Syyttäjän tehtävät

Syyttäjät käsittelevät vuosittain noin 80.000 rikosasiaa. Valtaosa niistä hoidetaan alueellisissa syyttäjänvirastoissa. Valtakunnansyyttäjänvirastossa hoidetaan vuosittain vain muutaman kymmenen rikosasian syyttäjäntehtävät. Näistä suurin osa on asioita, jotka kuuluvat lain mukaan valtakunnansyyttäjälle, kuten terrorismirikokset ja sananvapauden väärinkäyttämiseen liittyvät rikokset. Lisäksi Valtakunnansyyttäjänvirastossa toimivat syyttäjät huolehtivat vuosittain muutamista rikosasioista, joita pidetään yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävinä esimerkiksi rikoksesta epäillyn henkilön tärkeän yhteiskunnallisen aseman perusteella.

Rikosten esitutkinta, jossa epäiltyjä rikoksia selvitetään ja valmistellaan syyttäjien käsiteltäväksi, kuuluu Suomessa esitutkintaviranomaisille, joista tärkein on sisäministeriön hallinnonalalla toimiva poliisi. Myös Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat toimivat esitutkintaviranomaisina omilla toimialoillaan.

Esitutkinnassa syyttäjä ja esitutkintaviranomainen tekevät yhteistyötä sen varmistamiseksi, että rikosepäily tulee riittävässä laajuudessa selvitetyksi. Esitutkinnassa tehtyjen kuulustelujen ja hankittujen todisteiden perusteella syyttäjä suorittaa syyteharkinnan, jossa hän ratkaisee, onko asiassa nostettava syyte vai onko enemmistä toimenpiteistä luovuttava.

Syyte on yleensä nostettava, jos on todennäköistä syytä epäillä, että esitutkinnassa syylliseksi epäiltynä kuulusteltu henkilö on syyllistynyt rikokseen. Syyttäjä voi kuitenkin luopua syytteen nostamisesta tekemällä päätöksen syyttämättä jättämisestä, vaikka riittävä näyttö syytteen nostamiseen olisi olemassa, jos tapaukseen voidaan soveltaa jotakin laissa säädettyä perustetta luopua toimenpiteistä. Tällaisia luopumisperusteita ovat esimerkiksi rikoksen vähäisyys ja rikoksentekijän nuoruus ja ajattelemattomuus.

Syyttäjä voi esitutkintaviranomaisen esityksestä määrätä jo ennen asian siirtämistä syyteharkintaan, että esitutkintaa ei toimiteta tai jo aloitettu esitutkinta lopetetaan. Näin voidaan toimia, jos näyttää, että syyttäjä jättäisi syytteen kuitenkin nostamatta, vaikka esitutkinta suoritettaisiin loppuun. Tätä menettelyä kutsutaan esitutkinnan rajoittamiseksi.

Vakavammissa rikosasioissa syyttäjä voi myös käydä rikoksesta epäillyn kanssa rikoksen tunnustamista koskevan syyteneuvottelun, jonka tuloksena syyttäjä voi päätyä esittämään tuomioistuimelle normaalia lievempään rangaistukseen johtavan tuomioesityksen tai jättämään syytteen nostamatta osasta epäiltyjä rikoksia.

Lain mukaan syyttäjän on huolehdittava rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta käsiteltävänään olevassa asiassa tasapuolisesti, joutuisasti ja taloudellisesti asianosaisten oikeusturvan ja yleisen edun edellyttämällä tavalla. Syyttäjän on oltava objektiivinen ja otettava tasapuolisesti huomioon myös se selvitys, jota esitetään rikosepäilyjä vastaan.

Syyttäjä on ratkaisuissaan riippumaton ja itsenäinen. Yksittäisessä asiassa hän ei voi eikä saa ottaa vastaan ohjeita tai määräyksiä keneltäkään. Siten esimerkiksi poliisin kanta siitä, kuka on syyllistynyt rikokseen, ei sido syyttäjää. Valtakunnansyyttäjäkään ei voi määrätä, kuinka syyttäjän on meneteltävä käsiteltävänään olevassa asiassa. Valtakunnansyyttäjällä on kuitenkin laissa säädetty oikeus ottaa itse ratkaistavakseen alaisensa syyttäjän käsiteltävänä oleva asia tai siirtää se toisen syyttäjän käsiteltäväksi.

 
Julkaistu 20.9.2017
Sivun alkuun |