 200 päivää, kantajalla ei ole oikeutta irtisanomisajan eikä odotusajan palkkaan.

TODISTELU

Kirjalliset todisteet

Kantaja:

K1) Lomautusilmoitus ajalle 2.1.2012 - 30.6.2012

K2) Lomautusilmoitus ajalla 1.1,2013 - 30.6.2013

K3) Lomautusilmoitus ajalle 1.6.2014 - 31.12.2014

K4) Työtodistus

K5) Puu- ja erityisalojen työttömyyskassan antama tuloste TE-keskuksen työvoimapoliittisesta lausunnosta 7.7.2011

K6) B Oy:n faksilla lähettämä pöytäkirja 31.5.2012 puu- ja erityisalojen työttömyyskassalle

K7) A:n ja puuliiton työttömyyskassan välinen sähköpostikeskustelu koskien työharjoittelua

K8) Puualojen työttömyyskassan maksuhistoriaraportti koskien A:ta.

K9) Puuliiton kassalle faksilla toimitettu yhtiön lomautusta koskeva ilmoitus

K10) Puuliiton kassalle faksilla toimitettu yhtiön lomautusta koskeva ilmoitus

K11) Palkansaajan aikuiskoulutustukihakemus 16.11.2012 (= V3, kuitenkin niin, että todiste K11 sisältää hakemusasiakirjan kokonaisuudessaan)

Vastaaja:

V1) (todisteesta luovuttiin valmistelussa)

V2) Harjoittelusopimus 17.9.2012

V3) Palkansaajan aikuiskoulutustukihakemus 16.11.2012

V4) Lomautusilmoitus 11.5.2014

Henkilötodistelu

Kantaja:

1) A, kantajana todistelutarkoituksessa

Vastaaja:

1) C, vastaajayhtiön toimitusjohtajana todistelutarkoituksessa

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty henkilönäyttö

Todistelutarkoituksessa kuultu kantaja A on kertonut, että yhtiössä tehtiin lomautuksia vuodesta 2008 alkaen tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja ne tehtiin aina puoli vuotta kerrallaan siten, että seuraava tehtiin edellisen loppuessa. Yhtiön edustaja, johtaja C tarkisti onko töitä tarjolla ja jos oli, niin työntekijälle ilmoitettiin asiasta ja kutsuttiin tämä töihin.

A aloitti syksyllä 2009 aikuisopiskeluna metsätalousinsinöörin opinnot Hämeen ammattikorkeakoulussa. Hän käytti opintoihin tarvittaessa niin sanottuja pekkasvapaita, mutta lomautusviikoilla tähän ei ollut tarvetta. A sai korotettua ansiosidonnaista päivärahaa, eikä tämän esteenä ollut se, että hän opiskeli ja oli lomautettu ja toisinaan työskenteli samaan aikaan. Harjoittelu olisi yhtä hyvin voinut tapahtua jossain muussa yrityksessä.

Vuonna 2012 yhtiö ilmoitti, että lomautus alkaa jälleen 1.7.2012 ja kestää vuoden loppuun. A meni 26.7.2012 keskustelemaan C:n kanssa siitä kauanko lomautus kestäisi ja tiedustelemaan olisiko syksyllä tulossa töitä. C kertoi, että tilanne oli erittäin vaikea, eikä töitä ollut näköpiirissä. A tiedusteli olisiko yhtiössä tarjolla hänelle harjoittelupaikkaa opiskeluja varten, johon C vastasi myöntävästi sillä ehdolla, ettei palkkaa maksettaisi.

A oli sekä ennen C:n kanssa käymäänsä keskustelua että sen jälkeen yhteydessä työttömyyskassaan ja sai tiedon siitä, että ansiosidonnaista päivärahaa voi saada palkattoman harjoittelun aikana, jos lomautus johtuu oikeista (eli tuotannollisista ym.) syistä. Myös C:lle asia oli ok ja A ilmoitti tälle, että harjoittelu kestää yhteensä 10 viikkoa, mikä aika olisi mahdollista pätkiä osiin. C:n kanta oli, että harjoittelu tehdään saman vuoden loppuun mennessä siten, että jos varsinaisia töitä tulee tarjolle tänä aikana, niin A voi tehdä myös niitä välillä. A kysyi mitä niin sanottujen lähijaksojen eli kirjallisen opiskelun aikana tehdään, johon C totesi niiden olevan lomautusta. Yhtiön talouspuolen työntekijälle D:lle tehtiin ilmoitus sovitusta eli siitä, että harjoittelu alkaa ja se tapahtuu lomautuksen aikana.

A:lle maksettiin harjoittelun aikana kaikilta päiviltä ansiosidonnaista päivärahaa, mutta häntä ei kutsuttu varsinaiseen työhön syksyn 2012 aikana.

