THO:2020:1

Työsuhteen irtisanominen
Työn tarjoamisvelvollisuus
Kouluttamisvelvollisuus
Oppisopimus
Ajokortti
Lojaliteettiperiaate
Yhdenvertaisuusperiaate

Diaarinumero: S 18/1395
Antopäivä: 13.12.2019
Ratkaisunumero: 976

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, oliko X:n kaupunki A:n irtisanomisen yhteydessä täyttänyt työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutensa eli olisiko A:n koulutustaan vastaavien tarjolla olleiden muiden työtehtävien kannalta välttämättömän autokoulun järjestäminen ollut molempien sopijapuolten kannalta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista ja olisiko X:n kaupungin tullut tarjota A:lle oppisopimuskoulutuspaikkaa.

PIRKANMAAN KÄRÄJÄOIKEUDEN TUOMIO 29.6.2018

Selostus asian käsittelystä käräjäoikeudessa

A vaati kanteessaan muun ohella, että X:n kaupunki hänen työnantajanaan velvoitetaan suorittamaan hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. A oli irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, joita A:n mukaan ei ollut ollut. X:n kaupunki oli irtisanomisen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka toimintaedellytykset eivät olleet muuttuneet. X:n kaupunki ei ollut tarjonnut A:lle hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä, muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan ja kokemustaan vastaavaa työtä tai uusien tehtävien edellyttämää oppisopimuskoulutusta tai autokoulua. X:n kaupunki vastusti kannetta.

Käräjäoikeus totesi, että A:n tosiasiallinen työ X:n kaupungilla oli pysyvästi vähentynyt ja ettei samankaltaista työtä ollut ollut enää tarjolla. A:n koulutusta vastaavien takaisinottoaikana tarjolla olleiden työtehtävien täyttäminen oli edellyttänyt työntekijältä ajokorttia, jota A:lla ei ollut ollut. Riippumatta ajokortin hankkimisen kustannuksista ajokortin hankkiminen ja siihen liittyvän ajo-opetuksen antaminen ja kustantaminen jäävät työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä tarkoitetun kouluttamisvelvollisuuden ulkopuolelle. Ajokortin hankkiminen työnantajan kustannuksella ei ainakaan pääasiassa palvele työnantajan tarpeita eikä työntekijän ammatillista kehitystä työpaikalla. Ajokortin hankkimiseen tähtäävä ajo-opetus ei ole kaupungin toiminnallisiin mahdollisuuksiin nähden tavanomaista, vaan sellaista yleistä koulutusta, johon työsopimuslain säännökset eivät velvoita, ja käräjäoikeus hylkäsi vaatimuksen lakiin perustumattomana.

Oppisopimuskoulutuksen osalta käräjäoikeus totesi, että koulutuksen järjestäminen olisi ollut X:n kaupungin näkökulmasta kohtuutonta, koska se olisi 1,5 vuotta kestävä ja jo kolmas koulutus, jonka X:n kaupunki olisi A:lle tarjonnut. Mainituilla perusteilla käräjäoikeus hylkäsi A:n kanteen.

Asian ratkaissut käräjäoikeuden jäsen:

Käräjätuomari Jorma Huuhtanen

TURUN HOVIOIKEUS TUOMIO 13.12.2019

Ratkaisu, johon on haettu muutosta

Pirkanmaan käräjäoikeus 29.6.2018 nro 23601

Asia

Työsuhteen irtisanominen

Valittaja

A

Vastapuoli

X:n kaupunki

Vaatimukset hovioikeudessa

Valitus

A on vaatinut, että käräjäoikeuden tuomio kumotaan ja toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteensa perusteineen - - -

Vastaus

X:n kaupunki on vaatinut, että valitus hylätään ja toistanut käräjäoikeuden tuomiossa selostetut kanteen kiistämisensä perusteet - - -

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Käräjäoikeuden tuomioon kirjatulla tavalla X:n kaupunki oli pyrkinyt täyttämään muun työn tarjoamista koskevan velvollisuutensa 23.9.2015 pidetyssä kuulemistilaisuudessa. A:lle lähetetystä kutsusta ja tilaisuuden pöytäkirjasta ilmenee, että tilaisuus oli järjestetty yhteistoimintaneuvotteluiden päättymisen jälkeen ja niihin liittyen. A:n työsuhde oli kuulemistilaisuuden jälkeen 29.9.2015 irtisanottu päättymään 31.12.2015. Irtisanomista koskevassa päätöksessä todetaan, ettei X:n kaupungilla ole kuulemistilaisuuden ajankohtana ollut tarjota A:lle tämän ammattitaito ja kyvyt huomioiden työtä, jonka tehtävät eivät olennaisesti poikkea hänen tehtävistään taikka kouluttaa uusiin tehtäviin.

