VaaHO:2017:6

Menettämisseuraamus
Metsästysase
Luvaton pyynti (RL 28 luku 10 §)
Metsästyslaki 80 § 4 momentti

Diaarinumero: R 16/633
Antopäivä: 6.10.2017
Ratkaisunumero: 139551

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

HOVIOIKEUDEN RATKAISU

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Kysymys siitä, voidaanko rikoslain 28 luvun 10 §:n mukaisessa luvattomassa pyynnissä käytetty taljajousi nuolineen määrätä valtiolle menetetyksi rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla, kun otetaan huomioon metsätyslain 80 §:n 4 momentin säännös.

KÄRÄJÄOIKEUDEN RATKAISU

Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeuden tuomio 12.05.2016 nro 120426

Asia

Menettämisseuraamus luvatonta pyyntiä koskevassa asiassa

Valittaja

Kihlakunnansyyttäjä A

Vastapuoli

B

Oikeudenkäynti käräjäoikeudessa valituksenalaiselta osalta

Syyte

l. Luvaton pyynti

5710/R/0035l48/15

Rikoslaki 28 luku l0 §

Metsästyslaki 46 §

01.09.2015 - 03.09.2015 Seinäjoki

B on luvattomasti omistamallaan taljajousella ampunut metsäkauriin vasan Suomen valtion omistamalla, Metsähallituksen hallinnoimalla alueella Paukanevalla (RN:o 7:580).

Syyttäjän muu vaatimus

Rikoksentekovälineen menettäminen kohdassa 1

B on tuomittava menettämään valtiolle rikoksentekovälineenä käytetty taljajousi nuolineen.
(Takavarikkopöytäkirja nro 5710/R/35148/15/TVP/1)

Rikoslaki 10 luku 4 §

B:n vastaus

Vastaaja B on kohdassa 1 kiistänyt syyllistyneensä luvattomaan pyyntiin. B on ollut siinä käsityksessä, että hänellä on ollut oikeus metsästää tai on erehtynyt alueesta. B on tunnustanut ampumisen.

B on kiistänyt menettämisseuraamuksen. Ensisijaisesti kysymys ei ole sellaisesta rikoksesta, että me­nettämisseuraamus tulisi tuomita ja toissijaisesti se olisi kohtuutonta. Kyse on B:lle räätälöidystä talja­jousesta, jolla on iso merkitys B:lle.

- - -

Käräjäoikeuden perustelut syytekohdassa 1 syyksilukemisen ja rikoksentekovälineen menettämisen osalta

B on kiistänyt syytteen laittomasta pyynnistä, koska on ollut siinä käsityksessä, että hänellä olisi ollut oikeus metsästää kyseisellä alueella. Riidatonta asiassa on, että B on ampunut metsäkauriin vasan taljajousella ja lisäksi se, että metsästys on tapahtunut Suomen valtion omistamalla, Metsähallituksen hal­linnoimalla alueella Paukanevalla, jonka Metsähallitus on vuokrannut Nurmon Metsästysseura Ry:lle.

Asiassa on kuultu vastaaja B:tä todistelutarkoituksessa. B on kertonut, että hänellä ei ole omaa metsää, mutta hän on saanut metsänomistajilta lupia metsästää alueellaan. B on kertonut olleensa Nurmon Metsästysseura Ry:n vuosikorttijäsen. B on kertonut, että tiesi metsästyksen tapahtuneen valtion omistamalla luonnonsuojelualueella, mutta oli siinä uskossa, että siellä saa metsästää. Tämän käsityksen B on kertonut saaneensa siitä, että hänen annettiin ymmärtää, että metsästys on sallittua, kun oli ollut hirviporukan mukana metsällä. Syyttäjä on viitannut esitutkintaan, jossa B on kiistänyt syytteen sillä perusteella, että olisi ollut C:n maalla.