A:n ansiosidonnaisen päivärahan enimmäispäivät olivat tulossa täyteen ja hän selvitteli vaihtoehtojaan ja sai tietää, että hän voisi saada tukea aikuiskoulutusrahastosta. Tuen edellytyksenä oli se, että hänen piti olla opintovapaalla, josta pitäisi ilmoittaa työnantajalle 45 päivää ennen sen alkamista. Todellisia vaihtoehtoja ei ollut, koska muutoin A:n olisi pitänyt harkita työttömyyskortistoon menemistä.

A meni muistikuvansa mukaan 7.11.2012 jälleen C:n puheille. Tämä oli aidosti pahoillaan ja kertoi tilanteen olevan edelleen vaikea, ja että lisälomautuksia oli jälleen tulossa. A kertoi omasta tilanteestaan ja halustaan jäädä opintovapaalle, joka oli C:lle ok, kunhan yhtiön ei tarvitsisi maksaa palkkaa. A ja C sopivat alustavasti, että opintovapaa alkaa 22.12.2012, mutta sopimus oli tältä osin ehdollinen, koska ennen asian varmistumista tarvittiin vielä aikuiskoulutusrahaston päätös. Kun rahaston päätös tuli 5.12.2012 ja kaksi päivää sen jälkeen A sai työnantajaltaan lomautusilmoituksen alkuvuodelle 2013, hän teki 7.12.2012 lopullisen päätöksen opintovapaalle jäämisestä. Lomautus kesti 20.12.2012 saakka siksi, että tällöin A:n ansiosidonnaisen päivärahan enimmäispäivät tulivat täyteen ja opintovapaa alkoi 22.12.2012.

Mitä tulee yhtiön käsitykseen syksystä 2012 ja yhtiön A:n joistain poissaolopäivistä käyttämään termiin "palkaton poissaolo", osapuolten kesken ei ollut sovittu siitä, että lomautus keskeytyisi miltään osin. A:lla ei ollut tarvetta sopia tällaisesta, koska hän oli lomautettuna ja sai ansiosidonnaista päivärahaa, eikä hänen intressissään olisi ollut pyytää palkatonta lomaa. A ei tiedä, miksi yhtiö pitää osaa päivistä palkattomana poissaolona, koska hän oli ollut tuolloin lomautettuna eikä hän ollut ilmoittanut erikseen kyseisistä päivistä. On mahdollista, että työnantajalla oli kuitenkin tieto niistä päivistä, jolloin hän oli ollut ns. lähijaksoilla koulussa. Oli sovittu, että lähijaksoja voi pitää jos töitä ei ole tarjolla, ja että myös tämä aika on lomautusta.

Todisteena K2 esitetyn, ajanjaksoa 1.1. - 30.6.2013 koskeneen lomautusilmoituksen A ymmärsi niin, että lomautus jatkuu. Hän olisi voinut mennä töihin ilman estettä, jos olisi kutsuttu, mutta näin ei tapahtunut. Seuraava lomautusilmoitus (todiste K3) tuli toukokuussa 2014. Työpaikan tilanne oli säilynyt samana vuosien 2013 ja 2014 aikana ja kun opintovapaa päättyi, niin työtä ei edelleenkään ollut. Opintovapaan päättäminen aikaistui, koska A valmistui jo 31.5.2014 ja hän ilmoitti tästä työnantajalle. A:n käsitys oli, että myös kaikilla muilla yhtiön työntekijöillä olivat lomautukset käynnissä vuonna 2014.

Todistelutarkoituksessa kuultu vastaajayhtiön toimitusjohtaja C on kertonut tulleensa yhtiön omistajaksi 1.6.2011, ja että yhtiöllä oli ollut vaikeaa jo tätä ennen. Irtisanomisia ei ole tehty, mutta lomautuksia kyllä. Opintovapaalla on ollut muitakin kuin A, mikä on muuttanut tilannetta yhtiössä, koska nämä henkilöt eivät ole olleet yhtiön käytettävissä. Yt-neuvottelut on käyty aina seuraavaa vuotta koskien, pääsääntöisesti noin lokakuun lopulta joulukuun alkuun mennessä, ja päätökset lomautuksista on tehty niissä.

Syksyn 2012 keskusteluissa oli yritetty joustaa A:n opintojen suhteen niin, että tämä saisi tutkintonsa suoritettua. Harjoittelun osalta sovittiin, että tämä suorittaa syksyn 2012 aikana harjoittelua ja välillä oppilaitosjaksoja silloin kun tällä on tarvetta käydä koululla. Asia sovittiin pitkälti A:n oman suunnitelman mukaan ja tämä sai tulla ja mennä harjoitteluja tekemässä. C edusti itse työnantajaa A:han nähden, tosin yksityiskohdat sovittiin oletettavasti työnjohtajan kanssa.

