Sovittelu rikosasiassa

Rikosasioiden vapaaehtoisessa sovittelussa rikoksesta epäilty ja rikoksen uhri kohtaavat puolueettoman sovittelijan välityksellä. Palvelu on maksuton ja siitä vastaavat alueelliset sovittelutoimistot.

Sovittelu edellyttää aina uhrin ja rikoksesta epäillyn suostumusta. Sovitteluun hakeutumista voi ehdottaa rikoksen uhri tai siitä epäilty, poliisi tai syyttäjä. Päätöksen sovittelun käynnistämisestä tekee sovittelutoimisto.

Jos sovittelu tuntuu mahdolliselta tavalta käsitellä rikosasiaa, siihen hakeutumista kannattaa ehdottaa jo esitutkinta- tai syyteharkintavaiheessa. Esitutkinnassa poliisi kertoo rikosasian osapuolille sovittelun mahdollisuuksista.

Sovittelussa rikoksen uhri ja siitä epäilty keskustelevat tapahtuneesta rikoksesta ja sen herättämistä tunteista sekä uhrille aiheutuneista vahingoista. Mitä vakavampi rikos on, sitä hankalammin se on soviteltavissa. Yleisempiä sovittelussa käsiteltäviä asioita ovat pahoinpitelyt, varkaudet ja vahingonteot.

Kumpi tahansa rikosasian osapuolista voi keskeyttää sovittelun missä vaiheessa tahansa. Tällöin rikosasia palaa poliisin, syyttäjän tai tuomioistuimen käsiteltäväksi.

Jos sovittelu päättyy sovintoon

Jos rikoksesta epäilty ja uhri päätyvät sovintoon, sovittelija tekee siitä kirjallisen sopimuksen. Siinä voidaan sopia esimerkiksi vahingonkorvauksista.

Lievissä rikoksissa sovittelu voi johtaa siihen, että esitutkinta päättyy tai syytettä ei nosteta. Rikosasia voidaan kuitenkin käsitellä tuomioistuimessa, vaikka sitä olisikin soviteltu. Sovittelu ei siis välttämättä ole oikeudenkäynnin vaihtoehto, vaan sen rinnakkainen etenemisväylä. Sovittelun etuna voidaan pitää sitä, että yleensä asiaa päästään osapuolten toimesta purkamaan ja käsittelemään paljon nopeammin kuin oikeudenkäyntiä odottamalla.