VaaHO:2020:9

Oikeudenkäyntimenettely
Muutoksenhaku - Vastavalitus

Diarienummer: S 19/910
Givet: 6.7.2020
Avgörandets nummer: 317

RATKAISUN KESKEINEN SISÄLTÖ

Hovioikeus katsoi, että vastavalitus voitiin tutkia, vaikka vastavalituksen tehneet asianosaiset olivat tehneet myös varsinaisen valituksen.

OIKEUDENKÄYNTI HOVIOIKEUDESSA

Ratkaisu, josta on valitettu Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomio 27.6.2019 nro 12175

Valittajat ja vastapuolet A ja B toisella puolella sekä C ja D toisella puolella

Vastavalittajat A ja B

Asia Kiinteistöä koskeva riita

Valitukset ja vastavalitus

A ja B ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että heidän ostajina sekä C:n ja D:n myyjinä 18.6.2013 tekemä kiinteistön kauppa puretaan, että C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti palauttamaan A:lle ja B:lle kauppahinta 265.000 euroa korkolain 3 §:n 2 momentin mukaisine tuottokorkoineen 18.6.2013 ja 30.11.2017 väliseltä ajalta ja laillisine viivästyskorkoineen 1.12.2017 lukien, ja että C ja D velvoitetaan suorittamaan yhteisvastuullisesti A:lle ja B:lle korvaukseksi kiinteistöllä suoritettujen perusparannustöiden tuottamasta arvonnoususta 9.195 euroa laillisine viivästyskorkoineen 30.11.2017 lukien. Lisäksi A ja B ovat vaatineet, että C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle vahingonkorvauksena ylimääräisistä asumiskuluista 25.11.2016 lukien 800 euroa kuukaudessa laillisine viivästyskorkoineen 31.12.2016 alkaen kunkin kuukauden viimeisestä päivästä lukien, pilaantuneesta irtaimistosta ja henkilökohtaisista tavaroista 10.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 30.11.2017 lukien ja A:n ja B:n perheelle aiheutuneesta terveyshaitasta 8.000 euroa laillisine viivästyskorkoineen 25.11.2016 lukien. Edelleen A ja B ovat vaatineet, että C ja D velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle ja B:lle korvauksena selvittelykulut 29.578,19 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.7.2019 lukien. Vielä A ja B ovat vaatineet, että C ja D velvoitetaan korvaamaan A:n ja B:n oikeudenkäyntikulut käräjäoikeudesta 59.131,39 euroa laillisine viivästyskorkoineen 27.7.2019 lukien ja hovioikeudesta myöhemmin esitettävän laskun mukaisesti laillisine viivästyskorkoineen.

C ja D ovat yhteisessä valituksessaan vaatineet, että heidän A:lle ja B:lle maksettavakseen tuomittu hinnanalennus alennetaan 15.000 euroon käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen, että heidät vapautetaan velvollisuudesta korvata A:n ja B:n selvittelykulut käräjäoikeudesta ja että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvamaan C:n ja D:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut käräjäoikeudesta 47.121.59 eurolla ja hovioikeudesta myöhemmin esitettävän laskun mukaan, molemmat määrät laillisine viivästyskorkoineen.

A ja B ovat vastavalituksessaan vaatineet, että C:n ja D:n heille maksettavaksi tuomittu hinnanalennus korotetaan 203.347,04 euroksi käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Välitoimi

Hovioikeus on kiinnittänyt asianosaisten huomiota Helsingin hovioikeuden 28.8.2018 asiassa S 18/395 antamaan päätökseen nro 1090 ja varannut heille tilaisuuden lausua siitä, voidaanko A:n ja B:n vastavalitus tutkia.

A:n ja B:n lausuma

A ja B ovat lausuneet, että laissa ei ole säännöstä, jossa kiellettäisiin tai sallittaisiin vastavalituksen tekeminen valituksen lisäksi. Olisi kohtuutonta ja lainsäädännön tarkoituksen vastaista, mikäli C:n ja D:n valitus hinnanalennuksen osalta tutkittaisiin mutta A:n ja B:n vastavalitusta ei.

C:n ja D:n lausuma

C ja D ovat vaatineet, että A:n ja B:n vastavalitus jätetään tutkimatta ja että A ja B velvoitetaan korvamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut vastavalituksen tutkittavaksi ottamista koskevan lausuman laatimisesta 595,20 eurolla.