Yhtiön talouspäällikkö on laatinut tuotannon dokumenttien perusteella A:n syksyn 2012 tilanteesta yhteenvedon (asiakirja, joka oli alunperin nimetty todisteeksi V1). Siinä "palkattomiksi poissaoloiksi" kirjatut päivät ovat todistajan käsityksen mukaan niitä päiviä, jolloin A oli ollut tekemässä kouluasioita. Kyseessä ovat siis niin sanotut lähipäivät, joita A:lle annettiin, jotta tämä saisi koulua tehtyä.

C:n näkemyksen mukaan harjoittelun aikana työntekijää ei voi työllistää, koska lomautuksen aikana lomautettu voidaan kutsua töihin täysiksi viikoiksi, mikä ei toteudu harjoittelun aikana. A ei ollut siten kutsuttavissa töihin, jonka vuoksi harjoitteluaikaa ei ole käsitelty lomautuksena.

Opintovapaan osalta C on todennut, ettei hän ole voinut sanoa A:lle vielä 7.11.2012 mitään tulevista lomautuksista, koska tämä olisi ollut yt-lain vastaista. Yt-neuvottelut päättyivät vasta myöhemmin ja niiden jälkeen lähetettiin lomautetuille kirjallinen lomautusilmoitus. Myös A:lle lähetettiin lomautusilmoitus ajalle 1.1. - 30.6.2013, koska tämän opintovapaasta ei ollut vielä varmuutta. Opintovapaalle jääminen varmistui vasta ilmoituksen lähettämisen jälkeen.

Seuraava lomautusilmoitus koski ajanjaksoa 1.6. - 31.12.2014, jolloin A oli ilmoittanut palaavansa töihin ja jolloin hän oli jälleen työnantajan käytettävissä. Opintovapaan aikana lomautusilmoituksia ei lähetetty, koska A oli opintovapaalla eikä lomautettuna. Siihen pyrittiin, että A saisi opinnot valmiiksi, eikä tämä ollut työnantajan käytettävissä.

Vuoden 2014 alussa tilanne oli työpaikalla entisellään muiden työntekijöiden osalta. Ylipäänsä yhtiön tuotannon tilanne oli suurinpiirtein samanlainen vuosina 2012 - 2014. Tilauksista oli koko ajan pulaa, vaikka tilanne vaihtelikin välillä.

Johtopäätökset

TSL 5 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan, jos työnantaja irtisanoo lomautetun työntekijän työsopimuksen päättymään lomautuksen aikana, työntekijällä on oikeus saada irtisanomisajan palkkansa. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos työntekijä irtisanoo työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään.

Säännöksen esitöissä (HE 157/2000 vp s. 90) todetaan, että lainkohta vastaa vuonna 1996 työsopimuslain 42 §:ään lisättyä 3 momenttia ja että lomautuksen yhdenjaksoisuutta olisi arvioitava kyseistä lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 203/1995 vp s. 5 - 6) kuvatulla tavalla. Mainittujen esitöiden mukaan esimerkiksi vuosiloma tai säännöksen kiertämiseksi tarjottu lyhytaikainen työ eivät vaikuttaisi lomautuksen keston yhdenjaksoisuuteen. Lomautuksen yhdenjaksoisuutta olisi tulkittava siten, että vain lomautusjaksojen välille tuleva työntekojakso katkaisisi 200 kalenteripäivän laskemisen.

Oikeuskäytännössä todetuin tavoin TSL 5 luvun 7 §:ssä tarkoitetun niin sanotun roikkuvan lomautuksen sääntelyn taustalla on ollut työntekijän suojaaminen kohtuuttoman pitkään jatkuvalta lomautukselta ja muun muassa sen myötä syntyvältä ansionmenetykseltä. Työoikeuden normisto rakentuu heikomman osapuolen, työntekijän, suojelun periaatteelle (HelHO 2011:11). Vastaavasti korkein oikeus on todennut TSL:n esitöihin viitaten, että lain 5 luvun 7 §:n 3 momentin tavoitteena on turvata työntekijän asemaa sellaisissa pitkään jatkuneissa lomautustilanteissa, joissa lomautuksen päättymisajankohtaa ei ole sidottu kalenteriaikaan tai muutoin määriteltyyn ajankohtaan, antamalla työntekijälle mahdollisuus irtisanoa työsopimus ilman, että hän menettää oikeutensa irtisanomisajan palkkaan. Lainkohta koskee vain kaikkein pisimpään lomautettuina olleita, epävarmassa tilanteessa pitkään eläneitä työntekijöitä (KKO 2015:43 ja KKO 2014:84).

