THO:2018:14

Laillinen este – Laillisesta esteestä ilmoittaminen – Uhkasakko, Muutoksenhaku – Kantelu – Poissaolo oikeudesta vastaajana – Noutomääräys

Diaarinumero: R 18/859
Antopäivä: 13.7.2018
Ratkaisunumero: 129886

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Hovioikeudessa oli kysymys noudettavaksi määrätyn vastaajan oikeudesta kannella noutomääräyksestä. Hovioikeus katsoi, että vaikka muutoksenhausta rikosasian vastaajaa koskevaan noutomääräykseen ei ole erikseen säädetty, vastaajalla oli erityisesti tilanteessa, jossa hänellä oli ollut laillinen este poissaololleen oikeudesta, oltava oikeus hakea muutosta määräykseen kantelemalla päätöksestä samoin kuin noudettavaksi määrätyllä todistajalla.

Lisäksi hovioikeudessa oli kysymys siitä, oliko vastaajalla ollut laillinen este olla poissa käräjäoikeuden pääkäsittelystä, johon hänet oli määrätty saapumaan sakon uhalla, kun hän oli ollut istuntopäivänä poliisin toimesta kiinniotettuna ja oli vapautunut siten, ettei olisi tosiasiassa ehtinyt pääkäsittelyyn. Hovioikeus katsoi, että vastaajalla oli tässä tilanteessa ollut laillinen este.


PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN PÄÄTÖKSET 15.5.2018

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

Syyttäjä oli vaatinut A:lle rangaistusta huumausainerikoksesta. Pirkanmaan käräjäoikeudessa 15.5.2018 kello 14.00 pidettäväksi suunniteltu pääkäsittely, joka tosiasiassa oli alkanut kello 14.20, oli jouduttu peruuttamaan A:n osalta, koska A ei ollut saapunut istuntoon. A:n avustaja oli ilmoittanut pääkäsittelyn alussa, että A oli otettu kiinni Hämeenlinnan poliisin toimesta istuntoa edeltävänä yönä. Oikeuden puheenjohtaja oli ollut puhelimitse yhteydessä poliisiin ja saanut tiedon, että A oli vapautunut kello 13.30. Käräjäoikeus katsoi, ettei A:lla ollut laillista estettä poissaololleen ja määräsi A:n tuotavaksi seuraavaan istuntoon sekä tuomitsi hänet asetettuun uhkasakkoon.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Liisa Hirvonen


TURUN HOVIOIKEUDEN PÄÄTÖS 13.7.2018

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus ja kantelu

A on vaatinut, että käräjäoikeuden päätös uhkasakosta ja noudettavaksi määräämisestä kumotaan. Toissijaisesti hän on vaatinut, että noudettavaksi määräämisen sijasta hänelle asetetaan uusi uhkasakko.

Perusteinaan A on lausunut, että hänellä oli ollut laillinen este olla poissa pääkäsittelystä. Hämeenlinnan poliisi oli ottanut hänet poliisilain nojalla kiinni pääkäsittelypäivänä 15.5.2018 kello 6. Hän oli ilmoittanut poliisille samana päivänä kello 14 alkavasta oikeudenkäynnistä. Poliisi oli aloittanut kuulustelun vasta kello 13 ja vapauttanut hänet kello 13.30. Laillinen este oli tullut käräjäoikeuden tietoon, kun A:n avustajan sijaisena toiminut oikeustieteen maisteri B oli ilmoittanut A:n olevan todennäköisesti Hämeenlinnan poliisin hallussa, minkä johdosta käräjätuomari oli selvittänyt puhelimitse kello 14.20 Hämeenlinnan poliisilaitokselta asiaa. Käräjätuomarille oli ilmoitettu, että A oli vapautettu kello 13.30. Hänellä ei ollut ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia ehtiä Hämeenlinnasta Tampereelle kello 14 alkavaan oikeudenkäyntiin tai edes kello 14.20 mennessä.

Vastaus

Syyttäjä on vaatinut, että valitus ja kantelu hylätään. Perusteinaan syyttäjä on lausunut, että A:lla ei ollut ollut laillista estettä olla poissa pääkäsittelystä. A ei ollut ollut yhteydessä käräjäoikeuteen tai omaan avustajaansa päästyään vapaaksi Hämeenlinnan poliisilaitokselta kello 13.30, vaikka hänellä olisi ollut aikaa yhteydenottoon.

Välitoimi

Hovioikeus on pyytänyt asian ratkaisseelta käräjätuomarilta lausuman, joka on saapunut hovioikeuteen 1.6.2018.

