Helsingin käräjäoikeus tuomitsi miehen ehdolliseen vankeuteen ja vahingonkorvauksiin vainoamisesta ja törkeästä kunnianloukkauksesta

Julkaistu 16.10.2020

Helsingin käräjäoikeus on 16.10.2020 antanut tuomion asiassa, jossa Juha Molaria oli syytetty ensisijaisesti Jessikka Aron ja Saara Jantusen vainoamisesta ja toissijaisesti törkeästä kunnianloukkauksesta. Molari oli kiistänyt syytteet kokonaisuudessaan.

Juha Molari tuomittiin Jessikka Aron vainoamisesta 29.1.2015 – 16.9.2017 välisenä aikana sekä Saara Jantuseen kohdistuneesta törkeästä kunnianloukkauksesta 14.12.2014 – 10.5.2017 välisenä aikana yhteiseen viiden kuukauden vankeusrangaistukseen, joka on ehdollinen. Rangaistusta on kohtuullistettu, koska Juha Molarin oikeutta oikeudenkäyntiin kohtuullisessa ajassa oli loukattu.

Asianomistaja Jantusta koskeva ensisijainen syyte vainoamisesta siis hylättiin. Myös törkeää kunnianloukkausta koskevassa syytteessä osa teoista hylättiin.

Molari on velvoitettu korvaamaan asianomistajille rikoksesta aiheutuneita vahinkoja Arolle yhteensä 25 428 euroa korkoineen ja Jantuselle yhteensä 12 923,64 euroa korkoineen. Lisäksi Molari on velvoitettu korvaamaan asianomistajien oikeudenkäyntikuluja Arolle yhteensä 43 231,97 eurolla korkoineen ja Jantuselle yhteensä 17 478,81 euroa korkoineen.

Tuomion perusteluita eri syytekohtien osalta

Syytekohdassa yksi vainoamisen osalta käräjäoikeus katsoi, että Molari oli vainonnut Aroa ottamalla häneen yhteyttä tai yhteydenottoon rinnastuvalla tavalla kirjoittamalla Aron henkilöä koskevia valheellisia ja halventavia kirjoituksia tai ainakin nostamalla Aron nimi tarpeettomasti esiin loukkaavissa ja vihamielisissä kirjoituksissa. Kirjoitukset ovat niiden sisältö, toistuvuus ja jatkuvuus huomioon ottaen olleet omiaan aiheuttamaan Arossa pelkoa ja ahdistusta ja myös tosiasiallisesti aiheuttaneet sitä.

Molari oli vastauksessaan tuonut esille, että lähes kaikki Aroa koskevat kirjoitukset ovat olleet reagointia johonkin Aron tekoon tai Molaria ja MV-lehteä kohtaan kohdistuviin valheellisiin väitteisiin.

Käräjäoikeus katsoi, että kuten muiden rikollisten tekojen kohdalla, oikeudetonta vainoamista ei voinut puolustaa sillä, että oli itse kokenut tulleensa väärin kohdelluksi. Esimerkiksi pahoinpitelyn uhri ei ole oikeutettu pahoinpitelemään tekijää, jos hätävarjelutilanteen edellytykset eivät täyty. Vainoamisrikoksen kohdalla kysymys ei voi olla hätävarjelusta. Kostoa ei voi missään tapauksessa pitää hyväksyttävänä motiivina rikoksen tekemiselle. Oikeudenkäynnissä ei myöskään ollut kysymys Molarin esiintuomista häneen kohdistuneista vääryyksistä vaan siitä teosta, josta syyttäjä ja asianomistaja ovat tässä oikeudenkäynnissä vaatineet rangaistusta.

Syytekohdassa kaksi törkeän kunnianloukkauksen osalta käräjäoikeus katsoi, että Molari oli esittänyt yhteensä seitsemässä blogikirjoituksessa ja MV-lehden artikkelissa sekä nettikommentissa Jantusesta valheellisia tietoja ja vihjailuja sekä muulla tavalla halventanut Jantusta. Kirjoitukset olivat levinneet laajalti ja olivat olleet tarkoituksellisesti Jantusta loukkaavia aiheuttaen hänelle suurta kärsimystä.

Osa teoista hylättiin, koska käräjäoikeus katsoi, että niissä oli ollut kysymys informaatiovaikuttamista koskevien Jantusen ammatillisten näkemysten kritisoinnista. Niissä ei oltu ylitetty sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.

Tuomio ei ole lainvoimainen.