Käräjäoikeus toteaa, että TSL ei sisällä määritelmää lain 5 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulle yhdenjaksoisuudelle eikä lain sanamuodosta ole pääteltävissä sen soveltumisalan laajuutta. Lain esityöt sen sijaan tukevat kannetta siltä osin kuin hallituksen esityksen mukaan vain työntekojakso katkaisee lomautuksen yhdenjaksoisuuden. Lisäksi työnantajaa heikommassa asemassa olevan työntekijän suojelemisen periaate antaa tukea sille lähtökohdalle, että lain ollessa tulkinnanvarainen, tulisi ensisijaisesti valita työntekijän kannalta edullisempi vaihtoehto. Toisaalta lainsäätäjä on pohtinut lähinnä vuosiloman ja lyhyiden, säännöksen kiertämistarkoituksessa tarjottujen työjaksojen merkitystä lomautuksen yhdenjaksoisuudelle, eikä vielä tästä voida käräjäoikeuden näkemyksen mukaan vetää suoraan sellaista johtopäätöstä lainsäätäjän tarkoituksesta, että myös opintovapaalla ollessa lomautuksen yhdenjaksoisuus jatkuisi - joissain tapauksissa jopa vuosia.

Käräjäoikeus toteaa, että nyt käsillä olevassa tapauksessa yhtiö ei ole antanut A:lle opintovapaan aikana muita lomautusilmoituksia kuin alkuvuotta 2013 koskeneen ilmoituksen (todiste K2), joka on ollut määräaikainen. Tältäkin osin on ilmeistä, että ilmoituksen ajallinen päällekkäisyys opintovapaan kanssa on johtunut ennen muuta siitä, että lomautusilmoituksen antamishetkellä A:n alkuvuoden 2013 tilanne on ollut vielä auki johtuen siitä, että tämä oli tehnyt lopullisen päätöksen opintovapaalle jäämisestä vasta lomautusilmoituksen saatuaan. Tämän jälkeen A:lle ei ole annettu enää uusia lomautusilmoituksia, vaikka työsopimuslain 5 luvun 4 §:n nojalla yhtiöllä olisi ollut tähän nimenomainen velvollisuus siinä tilanteessa, että A olisi lomautettu. Vaikkei yhtiön oma käsitys olekaan asiassa ratkaiseva seikka, menettelystä on pääteltävissä, että yhtiö ei ole katsonut A:n olevan lomautettuna opintovapaan aikana. A on puolestaan itse kertonut olettaneensa lomautuksen jatkuvan myös opintovapaan aikana, mikä oletus on kuitenkin yksiselitteisesti ristiriidassa hänelle annetun määräaikaisen lomautusilmoituksen kanssa (jossa lomautuksen kesto oli yksilöity ajalle 1.1. - 30.6.2013).

Käräjäoikeus toteaa, että niillä syillä, joiden johdosta A oli ylipäänsä hakeutunut opintovapaalle (eli käytännössä ansiosidonnaisen päivärahan enimmäispäivien täyttyminen) ei ole merkitystä TSL:n tulkinnan kannalta. Sama koskee spekulaatioita siitä, olisiko A:n lomautus jatkunut yhdenjaksoisena vuosina 2013 - 2014, mikäli hän ei olisi hakeutunut opintovapaalle.

TSL 5 luvun 1 §:n määritelmäsäännöksen mukaan lomauttamisella tarkoitetaan työnantajan päätökseen tai hänen aloitteestaan tehtävään sopimukseen perustuvaa työnteon ja palkanmaksun väliaikaista keskeyttämistä työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Opintovapaalla puolestaan tarkoitetaan opintovapaalain 2 §:n mukaan aikaa, joksi työnantaja on vapauttanut työntekijän palvelussuhteeseensa kuuluvien tehtävien suorittamisesta koulutusta tai opiskelua varten. Työnantajan ja työntekijän välinen suhde on siten erilainen ja eri lakiin perustuva riippuen siitä, onko työntekijä lomautettuna vai opintovapaalla. Tämä lähtökohta puhuu sen puolesta, että opintovapaa katkaisee lomautuksen yhdenjaksoisuuden. Lisäksi TSL 5 luvun 7 §:n tarkoitus on edellä selostetuin tavoin suojata pisimpään lomautettuina olleita, epävarmassa tilanteessa pitkään eläneitä työntekijöitä, eikä pitkiä opintoja suorittavaa henkilöä voida rinnastaa tällaiseen henkilöön, koska opintovapaalla henkilö on jo lähtökohtaisesti työelämän ulkopuolella opiskelujensa aikana. Näillä perusteilla käräjäoikeus tulkitsee TSL 5 luvun 7 §:n 3 momenttia siten, että työntekijän opintovapaan on katsottava katkaisevan lomautuksen yhdenjaksoisuuden. Koska A:n lomautus ei ole näin ollen kestänyt yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä ei ole oikeutta vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan ja kanne hylätään.