Koska A ja B ovat tehneet asiassa valituksen, he eivät voi tehdä vastavalitusta. A:n ja B:n vastavalituksessa on kyse valituksen täydentämisestä valitukselle varatun määräajan jälkeen, mikä ei ole sallittua. A:n ja B:n vastavalituksen tutkittavaksi ottaminen ei myöskään vastaa vastavalituksen tarkoitusperiä. Vastavalitus on tehty mahdolliseksi, jotta asianosaisen asema voitaisiin turvata silloin, kun vastapuoli on antanut ymmärtää, ettei tule valittamaan asiasta, mutta onkin rikkonut tämän luottamuksen valittamalla käräjäoikeuden ratkaisusta niin myöhään, että asianosainen ei enää ole ehtinyt valittaa. Lisäksi vastavalitusmahdollisuuden säätämisellä on haluttu ehkäistä valittamista vain varmuuden vuoksi sen varalta, että vastapuolikin hakee muutosta. Vastamuutoksenhaulla on myös aineellista oikeudenmukaisuutta tukeva vaikutus, kun muutoksenhakutuomioistuin ei ole sidottu yksin valittajan vaatimuksiin.

Vastavalituksen tutkittavaksi ottaminen sen jälkeen, kun vastavalituksen tehnyt asianosainen on itse valittanut tuomiosta, on kuitenkin omiaan johtamaan siihen, että valituksia ei enää tehdä asianmukaisella harkinnalla ja huolellisuudella. Lisäksi tällaisen menettelyn salliminen olisi omiaan tekemään raskaista ja pitkistä oikeudenkäynneistä vielä entistä raskaampia. Vastavalitusmahdollisuuden sallimista sen jälkeen, kun asianosainen on itse tehnyt valituksen tuomiosta, ei voida pitää kohtuullisena myöskään asianosaisen vastapuolen kannalta. Mitään erityistä oikeuspoliittista syytä ei siis ole sallia valituksen tehneelle asianosaiselle vielä oikeutta tehdä vastavalitus. Sen sijaan on hyviä oikeuspoliittisia syitä kieltää tällainen menettely kohtuuttomana ja raskaana.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Käräjäoikeuden tuomion mukaan määräpäivä valitukselle on ollut 29.7.2019 ja vastavalitukselle 12.8.2019. Käräjäoikeus on 19.7.2019 antamillaan päätöksillä nrot 13375 ja 13633 pidentänyt A:n ja B:n sekä C:n ja D:n pyynnöistä valitusten määräaikaa 23.8.2019 asti ja lausunut, että määräaika vastavalituksen tekemiselle päättyy 6.9.2019. Käräjäoikeus on lisäksi 22.8.2019 antamillaan päätöksillä nrot 15635 ja 15648 pidentänyt A:n ja B:n sekä C:n ja D:n pyynnöistä valituksen määräaikaa 27.8.2019 asti ja lausunut, että määräaika vastavalituksen tekemiselle päättyy 10.9.2019.

A:n ja B:n valitus on saapunut käräjäoikeuteen 26.8.2019, C:n ja D:n valitus 27.8.2019 ja A:n ja B:n vastavalitus 10.9.2019.

Hovioikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, voidaanko A:n ja B:n vastavalitus tutkia, kun A ja B ovat tehneet myös valituksen.

Lainkohdat ja muut oikeusohjeet

Vastavalituksesta säädetään oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a–14 c §:ssä. Ensiksi mainitun pykälän mukaan valittajan vastapuoli voi tyytymättömyyttä ilmoittamatta valittaa osaltaan käräjäoikeuden tuomiosta (vastavalitus). Määräaika vastavalitusta varten on kaksi viikkoa valittajalle asetetun valitusmääräajan päättymisestä. Saman luvun 14 b §:n mukaan vastavalitus raukeaa, jos valitus peruutetaan, raukeaa tai jätetään tutkimatta taikka valittajalle ei myönnetä jatkokäsittelylupaa. Edelleen saman luvun 14 c §:n mukaan muutoin vastavalituksen osalta noudatetaan, mitä valituksesta säädetään.

