Kohti digikäräjiä

Julkaistu 6.4.2018  Päivitetty 22.11.2018

1. Olin esittelijänä korkeimmassa oikeudessa 1990-luvun puolivälissä. Esittelin siellä rikosasian, jonka asiakirjapino oli yli metrin korkuinen. Sivumäärä oli noin 10 000. Tämä on ollut kohdalleni osuneista oikeudenkäyntiasioista asiakirjamäärältään laajin. Monet tuomarit ovat käsitelleet paljon laajempiakin juttuja.

2. Tuollaisen asiakirjamäärän hallinnointi on oma taiteenlajinsa. Miten löydät valtavasta asiakirja-aineistosta oleellisen tiedon? Miten merkitset sen? Miten käräjillä huolehdit siitä, että tuomareilla, syyttäjällä ja asianosaisilla avustajineen on aina samat paperit tutkittavinaan? Näihin ja moniin muihin käytännöllisiin kysymyksiin tuomarit ja käräjäsihteerit ovat kehitelleet ajan saatossa erilaisia ratkaisuja.

3. Kahdessakymmenessä vuodessa on menty asiakirjojen käsittelyssä paljon eteenpäin. Nyt näyttää siltä, että lähitulevaisuudessa paperit häviävät käräjiltä tyystin. Vireillä on nimittäin hanke, jonka tavoitteena on siirtyä käsittelemään kaikki oikeudenkäynteihin liittyvä asiakirja-aineisto digitaalisessa muodossa. Hanketta kutsutaan AIPA-hankkeeksi (lyhenne AIPA tulee sanasta aineistopankki, joka viittaa sähköisten asiakirjojen tietokantaan).

4. AIPA-hankkeen myötä käräjäoikeuksissa, kuten myös hovioikeuksissa ja korkeimmassa oikeudessa, otetaan käyttöön kokonaan uudet asiankäsittelyjärjestelmät. Ne perustuvat tiedon käsittelyyn paperin sijasta sähköisessä muodossa.

5. Jo vuosia kehitteillä ollut ja pitkään odotettu uusi järjestelmä on ensimmäisen käräjäoikeuksia koskevan vaiheen osalta viittä vaille käytössä. Tulevan toukokuun 21. päivänä järjestelmä otetaan käyttöön niin sanotuissa salaisissa pakkokeinoasioissa. Näillä näkymin alkuvuodesta 2019 sen käyttö laajenee eräisiin hakemusasioihin. Vuoteen 2021 mennessä järjestelmän kaavaillaan olevan käytössä kaikissa asiaryhmissä.

6. Oikeudenkäynnin osapuolet voivat järjestelmän käyttöön ottamisen jälkeen toimittaa asiakirjansa yleensä sähköisinä suoraan käräjäoikeuden järjestelmään. Toki käräjäoikeus ottaa jatkossa vastaan paperimuodossakin olevia asiakirjoja, mutta nekin skannataan ja liitetään osaksi sähköistä tietokantaa.

7. Oikeudenkäynneissä hyödynnetään jo nyt laajasti uusia toimintatapoja, jotka valmistavat uuden järjestelmän käyttöön ottamiseen. Oulun käräjäoikeudessa esimerkiksi pidettiin hiljattain noin kaksi kuukautta kestänyt rikosasian pääkäsittely. Oikeudenkäynnissä kaikki kirjalliset todisteet, joita oli satoja, käsiteltiin sähköisinä dokumentteina. Istuntosalissa asiakirjat heijastettiin näyttötaululle, jossa ne olivat osapuolten ja yleisön nähtävillä. Tuomarit katsoivat asiakirjoja omilta näytöiltään. Kokemukset olivat myönteisiä. Vastaavia kokeiluja on tehty jo lukuisissa muissakin oikeudenkäynneissä.

8. Myös arkistoinnissa siirrytään todennäköisesti jo lähivuosina sähköiseen arkistointiin. Työn säästymisen kannalta tällä on iso merkitys. Esimerkiksi Oulun käräjäoikeuden arkistoissa on yli kilometrin pituisesti arkistohyllyjä täynnä käräjäoikeuden ratkaisemien asioiden asiakirjoja. Asiakirjojen käsitteleminen arkistointikuntoon, siirtäminen arkistoon ja jatkuvat arkistoituihin asioihin kohdistuvat asiakirjatilaukset vievät paljon työaikaa. Sähköisen arkiston myötä työmäärä vähenee murto-osaan nykyisestä. Sähköiset asiakirjat siirtyvät arkistoon vain muutamalla näppäimen painalluksella. Vastaavasti ne löydetään arkistosta ja saadaan sieltä yhtä helposti esille.

9. Mitä hyötyä digitaalisuus tuo lainkäyttöön? Parhaimmillaan uusi teknologia ja uudet toimintatavat edistävät ihmisten pääsyä oikeuksiinsa. Ne voivat nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja vähentää kustannuksia. Myös valtavien tietomäärien käsittely ja hallinta käräjillä paranee.

10. Toisaalta on syytä kysyä, sisältääkö oikeudenkäynnin digitalisointi haittoja tai voiko se olla jopa vaaraksi oikeusturvalle? Tähän sopii mukailtuna vanha sanonta, "digitaalisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä". Kaikilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuuksia tai valmiuksia sähköisten järjestelmien käyttöön.

11. Oikeusturvan toteutumisen kannalta onkin ensiarvoisen tärkeää, että jokaisella on jatkossakin mahdollisuus päästä tuomioistuinpalvelujen piiriin riippumatta hänen tietoteknisestä ja muusta digiaikaan liittyvästä osaamisestaan. Oikeudenkäyntiavustajien ja tuomioistuimen henkilökunnan on oltava valmiina poistamaan ja paikkaamaan ihmisten eroja näissä suhteissa.

12. Asiakirja-aineiston sähköisen käsittelemisen lisäksi oikeudenkäyntien toteutusmuodot ovat nopeasti muuttumassa myös muulla tavoin. Video- ja muita vastaavia yhteyksiä käytetään yhä yleisemmin hyödyksi asianosaisia ja todistajia kuultaessa, ja jopa koko oikeudenkäynnin toteuttamisessa. Oikeudenkäynteihin osallistutaan siis etänä, olisiko syytä ottaa käyttöön termi "etäoikeudenkäynti" kuvaamaan näitä tilanteita?

13. Palaan tähän aiheeseen myöhemmissä kirjoituksissa. Viittaan kuitenkin professori Richard Susskindin kirjassaan Juristin huominen (Talentum, Helsinki 2014) esittämään kysymykseen, onko tuomioistuin palvelu vai paikka? Tämä herättää pohtimaan, milloin ja millaisissa tilanteissa asianosaisten ja heidän avustajiensa on tarpeen kokoontua fyysisesti yhteiseen tilaan esittääkseen tuomarille argumentteja asiansa ratkaisemiseksi. Ei ole vaikea arvata, että tämän kysymyksen pohtiminen tulee olemaan oikeudenkäyntien kehittämisen keskeinen painopistealue lähivuosikymmeninä.

Jätä kommentti

Tähdellä ( * ) merkityt kohdat ovat pakollisia.

 
Sivun alkuun |