Käräjäoikeus katsoo, että lomautuksen yhdenjaksoisuus on katkennut joulukuussa 2012, jolloin opintovapaa on alkanut. Ottaen huomioon, että A:lle on kuitenkin annettu alkuvuotta 2013 koskeva lomautusilmoitus, käräjäoikeus toteaa tältä osin lisäksi seuraavaa. Työoikeudessa sovellettavan niin sanotun aikaprioriteettiperiaatteen mukaan tilanteessa, jossa kaksi eri syistä johtuvaa poissaoloa osuu samalle ajalle, työntekijän poissaolon syytä ja sen vaikutuksia arvioidaan sen poissaolosyyn perusteella, joka on alkanut ensimmäiseksi, ellei toisin ole sovittu. Jos ensimmäisen poissaolon syy lakkaa, mutta toinen syy jatkuu, poissaoloa arvioidaan tämän jälkeen jälkimmäisen syyn perusteella (ks. tältä osin työtuomioistuimen ratkaisut TT:2005-70 ja TT:2009:111). Käräjäoikeus katsoo, että vaikka alkuvuotta 2013 koskeva lomautusilmoitus on annettu ennen opintovapaasta sopimista, ilmoituksella ei ole ollut vaikutusta lomautuksen yhdenjaksoisuuteen ottaen huomioon, että A on tosiasiassa ollut opintovapaalla eikä lomautettuna alkuvuonna 2013 ja koska lomautusilmoitus oli ylipäänsä tehty vain siksi, ettei opintovapaan alkaminen ollut ollut vielä sitä annettaessa täysin varmaa. Kuitenkin siinäkin tapauksessa, että aikaprioriteettiperiaatteen katsottaisiin johtavan erilaiseen tulkintaan alkuvuoden 2013 osalta, A:n määräaikainen lomautus on joka tapauksessa päättynyt 30.6.2013 ja viimeistään tämän jälkeen hänen tilannettaan on arvioitava yksinomaan opintovapaan pohjalta ja lomautuksen yhdenjaksoisuus katsottava katkenneeksi.

Koska lomautuksen yhdenjaksoisuus on joka tapauksessa katkennut opintovapaan seurauksena, lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä sillä, kuinka kantajan tätä ennen loppuvuonna 2012 suorittamia työharjoittelua koskevia ajanjaksoja ja/tai muita palkattomia poissaoloja ja/tai viikonloppuja arvioidaan lomautuksen yhtäjaksoisen keston kannalta. Käräjäoikeus toteaa kuitenkin lyhyesti näiden ajanjaksojen osalta, että toisin kuin opintovapaan aikana, A:n on katsottava olleen niiden aikana yhdenjaksoisesti lomautettuna.

Oikeudenkäyntikulut

Kantaja on pääkäsittelyssä vaatinut, että mikäli hän häviää asian, hänen korvausvelvollisuutta yhtiön oikeudenkäyntikuluista tulee kohtuullistaa nollaan euroon. Kantaja on vedonnut tältä osin pitkään työttömyyteensä ja siihen, että hän on yhtiöön nähden heikommassa asemassa. Lisäksi hän on vedonnut asian oikeudelliseen ja näytölliseen epäselvyyteen.

Käräjäoikeus korostaa, että oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 §:ssä tarkoitettu niin sanottu täyden korvauksen periaate on riita-asioiden oikeudenkäyntikuluvastuuta ilmentävä pääsääntö, josta poikkeaminen edellyttää aina tavanomaisesta poikkeavaa tilannetta.

Oikeudenkäymiskaaren 8 a §:n mukaan, jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista. Lainkohdan esitöissä korostetaan, että se on tarkoitettu poikkeussäännöksi ja että sen soveltamiskynnys on suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi olla tilanteessa, jossa jutun oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulos ei ole etukäteen ennustettavissa (HE 10/1998 vp s. 19). Käräjäoikeus katsoo, ettei käsillä oleva asia poikkea merkittävästi muista riita-asioista, eikä siinä ole muutoinkaan kysymys sellaisesta 8 a §:ssä tarkoitetusta oikeudellisesta epäselvyydestä, jonka perusteella kuluvastuusta olisi syytä määrätä pääsäännöstä poikkeavasti.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n mukaan, jos asianosaisen velvoittaminen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut huomioon ottaen oikeudenkäyntiin johtaneet seikat, asianosaisten asema ja asian merkitys olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta, tuomioistuin voi viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää. Käsillä olevassa asiassa yhtiö ei ole antanut omalla menettelyllään kantajalle aihetta oikeudenkäyntiin, eikä yhtiön oikeudenkäyntikulujen määrä ole myöskään niin suuri, että täysi kuluvastuu muodostuisi kantajalle ilmeisen kohtuuttomaksi. Mitä tulee kantajan työttömyyteen, käräjäoikeus toteaa, että hän on itse irtisanoutunut vastaajayhtiön palveluksesta eikä myöskään yksin se seikka, että kantaja on yksityishenkilö ja hänen vastapuolenaan on yhtiö, anna aihetta pitää asianosaisten asemaa sellaisena, että täysi kuluvastuu olisi kantajan kannalta ilmeisen kohtuuton.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoo, ettei kantajan kuluvastuun kohtuullistamiselle ole perusteita, joten tämä velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan.

Lainkohdat

Työsopimuslaki 5 luku 7 §:n 3 momentti

Oikeudenkäymiskaari 21 luku 1 §

TUOMIOLAUSELMA

Kanne hylätään.

