Käräjäoikeudelle myönnettiin Oikeusteko-palkinto

Julkaistu 11.6.2018
Oikeusteko-palkinto on kuvanveistäjä Veikko Myllerin muotoilema pronssipatsas ”Defensor Legis”

1. Suomen Asianajajaliitto on myöntänyt vuoden 2018 Oikeusteko-palkinnon Oulun käräjäoikeuden tuomioistuinsovitteluhankkeelle merkittävästä työstä oikeudenmukaisuuden edistämiseksi. Palkinto jaettiin liiton valtuuskunnan kokouksessa Tampereella 8.6.2018.

2. Palkinnon sääntöjen mukaan palkinto myönnetään yhdelle tai useammalle henkilölle, ryhmälle tai yhteisölle, joka on merkittävästi vaikuttanut oikeusjärjestyksen kehittämiseen, tunnetuksi tekemiseen, oikeudenmukaisuuden edistämiseen tai oikeusturvan toteuttamiseen. Palkinto voidaan myöntää ajankohtaisesta saavutuksesta tai pitkäaikaisen toiminnan perusteella.

3. Oikeusteko-palkintoa on myönnetty vuodesta 2005 lukien kaikkiaan seitsemän kertaa. Palkinto on aikaisemmin myönnetty Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatuhankkeelle (2005), Lahden asianajajien toteuttamalle Asianajajapäivystykselle (2007), valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäelle (2010), professori Ari Saarnilehdolle (2012), korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelolle (2015) ja oikeuskansleri Jaakko Jonkalle (2017).

4. Mistä palkitussa tuomioistuinsovitteluhankkeessa on kysymys? Tähän vastatakseen on mentävä ajassa taaksepäin aina vuoden 2006 alkuun, jolloin tuomioistuinsovittelua koskeva laki tuli voimaan. Lakia sovellettiin sen voimassa olon alkuvuosina harvoin niin Oulun käräjäoikeudessa kuin muissakin maamme käräjäoikeuksissa.

5. Oulun käräjäoikeudessa päätettiin ryhtyä toimiin tilanteen muuttamiseksi. Varovaisten ensiaskelien jälkeen käräjäoikeudessa toteutettiin vuosina 2010-2013 tuomioistuinsovittelun kehittämisprojekti, jolle annettiin nimeksi "Kohti sovinnollisempaa riidanratkaisua". Sen tavoitteeksi asetettiin, että yhä useampi riita-asia käsitellään ja ratkaistaan oikeudenkäynnin sijasta sovittelussa.

6. Tulokset olivat erinomaisia. Vuonna 2006 tuomioistuinsovitteluasioita oli ollut Oulun käräjäoikeudessa viisi ja vuonna 2007 kaksi. Tuomioistuinsovittelun läpimurtovuosi oli 2011, jolloin sovitteluasioita oli 129. Vuonna 2015 sovitteluasioita oli jo 212. Useiden vuosien ajan tuomioistuinsovitteluasioita on ollut Oulun käräjäoikeudessa selvästi eniten kaikista maamme käräjäoikeuksista, tarkasteltiinpa tätä kappalemääräisesti tai juttukantaan suhteutettuna.

7. Hyviin tuloksiin ei ole päästy itsestään. On tarvittu laajaa ja pitkäjänteistä panostusta tuomareiden kouluttamiseen, ajattelutavan muuttamista sovittelulle myönteiseksi, sovittelusaleja ja niiden sisustamista palvelemaan sovittelun tarpeita, sovitteluesitteitä, sovittelutoiminnan käytännön organisoimista, yhteisten pelisääntöjen sopimista, hyvien sovittelukäytänteiden dokumentointia ja yhteistyötä asianajajien, Lapin yliopiston, oikeusministeriön ja muiden tuomioistuinten kanssa. Kansainväliset kontaktit ovat tukeneet sovittelun kehittämistyötä.

8. Minulla oli kunnia olla vastaanottamassa palkintoa Tampereella yhdessä osastonjohtaja, käräjätuomari Kari Turtiaisen kanssa. Palkinnon luovutuspuheessa asianajajaliiton puheenjohtaja Jarkko Ruohola kuvasi palkitun hankkeen keskeistä sisältöä. Hän tiivisti, että Oulun käräjäoikeuden sovitteluhanke on palkittu sen vuoksi, koska se on merkittävästi edistänyt suomalaisen oikeuselämän kehitystä ja ollut esimerkkinä muille.