Vastavalitusoikeuden tarkoitusperiä on käsitelty sen säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä, jonka mukaan asianosaisen tulee harkita muutoksenhaun tarve itsenäisesti sen perusteella, mitä tuomioistuimen ratkaisu merkitsee hänen omalle oikeusasemalleen. Toisaalta aikaisempaa vastavalitusoikeudelle kielteistä kantaa on pidetty ongelmallisena niissä tilanteissa, joissa asianosainen on antanut vastapuolen ymmärtää, että aikoo tyytyä käräjäoikeuden ratkaisuun. Tässä käsityksessä oleva vastapuoli voi itsekin ajatella hyväksyvänsä ratkaisun, vaikka olisi sinänsä taipuvainen hakemaan siihen muutosta. Asianosainen voi kuitenkin vastapuolelle yllätyksenä käynnistää muutoksenhaun määräajan lopussa niin, että vastapuoli ei enää ehdi saattaa vireille omaa muutoksenhakuaan. Vastamuutoksenhaun mahdollisuutta on pidetty hyvänä keinona välttyä tällaisilta luottamuksen rikkomistilanteilta. Lisäksi sen on ajateltu voivan hillitä muutoksenhakua ehkäisemällä sen, että sellaiset muutoksenhaut, joihin kummallakaan asianosaisella ei ole välttämätöntä omakohtaista tarvetta, jäävät tekemättä, mitä on pidetty myös oikeusrauhan ja oikeuslaitoksen kuormituksen kannalta suotuisana. Vielä vastamuutoksenhaun mahdollistamista on pidetty keinona toteuttaa aineellista oikeudenmukaisuutta, kun muutoksenhakuaste voi saada tilaisuuden tarkastella asiaa yhtä laajasti kuin alioikeus eikä vain siltä kannalta, onko käräjäoikeuden ratkaisu pysytettävä vai onko sitä muutettava yksin valittajana olevan asianosaisen vaatimuksen mukaisesti, vaikka tosiasiassa käräjäoikeus olisi liiaksi hyväksynyt tämän vaatimuksia (HE 91/2002 vp s. 28–29).

Korkein oikeus on ennakkopäätöksessä KKO 2006:2 katsonut, että kiinteistön kauppahinnan alentamista ja asumiskustannusten korvausta koskevassa asiassa valittajan vastapuoli oli voinut vastavalituksella vaatia myös hinnanalennuksen ja asumiskustannusten korvauksen korottamista, vaikka valitus oli koskenut vain oikeudenkäyntikuluja ja niihin verrattavia kuluja. Korkein oikeus on kyseisessä ratkaisussaan käsitellyt vastavalituksen tarkoitusperiä ja katsonut johtopäätöksenään, että vastavalitus on lähtökohtaisesti sallittu silloinkin, kun se koskee käräjäoikeuden tuomion muuta osaa kuin alkuperäinen valitus.

Toisaalta ennakkopäätöksessä KKO 2009:55 on katsottu, että vastavalitusoikeuden salliminen kaikissa sellaisissa tilanteissa, joissa valittaja ja vastavalittaja ovat käräjäoikeudessa olleet toistensa vastapuolia ja ovat sitä valituksen perusteella joiltakin osin hovioikeudessakin, johtaisi siihen, että vastavalitusjärjestelmän taustalla olevista prosessuaalista tarkoituksenmukaisuusnäkökohdista etäännytään kokonaan. Esimerkiksi laajassa useita syytekohtia käsittävässä rikosasiassa vastavalituksenkaan tarkoituksen mukaisena ei voida pitää sitä, että esimerkiksi yhdestä vähäisestä rikoksesta tuomittua sivuseuraamusta koskeva valitus avaisi vastavalituksen johdosta koko rikosasian tutkittavaksi. Vastavalituksen tärkeimpänä etuna voidaan pitää sitä, että muutoksenhakutuomioistuimen tutkittavaksi saatetun riitakysymyksen ratkaiseminen ei jää riippuvaiseksi valituksesta johtuvista rajoituksista, vaan muutoksenhakutuomioistuin voi asiaa käsitellessään ja harkitessaan ottaa huomioon myös vastavalituksessa esitetyt vaatimukset. Tämä etu toteutuu parhaiten silloin, kun vastavalitus kohdistuu siihen osaan asiaa, josta valituksessa esitettyjen vaatimusten perusteella on kysymys. Asian riitainen osa ei tällöin laajene, vaan vastavalituksen liitännäinen luonne säilyy. Kyseisessä asiassa vastavalituksen tehneen vakuutusyhtiön korvauskysymystä koskenutta vastavalitusta, kun vakuutusyhtiö ei edes ollut valitukseen nähden vastapuolen asemassa valittajaan nähden, ei pidetty mahdollisena tutkia oikeudenkäymiskaaren 25 a 14 a §:n 1 momentin nojalla, joten hovioikeuden tuomio kumottiin sanotuilta osilta ja vakuutusyhtiön vastavalitus jätettiin tutkimatta.