A velvoitetaan suorittamaan B Oy:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 5.860,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua käräjäoikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.

Asian ratkaisseet käräjäoikeuden jäsenet:

Käräjätuomari Jarmo Hannikainen


TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 19.4.2018

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus 31.1.2017 nro 1533

(liitteenä)

Asia

Työsuhdetta koskeva riita

Valittaja

A

Vastapuoli

B Oy

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä kanteen vaatinut, että B Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa 14.202,17 euroa ja odotusajan palkkaa 549,60 euroa molemmat määrät korkoineen. Lisäksi A on vaatinut, että B Oy velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa käräjäoikeudessa.

Perusteinaan A on lausunut, että hänellä on työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukainen oikeus irtisanomisajan palkkaan, sillä hän oli ollut lomautettuna vuodesta 2008 irtisanoutumiseensa 21.8.2014 asti. Lomautusten aikana oli satunnaisesti ollut töitä. Sääntelyn taustalla on työntekijän suojaaminen kohtuuttoman pitkään jatkuvalta lomautukselta. A:n opintovapaalle jääminen oli seurausta pitkään jatkuneista lomautuksista. Kun lomautukset olivat jatkuneet niin pitkään, että hänen oikeutensa ansiosidonnaiseen päivärahaan oli päättynyt, hänen oli täytynyt jäädä opintovapaalle saadakseen aikuiskoulutustukea elantonsa turvaamiseksi. Siihen asti hän oli suorittanut opintoja työnsä ohessa. Tosiasiallisesti hän oli ollut työnantajan käytettävissä koko opintovapaansa ajan. A oli ollut lomautettuna opintovapaalle jäädessään, koko B Oy:n henkilökunta oli ollut lomautettuna hänen opintovapaansa ajan ja A oli lomautettu jälleen heti opintovapaan päätyttyä. B Oy oli käyttänyt lomautuksia keinona välttyä irtisanomisajan palkkojen maksamiselta. Tällaisessa tilanteessa ja lain sanamuodon ollessa tulkinnanvarainen lomautuksen yhdenjaksoisuuden vaatimusta on tulkittava työntekijän hyväksi ja katsottava, että A:n opintovapaa ei katkaise lomautuksen yhdenjaksoisuutta.

Vastaus

B Oy on vaatinut, että valitus hylätään ja että A velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Perusteinaan B Oy (jälj. myös yhtiö) on lausunut, että työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentti edellyttää, että lomautus on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää. A:lla ei ole oikeutta lainkohdassa tarkoitettuun irtisanomisajan palkkaan, sillä hän ei ollut ollut lomautettuna opintovapaansa aikana ja lomautuksen yhdenjaksoisuus oli näin ollen katkennut. Ennen opintovapaalle jäämisen varmistumista A:lle oli ehditty antaa lomautusilmoitus ajalle 1.1.-30.6.2013. Viimeistään 1.7.2013 lukien hän oli kuitenkin ollut opintovapaalla eikä lomautettuna. Opintovapaa ei myöskään keskeytä 200 päivän kulumista sillä tavoin, että opintovapaata edeltäneet ja sen jälkeiset lomautusjaksot voitaisiin laskea yhteen. A oli lomautettu opintovapaan jälkeen 1.6.2014 lukien, minkä jälkeen hän oli irtisanoutunut 21.8.2014 lomautuksen kestettyä 82 päivää. Vaikka katsottaisiin, että opintovapaata edeltäneet ja sen jälkeiset lomautusjaksot muodostavat yhdenjaksoisen kokonaisuuden, 200 lomautuspäivän vaatimus ei täyty siitä syystä, että A oli ollut viimeksi työssä 15.6.2012 ja tämän jälkeen syksyllä 2012 opintoihinsa liittyvässä palkattomassa työharjoittelussa B Oy:ssä. Työharjoittelupäiviä ei voida lukea lomautuspäiviksi.

Hovioikeuden ratkaisu

Käsittelyratkaisu

A on valitukselle asetetun määräajan jälkeen 4.5.2017 toimittanut hovioikeuteen oma-aloitteisesti lisäkirjelmän, jonka hovioikeus on lähettänyt tiedoksi B Oy:lle.

Vallitseva kanta oikeuskäytännössä on, että hovioikeus voi muussa kuin rikosasiassa ottaa määräajan jälkeen hovioikeudelle toimitetun kirjoituksen huomioon vain, mikäli hovioikeus olisi joka tapauksessa kirjoituksessa käsiteltyjen seikkojen osalta pyytänyt asianosaista täydentämään valitustaan tai kehottanut tätä antamaan kyseisistä seikoista kirjallisen lausuman. A:n kirjelmä ei ole sellainen, että hovioikeus olisi pyytänyt häneltä valituksen täydennystä tai lausumaa kirjelmässä käsiteltyjen seikkojen osalta.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus ei ota huomioon 4.5.2017 saapunutta kirjelmää.