9. Kiitospuheessani totesin, että Oulun käräjäoikeudessa arvostetaan korkealle saatu tunnustus. Asianajajat, jotka työskentelevät oikeusturvan toteuttamisen ytimessä, tietävät varmasti parhaiten, millaisia puutteita ja kehittämistarpeita suomalaisessa oikeudenhoidossa on. Erityiset kiitoksen sanat osoitin Oulun alueen asianajajille, joiden kanssa käräjäoikeus on tehnyt erittäin hyvää yhteistyötä tuomioistuinsovittelun edistämisessä. He ovat hienolla tavalla lähteneet laajentamaan osaamistaan ja ammattitaitoaan ja suhtautuneet ennakkoluulottomasti tuomioistuinsovittelun tarjoamiin mahdollisuuksiin päämiestensä asioiden hoitamisessa.

10. Vaikka tunnustus tehdystä työstä tuntuu hyvältä, nostin kiitospuheessani esille kaksi haastetta, joihin tulisi jatkossa pureutua. Eteenpäin on mentävä, oikeudenhoidon kehittämisessä on työtä vielä yllin kyllin.

11. Ensinnäkin vaikka tuomioistuinsovittelun käyttö on lisääntynyt laajasti maamme käräjäoikeuksissa, käräjäoikeuksien väliset erot menettelyn käytössä ovat yhä varsin suuria. Tätä voidaan pitää yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallisena, sillä tuomioistuinsovittelulaki on saman sisältöisenä voimassa koko maassa.

12. Toiseksi tuomioistuinsovittelun toimivuus edellyttää tuekseen hyvin toimivaa ja ei liian korkean kynnyksen takana olevaa riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyä. Samalla kun tuomioistuinsovittelua edelleen kehitetään, on myös ponnisteltava sen eteen, että riita-asioiden oikeudenkäyntimenettelystä saataisiin kitkettyä sitä vaivaavia epäkohtia, etenkin sen kalleutta ja hitautta. Mielestäni tässä työssä niin tuomareilla kuin asianajajilla on vielä paljon mahdollisuuksia käyttämättä. Oikeudenhoitoa yhdessä kehittämällä voidaan saada paljon aikaiseksi.

13. Suurin kiitos hyvien tulosten johdosta kuuluu Oulun käräjäoikeuden väelle. Viime kädessä menestyminen on ollut kiinni käräjäoikeuden tuomareiden, käräjäsihteereiden, haastemiesten, hallinnon väen, käräjänotaareiden ja sosiaalitoimen sovitteluavustajien panoksesta, asennoitumisesta ja yhteisen tavoitteen eteen työskentelemisestä. Sitoutuminen asian edistämiseen on käräjäoikeudessa ollut kaikin tavoin kiitettävää. Tuomarit ovat halunneet oppia uuden ammattiroolin asian ratkaisijasta asian ratkaisun edellytysten luojaksi, sovittelijaksi. Uusi rooli on selvästi innostanut tuomareita. Vanha sanonta on käynyt toteen: kun innostut niin onnistut, kun onnistut niin innostut! Epäilyksittä voin sanoa, että Oulun käräjäoikeuden tuomarit ovat sovittelijoina ammattitaidoltaan maamme kärkeä.

14. Oikeusteko-palkintoa tärkeämpää on, että monet ihmiset ja yhteisöt ovat tuomioistuinsovittelussa löytäneet uusia väyliä erimielisyyksiensä ratkaisemiseen. Palkitsevinta sovittelijatuomarin työssä on, kun huomaa, kuinka sovinnon löytyminen riitelevien osapuolten välille auttaa heitä. Vaikeat riidat aiheuttavat usein ahdistusta, vievät energiaa muista asioista ja saattavat katkeroittaa mieltä. Riitely myös maksaa paljon ja vie aikaa, täysimittainen oikeudenkäynti käräjäoikeudessa muutoksenhakuineen usein vuosikausia, ja lopputuloksesta ei ole varmuutta. Tuomioistuinsovittelussa saavutetulla sovinnolla nämä epäkohdat voidaan, jos ei kokonaan välttää, niin ainakin niitä lievittää.

Jätä kommentti

Tähdellä ( * ) merkityt kohdat ovat pakollisia.

 
Sivun alkuun |