Helsingin hovioikeus on 28.8.2018 asiassa S 18/395 antamassaan päätöksessä nro 1090 katsonut, että valituksen tehneen asianosaisen vastavalitusta ei voida tutkia. Hovioikeus on katsonut muun ohella, että lain esitöiden perustelut ja etenkin oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 b §:n säännös vastavalituksen raukeamisesta osoittavat, että vastavalitus on tarkoitettu valitukseen nähden liitännäiseksi muutoksenhakukeinoksi tilanteessa, jossa vastavalittajan vastapuoli valittaa eikä vastavalituksen tekijä ole itse tehnyt valitusta. Lisäksi hovioikeus on katsonut, että valittajan tekemä uusia vaatimuksia sisältävä vastavalitus asiallisesti rinnastuu valituksen täydentämiseen valituksen tekemiselle varatun määräajan jälkeen ja että tällaista menettelyä ei voida puoltaa oikeudenkäynnin sujuvuuden kannalta eikä myöskään vastapuolen aseman kannalta.

Arvio ja johtopäätökset vastavalituksen tutkittavaksi ottamisesta

A ja B ovat tehneet vastavalituksen käräjäoikeuden päätöksellä pidennetyssä määräajassa. A ja B ovat myös valituksen tehneiden C:n ja D:n vastapuolia hovioikeudessa. Vastavalituksen tekemisen yleiset edellytykset täyttyvät siis näiltä osin. Laissa ei kuitenkaan ole säädetty siitä, voiko valituksen tehnyt asianosainen tehdä myös vastavalituksen. Kysymykseen ei ole otettu kantaa myöskään lain esitöissä tai korkeimman oikeuden ennakkopäätöksissä.

Asiakirjoista ilmenee, että A ja B ovat ilmoittaneet tyytymättömyyttä käräjäoikeuden tuomioon siltä osin kuin heidän vaatimuksensa kaupan purkamisesta, vahingonkorvauksista ja oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta on hylätty. Ennakkopäätöksen KKO 2006:2 ja myös oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 14 a §:n perusteella A:n ja B:n vastavalitusta ei kuitenkaan voida jättää tutkittavaksi ottamatta sen johdosta, että vastavalituksessa esitetään sellaisia vaatimuksia, joita heidän tekemänsä tyytymättömyyden ilmoitus ei ole kattanut.

Oikeus hakea muutosta on yksi oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeista. Mainittu oikeus on turvattu perustuslain 21 §:ssä. Vastavalitusta koskevalla sääntelyllä ei rajoiteta oikeutta hakea muutosta, koska asianosainen voi hakea käräjäoikeuden ratkaisuun muutosta myös varsinaisella valituksella. Muutoksenhakuoikeuteen vaikuttavaa sääntelyä on kuitenkin syytä tulkita perusoikeusmyönteisesti pikemminkin laajasti kuin suppeasti silloin, kun ratkaistavana olevaan muutoksenhakuoikeuden laajuutta koskevaan kysymykseen ei ole otettu kielteistä kantaa laissa tai sen esitöissä. Tällainen tulkinta saa jossakin määrin tukea myös ennakkopäätöksestä KKO 2019:15, jonka kohdassa 11 on katsottu perustuslain 21 §:n 2 momentin säännöksestä seuraavan, että asianosaiselle kuuluvaa muutoksenhakuoikeutta ei voida rajoittaa, jollei rajoitukselle ole laissa säädettyä perustetta.

Hovioikeus toteaa, että lain esitöissä esitetyt näkökohdat vastavalitusoikeuden tarkoitusperistä puhuvat jossakin määrin sitä vastaan, että valituksen tehnyt asianosainen voisi tehdä vastapuolensa valituksen johdosta vastavalituksen. Nyt käsillä olevassa tilanteessa, kun molemmat osapuolet ovat valituksella hakeneet muutosta käräjäoikeuden tuomioon, ei ole kysymys esimerkiksi sellaisesta valittajan vastapuolen luottamuksen rikkomistilanteesta, jollaisten torjumisella vastavalitusoikeuden säätämistä lainvalmisteluaineistossa perustellaan. Lisäksi vastavalitusoikeuden salliminen voisi Helsingin hovioikeuden päätöksessään katsomalla tavalla johtaa myös siihen, että valituksia ei tehdä asianmukaisella harkinnalla ja huolellisuudella, jos valituksen mahdolliset virheet ja puutteet olisivat myöhemmin korjattavissa laatimalla vastavalitus.