Pääasia

Perustelut

Riidattomat taustatiedot

Tosiseikasto on pitkälti riidatonta. Asiassa on riidatonta se, että A:n lomautukset olivat alkaneet vuonna 2008 ja jatkuneet satunnaisia työssäolojaksoja lukuun ottamatta siihen asti, kun hän oli jäänyt opintovapaalle joulukuussa 2012. Edelleen riidatonta on se, että A:n opintovapaa oli päättynyt 31.5.2014, minkä jälkeen hän oli ollut jälleen lomautettuna 1.6.2014 lukien irtisanoutumiseensa 21.8.2014 saakka. Viimeisen kerran A oli ollut palkallisessa työssä B Oy:ssä 15.6.2012.

Asiassa on kysymys siitä, olivatko A:n opintovapaa tai työharjoittelupäivät katkaisseet lomautuksen yhdenjaksoisuuden siten, että hänellä ei ole oikeutta työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaiseen irtisanomisajan palkkaan.

Asian ratkaisun kannalta merkityksellinen sääntely koskien lomautusta ja lomautetun työntekijän oikeutta irtisanomisajan palkkaan

Työsopimuslain 5 luvun 1 §:n mukaan lomauttamisella tarkoitetaan työnantajan päätökseen tai hänen aloitteestaan tehtävään sopimukseen perustuvaa työnteon ja palkanmaksun väliaikaista keskeyttämistä työsuhteen pysyessä muutoin voimassa. Lomauttaminen on aina työnantaja-aloitteista. Jos työnantaja ja työntekijä sopivat työntekijän aloitteesta ja hänen tarpeestaan lähtien työnteon ja palkanmaksun väliaikaisesta keskeyttämisestä, kysymyksessä ei ole lomauttaminen, eikä sopimukseen sovelleta TSL 5 luvun säännöksiä (HE 157/2000, s. 84).

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan työntekijän irtisanoessa työsopimuksensa lomautuksen kestettyä yhdenjaksoisesti vähintään 200 päivää, hänellä on oikeus saada korvauksena irtisanomisajan palkkansa, kuten 2 momentissa säädetään. Pykälän esitöissä (HE 157/2000, s. 90) viitataan hallituksen esitykseen 203/1995, jonka mukaan säännöksen tavoitteena on turvata työntekijän asemaa sellaisissa pitkään jatkuvissa lomautustilanteissa, joissa lomautuksen päättymisajankohtaa ei ole sidottu kalenteriaikaan eikä myöskään mihinkään muutoin määriteltävissä olevaan ajankohtaan. Lomautuksen toistaiseksi voimassa olemista koskevaa kriteeriä arvioidaan lomautuksen todellisen luonteen perusteella (s. 5-6). Edelleen hallituksen esityksessä 203/1995 todetaan, että lomautuksen yhdenjaksoisuutta on tulkittava siten, että vain lomautusjaksojen välille tuleva työntekojakso katkaisisi 200 kalenteripäivän laskemisen. Esimerkiksi vuosiloma tai säännöksen kiertämiseksi tarjottu lyhytaikainen työ eivät vaikuta lomautuksen keston yhdenjaksoisuuteen, eikä niillä ole työntekijän oikeutta poistavaa vaikutusta (s. 5).

Johtopäätökset

Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin sanamuodosta on pääteltävissä, että lähtökohtaisesti säännöstä sovelletaan vain tilanteisiin, joissa on kysymys katkeamattomasta ajanjaksosta, jonka työntekijä on ollut lomautettuna. Soveltamisalan laajuus jää kuitenkin lainkohdan perusteella epäselväksi.

Jos lähdetään siitä esitöissä mainitusta lähtökohdasta, että ainoastaan työntekojakso katkaisisi lomautusjakson yhdenjaksoisuuden, opintovapaalla ei olisi yhdenjaksoisuutta katkaisevaa vaikutusta. Toisaalta A:n opintovapaa on kestänyt yli vuoden, joten kysymys on hyvin erityyppisestä tilanteesta kuin niissä esitöiden mainitsemissa keskeytyksissä (vuosiloma ja lyhytaikainen työntekojakso), joilla ei ole yhdenjaksoisuuden katkaisevaa vaikutusta. Selkeää vastausta siihen, miten muita poissaolotilanteita kuin vuosilomaa tulisi lomautuksen yhdenjaksoisuuden kannalta arvioida, ei ole esitöistäkään löydettävissä.