Asiassa ollaan kuultu todistajana D:tä. D on metsästänyt itse 40 vuotta ja toimii Nurmon Metsästysseura Ry:n varapuheenjohtajana. D on kertonut, että hänen kuvaaman videon perusteella B:n metsästys on tapahtunut Metsähallituksen omistamalla maalla. D on kertonut, että oli verrannut maastossa paikkaa B:n YouTube -videopalveluun lataamaan videoon. D on kertonut, että alueella on metsästysseuralla vuokraoikeuden nojalla metsästysoikeus Metsähallituksen hallinnoimaan alueeseen, mutta metsästysoikeus ei vuokrasopimuksen mukaan kata metsäkauriin metsästystä. D on kertonut, että hän ei tunne B:tä ja ei ole koskaan ollut yhteydessä B:n kanssa. D on kertonut, että metsästysseuran nettisivuilla on nähtävillä kartta metsästysalueesta. Vuokrasopimusta ei ole D:n mukaan nähtävillä netissä, mutta tiedon siitä saa kysymällä metsästysseuralta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Metsästyslain 46 §:n mukaan valtion aluetta koskeva metsästyslupa annetaan kirjallisena. Luvassa on yk­silöitävä metsästysaika ja metsästettävät riistaeläimet. Metsästyslain 76 §:n mukaan rangaistuksesta luvat­tomasta pyynnistä säädetään rikoslain 28 luvun 10 §:ssä. Metsästyslain esitöissä (HE 203/2001) painote­taan metsästyksen luonteeseen kuuluvaa korostunutta huolellisuusvelvoitetta. Metsästäjä on viime kädes­sä vastuussa siitä, että metsästys tapahtuu alueella, jossa on oikeus metsästää. Todistaja D on kertonut, että tieto metsästykseen oikeuttavista alueista on ollut saatavilla metsästysseuralta.

Kirjallisena todisteena olevan vuokrasopimuksen mukaan Metsähallitus on vuokrannut alueen metsästys­oikeuden Nurmon Metsästysseura Ry:lle, mutta sopimuksen kohdan 2 mukaan metsästysoikeus ei kuiten­kaan koske metsäkauriin metsästystä. Kirjallisena todisteena olevalla B:n kuvaamalla DVD-tallenteella B kertoo, että on kytännyt useampana päivänä metsäkauriita samalla alueella. Metsästys on tapahtunut riidattomasti kyseisellä vuokratulla alueella. Lisäksi kirjallisessa vuokrasopimuksessa on yksiselitteisesti määritetty, ettei metsästysoikeus kata metsäkauriin metsästystä. Koska B on metsästänyt metsäkauriin vasan alueella, jossa metsäkauriin pyynti on ollut kiellettyä, hän on menettelyllään syyllistynyt luvattomaan pyyntiin. B ei voi vedota omaan käsitykseen, että alueella olisi saanut pyytää metsäkaurista tai erehdykseen, koska metsästäjän korostunut huolellisuusvelvoite edellyttää, että metsästäjä on tietoinen tai ainakin hänellä on velvollisuus ottaa selvää, millä alueella metsästys on sallittua. Lisäksi B on seuraillut metsäkauriita samassa paikassa useamman päivän ajan, joten kysymys ei ole voinut olla erehdyksestä, vaikkakaan se ei vapauttaisi vastuusta.

Rikoksentekovälineen menettäminen

Metsästyslain 80 §:n 3 momentti sisältää viittaussäännöksen rikoslain rikoksentekovälineen menettämis­seuraamukseen. Sen mukaan jos rauhoittamaton eläin on pyydystetty tai tapettu vastoin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä, menettämisseuraamuksen osalta on noudatettava, mitä rikoslain 10 luvussa säädetään.

Metsästyslain 80 §:n 4 momentin mukaan rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan vain, jos menettämisseuraamuksen perustavana rikoksena on 72 §:ssä tarkoitettu teko tai 75 §:n 5 kohdassa tar­koitettu tahallinen teko. Metsästyslain 72 § sisältää viittaussäännöksen metsästysrikoksesta rikoslakiin ja 75 §:n 5 kohta koskee menettämisseuraamusta, jos rauhoittamaton eläin pyydystetään tai tapetaan laitto­malla pyyntivälineellä.

Metsästyslain 76 § sisältää luvattomasta pyynnistä viittauksen rikoslakiin. Sen mukaan rangaistuksesta lu­vattomasta pyynnistä säädetään rikoslain 28 luvun 10 §:ssä. Laiton pyynti rangaistavana menettelynä saa kuitenkin perusteen metsästyslaista, joten metsästyslaki erityislakina tulee sovellettavaksi tässä tapaukses­sa menettämisseuraamuksen osalta.

