Helsingin HAO 24.9.2020 20/1751/3

Viron kansalainen A oli apteekkilupaa koskevassa hakemuksessaan ilmoittanut toimineensa lääkehuollon alan tehtävissä Suomessa, Virossa ja Venäjällä vuodesta 1984 alkaen yhteensä noin 33 vuoden ajan. Tästä kokemuksesta ainakin osa oli kertynyt A:n ulkomailla tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen tai sitä vastaavan ammatillisen aseman saavuttamisen jälkeen. Suomessa A oli laillistettu proviisoriksi vasta vuonna 2018.

Fimea oli apteekkilupa-asiaa käsitellessään ottanut A:n kokemuksesta huomioon ainoastaan noin 11 kuukauden osuuden, joka hänelle oli kertynyt Suomessa tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen jälkeen, ja oli myöntänyt kysymyksessä olevan apteekkiluvan eri hakijalle kuin A. Fimean ilmoituksen mukaan se oli vakiintuneessa hallintokäytännössään ottanut lääkehuollon tehtävissä toimimisen osalta huomioon vain kokemuksen, joka hakijoille oli kertynyt Suomessa tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen jälkeen. Ulkomailla kertyneen vastaavan kokemuksen Fimea oli ilmoituksensa mukaan ottanut ammattikokemuksena huomioon silloin, kun se oli kertynyt hakijan Suomessa proviisoriksi laillistamisen jälkeen, mutta ei sen sijaan silloin, kun kyseinen kokemus oli kertynyt ennen Suomessa laillistamista. Viimeksi mainitun kokemuksen Fimea oli ilmoittanut ottavansa huomioon ammattikokemuksen sijaan niin sanottuna muuna toimintana.

Hallinto-oikeus katsoi unionin oikeuden olevan esteenä sellaiselle lääkelain soveltamiselle, että apteekkilupaa myönnettäessä toisesta jäsenvaltiosta tulevan hakijan merkityksellinen ammattikokemus otetaan huomioon ainoastaan siltä osin kuin se on kertynyt Suomessa tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen jälkeen. Hallinto-oikeuden mukaan apteekkilupaharkinnassa tuli ottaa yhdenmukaisin perustein huomioon sekä Suomessa tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen jälkeen että toisessa jäsenvaltiossa tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen tai sitä vastaavan ammatillisen aseman saavuttamisen jälkeen kertynyt ammattikokemus. Saman katsottiin koskevan myös muualta ulkomailta kertyneen ammattikokemuksen huomioon ottamista.

Hallinto-oikeus katsoi, että Fimean olisi tullut ottaa A:n ammattikokemus huomioon siltä osin kuin se oli kertynyt ulkomailla tapahtuneen proviisoriksi laillistamisen tai sitä vastaavan ammatillisen aseman saavuttamisen jälkeen. Kun näin ei ollut tapahtunut, Fimean päätös kumottiin A:n valituksen johdosta ja asia palautettiin Fimealle uudelleen käsiteltäväksi.

SEUT 49 artikla

Ammattipätevyysdirektiivi (direktiivi 2005/36/EY) 4 artikla 1 kohta ja 45 artikla 2 kohta e alakohta

Lääkelaki 40 § 1 momentti sekä 43 § 2 ja 3 momentti

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Eija Rosendahl, Vesa Heikkilä ja Toni Kaarresalo, joka on myös esitellyt asian.

Päätös on lainvoimainen.