Asiaa arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota työnantajan ja työntekijän olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Yhtiön ilmoituksen mukaan tuotantohenkilöstön lomautuksia oli toimeenpantu heikon tuotantotilanteen vuoksi vuodesta 2008 alkaen. Käytännössä työntekijät olivat olleet lomautettuina puoli vuotta kerrallaan, mutta heitä oli voitu kutsua välillä töihin. A:nkin lomautukset olivat alkaneet vuonna 2008 ja jatkuneet lyhyitä työssäolojaksoja sekä opintovapaata lukuun ottamatta hänen irtisanoutumiseensa eli 21.8.2014 asti. Kysymys on siten huomattavan pitkistä lomautusajoista. A oli jo ennen opintovapaataan suorittanut opintoja työn ohessa tai lomautettuna ollessaan, mutta ansiosidonnaisen päivärahaoikeuden päättyessä hän oli toimeentulonsa turvaamiseksi jäänyt opintovapaalle. Opintovapaalle jääminen oli ollut seurausta pitkään jatkuneista lomautuksista, ja ennen opintovapaata pitkään jatkunut lomautus oli siis puolentoista vuoden opintovapaan jälkeen jatkunut välittömästi uudelleen. Todisteesta K2 ilmenee, että A:lle oli ennen opintovapaansa alkua ehditty antaa joulukuussa 2012 lomautusilmoitus ajalle 1.1.2013 - 30.6.2013. Sen jälkeiselle ajalle työnantajalla ei ole ollut velvollisuutta antaa lomautusilmoitusta työsopimuslain 5 luvun 4 §:n 2 momentin nojalla A:n opintovapaan vuoksi. Yhtiö ei ole esittänyt, että sillä olisi ollut paremmat edellytykset tarjota työtä myöskään silloin kun A oli ollut opintovapaalla ajalla 1.7.2013 – 31.5.2014.

Lomautusta ei ole tarkoitettu pitkäaikaiseksi järjestelyksi. Työsopimuslain mukaan lomautuksen on oltava aina väliaikainen toimenpide. Lomautuksen väliaikaista luonnetta korostetaan myös työsopimuslain esitöissä (HE 157/2000, s. 84-85). Työsopimuslain 5 luvun 7 §:n 3 momentin säännöksen tarkoituksena on työntekijän suojaaminen kohtuuttoman pitkään jatkuvalta lomautukselta. Säännöksen tavoitteena on, että työnantaja ei voisi kiertää työntekijän oikeutta irtisanomisajan palkkaan lomauttamalla työntekijän, vaikka tosiasiallisesti työntekijä tulisi irtisanoa. Työoikeudessa yleisemminkin noudatettavan suojeluperiaatteen tarkoituksena on suojella palvelussuhteen heikompaa osapuolta eli työntekijää ja säännöksiä lähtökohtaisesti tulkitaan työntekijälle edullisella tavalla. Kysymyksen ollessa huomattavan pitkästä lomautusajasta työntekijän suojelun tarve korostuu. Edellä selostetut olosuhteet sekä lain ratio ja suojeluperiaatteen tulkintavaikutus huomioon ottaen tässä tapauksessa ennen opintovapaata ja sen jälkeen ajoittuvia lomautusjaksoja on arvioitava siten, että ne muodostavat kokonaisuuden. Opintovapaa ei työntekijälähtöisen luonteensa vuoksi ole lomautusaikaa, mutta sen ei tässä tapauksessa ole katsottava katkaisevan lomautuksen yhdenjaksoisuutta.

A on viimeksi ollut palkallisessa työssä B Oy:ssä 15.6.2012. Syksyllä 2012 A oli lomautettuna ollessaan suorittanut yhtiössä palkatonta työharjoittelua. Työharjoittelupäivillä ei hovioikeuden näkemyksen mukaan ole lomautuksen katkaisevaa vaikutusta, koska kysymys ei ole ollut työnantajan tarjoamasta palkkatyöstä.

A on siten ollut lomautettuna 16.6.-21.12.2012 (189 päivää) ja edelleen opintovapaansa jälkeen 1.6.-21.8.2014 (82 päivää), mitkä jaksot muodostavat yhden kokonaisuuden. Lomautuksen 200 päivän yhdenjaksoisuusvaatimus täyttyy ja A:lla on oikeus vaatimaansa irtisanomisajan palkkaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian näin päättyessä B Oy on velvollinen korvaamaan A:n määrältään riidattomat oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa viivästyskorkoineen. A ei ole esittänyt oikeudenkäyntikuluvaatimusta hovioikeudessa. B Oy:n A:han kohdistamat oikeudenkäyntikuluvaatimukset on puolestaan hylättävä.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja A vapautetaan velvollisuudesta korvata B Oy:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudessa.

B Oy velvoitetaan suorittamaan A:lle

- irtisanomisajan palkkaa 14.202,17 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.8.2014 lukien,

- odotusajan palkkaa 549,60 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 27.1.2016 lukien, ja

- korvauksena oikeudenkäyntikuluista käräjäoikeudessa 9.129,41 euroa.

Asian näin päättyessä B Oy:n vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hovioikeudessa hylätään.

Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Elise Mäki

Hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta

Hovioikeudenneuvos Matti Kolehmainen

Hovioikeuden esittelijä Hanna-Kaisa Heinonen

Ratkaisu on yksimielinen.

Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa

 
Julkaistu 31.5.2018  Päivitetty 7.6.2018