X:n kaupungin työn tarjoamisvelvollisuus ei kuitenkaan ole rajoittunut koskemaan vain niitä työpaikkoja, jotka sillä oli ollut tiedossa A:n kuulemistilaisuuden aikaan syyskuussa 2015. X:n kaupungilla on ollut työsopimuslaista johtuva velvollisuus ylläpitää olemassa olevia työsuhteita ja ottaa huomioon myös työntekijän etu. Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2017:39 (kohta 14) todennut, että työnantajalla on velvollisuus tarjota irtisanottavalle sellaista työtä, jota työnantaja työsuhteen päättymispäivänä tietää tai voi ennakoida olevan tarjolla lyhyehkön ajan kuluttua työsuhteen päätyttyä. Työsopimuslain mukainen velvollisuus tarjota irtisanomisen vaihtoehtona muuta työtä koskee myös määräaikaista työtä.

A oli ollut 1.1.2011 alkaen vakituisessa työsuhteessa X:n kaupungilla liikuntapaikanhoitaja-nimikkeellä. Sitä ennen hän oli ollut jo vuodesta 1996 alkaen määräaikaisissa työsuhteissa. Käytännössä A:n vakituinen työ oli tarkoittanut toimimista osa-aikaisena palloiluhallin valvojana.

Liikuntapaikkojen hoitajan työ

Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden tuomion perustelut ja johtopäätöksen siitä, ettei ajokortin hankkimiseen liittyvä koulutus kuulu työnantajan työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisen koulutusvelvollisuuden piiriin. A:n ajokortittomuudesta johtuen liikuntapaikkojen hoitajien tammi- ja heinäkuussa 2016 auenneet toimet olivat jääneet X:n kaupungin työn tarjoamis- ja takaisinottovelvollisuuden ulkopuolelle.

Laitoshuoltajien oppisopimuspaikat

Laitoshuoltajan toimi X:n kaupungilla perusturvapalveluissa oli ollut haettavana oppisopimuspaikkana 15.1.2016 päivätyllä hakuilmoituksella. A:n työsuhde oli päättynyt 31.12.2015. X:n kaupunki ei ole esittänyt selvitystä siitä, milloin tarkalleen ottaen työvoiman tarve siihen oli tullut sen tietoon. X:n kaupunki on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa toisaalta todennut, että säästötoimenpiteistä johtuen sillä oli ollut pitkälle vuoden 2015 lopulle ulottuva kielto täyttää uusia tai vapautuvia vakansseja vuoden 2016 puolelle. Toisaalta X:n kaupungin puolesta annetusta 4.11.2016 päivätystä selvityksestä on pääteltävissä, että jo kuulemistilaisuudessa työnantajan ennakoitavissa oli, että laitoshuoltajan työt tulevat lähitulevaisuudessa avoimiksi. Sanotut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoo, että A:n irtisanomisaikana tai viimeistään työsuhteen päättymispäivänä 31.12.2015 X:n kaupunki oli voinut ennakoida, että oppisopimuspaikkaan tullaan tarvitsemaan työntekijä. Laitoshuoltajan oppisopimuspaikan osalta asiassa sovelletaan työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta koskevaa työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 1 ja 2 momenttia.

Työpaikkailmoituksen mukaan perusturvapalvelujen laitoshuoltajan työtehtäviin kuului tilojen puhtaanapidosta ja ruokapalvelutehtävistä huolehtiminen. Ilmoituksen mukaan työssä tarvitaan asiakaspalvelu- ja tiimityöskentelytaitoja ja eduksi katsotaan alan työkokemus.

Laitoshuoltajan työtehtävät olivat poikenneet A:n aikaisemmista työtehtävistä, eikä hänellä ollut ollut laitoshuoltajan työhön koulutusta tai kokemusta. Työpaikkailmoituksen perusteella X:n kaupunki ei ollut kuitenkaan hakenut jo koulutettua laitoshuoltajaa, vaan henkilöä laitoshuoltajan oppisopimuskoulutukseen. Oppisopimuskoulutukseen valittavalle henkilölle ei työpaikkailmoituksessa oltu asetettu erityisiä kelpoisuusvaatimuksia, kuten tiettyä peruskoulutusta. X:n kaupunki ei ollut voinut edellyttää A:lta muuta tai enempää, kuin mitä työpaikkailmoitukseen oli kirjattu.

Työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä työnantajalle asetetun työn tarjoamisvelvollisuuden perusteella X:n kaupungin on tullut selvittää, mitä työllistämismahdollisuuksia sillä olisi ollut A:n työsuhteen säilyttämiseksi. Mainitussa säännöksessä työnantajalle asetettu työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuus koskee myös muuta kuin työntekijän työsopimuksen mukaista työtä. Kaupungin on tullut ottaa huomioon, että A oli työskennellyt kaupungin palveluksessa pätkittäin vuodesta 1996 lähtien ja vakinaisessa työsuhteessa viiden vuoden ajan, hän oli keski-ikäinen eivätkä hänen työllistymismahdollisuutensa muutoin olisi olleet erityisen hyvät. Oppisopimuspaikka oli ollut koulutuspaikka, johon aikaisempaa työkokemusta, koulutusta tai ammattitaitoa ei vaadittu. X:n kaupunki ei ole esittänyt mitään näyttöä siitä, että laitoshuoltajan työ oppisopimuskoulutuksella olisi ollut niin vaativaa, ettei A olisi siitä selvinnyt tai että hän ei olisi muusta syystä soveltunut siihen. A:lle ei ole annettu tilaisuutta osoittaa, että hän kykenee laitoshuoltajan työhön oppisopimuskoulutettavana.

X:n kaupunki on vielä vedonnut siihen, että oppisopimuskoulutuksen eli kolmannen koulutustilaisuuden tarjoaminen A:lle tässä tilanteessa olisi asettanut X:n kaupungin työntekijät eriarvoiseen asemaan ja olisi siten ollut yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista. Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Lain esitöissä (HE 19/2014 vp s. 125-126) todetaan, että säännös kieltää työnantajaa asettamasta perusteettomasti työntekijöitä keskenään eri asemaan. Työnantajan on kohdeltava samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä samalla tavoin. Tilanteiden vertailukelpoisuus ratkaistaan ottaen huomioon työntekijöiden asema ja tehtävät työpaikalla. Sanottu tasapuolisen kohtelun vaatimus on voimassa myös työsuhteeseen perustuvia etuja myönnettäessä. Erot myönnetyissä eduissa voivat vertailukelpoisessa tilanteessa perustua vain mainitussa momentissa tarkoitettuihin syihin.

Työsopimuslaissa ei ole määritelty koulutusvelvollisuuden laajuutta minimi- tai enimmäismääräisesti. Irtisanottuna A ei ole ollut kaikkiin kaupungin työntekijöihin nähden samanlaisessa asemassa. Lisäksi oppisopimuskoulutuksen tarjoamiselle A:lle olisi ollut objektiivisesti arvioiden hyväksyttävä syy. Siten kysymyksessä olevissa olosuhteissa A:lle tarjottava oppisopimuskoulutus ei olisi rikkonut työsopimuslain tasapuolisuusvaatimusta.

Edellä sanotuilla perusteilla niillä seikoilla, että X:n kaupunki oli jo aikaisemminkin kouluttanut A:ta tai että ulkopuolinen hakija olisi mahdollisesti ollut sopivampi oppisopimuskoulutettavan tehtävään, ei lojaliteettiperiaate huomioon ottaen ole ollut työn tarjoamis- ja koulutusvelvollisuutta arvioitaessa merkitystä. A:n kouluttaminen olisi ollut työsopimuslain 7 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti X:n kaupungin näkökulmasta tarkoituksenmukaista ja kohtuullista, koska kysymys oli oppisopimuskoulutettavan työtehtävästä, eikä A:n valitseminen sanottuun tehtävään olisi lisännyt X:n kaupungille aiheutuvia kustannuksia.

Näin ollen X:n kaupunki ei ollut täyttänyt työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin ja 4 §:n 1 ja 2 momentin mukaista työn tarjoamis- ja koulutusvelvoitettaan eikä X:n kaupungilla ollut ollut asiallista ja painavaa syytä päättää A:n työsuhde.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden tuomio kumotaan - - -


Asian ratkaisseet hovioikeuden jäsenet:

Hovioikeudenneuvos Elise Mäki
Hovioikeudenneuvos Elina Paasivirta
Hovioikeudenneuvos Atte Andersson (eri mieltä)

Esittelijä: hovioikeuden esittelijä Elina Arnamo

Asia on ratkaistu esittelystä.


Eri mieltä olevan jäsenen lausunto asiassa S 18/1395

Hovioikeudenneuvos Atte Andersson:

Liikuntapaikkojen hoitajan työ

Työsopimuslain 4 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle on tarjottava ensisijaisesti hänen työsopimuksensa mukaista työtä vastaavaa työtä. Jos tällaista työtä ei ole, työntekijälle on tarjottava muuta hänen koulutustaan, ammattitaitoaan tai kokemustaan vastaavaa työtä. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan on järjestettävä työntekijälle sellaista uusien tehtävien edellyttämää koulutusta, jota voidaan molempien sopijapuolten kannalta pitää tarkoituksenmukaisena ja kohtuullisena.