Ensinnäkin metsäkauris on riistaeläin metsästyslain 5 §:n mukaan, eikä rauhoittamaton eläin, joten met­sästyslain 80 §:n 3 momentti ja 75 §:n 5 kohta ei tule tältäkään osin sovellettavaksi tapaukseen. Toiseksi menettämisseuraamus edellyttää, että menettämisseuraamuksen perustuvana rikoksena on metsästysrikos. Myös hallituksen esityksessä (HE 203/2001) todetaan, että menettämisseuraamuksen määrääminen muis­ta metsästyslain rangaistussäännösten rikkomisesta katsottiin helposti johtavan kohtuuttomaan lopputu­lokseen. B on tuomittu laittomasta pyynnistä. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohta ei tule sovellettavaksi tässä tapauksessa metsästyslain 80 §:n 4 momentin perusteella, joten vaatimus rikoksenteko­välineen menettämisestä valtiolle hylätään.

Syyksilukeminen kohdassa 1

B:n on katsottu kohdassa 1 syyllistyneen syytteen teonkuvauksen mukaiseen luvattomaan pyyntiin 01.09.2015-03.09.2015.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petteri Pitkäkoski ja 2 lautamiestä

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Valitus

Vaatimus

Syyttäjä on kohdassa 1 vaatinut, että B:n rikoksentekovälineenä käyttämä taljajousi nuolineen tuomitaan valtiolle menetetyksi.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio perusteluineen on virheellinen. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdassa menetetyksi voidaan tuomita myös esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. B on syyllistynyt rikoslain 28 luvun 10 §:n mukaiseen luvattomaan pyyntiin, joka on tahallinen rikos. B:n metsästyksessä käyttämä taljajousi ei ole ollut luvanvarainen ampuma-ase. Metsästyslain 80 §:n 4 momentti estää tässä tapauksessa rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan soveltamisen, mutta ei edellä mainitun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan soveltamista. Menettämisseuraamuksen tuomitseminen ei ole myöskään kohtuutonta esineen huomattavan arvon tai muun syyn perusteella. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa tulee kiinnittää huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen. Huomiota tulee kiinnittää B:n monipuoliseen rikostaustaan ja siihen, että B on nyt tuomittu tahallisesta rikoksesta, mikä osoittaa, ettei hän ole harrastuksessaan jousimetsästäjänä noudattanut lakia.

Vastaus

Vaatimus

B on vaatinut, että valitus hylätään.

Perusteet

Käräjäoikeuden tuomio on oikea. B on toistanut käräjäoikeudessa esittämänsä perusteet. Rikoslain 10 luvun 4 §:ä ei ole mahdollista soveltaa tässä tapauksessa. B:n metsätyksessä käyttämän taljajousen hallussapito ei ole ollut rangaistavaa. Lisäksi B ei ole hankkinut tai valmistanut taljajousta yksinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten eikä taljajousi ole ominaisuuksiltaan erityisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Menettämisseuraamus on joka tapauksessa hylättävä kohtuuttomana.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

B on käräjäoikeudessa tuomittu kohdassa 1 rikoslain 28 luvun 10 §:n nojalla luvattomasta pyynnistä, koska hän oli 1.-3.9.2015 Seinäjoella metsästyslain 46 §:n 1 momentin säännöksen vastaisesti omistamallaan taljajousella luvattomasti ampunut metsäkauriin vasan Suomen valtion omistamalla, Metsähallituksen hallinnoimalla alueella Paukanevalla (RN:o 7:580). Metsästyslain 76 §:n viittaussäännöksen mukaan luvattomasta pyynnistä on säädetty rangaistus rikoslain 28 luvun 10 §:ssä.

