Tiedote: Tuomio kymmenelle ns. taideväärennösjutussa – kaupassa liikkui rahaa yli 13 miljoonan edestä

Julkaistu 31.10.2018

Helsingin käräjäoikeus on antanut tuomion laajassa taideväärennöksiin liittyvässä asiassa. Tapauksessa syytettiin 16 henkilöä kahdeksalla rikosnimikkeellä yhteensä 90 syytekohdassa. Heistä kymmenen tuomittiin eri pituisiin vankeusrangaistuksiin. Kuuden syytteet hylättiin kokonaan. Juttukokonaisuudessa liikkui rahaa syytteen mukaan yhteensä yli 13 miljoonan euron edestä. Asiaa käsiteltiin käräjäoikeudessa 100 istuntopäivänä.

Vyyhdin keskiössä oli helsinkiläinen taidegalleria Galerie Vision Oy, jonka kautta myytiin lukuisia eri lähteistä peräisin olevia väärennöksiä. Gallerian omistajan syyksi luettiin 36 törkeää petosta ja yksi törkeä rahanpesu. Hänen todettiin aiheuttaneen yli kuuden miljoonan euron vahingon asianomistajille. Omistajan avopuolison syyksi luettiin 37 törkeää petosta, ampuma-aserikos sekä törkeä velallisen petos. Omistaja tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia noin kuusi miljoonaa euroa ja avopuoliso yli seitsemän miljoonaa euroa.

Useassa syytekohdassa oli sama asianomistaja, joka erehdytettiin ostamaan väärennettyjä tauluja keksityllä omistushistorialla. Teot tehtiin salaamalla omistajat ja galleria lähteenä. Rahamääräisesti arvokkain taulu oli Fernand Légerin nimellä signeerattu taulu ”Le Cirque”, jonka kauppahinta oli 2,2 miljoonaa euroa.

Osana erehdyttämistä tekijät käyttivät bulvaania teosten todellisen lähteen peittämisessä. Tämä henkilö tuomittiin tekijäkumppanina osallisuudesta 25 törkeään petokseen. Hänen rikoksilla aiheuttamansa vahinko oli noin 5,7 miljoonaa euroa. Toiminnastaan bulvaani oli saanut palkkiona yli 190 000 euroa.

Käräjäoikeus tuomitsi entisen taidekauppiaan, nyttemmin elokuva-alalla vaikuttavan eläkeläisen kahden ja puolen vuoden vankeusrangaistukseen. Hän oli käyttänyt väärennöksiä elokuvarahoituksen luottojärjestelyissä vakuutena sekä myynyt tai välittänyt väärennöksiä edelleen. Taidekauppiaan syyksi luettiin neljä törkeää petosta ja yhdeksän avunantoa törkeään petokseen. Näillä rikoksilla aiheutettu kokonaisvahinko oli yli kolme miljoonaa euroa. Hänet velvoitettiin menettämään valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä lähes 600 000 euroa.

Osa väärennettyjen taulujen nykyisistä omistajista on luovuttanut niitä vapaaehtoisesti valtiolle. Käräjäoikeus tuomitsi useita kymmeniä väärennöksiä valtiolle menetetyiksi. Osa Légerin nimellä signeeratuista tauluista on edelleen kateissa.

Syyttäjä vaati usealle vastaajalle rangaistusta siitä, että he olivat erehdyttäneet huutokaupan myymään väärennöksiä. Osa rikoksista luettiin vastaajien syyksi. Tähän liittyen syyttäjä vaati rangaistusta myös Oy Hagelstams Ab:n johtavalle intendentille avunannosta törkeään petokseen sekä Bukowski Oy Ab:n silloiselle toimitusjohtajalle avuannosta törkeän petoksen yritykseen. Vastaajina olleiden myyjien väitettiin salanneen myytäviin tauluihin liittyneen väärennysriskin antaessaan toimeksiannot kummallekin huutokauppakamarille myydä väärennetyt Reidar Särestöniemen nimellä signeeratut taulut. Toinen taulu myytiin Oy Hagelstams Ab:n huutokaupassa, mutta Oy Bukowski Ab:lla taulu jäi myymättä. Näissä kohdissa syytteet hylättiin sekä myyjien että johtavan intendentin ja toimitusjohtajan osalta näyttämättöminä.

Syytteet hylättiin lisäksi useamman yksittäisen taidekauppiaan kohdalla.

Käräjäoikeuden kannalta taideväärennösvyyhdin keskeinen ratkaistava kysymys oli myyjän vastuu taidekaupassa. Käräjäoikeus katsoi, että myyjän tai välittäjän vastuulla on taulua myydessään selvittää omistushistoriaa tai esittää selvitys, että teos on hankittu lähteestä, joka itse on hankkinut luotettavan selvityksen. Tällöin henkilö ei ole taulun aitona myydessään erehdyttänyt ostajaa, mikäli kaupan yhteydessä annetut tiedot olivat totuudenmukaisia.

Väärennösten lisäksi käsiteltävänä oli kotimaiseen taiteeseen liittyen ns. ylihintajuttuja. Syyttäjä vaati rangaistusta siitä, että gallerian omistaja, avopuoliso ja bulvaani olivat erehdyttäneet asianomistajia maksamaan ylihintaa myytävistä aidoista nimekkäiden kotimaisten taiteilijoiden tauluista käyttäen apuna muun ohessa harhaanjohtavia arviointiasiakirjoja sekä salaamalla teoksen lähteen.

Käräjäoikeus arvioi taiteen hinnanmuodostusta taulun todellista arvoa määriteltäessä. Taiteelle ei ole olemassa niin kutsuttuja listahintoja, vaan hinta määräytyy osin sen perusteella, mitä ostaja on valmis siitä maksamaan. Myös kauppapaikka on hinnanmuodostukseen vaikuttava tekijä. Myynti- ja markkinointipuheet ovat merkittäviä tauluja galleriassa myytäessä, kun taas huutokaupassa hinnan muodostuminen on vapaampaa. Käräjäoikeus otti hintatason arvioinnissa huomioon muun ohessa sen, oliko kyse kulttuurihistoriallisesti merkittävästä työstä, mikä kunkin taiteilijan tuotannon hintataso oli, oliko kyseessä taiteilijan tuotantoa käsittelevissä kirjoissa mainittu ns. kirjatyö sekä miten teoksen aihe vaikutti hintoihin.

Käräjäoikeus luki kolmikon syyksi kolme ylihintaan perustuvaa törkeää petosta liittyen Maria Wiikin tauluun ”Sairas poika” sekä Albert Edelfeldtin tauluun ”Scherzando”, joka myytiin kahdesti eri ostajille. Käräjäoikeus hylkäsi viisi syytekohtaa liittyen Helene Schjerfbeckin teoksiin ”Lyhdynvaloa Hyvinkäällä” ja ”Naiset haudan äärellä”, Maria Wiikin tauluun ”Tuoreita omenia” sekä Albert Edelfeldtin tauluihin ”Larin Paraske laulaa itkuvirsiä” ja ”Lukeva pariisitar”.