Todistelu

Sähköpostiviesti 15.5.2018

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Valitus

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin mukaan, jos vastaaja ei noudata hänelle annettua määräystä saapua sakon uhalla tuomioistuimeen, tuomioistuimen on, jos se edelleen pitää vastaajan läsnäoloa välttämättömänä, tuomittava hänet asetettuun uhkasakkoon ja asetettava korkeampi uhkasakko tai määrättävä hänet tuotavaksi samaan tai myöhempään istuntoon. Jos poissaolo on johtunut laillisesta esteestä, uhkasakkoa ei tuomita. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 28 §:n 1 momentin mukaan laillinen este on muun muassa sillä, joka sairauden tai yleisen liikenteen keskeytymisen vuoksi on estynyt noudattamasta kehotusta saapua tuomioistuimeen. Jos ilmoitetaan tai muutoin tiedetään muu este, tuomioistuimen asiana on tutkia, voidaanko este hyväksyä lailliseksi. Poliisin toimesta tapahtunut vapauden menettäminen ei siten säännöksen sanamuodon mukaan ole automaattisesti laillinen este.

Asiassa on riidatonta, että A on ollut poliisin toimesta kiinniotettuna Hämeenlinnassa pääkäsittelypäivänä kello 13.30 saakka. Pääkäsittely on ollut määrätty alkavaksi kello 14.00, ja se on tosiasiassa alkanut kello 14.20. Pirkanmaan käräjäoikeuden käsiteltävänä olleen asian R 17/2215 pöytäkirjasta ilmenevin tavoin A:n avustajana toiminut oikeustieteen maisteri B on saanut tiedon A:n kiinniotosta ja on ilmoittanut tästä oikeudelle pääkäsittelyn alussa. Koska A ei olisi Hämeenlinnan ja Tampereen välisen maantieteellisen etäisyyden vuoksi tosiasiassa voinut ehtiä kello 14.00 tai edes kello 14.20 alkavaan istuntoon vapauduttuaan kello 13.30, A:lla on ollut laillinen este poissaololleen oikeudesta.

Käräjäoikeuden ratkaisu A:n tuomitsemisesta uhkasakkoon on kumottava.

Kantelu

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko käräjäoikeuden oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 5 §:n 1 momentin nojalla antama määräys A:n noutamisesta sellainen tuomioistuimen ratkaisu, joka voi olla kantelun kohteena.

Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 33 §:n mukaan tuomioistuimeen tuotavaksi määrätty asianosainen tai kuultava saadaan ottaa säilöön. Vapaudenmenetys saa kuljetusaikoineen kestää enintään viisi vuorokautta. Kysymys on siten Euroopan ihmisoikeussopimuksen 5 artiklan 1 kappaleen b kohdan tarkoittamasta tuomioistuimen antamasta vapaudenriistoon johtavasta päätöksestä tilanteessa, jossa tuomioistuimen antamaa määräystä ei ole noudatettu.

Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa ei ole erikseen säädetty muutoksenhausta noutomääräykseen. Lain 12 luvun 1 §:n mukaan, jollei tässä laissa toisin säädetä, noudatetaan rikosasioiden käsittelyssä ja muutoksenhaussa sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, oikeudenkäymiskaaren säännöksiä.

Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 2 ja 3 momentin mukaan käräjäoikeuden tuomioon ja lopulliseen päätökseen sekä samassa yhteydessä tehtyyn muuhun ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla, jollei muutoksenhakua ole erikseen kielletty, kun taas käräjäoikeuden oikeudenkäynnin aikana tekemään ratkaisuun saa hakea muutosta valittamalla vain, jos se on nimenomaisesti sallittu. Koska muutoksenhausta rikosasian vastaajaa koskevaan noutomääräykseen ei ole erikseen säädetty, tällaiseen ratkaisuun ei saa oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 1 §:n 2 ja 3 momenttien mukaan hakea valittamalla erikseen muutosta.

Todistajan määräämisestä noudettavaksi tuomioistuimeen säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 62 §:ssä ja todistajan oikeudesta kannella edellä mainitusta noutoa koskevasta määräyksestä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 69 §:ssä. Jälkimmäisen pykälän mukaan noutomääräystä koskevaan päätökseen ei saa hakea erikseen muutosta, mutta noudettavaksi määrätty todistaja saa kannella päätöksestä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 69 §:ää koskevissa esitöissä (HE 46/2014 vp s. 122) noudettavaksi määrätyn todistajan mahdollisuutta kannella on perusteltu muun muassa sillä, että noutomääräys kohdistuu henkilön toimintavapauteen ja että kantelu joustavana muutoksenhakukeinona on perusteltu. Vastaajan asemassa olevan, noudettavaksi määrätyn henkilön osalta laissa ei ole nimenomaista säännöstä kantelumahdollisuudesta.

