Esitutkinta ja pakkokeinot

Yleensä rikoksen esitutkinnasta vastaa poliisi. Muita esitutkintaviranomaisia ovat Rajavartiolaitos, Tulli ja Puolustusvoimat.

Esitutkinnassa selvitetään, onko asiassa syytä epäillä rikosta. Tutkinta alkaa, kun viranomainen saa rikosilmoituksen tai muulla tavoin tiedon asiasta. Tämän jälkeen viranomainen kuulee rikoksen uhria, epäiltyjä, silminnäkijöitä ja mahdollisia muita asianosaisia sekä hankkii muuta todistusaineistoa. Tarvittaessa esitutkinnassa voidaan käyttää myös pakkokeinoja.

Kun tutkinta on suoritettu loppuun, aineisto kootaan esitutkintapöytäkirjaksi, joka lähetetään syyttäjälle syyteharkintaa varten. Tietyissä tilanteissa esitutkintaviranomainen voi omalla päätöksellään päättää, ettei asia etene oikeuteen. Lisätietoa esitutkinnasta (poliisi.fi).

Rikoksen uhrilla ja siitä epäillyllä on oikeus saada maksuton kopio esitutkintapöytäkirjasta. Heille ilmoitetaan myös, jos asia ei etene oikeuteen.

Joskus asia on laadultaan sellainen, että asianosaiset saattavat hyötyä muunlaisesta asian selvittämisestä oikeudenkäynnin sijaan. Tällaisen mahdollisuuden tarjoaa rikosasian sovittelu. Poliisi selvittää mahdollisuuden sovitteluun esitutkinnan aikana. Lisätietoa rikosasian sovittelusta (thl.fi).

Joissain tapauksissa poliisi voi jättää esitutkinnan tekemättä. Syy tähän voi olla esimerkiksi se, että epäilty rikos on vähäinen, eikä rikoksen uhri esitä tekijälle vahingonkorvaus- tai rangaistusvaatimusta. Poliisin tulee ilmoittaa rikoksen uhrille, jos esitutkintaa ei tehdä tai se keskeytetään.

Poliisi tutkii aina virallisen syytteen alaiset rikokset, kun epäily tällaisesta rikoksesta syntyy. Virallisen syytteen alaisia rikoksia ovat muun ohella varkaus, pahoinpitely ja raiskaus. Asianomistajarikokset poliisi tutkii vain silloin, kun uhri vaatii tekijälle rangaistusta. Asianomistajarikoksia ovat muun ohella kunnianloukkaus, näpistys ja vahingonteko.

Pakkokeinot

Syyttäjä, tuomioistuin sekä esitutkintaviranomaiset eli poliisi, Tulli, Rajavartiolaitos ja Puolustusvoimat voivat tarvittaessa käyttää pakkokeinoja. Niiden avulla turvataan rikoksen selvittäminen, oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano.

Pakkokeinoilla rajoitetaan epäillyn perusoikeuksia. Tämän vuoksi niitä voi käyttää vain, kun pakkokeinolaissa määritellyt edellytykset täyttyvät.

Poliisin määräämät pakkokeinot

Poliisin päätösvallassa olevia pakkokeinoja ovat esimerkiksi

• henkilötuntomerkkien ottaminen
• kiinniottaminen ja pidättäminen
• koti- ja laite-etsintä
• takavarikko

Käräjäoikeuden määräämät pakkokeinot

Käräjäoikeudessa käsiteltäviä pakkokeinoasioita ovat

• tutkintavankeus
• matkustuskielto
• hukkaamiskielto ja vakuustakavarikko
• telekuuntelu, televalvonta ja tekninen tarkkailu

Tutkintavankeus

Käräjäoikeus voi määrätä rikoksesta todennäköisin syin epäillyn tutkintavankeuteen odottamaan oikeuskäsittelyä. Todennäköisin syin epäilemisestä on kysymys silloin, kun on enemmän todennäköistä, että epäily osoittautuu oikeaksi kuin että se osoittautuu vääräksi. Edellytyksenä tutkintavankeudelle on lisäksi, että

• rikoksesta säädetty lievin rangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta tai
• rikoksesta säädetty ankarin rangaistus on vuosi vankeutta ja on syytä epäillä, että epäilty lähtee pakoon tai muutoin vaikeuttaa rikoksen selvittämistä

Tutkintavankeus päättyy, kun tuomioistuin antaa asiassa ratkaisunsa. Tuomioistuin voi myös päättää jo aiemmin, ettei vangitsemiselle enää ole edellytyksiä.