Toisaalta vastavalituksen keskeisenä tarkoituksena voidaan pitää aineellisen oikeuden turvaamista. Vaikka tämän näkökohdan katsotaan lainvalmisteluaineistossa puoltavan vastavalitusoikeuden sallimista sellaisissa tilanteissa, joissa vain toinen asianosainen hakee muutosta, näkökohdalla on merkitystä myös niissä tilanteissa, kun valituksella tuomioon muutosta hakenut asianosainen on itse rajoittanut muutoksenhakunsa vain joihinkin kohtiin tuomiota. On ajateltavissa, että tällaiselle asianosaiselle syntyy vastapuolen valituksen johdosta tarve hakea käräjäoikeuden tuomioon muutosta laajemmin kuin alkuperäisessä valituksessa. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun alkuperäinen valitus koskee vain oikeudenkäyntikuluja, ja valittajan vastapuoli hakee valituksella muutosta pääasiaan. Mikäli vastavalitusoikeuden käyttäminen näissä tilanteissa ei olisi mahdollista, valittajan tulisi varmuuden vuoksi ilmoittaa tyytymättömyyttä koko tuomioon ja ulottaa muutoksenhakunsa myös pääasiaan, vaikka hänellä ei alkujaan olisi siihen välttämätöntä omakohtaista tarvetta. Tämä puolestaan olisi selvästi vastoin vastavalitusoikeuden tavoitteita.

Vastavalitusoikeuden rajoittavaa tulkintaa nyt käsillä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa asianosaiset ovat hovioikeudessa toisiinsa nähden vastapuolia ja jossa oikeudenkäyntiaineisto ei vastavalituksen tutkimisen johdosta olennaisesti laajene, ei voida puoltaa myöskään oikeudenkäyntiaineiston rajoittamista ja prosessiekonomiaa koskevilla näkökohdilla. Näiden näkökohtien merkitystä on yleisesti omiaan vähentämään se, että oikeudenkäymiskaaren 25 a luvun 5 §:n 1 momentin mukaan niin valitus kuin vastavalituskin kuuluvat riita-asiassa jatkokäsittelyluvan soveltamisalaan, vaikkakin jatkokäsittelyluvan myöntäminen valitukselle voi näissä tapauksissa johtaa siihen, että jatkokäsittelylupa on saman luvun 11 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun muun painavan syyn johdosta myönnettävä vastavalittajallekin. Lisäksi A:n ja B:n vastavalituksen kohteena olevan hinnanalennusvaatimuksen perusteena olevat seikat on tässä asiassa saatettu hovioikeuden tutkittaviksi pitkälti jo valitusten perusteella. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin säännöksestä kuitenkin johtuu, että silloin, kun valituksessa on vaadittu vain kaupan purkamista, hovioikeus ei voi tuomita valittajalle hinnanalennusta, koska hinnanalennus ja purku ovat eri laatuisia ja itsenäisiä oikeusseuraamuksia (ks. Mia Hoffrén – Mikko Vuorenpää: Vahingonkorvaus, hinnanalennus ja vaatimustaakka. Lakimies 2009 s. 791). Vastavalituksen tutkiminen mahdollistaa myös sen, että hinnanalennusta koskeva kysymys on hovioikeuden ratkaistavana samassa laajuudessa kuin se oli käräjäoikeudessa.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus katsoo, että A:n ja B:n vastavalitus on otettava tutkittavaksi, vaikka he ovat tehneet myös valituksen.

Päätöslauselma

Hovioikeus tutkii A:n ja B:n vastavalituksen.

Hovioikeus lausuu C:n ja D:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta pääasian ratkaisun yhteydessä.

Muutoksenhaku

Tähän ratkaisuun ei saa hakea erikseen muutosta.

Asian ovat hovioikeudessa ratkaisseet hovioikeudenneuvokset Petteri Korhonen ja Timo Saranpää ja ma. hovioikeudenneuvos Jurkka Jämsä. Esittelijänä on toiminut hovioikeuden esittelijä Heikki Hannelin.

Ratkaisu on yksimielinen.

Vailla lainvoimaa.

+

 
Publicerad 10.11.2020