Metsästyslain 80 §:n (876/2001) 1 momentin mukaan, jos riistaeläin on metsästetty vastoin tämän lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä ilman, että toisella oli oikeus metsästää tai ottaa tällainen riista­eläin, tuomitaan eläin tai sen arvo valtiolle menetetyksi. Riistaeläimen arvo määrätään 79 §:ssä säädetyllä tavalla. Muutoin on soveltuvin osin noudatettava, mitä rikoslain 10 luvun 1–4 ja 6–11 §:ssä säädetään. Saman pykälän 4 momentin (516/2002) mukaan, rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelle­taan vain, jos menettämisseuraamuksen perustavana rikoksena on 72 §:ssä tarkoitettu teko tai 75 §:n 5 kohdassa tarkoitettu tahallinen teko. Hovioikeus toteaa, että metsästyslain 80 §:n menettämisseuraamus­säännöstä sovelletaan myös B:n syyksi luettuun luvattomaan pyyntiin, jossa on rikottu metsästyslain 46 §:n säännöstä.

Rikoslain 10 luvun 4 §:n (875/2001) 1 momentin mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava rikoksen te­kemisessä käytetty: 1) ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline; ja 2) muu esine tai omaisuus, jonka hallussapito on rangaistavaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan menete­tyksi voidaan tuomita myös: 1) esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä; ja 2) oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yk­sinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan eri­tyisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen. Pykälän 3 momentin mukaan menetetyksi tuomitsemisen tarpeellisuutta harkittaessa on erityisesti kiinnitettävä huomiota uusien rikosten ehkäisemiseen.

Edellä mainitut menettämisseuraamuksia koskevat säännökset (875/2001 ja 876/2001) tulivat voimaan 1.1.2002. Tuolloin uudistettiin menettämisseuraamuksia koskeva lainsäädäntö. Ennen vuonna 2002 voi­maan tullutta uudistusta rikoksentekoväline voitiin määrätä menetetyksi rikoslain 2 luvun 16 §:n 3 mo­mentin (143/1932) nojalla. Menettämisseuraamus oli tuolloin aina harkinnanvarainen ja se koski vain ta­hallisia rikoksia. Viimeksi mainittua pykälää oli ennen vuotta 2002 metsästyslain (615/1993) 80 §:n 3 momentin nojalla sovellettava myös silloin, jos riistaeläin oli metsästetty taikka rauhoittamaton eläin pyy­dystetty tai tapettu vastoin metsästyslain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksiä. Tätä säännöstä oli siten sovellettava esimerkiksi metsästysrikoksessa käytetyn rikoksentekovälineen, kuten metsästysaseen osalta. Oikeuskäytännössä metsästysaseen menetetyksi määrääminen oli kuitenkin yleensä edellyttänyt metsästysrikosta (Matti Hepola, Metsästysrikokset 1991, s. 110-119), vaikka se voitiinkin rikoslain 2 lu­vun 16 §:n 3 momentin nojalla metsästysrikkomuksenkin johdosta tuomita valtiolle menetetyksi, jos rik­komus oli ollut tahallinen (ks. KKO 1984 II 94).

Voimassa olevassa rikoslain 10 luvun 4 §:ssä rikoksentekovälineen menettämisseuraamus on jaettu kah­teen ryhmään siten, että 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa rikoksentekovälineen tuomitseminen me­netetyksi on pakollista ja se koskee paitsi tahallisia, myös tuottamuksellisia rikoksia, kun taas säännöksen 2 momentin mukainen menettämisseuraamus koskee vain tahallisia rikoksia ja on harkinnanvarainen. Ri­koslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään siis kaikissa, niin tahallisissa kuin tuottamuksel­lisissakin rikoksissa käytetty ampuma- tai teräase sekä muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline pakollisen menettämisseuraamuksen alaiseksi. Pykälän 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu esine tai omai­suus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, tarkoittanee sen sijaan lähinnä muita rikoksenteko­välineitä kuin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja hengenvaarallisia välineitä, vaikka lain sanamuoto ei sinänsä näyttäisi estävän soveltamasta tätä 2 momentin 1 kohdan harkinnanvaraista menettämisseuraa­mussäännöstä myös esimerkiksi tekovälineenä käytettyyn ampuma-aseeseen.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa B:n metsäkauriin vasan ampumiseen käyttämää taljajousta on pidettävä ampuma- tai teräaseeseen rinnastettavana hengenvaarallisena välineenä ja B:n syyksi luettu rikoslain 28 luvun 10 §:ssä rangaistavaksi säädetty luvaton pyynti on tahallinen rikos. Syyttäjä on valituk­sessaan katsonut, että B:n tekovälineenä käyttämä taljajousi nuolineen on määrättävä menetetyksi ri­koslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla.

