Helsingin HAO 10.10.2022 H5574/2022

Asiassa oli kysymys siitä, oliko kapitalisaatiosopimukseen kohdistuva määräaikainen tuotto- ja hallintaoikeus perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu velvoitus, jonka arvo oli vähennettävä lahjansaajan omaisuuden arvosta.

Isoäiti K oli 3.9.2019 lahjoittanut lapsenlapsilleen rahaa, joka lahjakirjan ehtojen mukaan oli tullut sijoittaa kapitalisaatiosopimukseen Pankissa F viikon kuluessa siitä, kun rahavarat olivat siirtyneet lahjansaajien pankkitileille. Lisäksi lahjakirjoilla oli pidätetty lahjansaajien äideille määräaikainen tuotto-oikeus kapitalisaatiosopimukseen. Määräaikaisen tuotto-oikeuden pituus oli vaihdellut lahjansaajan iän mukaan.

Kapitalisaatiosopimus oli tehty 3.9.2019 ja tuotto- ja hallintaoikeus oli kirjattu lahjansaajien äideille. Kapitalisaatiosopimuksissa olevat varat oli sijoitettu osake- ja korkorahastoihin. Valittajien mukaan tuotto- ja hallintaoikeuden saaja disponoi lahjan kohteena olevia varoja ja voi päättää kapitalisaatiosopimuksen sisällä tehtävistä sijoituksista sekä mahdollisista nostoista tuotto- ja hallintaoikeuden päättymispäivään asti. Tuoton nostosta ei ollut tehty etukäteen nostosuunnitelmia. Mikäli nostoja tehtiin ja tuottoja oli kertynyt, ilmoitettiin tuotto tuotto-oikeuden saajan tulona.

Valittajien Verohallinnolle antaman selvityksen mukaan oikeudenhaltijan oikeudet olivat siviilioikeudellisesti erilliset vakuutuksen omistajan oikeuksista, eikä haltija siten lähtökohtaisesti tarvinnut omistajalta erillistä hyväksyntää sille, että haltija sai käyttää tuotto-oikeuttaan.

Hallinto-oikeus lausui johtopäätöksenään, että lahjansaajien lahjaksi saaduilla varoilla lahjakirjan ehtojen mukaisesti tehtyyn kapitalisaatiosopimukseen kohdistui heidän äideilleen määräajaksi annettu tuotto- ja hallintaoikeus. Lahjakirjat oli toimitettu vakuutusyhtiölle ja näin ollen vakuutusyhtiön tiedossa oli kapitalisaatiosopimuksiin kohdistuva ehto, joka rajoitti lahjansaajan oikeutta saada sopimuksesta sen tuottoa tuotto- ja hallintaoikeuden voimassaoloaikana. Vakuutusyhtiö oli annetun selvityksen mukaan kirjannut tuoton saajaksi lahjakirjojen ehtojen perusteella tuotto- ja hallintaoikeuden haltijan. Erillinen sopimus, jonka perusteella tuotto- ja hallintaoikeuden haltijalla olisi oikeus tehdä vakuutuksesta nostoja ilman vakuutusten omistajien nimenomaisia päätöksiä, ei ollut tarpeen.

Perintö- ja lahjaverolain 9 §:n 3 momentin mukaan velvoitus voi tulla maksettavaksi määräajoin tai kertakaikkisena korvauksena. Näin ollen velvoitteen vähentämisen edellytykseksi ei voitu vaatia selvitystä siitä, että tuottoa maksettaisiin säännöllisesti. Asiassa ei ollut ilmennyt, että tuotto- ja hallintaoikeuden haltijat eivät aikoisi käyttää heille lahjakirjassa annettua oikeutta. Asiassa ei myöskään ollut edes väitetty, että lahjakirjaan otettu ehto olisi ollut keinotekoinen ja tehty vain lahjaveron alentamiseksi. Hallinto-oikeus katsoi kaiken edellä sanotun perusteella, että lahjansaajien lahjojen arvoista oli vähennettävä heidän äideilleen pidätetyn tuotto- ja hallintaoikeuden arvo. Hallinto-oikeus palautti asiat Verohallinnolle tuotto- ja hallintaoikeuden arvon määrittämiseksi.

Perintö- ja lahjaverolaki 9 § 3 mom

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Minna Martikainen, Anu Punavaara ja Elina Fasoúlas, joka on myös esitellyt asian.