Ratkaisussa KKO 1999:50 on katsottu tuomiovirhekantelulla voitavan vaatia sellaisen käräjäoikeuden päätöksen poistamista, jolla kuolleen miehen äiti ja kaksi veljeä oli velvoitettu sakon uhalla antamaan kuolleen isyyden selvittämistä varten tarvittavat verinäytteet. Korkein oikeus kiinnitti ratkaisunsa perusteluissa huomiota siihen, että ilman laillista estettä määräystä noudattamatta jättänyt henkilö voitiin määrätä tuotavaksi tutkimukseen, eikä viimeksi mainittuun päätökseen saanut tuolloisen lain mukaan hakea erikseen muutosta. Korkein oikeus totesi, että vastoin asianomaisen henkilön tahtoa tapahtuva tutkimukseen noutaminen ja verinäytteen ottaminen merkitsevät puuttumista hänen vapauteensa ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa. Muutoksenhakumahdollisuus pääasiaratkaisusta valittamisen yhteydessä ei perustelujen mukaan estänyt sitä, että sanottujen oikeushyvien loukkaus oli jo saattanut tapahtua, ja ratkaisu, jolla henkilö oli velvoitettu antamaan verinäyte, voitiin siten rinnastaa tosiasiallisilta vaikutuksiltaan lopulliseen tuomioon. Tutkimukseen määrätyn henkilön oikeussuojan tarve edellytti, että hän voi välittömän valitusmahdollisuuden puuttuessa hakea muutosta verinäytteen antamiseen velvoittavaan käräjäoikeuden päätökseen kantelemalla.

Ratkaisuun KKO 1999:50 viitaten korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2016:14 (kohta 37) katsonut, että oikeuskäytännössä on sallittu erillinen muutoksenhaku kanteluperusteella tilanteessa, jossa pakkokeinoa koskeva päätös on merkinnyt puuttumista henkilön vapauteen ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteen säännöllisen muutoksenhaun rajoittuessa koskemaan pääasiaratkaisusta tehtävää valitusta.

Noutomääräys on vastaajankin osalta pakkokeino, jolla hänet määrätään fyysistä pakkoa käyttäen tuotavaksi tuomioistuimeen ja joka merkitsee puuttumista hänen vapauteensa ja henkilökohtaiseen koskemattomuuteensa. Kysymyksessä olevassa tapauksessa on edellä A:n poissaolon osalta todettu, että hänellä on ollut laillinen este poissaololleen oikeudesta. Tämän vuoksi A:n tarve saada kannella noutoa koskevasta määräyksestä korostuu. Näiden erityispiirteiden vallitessa tulee oikeudenkäymiskaaren kantelua koskevia säännöksiä tulkita perus- ja ihmisoikeusmyönteisesti siten, että mahdollisuus kannella noutomääräyksestä koskee myös noudettavaksi määrättyä A:ta, jolla tulee olla samanlainen mahdollisuus kantelun avulla saattaa noutomääräyksen oikeellisuus ylemmän tuomioistuimen arvioitavaksi kuin todistajalla. Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että esimerkiksi niin ikään vapaudenmenetystä merkitsevään vangitsemista koskevaan päätökseen saa pakkokeinolain 3 luvun 19 §:n nojalla hakea muutosta kantelemalla.

Koska A:lla on ollut laillinen este poissaololleen oikeudesta ja koska käräjäoikeus on perustanut noutoa koskevan määräyksensä pelkästään siihen, että A on ilman laillista estettä jäänyt saapumatta oikeuden istuntoon, käräjäoikeuden päätös A:n tuotavaksi määräämisestä on kumottava.

Hovioikeuden ratkaisun lopputulos ilmenee päätöslauselmasta.

Päätöslauselma

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

A:lle tuomittu 450 euron uhkasakko poistetaan.

Käräjäoikeuden päätös tuotavaksi määräämisestä kumotaan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Kimmo Vanne

Hovioikeudenneuvos Nora Viikari

Asessori Martta Plathin-Arvidsson


Hovioikeuden esittelijä Ida Similä


Ratkaisu on yksimielinen.


Lainvoimaisuustiedot:

Lainvoimainen

 
Julkaistu 7.9.2018  Päivitetty 21.9.2018