Riidatonta on, että A:lla oli ollut X:n kaupungilla tammi- ja helmikuussa 2016 avoimeksi tulleiden liikuntapaikkojen hoitajan työtehtävien edellyttämä liikuntapaikan hoitajan koulutus, jonka hän oli suorittanut oppisopimuskoulutuksella X:n kaupungilla ja josta hän oli valmistunut vuonna 2002.

X:n kaupunki on hakiessaan kahteen liikuntapaikan hoitajan tehtävään työntekijää vuonna 2016 edellyttänyt tehtävään valittavalta henkilöltä ajo-oikeutta, jotta tämä kykenee siirtymään toimipisteestä toiseen. Liikuntapaikan hoitajan työn tarjoamisen esteeksi A:lle on X:n kaupungin taholta katsottu se seikka, että A:lta on puuttunut työtehtävän hoitamisessa edellytetty ajo-oikeus.

Asiassa on selvitetty, että A:lla ei ollut ollut tarvetta hankkia ajo-oikeutta henkilökohtaisen tarpeensa perusteella. Lisäksi hänellä ei ollut ollut alhaisen ansiotasonsa vuoksi mielekästä hankkia ajo-oikeutta omalla kustannuksellaan vain sen vuoksi, että hän täyttäisi liikuntapaikan hoitajalta edellytetyn ajo-oikeus- vaatimuksen ilman, että hänellä olisi minkäänlaista varmuutta siitä, että hänet tultaisiin valitsemaan kyseiseen tehtävään.

Käräjäoikeuden tuomion perustelujen sivulle 20 on kirjattu seikkoja, jotka rajaavat lähtökohtaisesti ajo-oikeuden suorittamiseen tähtäävän koulutuksen työnantajan koulutusvelvollisuuden ulkopuolelle.

Käräjäoikeuden tuomiossa viitattu työtuomioistuimen ratkaisu (TT:2014-152) ei ole kuitenkaan tähän tapaukseen rinnastettavissa, koska kyseisessä tapauksessa henkilölle oli jo järjestetty työnantajan toimesta lisäkoulutusta, mutta siitä huolimatta henkilön kielitaito ei ollut kohentunut siten, että hänen olisi katsottu suoriutuvan hyvää suullista kielitaitoa vaativasta tehtävästä.

Huomioon ottaen A:n liikuntapaikan hoitajan koulutus, ajo-oikeuden saamiseen tähtäävän koulutuksen järjestäminen irtisanomisen vaihtoehtona olisi ollut X:n kaupungin ja A:n kannalta tarkoituksenmukaista. Lisäksi tätä olisi pidettävä kohtuullisena siihen nähden, että A oli työskennellyt huomattavan pitkään, vuodesta 1996 alkaen, kaupungin palveluksessa. Pitkän työsopimussuhteen aikana on varsin tavanomaista, että esimerkiksi työnteon edellytykset tai siihen liittyvät vaatimukset muuttuvat taikka työntekijän sijoittaminen toiseen työtehtävään edellyttää lisäkoulutusta. Näin erityisesti, kun otetaan huomioon, että ajo-oikeuden suorittamiseen tähtäävää keskimäärin 1000 euron hintaista koulutusta ei voida pitää kustannuksena korkeana eikä koulutuksen keston perusteella pitkänä.

Työnantajan koulutusvelvollisuuden laajuutta ja ajo-oikeuteen tähtäävää koulutusta puoltavia sekä sitä vastaan olevia seikkoja punnittuani totean, että A:n koulutus, hänen pitkä ja monipuolinen työuransa X:n kaupungin palveluksessa sekä ajo-oikeuden hankkimiseen liittyvän koulutuksen alhainen kustannus puoltavat sitä, että työnantajan olisi tullut tässä tapauksessa järjestää A:lle ajo-oikeuden hankkimiseen liittyvä koulutus irtisanomisen vaihtoehtona ja että tällaisen koulutuksen on katsottava kuuluvan työnantajan koulutusvelvollisuuden piiriin.

Edellä lausutuin perustein muutan käräjäoikeuden tuomiota niin, että X:n kaupungin olisi tullut järjestää A:lle ajo-oikeuden saamisen edellyttämä koulutus ja tarjota hänelle irtisanomisen sijasta liikuntapaikkojen hoitajan työtä. Muilta osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


Lainvoimaisuustiedot:

Vailla lainvoimaa

 
Julkaistu 22.1.2020