Metsästyslain menettämisseuraamuksia koskeva 80 § muutettiin siis samalla kertaa kuin rikoslain 10 luku uudistettiin. Lain esitöiden (HE 80/2000 s. 42) mukaan "pykälän 4 momentissa säädettäisiin, että rikos­lain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu konfiskaatio tuomittaisiin vain, jos rangaistus tuo­mitaan metsästyslain 72 §:ssa tai 75 §:n 5 kohdassa tarkoitetun tahallisen teon nojalla. Edellä mainitun ri­koslain säännöksen mukaan valtiolle on tuomittava menetetyksi tuottamuksellisenkin rikoksen tekemises­sä käytetty ampuma- tai teräase taikka muu niihin rinnastettava hengenvaarallinen väline. Metsästyslain 72 §:ssä säädetään rangaistus tahallisesta metsästysrikoksesta. Lain 75 §:n 5 kohta puolestaan koskee metsästyslain säännösten rikkomista tahallaan tai huolimattomuudesta siten, että joku pyydystää tai tap­paa rauhoittamattoman eläimen vastoin pyyntivälineitä ja pyyntimenetelmiä koskevaa lain 49 §:n sisältä­mää kieltoa tai vastoin tarkempia säännöksiä sisältävän asetuksen määräyksiä. Ehdotuksen mukaan aseen konfiskointi koskisi tässäkin tapauksessa vain tahallisia tekoja. Muiden metsästyslain rangaistussäännösten nojalla ei ole syytä konfiskoida asetta, koska se johtaisi helposti kohtuuttomaan lopputulokseen. Ei esimerkiksi ole syytä tuomita menetetyksi laillista metsästysasetta, jota on kuljetettu ilman säädettyä suojusta tai jolla on erehdyksessä ammuttu hirvieläimen vasaa muistuttava aikuinen eläin vasan pyyntiluvalla." Muutettaessa metsästyslain 80 §:n 4 momentti 1.9.2002 voimaan tulleella lailla (516/2002) nykyiseen muotoonsa on viimeksi mainitun lain esitöissä (HE 203/2001 vp. s. 33) menettämisseuraamusten osalta viitattu edellä siteerattuun hallituksen esitykseen HE 80/2000 vp. ja katsottu edelleen rikoslain 10 luvun 4 §:n 1 momentin 1 kohdan tarkoittaman rikoksentekovälineen menettämisseuraamuksen määrääminen muista metsästyslain rangaistussäännösten rikkomisista kuin metsästyslain 72 §:ssä tarkoitetuista metsästysrikoksista tai metsästyslain 75 §:n 5 kohdissa tarkoitetuista tahallisista teoista kohtuuttomaksi.

Edellä mainituista hallituksen esityksistä voidaan päätellä, että varsinaisen metsästysaseen menettämis­seuraamusta ei haluttu edelleenkään sovellettavaksi kuin vakavimpien metsästyslain tai sen nojalla annet­tujen asetusten säännösten rikkomistapauksissa. Metsästyslain 80 §:n säännös vastaa siten ainakin metsäs­tyksessä käytetyn ampuma-aseen osalta aikaisempaa oikeuskäytäntöä, jossa aseen menettämisseuraamus oli yleensä tuomittu vain vakavampien metsästysrikosten osalta. Lain tarkoituksena ei ole hovioikeuden käsityksen mukaan ollut, että metsästyksessä käytetyn aseen menettämisseuraamus ulotettaisiin rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan kautta koskemaan nyt kysymyksessä olevan kaltaista luvatonta pyyntiä. Edellä esitettyyn nähden hovioikeus katsoo, ettei metsästyslain 80 §:n 4 momentin tarkoitus huo­mioon ottaen ole tässä tapauksessakaan sovellettava rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin 1 kohdan sään­nöstä eikä B:n luvattomassa pyynnissä käyttämää taljajousta nuolineen siten ole määrättävä valtiolle menetetyksi.

Tuomiolauselma

Valitus hylätään. Käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

- - -

Asian ovat ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Annette Laukkonen, Pasi Vihla ja Kirsi Häkkinen. Esittelijänä on ollut hovioikeuden esittelijä Mari Tikkala.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

+

 
Julkaistu 10.10.2017